Tuolloin Joensuun ja Oulun yliopistot saivat projektirahaa, jolla käynnistettiin Korkeakoulu-pedagogiikan perusmateriaaliprojekti. Projektin neljä avainhenkilöä: Jouni Kekäle, Tiina Kemppainen, Matti Kuittinen ja Asko Karjalainen tuottivat neljä julkaisua tukemaan opetuksen uudistamistyötä. Raporttien tarkoitus oli esitellä vaihtoehtoisia tapoja toteuttaa opetusta ja auttaa näin korkeakouluopettajia selviämään opetuksestaan luovasti ja hallitusti muuttuneissa olosuhteissa.
Ensimmäisenä sain niistä käsiini teoksen:
Kuittinen, Matti. (1994) Mitä luennoinnin sijaan? Malleja opiskelijan itsenäisen työskentelyn lisäämiseksi. Korkeakoulupedagogiikan perusmateriaaliprojekti. Perusmateriaali 3. Joensuun ja Oulun yliopistot.
Sen päämessage on, kuinka luentoa voidaan korvata opiskelijoiden omalla työskentelylle - osittain ja jopa kokonaan.
Yliopisto-opetus oli ollut satoja vuosia pitkälti luennoinnin varassa. Monessa mielessä se on opetusmenetelmänä ongelmallinen. Luennoilla voidaan toki käydä läpi laajoja asiasisältöjä, mutta läpikäynti ei takaa niiden oppimista. Eikä se edistä kriittistä ajattelua. Niinpä Kuittinenkin halusi uudistaa ja täyedntää luentoja erilaisilla itse- ja ryhmäopiskelun muodoilla. Kirjassa esitelty autonomisen opiskelun keinovalikko on ihan mittava:
- Case-kurssit
- Itsenäinen opiskelu (luentoja korvaavia materiaaleja: kirjallinen ja av-materiaali, itsenäiset opiskelupaketit)
- Itsenäiset opiskelijaryhmät
- Laboratorio-opetus /laboratoriokäsikirja
- Ohjattu lukeminen
- Ongelmanratkaisuryhmät
- Opetussimulaatiot ja -pelit
- Opiskelijat toistensa opettajina
- Oppimissolu
- Oppimistiimit
- Projektit
- Ryhmätyöskentely
- Tekstin tuottaminen
- Triadi-opetus
- Väittely
- Yhteistoiminnallinen oppiminen.
Suunnittelu
Kirjan ahatusten taustalla ovat tietysti 90-luvulla levinneet konstruktivistiset ajatukset, jotka korostivat tiedon yhteistä rakentamista, vaikka niihin ei eksplisiittisesti viitatakaan. Asiat opitaan aina tulkiten niitä kunkin oman kokemustaustan läpi. Kurssit tulisikin suunnitella niin, että suunnittelija pohtii, mitä opiskelija joutuu tekemään eikä mitä opettaja tekee. Opiskelijat tulisi osallistaa ja kohdata.
Opiskeluun tulisi lisätä autonomiaa. Opettajan tulisi käyttää oppimisen malleja, jotka perustuvat sille että opiskelijat työskentelevät itsenäisesti ja yhdessä ja opettavat samalla toisiaan.
Kuittinen kuvailee itsenäisen opiskelun asteet about näin:
- Saa edetä omaan tahtiin
- Saa valita mieleisen kurssin
- Saa valita menetelmän
- Saa valita mitä opiskelee (sisältö)
- Lähtökohdaksi opiskelijoiden omat kiinnostuksen kohteet; Hyödynnä uteliaisuutta…
- Liitä sisältö heidän tarpeisiinsa.
- Osoita kurssin merkitys - pidä yllä tavoitteisuutta. Tehkää sopimuksia.
- Anna valinnan mahdollisuuksia -sisällytä valinnaisia osia.
- Tehtäviin sopiva vaikeustaso, eritasoisia tehtäviä.
- Anna tehdä yhdessä.
- Anna palautetta tehtävistä.
- Etenemisen tunne on tärkeä.
- Jaksota.
- Kannusta.
Opettaja luo turvallisuutta. Hän kohtaa opiskelijat tahdikkaasti. Hän kiinnittää huomiota tunteisiin: turvallisuuteen ja pelkoihin.
Opettaja tukee oppimista antamalla selkeät ohjeet ja palautetta. Opettajan tärkeä tehtävä on seurata ja koota palautetta. Hän havainnoi, haastattelee, kerää sitä lomakkeilla. Opettaja voi esim. istunnon jälkeen pyytää opiskelijoita esittämään toivomuksia seuraavasta kerrasta ja ehdottamaan käytettyyn menetelmään muutoksia. Hyviä kysymyksiä (jo kurssin keskivaiheilla) ovat:
- Mikä tällä kurssilla auttaa sinua oppimaan?
- Mikä seikat eivät edistä oppimista?
- Miten kehittäisit kurssia?
Kurssin lopussa
Hyvä, aktivoiva tehtävä on "Kirjoita sivun mittainen kuvaus kurssista opiskelijalle, joka ei ole vielä sitä suorittanut."
Opiskelutaitojen kehittäminen
Aivan sanoin kuin lastenkin kohdalla opiskelu on paitsi asioiden oppimista, myös itse oppimaan oppimista. Kuittinen ohjaakin investoimaan myös yliopisto-opetuksessa opiskelutaitojen kehittämiseen. Oma tapa oppia löytyy, kun kokeillaan eri vaihtoehtoja ja tarkkaillaan tuloksia.
Edelleen tarvitaan taitoa lukea. Tavoitteena tulee olla ymmärtäminen. Hyvä lukija pääsee tekstin syvärakenteisiin; hän osaa jäsentä, tehdä yhteenvetoja, vetää johtopäätöksiä, arvioida lukemaansa. Opiskelijoita tulisi ohjata hahmottamaan teksin tärkein osa ja keskittymään siihen. Käteviä keinoja ovat alleviivaustekniikat, omat väliotsikot ja käsitekartat. Kannattaa kirjoittaa joka kappaleen jälkeen yhden virkkeen tiivistelmä
Lukemista opettaja voi auttaa myös korostamalla luennolla (useaan kertaan) ydinkohtia ja esittämällä kysymyksiä.
Tehtävät
Ylipäätään on hyvä käyttää tehtäviä, joista syntyy tuotoksia,jotka esitetään oikeille ihmisille.
Tekstin tuottaminen
Kirjoittamisen tavoite on muodostaa oma henkilökohtainen kokonaisnäkemys opittavasta asiasta. Kirjoittamalla omat ajatukset selkiintyvät. Valmista tekstiä ei tarvitse tuottaa kerralla. Kirjoittamisessa on useita vaiheita: etsiminen, luonnos, muokkaaminen, palaute, parantelu ja julkistaminen.
suuntaaminen yleisölle motivoi.
Uudenlaisia/uudistettuja työtapoja
Uudistettu luento
Vähemmän monologia, enemmän keskustelua
Perusidea klassisen luennon "faceliftissä" on yksinkertaistaen luentoajan ja opettajan monologin lyhentäminen. Puhuja voi puhua enemmän kuin kuulija voi ottaa vastaan, jolloin kuulija joutuu Kuittisen sanoin horroksenomaisen tilaan ja kuuntelee vain katkonaisesti.
Tärkeää on, että opettaja ei vain pidä monologia, vaan hän ottaa opiskelijat mukaan keskusteluun.
Opettajan kannattaa haastaa opiskelijoita lisäkysymyksillä:
- Päteekö tuo mielestäsi aina?
- Voitko antaa jonkin esimerkin?
- Voiko asian nähdä toisin?
- Miten luotettavia pidät perusteluita?
- Mikä on sinusta perusperiaate?
Muita työtapoja sekaan
Osa luennosta kannattaa korvata muilla työtavoilla, ja luennoitsija keskittyy vain avainasioihin. Pannaan opiskelijat työskentelemään itse.
Kuinkas temppu tehdään?
- Annetaan joka viikolle oma tavoite (esim. ratkaista jokin kirjallisesi esitetty arkielämän case, johon ei ole oikeaa vastausta) ja lista kirjallisuudesta, joka pitää hallita.
- Jaetaan valmiit luentomuistiinpanot viitteineen.
- Tehtäviä saa ratkoa ryhmässä tai yksin.
- Siirretään myös edistymisen seurantaa opiskelijoilla antamalla itsenäisesti vastattavia testikysymyksiä (esim. vanhoja tenttikysymyksiä).
- Yksinkertaisempi tapa tehostaa luentoa on jakaa moniste/luentomuistiinpanot etukäteen, jolloin aika voidaan käyttää keskusteluun.
