Kun on yksi työpäivä jäljellä

ALOITIN työnteon 15-vuotiaana jätteen-puhdistuslaitoksilla ruohonleikkaajana. Luokkakaverini Jauhiaisen Matin äiti järjesti työpaikan. 16-vuotiaana olin kesän rakennustyömaalla apupoikana. 17-vuotiaana  ajoin keltaista koppivespaa TVH:lla. Ylioppilas-kirjoitusten jälkeen 1974 jaoin välivuoden sanomalehtiä - sekä jalkaisin että volkkareilla.  Opiskeluaikoina olin töissä mm. leikkikentällä, kuljetin pakettiautolla pyykkiä ja  tein markkinointi-kyselyitä ja opettajan sijaisuuksia. Pätkää ja silppua, mutta kuitenkin.

VALMISTUIN luokanopettajaksi keväällä 1977. Siitä asti olen ollut koulussa tai yliopistolla töissä. Kesälomia on toki  pidetty, mutta olen niiden aikanakin tehnyt koulutus-keikkoja tai kirjoitellut lehtijuttuja ja oppikirjoja. Ja montaa hommaa päällekkäin.

ARVELEN, että takana on karkeasti noin 7600 työpäivää ( 37* 200 + 5* 30). Voi olla enemmänkin.  Edessä on  enää yksi.

TUNTUU erikoiselta. Haikealta ja huikealta. Olen ihan tietoisesti ja tavoitteellisesti prosessoinut kahden vuoden ajan irtautumista rehtorin työstä, ja tämä lukuvuosi on ollut siihen upea.  Toimimme koko lukuvuoden ajana kahdessa noin 16 km:n päässä olleissa pisteissä, ja kumpaankin  organisoimme omat apulais- ja vararehtorit. Ja he todella hoitivat hommansa vimpan päälle. Kiitos Anni-Kaisa, Ulla, Uma ja Kaija! Sain ajaa itseäni alas.

Ja kaiken kukkuraksi koko Auroran koulurakennus puretaan. Paviljongin viimeisetkin palaset tänään. Päärakennus, puusiipi ja opettaja-asuntola, jossa konttorini on, syyskuussa. Vanhasta ei jää kiveä kiven päälle.

OLEN nyt siivonnut pari viikkoa konttoria ja tyhjennellyt hyllyjä. Pölystä huolimatta se on täyttä terapiaa. Olen koonnut seuraajalleni Ulriika Huimalle laatikkokaupalla minusta tärkeitä papereita ja poiminut samalla talteen myös itselleni dokumentteja 25 Auroran vuodesta. Mitä kaikkea hullua olemmekaan saaneet tehdä! Ehkä kirjoitan näistä vuosista.

VASTAVÄITELLYT, entinen opettajamme Päivi Pelli-Kouvo vei minut tänään lounaalle Vespa-ravintolaan. Päivi väitteli Aurorassa 2000-luvun alussa toteuttamastaan Leo-projektista. Lounas oli upea ja korvia punotti, kun Päivi halusi antaa kaksin käsin positiivista palautetta. Ihan helppoa minun ei ole sellaista ottaa vastaan. Mutta myönnän. Tavoitteeni on ollut saada mahdollisimman moni opettaja kukoistamaan, löytämään oma juttunsa ja "ylittämään" rajansa.  Rehtori voi halutessaan "personoida" koulussaan opettajuutta. Päivi lateli minulle listaa opettajista, joille näin on käynyt. Myös moni koulunkäyntiavustaja on saanut näinä vuosina käyttää kaikkea osaamistaan. Johtajan - ja opettajan-  tehtävä on sytyttää. Ja vain se, joka itse palaa, voi sytyttää.

Juttelin tänään seuraajani kanssa samalla, kun tyhjentelin hyllyjä. Kerroin, että minusta yksi vaikeimmista jutuista opettajalle, joka siirtyy rehtoriksi, on haaste luopua tavoittelemasta omaa onnistumista ja keskittyä toisten onnistumisen varmistajaksi. Nooh. Itse en ole tässä kovin hyvä esimerkki, olen halunnut sotkeutua  itse moniin juttuihin mm. koko koulun näytelmiin- mutta silloinkin yhdessä toisten kanssa.  Toinen minulle tärkeä "oivallus" on ollut valinta: tehdään täysillä muttei täydellistä.

YKSI päivä jäljellä.  En millään ehdi siivota kaikkia 25 vuoden jälkiä pois. On pakko jatkaa hommia juhannuksen jälkeen vaikka sitä ollaan silloin virallisesti kesälomalla. Loppumattomalla.