MONIALAISET oppimiskokonaisuudet ovat tämän ops-kierroksen minua eniten innostava opetussuunnitelmallinen innovaatio. Ne ovat aikaisemmin läpäisyperiaatteina ja aihekokonaisuuksina tunnetun opetuksen järjestämistavan uusin muoto. Samoin kuin oppiaineissa, nyt myös näissä oppimiskokonaisuuksissa huomiota on haluttu siirtää sisällöistä tavoitteisiin.
KOKOSIN samaan kuvaan ne elementit, jotka tulee perusteiden mukaan ottaa näitä kokonaisuuksia rakennettaessa huomioon. Näitä ovat arvot, oppimiskäsitys, perusopetuksen yleiset, ainekohtaiset ja laaja-alaisen osaamisen tavoitteet, toimintakulttuurin kehittämisen periaatteet- ja eri oppiaineiden yhteistyö.
ERITYISESTI ilmiöpohjaisen oppimisen kannattajat näyttävät tulkitsevan monialaisia oppimiskokonaisuuksia keinona muodostaa sisällöllisiä kokonaisuuksia, joita he kutsuvat ilmiöiksi. Kyse on lähinnä oppiaineksen eheyttämisestä.
Itse näen, että kyseessä on - jos niin halutaan- mahdollisuus paljon merkittävämpään eheyttämisyritykseen: Monialaisilla oppimiskokonaisuuksilla voidaan eheyttää kouluopetusta osaksi oppilaan omaa elämää. Tämän tärkeän erottelun teki Carlton Washburne vuonna 1940 ilmestyneessä kirjassaan Kasvatuksen elävä filosofia (suomeksi 1948).
LUIN- niin huolellisesti kuin tällainen koleerikko vain pystyy- perusteiden monialaista oppimiskokonaisuutta koskevan kohdan, kokosin tekstistä kokonaisuuden suunnittelua ohjaavia lauseita. Yritin kytkeä niitä mielessäni ns. Uuden koulun uhmakkaisiin ideoihin, joilla se on pyrkinyt haastamaan vanhan koulun.
 |
| Klikkaamalla kuvan saa suuremmaksi |
Yksi niistä on ollut Suomessakin tuttu yritys eheyttää opetusta muodostamalla eri oppiaineiden sisällöistä luonnollisia kokonaisuuksia (vrt. Aukusti Salo ja 1980-luvun eheyttävän opetuksen innostus). Washburnen kirjassa tällaista eheyttämistä kuvataan sanalla korrelaatio.
Tämänkaltainen eheyttäminen johtaa kuitenkin ongelmaan; minkä oppiaineen/tieteen käsiteapparaatilla kokonaisuudesta on tarkoitus puhua. Tämä on myös kokonaisopetuksen uusimman muunnelman ilmiöpohjaisen opetuksen ongelma. Jos olen oikein ymmärtänyt, ilmiöitä lähestytään joko eklektisellä arkikielellä tai luonnontieteiden käsitteillä. Oikea tapa olisi käyttää kunkin oppiaineen omaa käsitteistöä, kuten perusteissa edellytetäänkin.
Perustetekstissä monialainen oppimiskokonaisuus mm. vahvistaa oppilaiden osallisuutta ja tarjoaa mahdollisuuksia olla mukana opiskelun tavoitteiden, sisältöjen ja työskentelytapojen suunnittelussa, se nostaa esiin oppilaiden merkityksellisiksi kokemia kysymyksiä sekä luo tilaisuuksia niiden käsittelyyn ja edistämiseen. Se lisää mahdollisuuksia opiskella erilaisissa ja eri-ikäisten oppilaiden ryhmissä ja työskennellä useiden eri aikuisten kanssa, tarjoaa mahdollisuuksia yhdistää koulun ulkopuolinen oppiminen koulutyöhön. Se antaa tilaa älylliselle uteliaisuudelle, elämyksille ja luovuudelle sekä haastaa monenlai siin vuorovaikutus- ja kielenkäyttötilanteisiin. Se vahvistaa tietojen ja taitojen soveltamista käytäntöön sekä harjaannuttaa kestävän elämäntavan mukaista toimijuutta. Se innostaa oppilaita toimimaan yhteisöä ja yhteiskuntaa rakentavalla tavalla, hyödyntää koulun muuta toimintaa on toimintakulttuurin (kehittämisen) periaatteiden mukaista ja tukee laaja-alaisen osaamisen kehittymistä.
NÄIHIN suuntiin pyrkivä monialainen oppimiskokonaisuus eheyttää paitsi ainesta, myös opetusta, se eheyttää koulun toimintakulttuuria ja se eheyttää lapselle annettava opetusta häneen omaan elämäänsä.
5 kommenttia:
Moikka Martti! Työskentelen tällä hetkellä Espoossa OPS:ia kouluille jalkauttavassa hankkeessa ja pääpaino työssäni on tukea kouluja monialaisten oppimiskokonaisuuksien suunnittelussa. Mielestäni tekemäsi kuva on loistava! Kiitokset siitä!
Jäin pohtimaan ajatuksiasi ilmiöpohjaisesta oppimisesta. Olen saanut Helsingin yliopistolla luokanopettajakoulutuksen, jossa opiskelimme itse suuren osan opinnoistamme ilmiöpohjaisen oppimisen ja tutkivan oppimisen menetelmiä hyödyntäen. Treenasimme myös opetusharjoitteluissa ilmiöpohjaisen oppimisen ohjaamista ja myöhemmin olen rakentanut opetustani osin näin. Meille korostettiin jatkuvasti sitä, miten tärkeää on se, että oppilas osallistuu aidosti työskentelyn suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin ja että oppimisen tulisi kummuta oppilaiden omista kiinnostuksen kohteista. Myös koulun ulkopuolisten oppimisympäristöjen ja tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämistä pidettiin tärkeänä. Sen lisäksi pyrimme rakentamaan opetusta kielitietoisesti niin, että käytimme oppilaiden kanssa sen tieteenalan kieltä, jota kulloinkin opiskelimme. Tämän kokemukseni nojalla näen, että ilmiöpohjaisen oppimisen avulla on mahdollista rakentaa myös uuden OPS:in mukaisia monialaisia oppimiskokemuksia. Toki sen voi tehdä myös ihan jollain muulla tavalla!
Olen huomannut, että sekä ilmiöpohjaisesta oppimisesta että monialaisista oppimiskokonaisuuksista puhuttaessa eri asiantuntijat painottavat erilaisia asioita. Mielestäni tärkeämpää kuin termit on kuitenkin se, että rakennamme yhdessä aidosti osallistavaa toimintakulttuuria kouluille!
Tanks!
Myönnän heti: kirjoitukseni oli tarkoituksellisesti provokatiivinen. Mutta siinä on myös tärkeä pointti. Jos hyväksyt ajatuksen, että eheyttäminen voi olla paitsi oppiaineiden eheyttämistä myös koulun eheyttämistä oppilaan elämään, voit ehkä nähdä eron siinä, että a) oppilaat otetaan mukaan opettajien valitsemän ilmiön käsittelyn suunnitteluun tai että b) opettajat rakentavat yhdessä oppilaiden kanssa kokonaisuuden/ilmiön, jonka pohtimista/ratkaisemista oppilaat kokevat omalle elämälleen merkitykselliseksi.
Olen ehdottomasti samaa mieltä kanssasi siitä, että monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa on tärkeää suunnata sitä kohti, että myös teemat ja aiheet pohditaan yhdessä oppilaiden kanssa! Olen tehnyt näin myös ilmiöpohjaisen oppimisen menetelmää hyödyntäen, jolloin olemme lähteneet rakentamaan yhteistä ilmiötä oppilaiden kysymysten, kiinnostuksen kohteiden ja havaintojen perusteella. Monialaista kevään jatkoa siis meille molemmille!:)
Upeaa. Monialaisen oppimiskokonaisuuden idealistinen aihio on Winnetkaplanissa.http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2016/04/unohdettuja-pedagogeja-frederick-burk.html
Hei vaan! Kiitos tosiaan hyvästä ja kokoavasta kuvasta/kuvista ja avaavasta kirjoituksesta. Jatkatko Martti aiheesta vastaamalla kuvassa olevaan kysymykseen "Kuinka arvioida?" Tästä juuri olemme pohtimassa ja olisipa oikein hienoa kuulla sinun näkemyksesi asiasta.
Lähetä kommentti