Esim. Väittely
On tutkimusnäyttöä, että väittely on yhtä tehokas oppimistilanne sekä väittelijöille että kuuntelijoille
Yksinkertaisin tapa on jakaa opiskelijat kahteen ryhmään: yhtyväkö he opettajan esittämään väitteeseen vai eivät. Kumpikin ryhmä esittää vuorotellen huolellisesti perusteltuja kantojaan.
Tietyin välianoin (15 min) saa vaihtaa puolta, jos on muuttanut mieltään keskustelun aikana.
Luentoa korvaavat (ja rikastavat) materiaalit
Luentoja voidaan korvata kirjallisella ja av-materiaaleilla.
Kirjallinen materiaali
Jos luento korvataan kirjallisella materiaalilla, tarvitaan selkeät ohjeet: tavoitteet, työskentelytavat, perusteelliset muistiinpanot, harjoituksia, tarkistustehtävät sekä lopputyön aiheet. Teksteissä täytyy olla kommentteja, esimerkkejä, ryhmäkeskustelujen aiheita ja itsenäisesti tehtäviä testikysymyksiä.
Yksi idea on jakaa luentomoniste, jossa on aukkoja - jotka täytetään kurssin aikana
Av-materiaali
Videoita voidaan käyttää monella tavalla: johdantona ja kiinnostuksen herättäjänä ja myös tiedon välittäjänä. Videoilla voidaan korvata luento kokonaan. Niitä olisi viisainta katsoa pienryhmissä 5-10 min pätkissä. Luentovideota voidaan hyödyntää myös palauttamalla se ryhmissä mieliin pätkissä.
Jos päädytään siihen, että opiskeljat opiskelevat yksinään, konkreetti työkalu olisi kurssiopas/-esite. Toinen olisi oppimissopimus, jossa sovitaan, mihin tahtiin ja miten paljon hän opiskelee, ja miten tuotos arvioidaan. Lähtäkohtana on mitä kukin itse haluaa oppia, mihin asti ja mille vaikeustasolle.
Esimerkki: Keller-kurssi
Iso kurssi jaettiin osiin. Kuhunkin osaan kuului luettavaa kirjallisuutta ja tehtäviä. Tehtävät sai tehdä yhdessä ja omaan tahtiinsa. Kokeilussa oli myös luentoja - mutta niillä motivoitiin opiskelijoita, niitä ei käytetty tiedon lähteenä. Osien välissä oli monivalintatentti.
Esimerkki: Ohjattu lukeminen
Tässä kokeilussa oli vain johdantoluento. Opiskelijat saivat esitteen, jossa oli luettavaa kirjallisuus sekä kysymyksiä/tehtäviä, joihin piti löytää vastaus tai tehdä tiivistelmä. Tehtäviä sai työstää ryhmässä. Vastauksista annettiin palautetta. Kurssista oli tentti, ja tenttiin saa ottaa tiivistelmät lunttilapuksi.
Suurten opiskelijaryhmien ohjaaminen
Kuittisen mukaan pienryhmiä kannattaa järjestää vain sellaiseen toimintaan, joihin suurempi ryhmä ei sovi. Näitä ovat keskustelut ja ohjaus.
Esimerkki: Pyramidiryhmät
Suurryhmissä kannattaa jakautua pienempiin ryhmiin. Pyramidiryhmissä ongelmaa puidaan ensin pienryhmissä ja sitten kaksi ryhmää keskenään ja lopuksi kaikki yhdessä.
Opiskelijat keskenään
Ryhmissä opiskelu
Ryhmän käytällä opetuksessa tavoitellaan opettajan työmäärän vähentämistä. Opiskelijatoverit huolehtuvat pääosasta ohjasta. Ryhmän teho perustuu vuorovaikutukseen. Opiskelijat vaihtavat keskenään tietoja, ajatuksia ja oivalluksia. Keskustelemalla löydetään vahvuuksia ja heikkouksia toisten päättelytaidoista. Ryhmän käyttö on ylivoimainen keino, jos kriteerinä on asiaan kohdistuvan ajattelun määrä ja laatu. Ryhmässä oppii pukemaan sanoiksi esim. mitä kuullut luennoilla.
Tehokkaan työskentelyn ehtoja ovat, että sen pitää olla selkeää, mitä vaaditaan. Opettajan on myös kerrottava keinoista, joilla voidaan edistää ryhmän jäsenten vuorovaikutusta. Ryhmän tulee myös ryhmäytyä.
- tutustutaan toisiin: vahvuudet, heikkoudet ja preferenssit
- jaetaan roolit ja vastuut
- sovitaan ryhmässä toimimisen pelisäännöt. Vain turvallisessa ryhmässä uskaltaa ottaa riskejä.
- määritelläään päämäärä ja tavoite
- sovitaan aikataulut
- opetellaan perusryhmätyömenetelmiä (aivoriihi, porinaryhmä...)
Pelisäännöt voisivat olla esim. tällaisia:
- Kokoontumisista ei saa myöhästyä.
- Työskentelyyn valmistaudutaan etukäteen.
- Keskusteluun osallistutaan aktiivisesti.
- Jokainen puhuu omissa nimissään.
- Ei käsitellä henkilökohtaisia asioita.
- On kuunneltava toisia ja kunnioitettava eriäviä mielipiteitä.
- Kukaan ei saa olla liikaa äänessä.
- Nolaamista ei sallita.
- Jokaisen tulee rohkaista ja kannusta toisia osallistumaan .
Ryhmässä opiskelussa vaaditaan myös erityisiä taitoja, mm. taidon kuunnella (oikeasti). Kuuntelemisen taso voi olla:
- Ylimalkainen - huomaa, että joku puhuu
- hahmotteleva - yrittää poimia ydinkohti
- valikoiva kuuntelu - hakee vain omiin näkökantoihin sopivaa tietoa
- etsivä - etsii aktiivisesti informaatiota
- tutkiva - hakee informaation takaa syvä- ja piilomerkityksiä sekä puhujan ajattelumalleja
Opiskelijat voivat opiskella myös ryhmissä jopa kokonaan ilman opettajaa. Ryhmälle tulee määrätä 1-2 opiskelijajohtajaa, joihin opettaja voi pitää yhteyttä.
Yhteistoiminnallinen oppiminen
Erikseen kirjassa esitellään yhteistoiminnallista oppimista, jolla on kirjoittajan mukaan itseasiassa tuhatvuotiset perinteet. Sitä käytetttiin aina 1900-luvulle saakka. 1930-luvulla muotiin tuli opiskelijoiden keskinäiseen kilpailuun perustuva opiskelu, ja 1950- ja 60-luvuilla yhteistoiminnallinen opiskelu jäi lopullisesti pois opetuskäytöstä.
YTOssa opiskellaan pienissä rymissä yhteisvastullisesti ja kurinalaisesti. Ryhmällä on
yhteinen tehtävä, johon jokainen antaa panoksensa. Toiminnan perusta on ryhmän yhteisestä tavoitteesta syntyvä jäsenten keskinäinen riippuvuus.
Ennen muuta tämäntyyppisessä toiminnassa oppii se, joka organisoi, tekee yhteenvetoja ja keksii selityksiä. Eniten opitaan kirjoittajan mukaan tehtävistä, joista nautitaan. Toisilta saatava tuki ja
kannustus lisäävät oppimist
Opettaja voi myös jakaa opettamisvastuuta tietyille esim. vanhemmille opiskelijoille. Hän listaa käsitteet ja asiat, jotka on hallittava.
Esimerkki: Oppimissolu
Opiskelijat jaetaan pareiksi. Parin toinen opettaa toista. Luetaan esim. kaksi eri kirjaa.
Opettava kertoo, mitä on oppinut. Laaditaan yhdessä hyviä kysymyksiä. Oppimissolua voi käyttää myös luentotentiin valmistautumiseen kaveritukena ja -apuna.
Esimerkki: Triadi
3-hengen ryhmät, joissa jokainen opettaa yhden artikkelin toisille, on muunnelma tästä. Kukin saa arvosanan sen mukaan, miten kaksi muuta pärjää tentissä.
Esim. Oppimistiimit
Oppimistiimit kierrättävät kirjoja ja luentomuistiinpanoja. Tiimiin kuuluvat toistensa keskeneräisiä töitä. Myös tentteihin voidaan valmistautua yhdessä.
Esim. Projekti
Asioita voidaan opiskella komiteatyyppisesti. Kukin opiskelija saa edustaa jotain intressipiiriä. Komitean tehtävänä on koota suosituksia (ratkaisuehdotuksia) ja laatia raportti.
Jos oikein ymmärsin kirjan julkaisun aikaan vielä varsin nuori Matti Kuittinen on tänään yhä hommissa organisaatiopsykologian lehtorina Joensuun yliopistossa.
Viereisessä kuva on muokattu kirjan sisäkannessa olleesta ryhmäkuvasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti