KUVA: Oph:n sivuilta lainattu kuva vuoden 2004 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet- julkaisusta. Koko julkaisu löytyy netistä.Päivitetty 18.6.2010
EDELLISESSÄ lastussa esittelin oman tiivistelmäni siitä, kuinka perusopetuslakia on muutettu 24.6.2010 hyväksytyssä versiossa.
OPETUSHALLITUS on mielenkiintoisesti päivittänyt luonnoksensa lainmuutoksen vuoksi uusituksi opetussuunnitelman lukujen 2, 3, 4 ja 5 sivuiksi jo 23.6. Luonnos on lähetetty eri tahoille kommenttipyynöillä. Espoo kokoaa oman lausuntonsa elokuun aikana. Auroran on yksi Kelpo-pilottikouluja, ja siksi opetuspäällikkö on haastanut meidät lukemaan tekstin.
LUIN sivut ja vertaan seuraavassa uutta tekstiä vuoden 2004 version sivuihin. Nostan esiin minusta mielenkiintoisia ratkaisuja:
(1) Ensinnäkin tekstin määrä on kasvanut. Vuonna 2004 näihin lukuihin tarvittiin 10 sivua, nyt 39 (vaikka ennallaan säilyneitä kappaleita ei ole uudessa versiossa).
(2) Toiseksi teksti on kirjoitettu taitavasti ja älykkäästi ja myös suomalaista didaktiikan käsitemaailmaa tukien. Lähipykäliin viitataan alaviitteillä, joka on fiksu idea.
LUKU 2:
(3) Käsitys perusopetuksesta on ennallaan. Arvoja ei ole kirjoitettu uusiksi eikä perusopetuksen tehtävä- ja perusopetuksen rakenne-osia.
(4) Lukuun on lisätty uusi alaluku 2.3. Opetuksen järjestäminen- ja tuo luku on kirjoitettu tosi kauniisti. Tekstissä korostuu jokaisen oppilaan oikeus hyvään ja turvalliseen koulupäivään sekä yhteinen vastuu, osallisuus ja yhteisöllisyys. Kouluyhteisön ilmapiirin tulee olla mm. kunnioittava ja ystävällinen. Lyhyt luku sisältää oivaltavaa käsitteellistä ajattelua. Koulupäivässä erotetaan rakenne, sisältö ja toimintatavat.
LUKU 3
Kolme ensimmäistä alalukua: oppimiskäsitys, oppimisympäristö ja toimintakulttuuri ovat ennallaan.
(5) Uusitussa alaluvussa 3.4. Opetuksen eriyttäminen, opetusmenetelmät ja työtavat on kirkkautta!
(6) Käsitys opetuksesta on pitkälti ennallaan (ks. kuitenkin seuraava luku). Opetus ymmärretään edelleen oppimisen edistämiseksi, jossa oppilaalla on hyvin aktiivinen rooli.
(7) Yksilöllisyys on nostettu tekstissä hyvin myönteisesti esiin. "Jokaisella oppilaalla tulee olla mahdollisuus omista lähtökohdistaan onnistua oppimisessa, kehittyä oppijana sekä kasvaa ja sivistyä ihmisenä" (lainauis upeasti sanottu luvussa 4). Jokaisen tulisi saada oppia itselleen sopivalla tavalla. Opetuksessa tulee ottaa huomion oppilaiden kiinnostuksen kohteet.
(8) Eriyttämisen käsitettä lähestytään taidolla. Se on ensisijainen keino ottaa huomioon oppilaitten erilaisuus (yksilöllisyys). Eriyttämiselle esitetään kolme ulottuvuutta: opiskelun laajuuden (määrä?), syvyyden (laatu) ja nopeuden vaihtelu. Mitä voidaan eriyttää? Mm. sisältöjä, materiaaleja, menetelmiä, työtapoja, tehtävien määrää, arviointia, palautetta ja aikaa- myös oppimiisympäristöä rohkaistaan muokkaamaan.
(9) Opetusmenetelmäajattelu on ennallaan. Opettaja saa edelleen valita menetelmät vuonna 2004 annettujen kriteerien pohjalta. Uutta on vaatimus: " opettaja... suunnittelee työtavat yhdessä oppilaitten kanssa".
LUKU 4 "Oppimisen ja koulunkäynnin tuki" ja LUKU 5. "Oppimisen ja koulunkäynnin tukimuodot".
(10) Opetuksen ja tuen lähtökohtana ovat "sekä opetusryhmän että kunkin oppilaan vahvuudet ja oppimis-kehitystarpeet". Opetusryhmän merkitys on nostettu esiin kirkkaasti. Myös ryhmä voi tarvita tukea oppimiseen ja koulunkäyntiin. Tämä on uutta innostavaa ajattelua (vai mitä, Haapaniemen Rauski).
(11) Koko uudistuksen ydinkäsite on uudella tavalla jäsennetty tuki-ajattelu. Tuki on osa kaikkea kasvatusta, opetusta ja ohjausta. Tuki voi olla yhteisöllistä tai kohdistua yksilöön. Tuen tarve voi vaihdella a) tilapäisestä jatkuvaan, b) vähäisestä voimakkaaseen, c) yksilöllisesti annetusta samanaikaisesti annettavaan, d) yhden tukimuodon tarpeesta useampaan tukimuotoon. Tuella on kolme tasoa: yleinen, tehostettu ja erityinen. Yes!
(12) Oppimisen esteet tulee tunnistaa mahdollisimman varhain ja lapsen tulee saada riittävästi, oikeatasoista tukea heti. (Huh! Mistä resurssit!)
(13) Yksi uudistuksen perusideoita on annetun tuen suunnitelmallisuuden lisääminen. Olen sitä mieltä, että arjessa tuki on ehkä usein ollut sattumanvaraista, ja se on joskus voinut riippua epäoleellisista tekijöistä kuten lukujärjestyksistä tai opettajan omasta viitsimisestä. Uudessa tekstissä tavoitellaan tilannetta, jossa tuki on moniammatillisesti suunniteltua, kirjattua ja seurattua. Idea tuntuu resurssien niukentuessa järkevältä.
Yleinen tuki
(14) Laadukas perusopetus on oppilaan oikeus. Opettajan vastuulla on, että jokaisen oppilaan (ja opetusryhmän) tarpeet ja lähtökohdat otetaan huomioon. Ensimmäinen keino on eriyttäminen.
(15) Jokaisen opettajan tehtävä on antaa myös tukea. Tuen muotoja ovat: aamu- ja iltapäivätoiminta, apuvälineet, avustajan työpanos, eriyttäminen (ks. edellä mm. menetelmät), joustavat opetusryhmät, kerhotoiminta, kodin ja koulun yhteistyö, oppilashuollon asiantuntemus, oppimissuunnitelma, osa-aikainen erityisopetus, samanaikaisopetus,tukiopetus, ... Jokaisen oppilaan tuen tarvetta on havainnoitava, ja tukitoimet on suunniteltava. Kannattaa hyödyntää koko opetusryhmän voimavaroja! Yleisen tuen antamisesta ei ole pakko tehdä kirjallista suunnitelmaa.
(16) Tukiopetuksen idea on ennallaan. Tekstissä korostetaan, että tehtävät tulisi suunnitella yksilöllisesti. Ideana on löytää uusia tapoja lähestyä opittavaa asiaa.
(17) Osa-aikaisesta erityisopetuksesta todetaan, että se suunnitellaan ja oppilaan oppiminen arvioidaan opettajien yhteistyönä.
(18) Kodin ja koulun välinen yhteistyö on myös tuen muoto. Yhteistyö perustuu keskinäiseen kunnioitukseen. Huoltajille on annettava varsin paljon tietoa.
(19) Ohjaus on myös tuen muoto. Tavoitteena on itseohjautuvuus. Jokaisen opettajan tehtävä on ohjata oppilasta.
(20) Tulkitsemis- ja avustamispalvelut. (eivät kuulu vielä yleiseen tukeen?). Tuki voi olla yksilöllistä tai ryhmäkohtaista. Arvion tarpeesta tekevät opettajat ja oppilashuollon henkilöstö yhdessä.
(21) 7.-9.-luokilla voi olla myös joustavaa perusopetusta (pajakoulut).
(22) Moniammatillista oppilashuoltoa toteutetaan yhdessä oppilaan ja huoltajan kanssa. Tuki voi olla yksilöllistä ja yhteisöllistä. Oppilashuollon tavoitteena on hyvinvointi. Työtä ohjaa luottamuksellisuus ja huoltajan kunnioittaminen sekä osallisuuden tukeminen.
(23) Turvallisuuden edistäminen on sekin liitetty tähän yhteyteen. Se hoituu- luenma - suunnitelmilla. (Heh). Hienoa on, että opetuksen järjestäjä vastaa siitä, että kaikilla kouluilla on turvallisuutta koskevat toimintaohjeet.
Tehostettu tuki
(24) on jatkuvampaa, vahvempaa ja yksilöllisempää tukemista kuin yleinen tuki. Sitä annetaan oppilaalle laaditun (25) kirjallisen oppimisuunnitelman mukaisesti oppilaalle, joka tarvitsee säännöllistä tukea tai samanaikaisesti useita tukimuotoja. Oppilas ja huoltaja osallistuvat sen laadintaan. (Oppimissuunnitelma saadaan laatia myös kaikille oppilaille,kuten ennenkin- mutta voimavarat eivät kaikissa kouluissa tähän riitä). Oppimissuunnitelmaan ei saa sisältyä oppilaan henkilökohtaisten ominaisuuksien kuvailua.
(26) Ennen kuin oppimissuunnitelma laaditaan tehdään ns. pedagoginen arvio. Arvion kirjoittavat lapsen opettajat. Arviossa kuvataan oppilaan oppimisen ja koulunkäynnin tilannetta, annettua tukea, oppilaan oppimisvalmiuksia jne sekä arviota siitä, millä ratkaisuilla oppilasta voisi tukea.
(27) Oppimissuunnitelma käsitellään oppilashuoltotyössä (sitä ei siis hyväksytä siellä?).
(28) Tehostetun tuen vaiheessa keinovalikkoon kuuluvat kaikki tuen muodot paitsi (kokoaikainen) erityisopetus ja oppimäärän yksilöllistäminen. Oppilashuolto kuuluu erityisesti keinoihin.
(29) Yksi keino tukea on keskittyä eriyttämisen avulla oppiaineen keskeisiin ydinsisältöhin.
(30) Tehostetun tuen aikana oppilaan oppimista ja koulunkäyntiä seurataan.
Erityinen tuki
(31) on erityisopetusta ja muuta tukea. Se edellyttää hallinnollista päätöstä. (Päätöksen tekijän päättää kunta). Päätöksen pohjalta laaditaan (32) HOJKS, joka on nyt pedagoginen ei hallinnollinen paperi. Hojks ja itse erityisen tuen päätös erotetaan nyt toisistaan. (33) Oppilas saa sen mukaan tukea. Hojksilla ohjataan paitsi opetusta myös ohjausta. Oppilaan opettajat laativat HOJKSIN.
(32) Ennen päätöstä tehdään pedagoginen selvitys, jossa arvioidaan mm. tehistetun tuen vaikutukset ja saatu ohjaus. Pedagogisen selvityksen laativat lapsen opettajat (ei yksin ela-opettaja).
(33) Tukikeinoina erityisen tuen vaiheessa ovat nyt myös erityisopetus ja oppimäärän yksilöllistäminen. Oppimäärän yksilöllistäminen tarkoittaa tavoitetason asettamista oppilaan omalle tasolle. Oppilas ikäänkuin opiskelee oman opsinsa mukaan (aineisiin, joissa opetusta yksilöllistetään, kirjoitetaan yksilöllistetyt tavoitteet sisällöt jne.).
(34) Erityistä tukea annetaan mm. niille oppilaille, joiden oppimisen edellytykset ovat heikentyneet vamman tai kasvuympäristön riskitekijöiden vuoksi. Sitä ei anneta oppilaille, joilla on (vain) motivoitumisongelmia.
(35) Ihan oikein kiinnitetään huomiota siihen, että opettaja, jonka oppilas saa erityistä tukea, tarvitsee uudenlaisia taitoja.
(36) Erityisen tuen päätös on tarkistettava ainakin toisen ja kuudennen luokan jälkeen.
YHTEENVETOA
Luonnoksen opsteksti on minusta kirkasta ja tausta-arvot ovat kohottavia. Kaikkialta paistaa läpi oppilaan yksilöllisyyden kunnioittaminen, perheiden ja lasten osallisuuden lisääminen. Ihanteet innostavat- mutta ne myös vaativat resursseja.
Ennen muuta olen huolissani kolmesta seikasta:
(1) Valitun paperisuunnitelmatyön vaatiman työajan löytymisestä. Työtä on vahvasti siirretty oppilashuoltoryhmästä opettajille.
(2) Sinänsä erittäin tärkeän ja nyt korostuvan salassapitoperiaatteen tuoman byrokraattisuuden uuvuttavuudesta. Vaatimukset esim. siitä, että oppilashuoltotyössä joka kerta kun käsitellään yksittäisen oppilaan asioita, on täytettävä yksityiskohtainen lomake siitä, mitä asioita on sanottu jne voi syödä liian suuren osan OHR:n asiantuntijoiden tähän työhön käytettävissä olevasta ajasta.
Työaikakysymys voi johtaa siihen, että tukea koskevien asioiden hoito hidastuu entisestään.
(3) Siitä, kuinka me opettajat selviämme uusista haasteista. Opettajalle uudistus tuo lisää töitä ja uusia haasteita, siitä ei pääse mihinkään. Jokaisen opettajan tehtävä on kasvattaa, opettaa, ohjata ja oppilashuoltaa.
Opettajat laativat pedagogisen arvion, pedagogisen selvityksen, oppimissuunnitelman ja HOJKSIN. Tähän tarvitaan uutta osaamista. Uutta osaamista ja uudenlaista ajattelua tarvitaan myös siihen, että uudistuksen keskeinen idea: jokainen oppilaan oikeus onnistua omista lähtökohdistaan, toteutuu. Eriyttämiseen on ryhdyttävä tosissaan. Opettaja ei saa enää ajatella, että riittää, kun opetustapa sopii enemmistölle.
Tämä vaatii korkeatasoista täydennyskoulutusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti