Piti oikein kaivella muistista, millaista se opetusharjoittelu kenttäkouluissa olikaan? |
KESKEISIÄ työtehtäviä noiden yhdeksän vuoden aikana oli opetusharjoittelun ohjaaminen. Ehdin toimia sekä yleisdidaktikkona että vs. luokanlehtorina, ohjasin sekä kenttäkouluilla että harjoittelukoululla. 90-luvun alussa Auroran koulu oli yksi näistä kenttäkouluista, joissa oli mahdollista suorittaa päättöharjoittelu. Silloin minulla oli rexin rooli.
JA NYT sitten sitä pääsee uudelleen ohjaamaan! Tällä kertaa yhteyden otti dosentti Riitta Jyrhämä. Ohjaajaa tarvittiin ns. maisteriharjoitteluun neljälle opiskelijalle kahdessa eri kenttäkoulussa. Ja mikä ettei. Kutakin paria ohjataan noin kahdeksan tuntia.
OPETUSHARJOITTELU on toinen olennainen osa suomalaista opettajankoulutusta. Toinen on teoreettiset opinnot. Suomalainen luokanopettaja saa koulutuksessa kasvattaa sekä käsiään että päätään.
HELSINGIN OKL:ssa luokanopettajiksi opiskelevien harjoittelua järjestetään sekä kenttäkouluissa (= oikeat koulut) että Viikin normaalikoulussa. Kenttäkouluissa ohjaavat luokanopettajat ovat saaneet ohjaustyöhön koulutusta ja ohjaustyöstä maksetaan heille ohjauspalkkio. Normaalikoulun opettajat ovat paitsi opettamisen myös ohjaamisen ammattilaisia, ja heidät on valittu tiukan seulan kautta.
Helsingin OKL:ssä on kolme harjoittelujaksoa: orientoiva harjoittelu, monialainen harjoittelu ja maisteriharjoittelu.
MAISTERIHARJOITTELU on osa kasvatustieteen kandin tutkinnon jo suorittaneiden maisteriopintoja. Tavoitteena on tässä jaksossa saada kokonaiskuva opettajan työstä ja opetuksesta. Harjoittelu kestää viisi viikkoa. Kussakin luokassa on kaksi opiskelijaa. Ensimmäinen viikko seurataan luokan työskentelyä, sitten opetetaan kumpikin yksin viikon verran ja lopuksi kaksi viikkoa yhdessä. Tai päinvastoin.
Opetusharjoittelu ei ole enää ohjaavan opettajan jäljittelyä, eikä ohjaaminen reseptien antamista (eikä opetustaidon arvostelua numeroilla). Ohjaus on opetustuokioiden reflektointia yhdessä opiskelijoiden kanssa ja heidän oman opetuksen käyttöteoriansa kehittymisen tukemista.
TÄNÄÄN siis paluu niihin nuoruuden hommiin, jotka jätin 26 vuotta sitten. Vähän hienoa.
2 kommenttia:
Tuskinpa kukaan kaipaa opetustaidon numeroarvostelua. Sen sijaan opettajakokelaiden olisi hyvä harjaantua oppilas- ja opiskelijapalautteen käsittelyyn - sitä tarvitaan uuden pedagogiikan / oppimisen luomisessa työuran mittaisesti. Liian monelle se on vaikeata ja reflektointi jaa merkittäviltä osin todellisuudesta irralliseksi.
Niinpä.
Lähetä kommentti