Opetussuunnitelma ja kilpailevat kasvatusohjelmat

VIIME keskiviikkona espoolais-rehtorit oli kutsuttu Espoon Arvokas- kasvatusohjelman esittelytilaisuuteen valtuustotalon kahvilaan.

Arvokas on espoolainen muunnelma maailmalla ART-nimellä kulkevalle sosiaali-emotonaalisten taitojen kasvatusohjelmasta, joka tutkitusti auttaa lapsia mm. suuttumuksen hallinnassa, tunteiden tunnistamisessa ja laajemmin kaverisuhteissa ja syrjäytymisen estämisessä.  Espoossa on 2000-luvun aikana laadittu suunnitemat kaikkiaan 58 eri taidon harjoitteluun. Satoja opettajia on koulutettu ohjelman käyttöön, ja kymmenissä kouluissa toimii Arvokas-ryhmiä, jotka noudattavat ohjelmaan kuuluvaa rakennetta (mm. pysyvä tunnin jaksotus, kaksi opettajaa, mehupalkinnot jne.). Myös meillä Aurorassa on useita tähän ohjelmaan koulutettuja aikuisia.

Kuvakaappaus Luokanopettaja-lehdestä. Rehtori Olli
Poutiainen esittelee Quest-konferenssissa Tee3-ohjelmaa

VANTTILAN koululla on laadittu  rehtori Olli Poutiaisen johdolla komea, systemaattinen sosioemotionaalisten taitojen kehittämisohjelma Tee3 (tiedän, tunnen, toimin).  Sen  ytimessä on 1-6-luokilla viikottain koko luokalle pidettävät arvokas-tunnit, joiden sisältöinä on ARTin lisäksi mm. KiVa-ohjelman tunteja ja vierailukäyntejä. Lisäksi koulussa on yläluokilla valinnaiskursseja näistä teemoista, erillisiä (tehostetun tuen) lyhytkursseja (esim. suuttumuksen hallinta) sekä mm. vertaissovittelua. Näin Tee3 kattaa kaikki koulun oppilaat ja kaikki vuosiluokat. Hienoa toimintaa.  Mutta vanhaa dinosaurusta jokin huolestuttaa yleisellä tasolla.  Teoreettisesti ja praktisesti.

ONGELMAA ei teoreettisesti ole, jos jokin kasvatusohjelma on menetelmä. Tällaisena pidän esim. Ben Furmanin muksuoppia. Mutta kasvatusohjelmasta tulee mielestäni ongelmallinen, jos sillä on omista lähtökohdistaan (ei opsista käsin) valitut tavoitteet ja sisällöt.

Putkisilmällä katsoen tällaiset ohjelmat (esim. Arvokas, samoin kuin Lions Quest, Liikkuva koulu, Vihreä Lippu tai esim. KiVa-koulu tunnit) voivat olla  eräässä mielessä varjo-opetussuunnitelmia. Mitä tarkoitan? Valtioneuvosto on antanut perusopetukselle tietyt tavoitteet ja opetushallitus perusteissa niitä jäsentävän käsiteapparaatin.  Erilliset kasvatusohjelmat jäsentävät usein opetuksen tehtävän vaihtoehtoisella tavalla- ei aivan erilailla, mutta omilla ehdoillaan. Ne valikoivat opsista jotkut tavoitteet ja tuovat rinnalle lisää, parempia. Valtioneuvosto on myöntänyt tietyille oppiaineille opetusaikaa pitkän taistelun jälkeen.  "Villeissä" kasvatusohjelmissa aika "varastetaan" näiltä aineilta. Opetushallitus on määritellyt myös perusopetuksen sisällöt. Näillä ohjelmilla on omista tavoitteistaan laaditut omat sisältönsä.

TIUKAN TEOREETTISESTI opetus, jonka lähtökohta ei ole opetussuunnitelma (vaikka se olisi kuinka arvokasta), ei ole opetusta. Se ei ole didaktiikan maailmassa tavoitteista, vaikka onkin intentionaalista.  Olen huono löytämään hyviä vertauksia, mutta eräässä mielessä nämä ohjelmat  voivat olla "Krimin valtaajia". Arjessa asia ei tietenkään ole näin dramaattinen.

TÄLLÄ en tarkoita, etteikö näitä ohjelmia kannattaisi hyödyntää. Päinvastoin. Niissä on tuotettu upeaa materiaalia ja ideoita.  Oleellista on kuitenkin suhteuttaa  ne opetussuunnitelman tapaan jäsentää koulunpito. Oleellista on pudottaa ne opetussuunnitelman rakenteisiin. Tämä tarkoittaa minusta tuntijaon ja opetussuunnitelman perusteiden opetusta koskevien rakenneratkaisujen periaatteellista kunnioittamista.  Nykyisessä opsissa se voi tarkoittaa esim. ohjelman matsaamista oppiaineiden sisältöjen ja aihekokonaisuuksien kanssa, linkittämistä tehostetun tuen keinovalikkoon, päivänavausten teemoittamista, toimintakulttuurisia ratkaisuja jne. Uudessa opsissa on vielä parempi rakenne-elementti: laaja-alaiset opintokokonaisuudet.