Unohdettuja pedagogeja: Aliina Soininen

TARKKAAVAINEN lukija huomaa, että tässä sarjassa unohdettuja pedagogeja onkin vuorossa erikoisuus: suomalainen naisopettaja Aliina Soininen (1887- 1978) os. Pennanen.

Suomalaiset, eivät olleet mukana uuden koulun eturintamassa. Meille ideat tulivat mm. Yhdysvalloista, Saksasta ja myös Virosta. Moderneja ajatuksia esittelivät  suomalaisopettajille mm.  Mikael Soininen, Juho Hollo  ja Aukusti Salo. Heitä ei ole unohdettu.

ALIINA Soinista  ei myöskään pitäisi unohtaa.

Soininen oli vuosisadan alun ainoan suomalaisen "laboratoriokoulun", Pukinmäen kaksi-kolme-opettajaisen kokeilukansakoulun pitkäaikainen opettaja. (ja sen lisäksi oppi- ja lastenkirjailija).

Koulu syntyi vuonna 1912, kun  opetussuunnitelmakomitea, jonka puheenjohtajaksi professori Mikael Soininen oli asetettu.  Komitea tarvitsi kokemuksia, ja Soininen opetti siellä itse ja johti henkilökohtaisesti kokeilutoimintaa. Koulu jatkoi kokeilutoimintaa hieman eri nimisenä aina vuoteen 1943 saakka.

Tässä koulussa toteutettiin monia uuden koulun ideoita. Oppilas sai olla aktiivinen. Koulussa muovailtiin, askarreltiin ja  revittiin paperia. Maantiedon opetuksessa tehtiin mielikuvitusmatkoja ja  opeteltiin karttaa  omatoimisesti; Oppilaat saivat kysymyksiä ja etsivät niihin vastauksia kartoista. Ympäristöä tutkittiin (vrt. Dewey); Havaintojen tekoa harjoiteltiin. Säähavaintoja merkittiin  graafisesti, tilastollisia diagrammeja laadittiin. Opeteltiin asioita ilman oppikirjaa. Tietoa etsittiin muista kirjoista.  Tunneilla keskusteltiin vapaasti kotona etukäteen luetusta. Taidettakin harrastettiin: runoja dramatisoitiin.

Koulussa  kokeiltiin myös oppilaiden itsehallintoa (vrt. Kerschensteiner). Oppilaat olivat vuorollaan ylijärjestäjiä, sisäjärjestäjiä, pihajärjestäjiä ja ruokajärjestäjiä. Lauantaisin - vrt Summerhill-  pidettiin toverikunnan kokous. Toverikunnalla oli mm. puheenjohtaja, sihteeri ja  kaksi kirjastonhoitajaa. Kaikki toimihenkilöt valittiin  aina neljän viikkon ajaksi. Ylivalvonta oli opettajalla.

Oppiaineita eheytettiin kotiseutuopilliseksi  asiaopetukseksi (vrt. Gaudig). Koululuokasta mentiin ulos omaan  opetuspuutarhaan. Ikkunalaudoilla tehtiin idätyskokeita ( vrt. Decroly). Oppilaiden kanssa tehtiin retkiä.

Neliluokkainen kansakoulu muistutti kotia (vrt. Reddie).  Suuremmat ja pienemmät lapset auttoivat opettajaa koulun kunnossapidossa ja suorittivat pieniä siistimistöitä. Jos sotki jotain, korjasi myös jälkensä- niinkuin työkoulun klassikot opettava.

Myös tässä kokeilukoulussa haluttiin opettaa elämänoppia uskonnon rinnalla. Moraalia opittiin kertomuksista, joihin keksittiin itse loppu.

Pukinmäen erikoisuuksia oli oppilastyönä laadittu historian
aikakirja. 

1930-luvulla Soininen ohjasi oppilaita laatimaan itse  työvihkoja/työkirjoja. Oppilaat kokosivat niihin itse hankkimiaan tietoja, tunnilla kirjoitettuja muistiinpanoja, selostuksia ja vastauksia  kertauskysymyksiin, kotitehtäviä, leikkelekuvia lehdistä jne.

Jatkoluokkalaisten opiskelu oli pitkälti itseopiskelua (vrt. Helen Parkhurst). Kirjastotunneila he opiskelivat itsenäisesti ja hakivat esitelmiinsä tietoa, joita pitivät erityisillä esitystunneilla. Lisäksi heidän ohjelmaansa kuului  harrastustunteja ja käytännöllisiä kursseja mm. kirjansidonnassa, ruuanlaitossa jne . (Vrt. Washburne). Kokeiltiinpa kirjekurssiakin.

VAIKKA Aliina Soininen kokeili monia uusia asioita, asiat opeteltiin perusteellisesti. Kertaukseen ja läksyn kuulusteluun suhtauduttiin hyvin vakavasti.

Ks. lisää
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2015/07/pukinmaen-kokeilukansakoulu-1913-1943.html