Kuntavaalit 2017

Kuntavaalit 2017

keskiviikkona, huhtikuuta 23, 2014

OPS 2016 - ET-osuuden reflektointia

VUODEN 2016 OPS-perusteet on siis julkaistu neljässä osassa: Yleinen osa, sisällöt alkuopetuksessa, 3-6-luokilla ja 7-9-luokilla.

KAIKKI oppiaineet esitellään samalla rakenteella. Siihen kuuluu tekstiä ja kaksi taulukkoa. Pääotsikot ovat: Oppiaineen tehtävä, elämänkatsomustiedon opetuksen tavoitteet,  Oppiaineen oppimisympäristöihin ja työtapoihin liittyvät tavoitteet, Ohjaus ja tuki oppiaineessa, Oppilaan oppimisen arviointi ja Elämänkatsomustiedon arviointikriteerit 6. vuosiluokan päätteeksi arviota ”hyvä” / arvosanaa kahdeksan varten. Yhteensä sivuja on neljä.

Ote ensimmäisestä taulukosta.

ENSIMMÄISEEN taulukkoon on numeroitu tavoitteet, kuvattu, mitkä sisältöalueet liittyvät mihinkin tavoitteeseen ja vielä listattu laaja-alaisen osaaminen osa-alue,johon tavoite liittyy.

TOISESSA taulukossa asiat esitetään (varmuuden vuoksi?) vielä toisinpäin, sisältöaluettain.

Ote toisesta taulukosta.

Tässä taulukossa kuvataan siis sisältöalueita yksityis-kohtaisemmin ja linkitetään ne aineen tavoitteisiin.

Suunnitelmallista ja huolellista työtä sanoi oma mentorini.

MENNÄÄN sitten itse pihviin. Miltä uudistettu ET näyttää?

ET:n omat tavoitteet
OPPIAINEEN kasvatuspäämääräksi tunnistan täysivaltaisen kansalaisen (joka on aloitteellinen ja  vastuullinen) ja hyvä ihminen (tätä sanaa ei käytetä, vaan: ..."kehitetään valmiuksia kasvaa itsenäiseksi, suvaitsevaiseksi, vastuulliseksi ja arvostelukykyiseksi yhteisönsä jäseneksi").

ET:ssä keskitytään eriytyisesti vahvistamaan oppilaan kykyä etsiä hyvää elämää (ei siis elää siveellisesti). Tekstin mukaan tähän tarvitaan yleissivistyksen kartuttamisen lisäksi  eettisen ja  kriittisen ajattelu- ja toimintakyvyn (arkeen asti soveltvaa)  sekä oppimisen taitojen kehittämistä.

ET haluaa tukea oppilaan oman  identiteetin ja oman elämänkatsomuksen rakentamista.

ET:n sisällöt
SISÄLTÖLISTA on äärimmäisen tiivistetty. Sisältöaluteita on neljä:
- ajattelun ja etiikan peruskäsitteet (tätä nimikettä ei käytetä). Mm. tieto, luulo...
- kuka minä olen (oman minän  rakennusprosessi, oma kulttuuri, hyveitä, kuten suvaitsevaisuus jne.)
- ihmisten yhteiselämä  (sopimus, lupaus, oikeus. velvollisuus, yhdenvertaisuus, rauha, demokratia, lasten oikeudet.
- maailma (erilaiset käsitykset ajasta.  Tulevaisuus. Käsitykset luonnosta. Erilaiset maailmanselitykset (suhteessa arkeen ja käsitykseen tiedosta.) Kestävä kehitys.

Näistä pitäisi (paikallisessa opsissa) muodostaa kokonaisuuksia eri vuosiluokille. "Oppilaiden kokemusmaailma, ideat ja ajatukset huomioidaan sisältöjen valinnassa ja niiden tarkemmassa käsittelyssä".

Sisällöt on siis kuvattu hyvin tiivisti, ja samalla abstraktiotaso on korkea. Opetuksessa näytetään pyrittävän ennen muuta ajattelun kehittämiseen. Oppilaille ei  esitellä ihanteellisesti eläneiden elämänkertoja, vaan tarjotaan käsitteellisiä välineitä. Myös arvioinnissa tarkkaillaan oppilaan kykyä kuvata ja selittää käsitteiden avulla tilanteita. Oppilaiden halutaan pohtivan, mitä heidän arjessaan tarkoittaaa esim. oikeudenmukaisuus, vastuu, ajattelun-, uskonnon- ja elämänkatsomuksen vapaus, arvo, normi, yhdenveraisuus ja onni.

ET:n työtavoista
ET:n  opiskeluun  kuuluu seuraavia työtapoja koskevia tavoitteita: Draamaa, kertomuksia, leikkejä, monipuolisuutta, musiikkia, omien tavoitteiden asettamista ja omien tulkintojen tekemistä, perustelujen pohdintaa, satuja, toimintaa, turvallisuutta, yhteisiä tutkimuskeskusteluja. Mielenkiintoisesti ET jättää listalta pois pelit. ET:n listalla ei ole myöskään laaja-alaiseen oppimiseen kuuluvaa TVT-osaamista.

Vertailua POPSI II:een
TEIN vielä pienen vertailun. Katsoin, kuinka ensimmäisessä peruskoulun opetussuunnitelmassa (POPS) näitä asioita linjattiin. On toki muistettava, että oppiaineen nimi oli tuolloin  Uskontojen historia ja siveysoppi.

40 vuodessa sisällöissä on vielä samaa hajua, mutta myös isoja muutoksia on tapahtunut. 1970-luvulla myös siveysopissa korostui uskontojen ja ennen muuta kristinuskon tuntemuksen  asema. Nyt hegemonia on  omalla identiteetillä  ja yhteiskunnallisella  aktiivisuudella.

Sisällöt kuvattiin POPSISSA simppelimmin tyyliin: Martin Luther King.  Syntymä. Erilaiset avioliiton solmimistavat. Kuolemaan  liittyviä uskomuksia. Valehteleminen rikkoo luottamuksen. Toisten kiusaaminen. Hyvät ja huonot tottumukset. Elokuvat ja arkitodellisuus...

KEINOVALIKOSSA on yhä tuttuja ideoita: elämän todelliset tilanteet, sadut,  taide ja mm. yhteinen keskustelu.

Johtopäätöksiä
ET 2016 on hyvin oppilaslähtöinen, filosofeeraava. Oppilas rakentaa siinä itse itseään. Kasvatuspäämärää on innostava.

TAPA esittää opetettavat asiat on hyvin harkittu, mutta myös opettajalta todella paljon vaativa. Olen itse opettanut ET:tä varsin ohuen täydennyskoulutuksen pohjalta, ja hiukan epäilen, saisinko rakennettua noista eväistä innostavia tunteja neljän vuosiluokan  ajaksi. 3-6-luokilla on esim. Espoossa yhteensä 228 oppituntia, ja ne pidetään lisäksi pääosin yhdysluokkaopetuksena, jossa toisella tunnilla on läsnä oppilaita myös 1-2-luokilta.

Toinen ongelma on, kuinka pienet oppilaat ymmärtävät tämän abstraktiotason kuvaukset. Paikallisessa opsissa on varmaankin tehtävä paljon töitä, jotta valittu korkea käsitteellinen taso ei estä oppilaiden aitoa mukaanottamista suunnitteluun. 

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"ET:n työtavoista
ET:n opiskeluun kuuluu seuraavia työtapoja koskevia tavoitteita: Draamaa, kertomuksia, leikkejä, monipuolisuutta, musiikkia, omien tavoitteiden asettamista ja omien tulkintojen tekemistä, perustelujen pohdintaa, satuja, toimintaa, turvallisuutta, yhteisiä tutkimuskeskusteluja. Omien tulkintoje tekemistä. Mielenkiintoisesti ET jättää listalta pois pelit. ET:n listalla ei ole myöskään laaja-alaiseen oppimiseen kuuluvaa TVT-osaamista"

Hyvä työmenetelmiä mutta silti jokin kalskahtaa...

Eikö suomalaisella huippukoulutetulla opettajalla olekaan ammattillinen vapaus valita omat työmenetelmänsä? Miksi siihen puututaan "ylhäältä"? Opettajan professiohan on opettajuuden peruslähtökohta. Ei todelliselle opettajalle tule taivuttaa rautalangasta MITEN hänen tulee opettaa.

Toinen kysymys. Miksi et:n opetusmenetelmien pitäisi olla erikseen alleviivattuja tai erilaisia, monipuolisempia kuin muissa oppiaineissa? Onhan oppiaine samalla viivalla muiden oppiaineiden kanssa ja tekstissä mainittuja et-menetelmiä pitää/saa käyttää myös muissa oppiaineissa. Hassu kappale opsiin tuo lisäys kaiken kaikkiaan.

Kriittinen nenäni haistaa silkkihanskat ja oppiaine-lempilapsen näissä painotuksissa. Ehkä olen väärässä? Mutta kaikki oppiaineet kaikessa monipuolisuudessaan samalle viivalle, vaikka kunkin aineen opettaminen onkin lähtökohtaisesti aina osittain erilaista, mutta sehän on ihan itsestäänselvyys.


t. Jukka

Martti Hellström kirjoitti...

Hei Jukka!

Suhtautuminen työtavan valintaoikeuteen on hieman muuttumassa.

Työtavat tulee opsin mukaan valita vuorovaikutuksessa oppilaiden kanssa. Tavoitteena on osallistaa oppilaat omaan opiskeluunsa ja tunnistamaan oma tapansa oppia.

Uutta tämä ei ole. Yhteissuunnittelua on kokeiltu vakavasti Suomessa jo 1960-luvulla.

Samanlainen työtapalista on muidenkin aineiden kohdalla. Tällä haluttaneen korostaa menetelmien yhteyttä perusopetuksen yleistavoitteisiin (ns. tulevaisuuden vaatima laaja-alainen osaaminen)

ET oli otettu tässä blogissa ensimmäiseksi esimerkiksi. Seuraavaksi perehdyn historiaan ja yhteiskuntaoppiin.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä mielestäni hyvä, professionaalinen opettaja voi tunnistaa, ja on tähänkin asti osannut tunnistaa, tarvittavat opetusmenetelmät vuorovaikutuksessa oppilaidensa kanssa. Opettajan työn lähtökohtahan on oikeiden opetusmenetelmien tunnistaminen eri tilanteissa.

Vuorovaikutus käsitteenä on todella moninainen. Toisessa ääripäässä, siinä huonommassa, on Ruotsin otteensa menettänyt koululaitos jossa kokeilukouluissa oppilaat antoivat opettajilleen arvosanoja. Seuraus, kaaos.

Työtehtävien osoittaminen on todellakin muuttumassa, opettajan ammattitaitoa aliarvioivaan suuntaan.

Kehitys sisältää samalla myös paradoksin: toisaalta opettajat ja koulut laitetaan tekemään oma opsinsa, toisaalta perustyöhön halutaan vaikuttaa "ylhäältä" jopa aivan työtapa- ja menetelmä ohjeistuksella. Mitä tämä nyt sitten oikein on?

Minun silmissäni juttu alkaa kalskahtamaan entistä enemmän, kun sitä alkaa ajatella. Ymmärrän viranomaisten tarkoitusperät hyviksi mutta opettajien ammattitaito taitaa olla nyt ohitettu. varsinkin kun samaan aikaan nuo samat oikeille opetusmetelmille muka sokeat opettajat laitetaan laatimaan suurta ja mahtavaa opsia.


t. Jukka