OHJELMA oli seuraava. Pidin väistyvän rehtorin lyhyen perehdytyspuheen ja jätin sen jälkeen Ulriikan ja Auroran aikuiset juomaan kaffetta ja tutustumaan toisiinsa ihan keskenään. Sen verran muutosilmiötä tunnen, ettei kannata sekoittaa keskenään kahta prosessia: irtautumista vanhasta ja liittymistä uuteen.
AIKA moni kaverisi sosiaalisessa mediassa halusi välttämättä tietää, mitä rehtori tällaisessa tilanteessa seuraajalleen sanoo. Nooh. En osaa lukea puheita paperista, mutta jutun juoni eteni about näin:
- Kerroin, miten oma kohtaamiseni opettajien kanssa tapahtui 25 vuotta sitten (1. haastattelu 2. yhteisen vision suunnittelu W+G:n saunatiloissa).
- Kerroin, että vanhan rexin läsnäolo tulevaisuuteen katsovissa keskusteluissa oli kaikille hankalaa.
- Perehdytin Ulrikkaa muutamassa minuutissa tämän koulun 57 vuotta vanhoihin juuriin. Hänestä tulee muuten koulun kuudes rehtori.
- Nostin esiin neljä seikkaa, jotka kuvaavat minusta periaatetta/tapaa, jolla tähän asti (jo ennen minua) on Aurorassa toimittu. Ne ovat 1) Yhteisöllisyys. Ei kilpailulle. Kaveria ei jätetä. Tehdään oikeasti yhdessä. Aikuiset keskenään ja kaikki. 2) Innovatiivisuus. Kokeilemisen salliminen ja ilo. 3) Taito- ja taidehärhöily. Niissä on järkeä. 4) Diversitteetti ja autonomia. Tilaa jokaiselle kukoistaa omilla jutuillaan. Kerroin myös, että kaikki nämä asiat taitavat olla vanhanaikaisia:-)
- Lopuksi valmistin Ulriikaa edessä oleviin haasteisiin: muutto, väistö jne. Mutta kerroin myös, että tämä miehistö on upeaa ja lojaalia.
- Lopetin puheen klassisen retoriikan oppien mukaisesti kohottavaan ja toimintaan kehottavaan loppuun oikein raamatullisin vertauksin:
" Hyvä Ulriika. Hyvät työtoverit. Loppusanat olkoon raamatulliset. Mooses vei Israelin kansan erämaahan ja kärsimyksiin ja jätti heidät sinne. Toisten tehtäväksi jäi johdattaa kansa luvattuun maahan. Jos minä olen leikisti Mooses, sinä Ulriika olet Joosua. Minä en näe luvattua maata. Sinä, te, rakennatte sen.”
SITTEN poistuin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti