Miten luento tehokkaammaksi?

KUTEN eilisessä blogissa kerroin Joensuun ja Oulun yliopistot saivat 90-luvun lamassa projektirahaa, jolla käynnistettiin Korkeakoulu-pedagogiikan perusmateriaaliprojekti. Jouni Kekäle, Tiina Kemppainen, Matti Kuittinen ja Asko Karjalainen tuottivat neljä julkaisua tukemaan opetuksen uudistamistyötä. Raporttien tarkoitus oli esitellä vaihtoehtoisia tapoja toteuttaa opetusta ja  auttaa näin korkeakouluopettajia  selviämään opetuksestaan luovasti ja hallitusti muuttuneissa olosuhteissa.

Ehdin tänään käydä läpi niistä  toisen teoksen:

Kekäle, J. (1994). Luento-opetuksen kehittäminen. Vähemmällä luennoimisella parempiin tuloksiin.  Korkeakoulupedagogiikan perusmateriaaliprojekti. Perusmateriaali 2. Joensuun ja Oulun yliopistot.   117 s

Opasta on mainostettu näin: Siinä  esitellään käytännönläheisiä ideoita, joiden avulla perinteistä luento-opetusta voidaan muuttaa monipuolisemmaksi. Oppaassa on kerrottu myös aktivoivista opetusmenetelmistä, jotka ohjaavat ja kannustavat opiskelijoita pohdiskelemaan käsiteltäviä asioita. Keskeinen lähde oli  Andersen, L.W.  (1984) Lecturing to large groups- A Quide to do it less… but better.

TÄMÄ kirja löytyy muuten netistä pdf-versiona:
https://www.oamk.fi/c5/files/9315/5429/4994/nro2_luento-opetuksen_kehittaminen_1994.pdf

Mikä perinteisessä luennoinnissa on vikana?

Kirja kirjoittaja nuorena ylipistolaisena.
Kuva on muokattu Kuittisen teoksesta,

Vielä 1990-luvulla pääosa yliopisto-opetuksesta oli kirjan mukaan luennontia, jossa luennoitsija  puhui ja opiskelija kuuntelivat, jolleivat nukkuneet :-) Kekäle näkee luennoinnissa sekä hyviä että huonoja puolia.

Perinteisen luento-opetuksen vahvuudet

Perinteinen luento on taloudellinen, tehokas, yksinkertainen ja nopea tapa  välittää tietoa suurelle joukolle.  Se välittää opettajan innostusta. Viestinnällisesti sitä rikastavat eleet ja ilmeet, joita kirjoissa ei ole. Se on hyvä työtapa niille, jotka oppivat kuuntelemalla.  Opettajalla säilyy hallinnan tunne. Opiskelijoille se on  vähemmän uhkaava- heidän ei tarvitse esiintyä.

Perinteisen luento-opetuksen heikkoudet

Luennolla opiskelijat  ovat passiivisia (mutta silti heidän mielessään  voi olla  syvää henkistä toimintaa). Pitkä luento on hankala, koska tarkkaavaisuus laskee 15-25 min kuluttua.
Opettaja ei saa luennoista systemaattista palautetta (osaavatko opiskelijat vai eivät). Luennoilla opittu unohtuu helposti (muistiinpanojen tekeminen ja aktivoivat tehtävät auttavat). Luento ei ota eroja huomioon (vrt. kirjan voi lukea monta kertaa). Se ei
sovi korkea-tasoiseen oppimiseen (kun tavoitteena on ajattelun taidot) eikä monimutkaisiin asioihin.
Se vaatii aihepiirin tuntevaa asiantuntevaa puhujaa. Kaikki eivät osaa oppia kuuntelemalla.

Ideoita luennon monipuolistamiseksi

Kekäle esittää melkoisen listan  keinoja, joilla voidaan lisätä opiskelijoiden aktiivisuutta ja kehittää heidän taitojaan oppia ja ajatella. Opiskelijoita halutaan aktivoida henkiseen oppimistyöhön,  ohjata  jopa pakottaa pohdiskelemaan.

Tavoitteena on kehittää opetusta, siirtyä  irrallisista faktoista ja ulkoaopettelusta kokonaisuuksiin ja ymmärtämiseen. Oppiminen nähdään tiedon rakentamisena ei siirtämisenä. Opiskelija rakentaa yhteyksiä vanhan ja uuden tietämyksen välille ja ottaa uutta vastaan tulkitsemalla sitä omaa kokemustaustaansa  vastaan.

Aktiiviset työtavat ovat tehokkaampia kuin luennon kuuntelu, jos tavoitteena on kehittää ajattelu- ja kirjoitustaitoja.

Keinolistaa

Opettaja voi parantaa luennoillaan oppimisprosessia mm. seuraavilla keinoilla

• Luentojen rakenteen selkeyttämisellä. Tee rakenne  näkyväksi. Esim. viisi pääteemaa.  Koko luentosarjallakin tulisi olla looginen rakenne. Tiivistys lopuksi. Luennossani oli 2 pointtia  
• Luomalla  luentoon dynamiikkaa, vaihtelua . Vaihda teemaa, opettajaa, tehtäviä, vaatimustasoa. Miniluentoja  (15 min), taukoja, alustus,  muistiinpanot, kirjallinen ongelma, porinoita, raportit,  aikaa kysymyksille.
• Antamalla opiskelijoille aikaa pohtia ja tehdä muistiinpanoja. On nimittäin vaikeaa pohtia ja kirjoittaa yhtä aikaa.  Puhenopeus. Tauot. Luento kannattaa jaksottaa. 15 min opetusta. Tauko 5-10 min.  Kirjoittavat muistiinpanot ja täydentävät niitä  keskustelemalla kaverin kanssa.
• Luennon jaksottaminen kannattaa muutoinkin. Se tuo vaihtelua. Aloitetaan jokainen jakso aktivoivalla tehtävällä esim. käsitekartalla. 
• Opiskelijaparit voivat vuorotella muistiinpanojen tekemisessä. Toinen saa keskittyä kuuntelemiseen.
• Kalvot opetusmonisteeksi, joka jaetaan etukäteen - opiskelija saa lisää aikaa pohtia. Vaarana tosin on, että hän lukee monistetta eikä kuuntele. Monesteisiin kannattaa lisätä  harjoitteita ja ns. aukkotehtäviä. Jo luentorungon jakaminen auttaa.
• Kehittämällä opiskelijoiden muistiinpanotekniikoita. Monet tyytyvät kopioimaan opettajan kalvoja (tai dioja). Kalvojen sijaan avainsanat taululle.
• Muistiinpanojen tekemistä voidaan kehittää antamalla tiivistämistehtäviä ja tehtäviä pohtia, miten oma esiymmärrys muuttui. Luennon loppuun voi  varata  muutaman minuutti aikaa käydä läpi muistiinpanoja. Mikä jäi vielä epäselväksi? Esim. kirjataana luentorunkoon punaisella. Pareittain voivdaan selittää luentorungon pääkohdat muistivaraisesti. Sitten kukin vertaa muistiinpanoihinsa. Mikä  unohtui?
• Oppimista auttaa, jos luennoitsija painottaa avainasioita ja tekee lopuksi yhteenvedon.

Lisää aktivoivia työtapoja

Kekäle suosittelee mm.

• Demonstraatioita (= kun puhumisen sijaan näytetään). Esimerkiksi, kun opetetaan miten essee kirjoitetaan, opettaja ajattelee ääneen.
• Havainnollistavia paneelikeskusteluja, joissa paneelissa voi olla useita opettajia.
• Aivoriiheä, joka on  hyvä keino tuoda esiin opiskelijoiden ajatuksia. Sopii erityisesti kun etsitään luovia ratkaisuja. Villejä ideoita kannattaa palkita.
• Roolileikkejä, joissa kaksi  tai useampi opiskelija saa roolit. He improvisoivat tilanteen, joka kestää muutaman minuutin.  
• Tai useita roolileikkejä yhtä aikaa. Kukin ryhmä leikkii tilannetta noin 30 minuuttia. Sitten kustakin ryhmästä yksi kuvaa ratlaisun lyhyesti. Luennoitsija nostaa oleelliset seikat esiin.
• Case study-menetelmää. Tarvitaan todellinen, monimutkainen ongelma. Mikä on ydinongelma? Miten eri tavoin sen  voi ratkaista? Kuinka se tulisi ratkaista? Kuinka pätevä ja toimiva oma ratkaisu on.

Dialoginen opetus

Kekäle haluaa lisätä luentoihin vuorovaikutusta. Lisää keskustelua. Vähemmän monologia.
Keskustelu stimuloi ja selventää ajatuksia. Tavoite on ohjata itse päättelemään asioita.
Keskusteluja on monenlaisia:

• Kontolloitu keskustelu (tarkoittanee viittamalla saatua puheenvuoroa).
• Spontaani keskstelu. Kaikki saavat kysyä ja vastata.
• Monikäyttöiset porinaryhmät, joilla  viritetään ajattelua ennen luennon alkua. Ensin pohditaan  yksin, sitten pareittan, sitten 4-hengen ryhmissä ja  lopuksi yhteiskeskustelu  
• Vapaat opiskelijoiden väliset keskustelut. He voivat toimia toistensa opettajina, tarkastaa toistensa tehtäviä
• Opiskelijapaneeli (luettu kirja, käydään siitä keskustelua ) 
• Väittely: kaksi opettajaa

Tänään Kekäle on professori.

Osaa sekä opettajista että opiskelijoista keskustelu  jännittää. Se vie aikaa. Ennustettavuus vaikeutuu. Tulee meteliä. Opettaja voi menettää tilanteen hallinnan: opiskelijat voivat puhua ihan jostain muusta, Etäisyys ei säily. Ei ehditä kaikkea (ratkaisu: annetaan kirjallista materiaalia, jota ei käsitellä. Sokea taluttaa sokeaa.

Tarvitaan selkeä, relevantti, rajattu teema. Väite hyvä ärsyke tai videon pätkä tai roolileikki. Opettajan kannattaa kysyä mielipiteitä mieluummin kuin faktoja ja välttää itse suoria vastauksia. Keskustelun lopuksi  tehdään yhteenveto.

Keinoja saada palautetta

Kekäle korostaa useassa kohdassa kirjaa palautteen merkitystä sekä opettajalle että opiskelijoille. Palautetta tulisi koota ennen opiskelun alkua (esim. opiskelijoiden  tietomäärän kartoittaminen), kurssin aikana, päätteeksi ja kurssin jo loputtua. Palautteen avulla voidaan muuttaa otetta sopivammaksi, kehittää kurssia jne.

Kekäle esittelee mm. seuraavia keinoja:

• Diagnostinen testi päivää ennen
• Alkukoe ensimmäisellä kerralla  
• Toiveiden lista: Mistä haluat tietää enemmän?
• Omat kysymykset teemasta luennoitsijalle - vastaukset seuraavalla luennolla
• Tietokilpailu
• Eleet, ilmeet jne.
• Värikortit ja väitteet
• Pikakysymykset: Mikä oli tärkein asia, minkä opit? Mikä oli vaikein teema?
• Tehtävä kiteyttää  luennon anti kolmeen pääkohtaan.
• Monivalintatesti
• Palautelaatikko
• Palautekyselyt
• Opiskellijoiden luentokomitea.

Suosituksia luennoitsijoille

Luennointi on opittavissa oleva taito. Kokeile eri opetusmuotoja

Valmistautuminen

• Tee luennosta mielenkiintoinen ja relevantti - sovita kiinnosuksen kohteisiin, tarpeisiin ja kokemuksiin. 
• Rajaa aihe  5-9 pääkohtaa. Loogiseen järjestykseen. Niiden alle alateemat.
• Valitse esimerkit.
• Valota eri puolilta.

Esittäminen

• Puhu selkeästi ja kuuluvasti. Vältä maneereja.
• Heti alkuun luennon viitekehys, tiivistys
• Kirjoita  luentorunko, viittaa siihen.
• Painota yleistyksiä.
• Toista pääkohtia.
• Pidä taukoa: anna aikaa kirjoittaa ja ajatella.

Mielenkiinnon herättäminen

• Puhu- älä lue ääneen.
• Osoita oma kiinnostuksesi
• Aloita kysymyksellä, ongelmalla, ristiriidalla 
• Käytä esimerkkejä, jotka kytkeytyvät opiskelijiden arkielämään ja kokemuksiin.
• Havainnollista (av-välineet)  
• Älä unohda huumoria.
• Järjestä vaihtelua se  herättää tarkkaavaisuude  uudelleen.,

Palaute ja vuorovaikutus

• Tarkkaile eleitä ja ilmeitä
• Pyydä kysymyksiä
• Käytä keskustelutekniikoita 
• Anna positiivista palautetta aina kun se on mahdollista
• (luentokomitea)