Kuntavaalit 2017

Kuntavaalit 2017

sunnuntaina, helmikuuta 19, 2017

Retropedagogogiikkaa. Osa 3

KOULUN  historia on täynnä hienoja, unohtuneita ideoita, opetusmenetelmiä ja järjestelyitä.  Pelastaakseni niitä unohdukselta olen aloittanut retropedagogisen blogilastusarjan.

Ensimmäisenä esittelin pankkileikin. Toisena kansanhiihdon, ja nyt osassa 3...

Hiihtoloman

Kouluissa on kautta sen historian ollut lomia. Lepoa on tarvittu raskaan opiskelun lomaa. Ja ennen muuta koululaisia on tarvittu auttamaan töissä, mm. heinäpelloilla ja perunannostossa.

1930-luvulla yleisesti  käyttöön otetulla ja 1970-luvulla  talvilomaksi "kuohitulla" hiihtolomalla oli alunperin mielenkiintoinen  tausta ja tavoitteisto.

Hiihtoloman isä?

Hiihtoloman isiksi esitetään tavallisesti kolme  miestä:  Santeri HirvonenLauri "Tahko" Pihkala ja  Arvo Vartia.

Ensimmäinen heistä: kouvolalainen voimistelunopettaja Santeri Hirvonen ehdotti Kasvatus ja koulu -lehdessä vuonna 1926 koululaisille sisällä  työskentelyn vastapainoksi viikon mittaista hiihtolomaa. Hänen mukaansa lapset saisivat keväthangilla hiihtäessään raitista ilmaa ja kestävyyttä loppuvuoden ponnisteluihin. Hän myös keksi liikunnantäytteisen lepotauon nimeksi juuri hiihtoloman. Tarkoitus oli nimittäin silloin hiihtää. 

Toinen miehistä: Lauri Pihkala nosti 1930-luvulla  joiksikin vuosiksi  unohtuneen  Hirvosen idean uudelleen keskusteluun. Tavoitteena oli lohkaista kuukauden mittaisesta joululomasta kevätlukukaudelle uusi loma, jonka koululaiset käyttäisivät  liikunnallisiin harrastuksiin. Hiihtolomaa myös vastustettiin;  sen pelättiin haittaavan lasten menestymistä lukuaineopinnoissa. Lauri Pihkala iski takaisin: "Sellaisen oppilaan, jolle viikon loma aiheuttaa nelosia lukuaineissa, on jopa hyödyllistä jäädä luokalle."

Kolmas miehistä oli Kouluhallituksen ylitarkastaja  Arvo Vartia. Hän ajoi hiihtoloma-ajatuksen läpi Kouluhallituksessa ja hankki sille myös poliittisen johdon hyväksynnän. Lokakuussa 1933 säädettiin laki oppikoulujen viikon mittaisesta hiihtolomasta.  Hiihtoloma tuli käyttöön oppikouluissa kevätlukukaudella 1934 ja  kansakouluissa vuonna 1935.  

Oikea isä olikin....

Kunnia kaikille kolmelle,  mutta idean todellinen isä saattaa olla kuitenkin Kauniaisten oppikoulun - siis ensimmäisen espoolaisen oppikoulun -  Grankulla samskolanin rehtori Magnus Hagelstam. Hän  halusi jo 1910-luvun alussa saada oppilaat suksille. Pian rehtorin pakollinen hiihtopäivä laajeni  Kauniaisissa useiksi vapaiksi urheilupäiviksi ja vuonna 1927 ensimmäisen kerran viikon mittaiseksi  ”urheilulomaksi” viikolla 8.  Siis seitsemän vuotta aikaisemmin kuin hiihtoloma tuli pakolliseksi muissa Suomen  oppikouluissa.

Hiihtolomalla oli tarkoitus hiihtää

Lomalla siis oikeasti hiihdettiin. Kerrotaan, että rehtori Magnus Hagelstam käski oppilaansa hiihtää jopa Inkooseen asti, josta tultiin junalla takaisin. 
Hiihtoloma oli myös muissa kouluissa aluksi hyvin tarkasti ohjailtu. Ajateltiin, että  jos oppilaat vain lasketaan lomalle, se ei  takaa sitä, että he hiihtävät. Useimpien oletettiin vain lorvailevan.  Kouluhallitus  laatikin  kiertokirje, joka varmisti, että loma vastaisi kylliksi alkuperäistä tarkoitustaan eli liikunnallisuuden lisäämistä.

Kansakoulujen  tuli järjestää helmi-maaliskuussa vähintään 4 päivää kestävä ulkoilun mahdollistava loma). Hiihtoloma ei ollut opettajalle lomaa. Hänen  piti (ainakin) kolmena päivänä hiihtää oppilaiden kanssa.  

Hiihtoloma-idean monet tavoitteet

Hiihtoloman tarkoituksena oli virkistää oppilaita ja edistää  lasten ja nuorten hiihtoharrastusta.  Lisäksi hiihtolomalla pyrittiin vahvistamaan suomalaisurheilijoiden menestystä kansainvälisissä kilpailuissa. Mutta  hiihtolomalla  oli alusta alkaen myös poliittiset tavoitteet, jotka linkittyivät vahvasti valkoiseen Suomeen. Sekä Hirvonen että Pihkala olivat kummatkin suojeluskuntaupseereita.
Ajatuksena oli, että kun pojat kasvavat aikuisiksi, heistä tulee sotilaita. Sodassa tarvittiin taitoa hiihtää.

HIIHTOLOMA on hieno esimerkki koulutusjärjestelmätason rakenteellisesta ratkaisusta,  innovaatiosta, jolla tuetaan omana aikanaan arvoikkaiksi katsottavia pedagogisia tavoitteita.  Tämä ratkaisu myös toimi. Kouluhallituksen tarkastaja Arvo Vartia teki kyselyn loman vaikutuksista koulutyöhön: 77 %  opettajista koki työnilon kasvamista.  63 %  oppilaista virkistyi loman ansiosta. Hiihtotaidolle  oli myös  tarvetta pian syttyneissä sodissa.

Hiihtoloma tänään

KOULUISSA on edelleen viikon  loma helmi-maaliskuussa. Hiihtoloman sijaan sitä kutsutaan talvilomaksi. Mutta nyt se on muuta kuin 1930-luvulla. Matkailullisista syistä talvilomaa on porrastettu viikoilla 8-11 (nykyään 8-10). Jo aikaa sitten tuo loma muuttui lomaksi myös opettajalle, ja vastuu loman käyttämisestä liikunnan ja erityisesti hiihdon harrastamiseen siirtyi oppilaille ja heidän vanhemmilleen.

Hiihdon merkitys on vähentynyt, mutta toki edelleen monet hakeutuvat laduille ja laskettelemaan. Jos lunta on :-)   

Ei kommentteja: