KUVA: Viikonvaihteen 3.-4.7. Länsiväylän etusivulla myötäelettiin Fallåkerin perheiden huolta lastensa lähikoulusta.
AIVAN Bembölen (ruotsinkielisen) koulun naapuriin, kuuluisan kahvituvan kupeeseen Vanhan Turuntien vastakkaiselle puolelle on kasvanut uusi pientaloalue Fallåker. "Ikiaikaisesti" (vuodesta 1957) tuo alue on kuulunut Auroran koulun koulupiiriin. Senkin jälkeen, kun koulukohtaiset koulupiirit 2000-luvun taitteessa poistettiin ja korvattiin laajemmilla useita kouluja käsittävillä oppilaaksiottoalueilla, alueen lapset on ohjattu Pohjois-Espoon oppilaaksiottoalueella lähimpään kouluun: Auroraan.
Nyt opetuslautakunta on tarkastanut Keski-Espoon ja Pohjois-Espoon oppilaaksiottoalueiden välistä rajaa niin, että Fallåker on siiretty Keski-Espooseen, ja lähikouluksi on osoitettu Kirkkojärven koulu. Tuota päätöstä alueen vanhemmat näyttävät nyt vastustavan.
LÄNSIVÄYLÄ-lehti haastoi lukijoitaan ottamaan kantaa, pitisikö oppilaaksiottoalueet poistaa. Lehden nettisivuilla käydään kyllä keskustelua jutun pohjalta, mutta ei tuosta kysymyksestä. Ehkä kannattaisi? Lienee syytä palauttaa mieleen, mistä vuosituhannen vaihteen ratkaisussa oli kysymys. Tarkastelen tässä lastussa nro 1 teemaa tästä näkökulmasta.
1. Kuten muistetaan 1990-luvun lama iski rajusti Suomeen. Valtio leikkasi julkisia menoja ja uusi valtionapujärjestelmää niin, että kunnille luotiin myös apparaatteja säädellä palvelujen kuluja. Yksi näistä oli luopuminen kiinteistä koulupiireistä. Kunnille annettiin mahdollisuus osoittaa oppilaalle lähikouluksi muukin kuin faktisesti lähinnä kotia oleva koulu.
2. Eri kunnissa tuota oikeutta on käytetty eri tavoin. Helsinki valitsi linjan, jossa muodostettiin samoin kuin Espoossa oppilaaksiottoalueet, mutta niiden sisällä huoltajat saivat valita varsin vapaasti koulun. Espoo- jossa toisaalta asukasmäärän kasvun toisaalta koulurakentamiseen 90-luvulla syntyneen notkahduksen vuoksi oli krooninen pula pulpettipaikoista - valittiin toinen linja. Kunta osoitti lähikoulun. Enää ei käyty edes ilmoittautumassa siihen kouluun, joihin toivotiin, vaan ilmoittautuminen siirtyi nettiin.
Samalla otettiin käyttöön periaate, että lautakunta rajoittaa vanhempien lakisääteistä oikeutta ns. toissijaisen hakuun (ts. mahdollisuutta hakea toiseen kouluun kuin kunnan osoittamaan lähikouluun , jos siellä on tilaa) määräämällä kullekin koululle sitovan ekaluokkalaisten määrän, jota ei saa ylittää. Toissijainen koulupaikka myönnetään vain, kun uusi tulokas ei ylitä koululle määrättyä maksimioppilasmäärää.
3. Espoolainen ratkaisu oli myös koulutuspoliittinen valinta. Helsinki valitsi 90-luvulla uusliberalistiseksi syytetyn linjan, jonka mukaan opetuksen laatu varmistetaan koulujen keskinäisen oppilaskilpailun avulla. Espoossa koulut ohjattiin nostamaan laatua lisäämällä yhteistyötä mm. oppimiskeskusverkoston avulla.
Espoossakin vanhemmille jäi kuitenkin mahdollisuuksia vaikuttaa lähikoulupäätökseen, mikäli on kiinnostunut erikoisluokista (ekaluokalta alkavat kielikylvyt, kolmannelta ja seitsemänneltä alkava painotettu opetus). Niinikään kielivalintojen yhteydessä kakkosluokan ja kolmosluokan keväällä on voiunut vaihtaa lapselleen toiseen kouluun.
4. Espoossa tehty ratkaisu on osoittautunut ainakin hallinnollisesti ja taloudellisesti ajatelleen varsin hyväksi. Oppilaaksiottoalueen sisällä oppilasjakoa tukee erittäin kehittynyt tietotekninen ohjelma, jonka avulla nähdään kunkin oppilaan sijoittuminen kartalle, ja väistämättä johonkin kohtaan (vuosittain) sijoittuva raja kahden naapurikoulun välillä voidaan sijoittaa mahdollisimman fiksusti ja niin, että kaikille oppilaille tulee keskimäärin mahdollisimman lyhyt ja turvallinen koulumatka. Kun lisäksi huoltajilta on koottu etukäteen tiedot koulutoiveista, ne on pystytty jo tässä ennen lautakunnan kokousta pidetystä alueen rehtorien ja viraston yhteisessä kokouksessa ottamaan monella alueella varsin hyvin huomioon. Näin voi väittää siksi, että huoltajien alueelliselle hallintoviranomaiselle (os. läänille) tekemät valitukset ovat vuosi vuodelta vähentyneet.
Helsinki on joutunut vastaavasti korjaamaan linjauksiaan. Jo usean vuoden ajan vanhemmat ovn hermostettu kouluverkkoselvityksillä, ja edessä on koulujen lakkauttamisia oppilaspulan vuoksi.
5. Espoolaisen mallin perusteena on keskeisesti talous. Valitulla tavalla osoittaa lähikoulu on pystytty välttämään tilanne, jossa kouluun A jäisi tyhjiä luokkia (joista kuitenkin maksetaan vuokraa), ja koulu B pullistelisi oppilaita ja tarvitsisi pihalleen kalliita vuokraparakkeja. Niinpä kaikille oppilaille on löytynyt koulupaikka, ja samalla luokkatilojen käyttöaste on varsin korkea. On fakta, että tämä tavoite ei voi toteutua yhtä aikaa vapaan lähikouluvalinnan kanssa.
6. Auroran koulun osalta järjestelmä on toiminut huoltajien näkökulmasta - näin uskallan väittää- tähän saakka varsin hyvin. Olemme aina ottaneet kouluumme kaikki oman kylän lapset, eikä meille ole pakkosijoitettu lapsia, joiden huoltajat olisivat toivoneet lapselleen muuta koulua.
Tämä on edellyttänyt kuitenkin venymistä. Olemme antaneet koulun kasvaa niin, että lähes kaikki mahdolliset tilat on otettu luokkatiloiksi. Opetusta annetaan entisessä talonmiehen asunnossa. Rehtorin kanslia on tilapulan vuoksi karkoitettu opettaja-asuntolaan. Musiikki-kuvataide-aineluokka on otettu kotiluokaksi. Lähes 50 henkilön taukotilana on 30 m2:n entinen pienluokka. Opettajat ovat suostuneet opettamaan todella isoja opetusryhmiä, jotta kaikki on saatu mahtumaan omaan kouluun. Useita kertoja olemme sijoittaneet kaksi luokkaa samaan luokkahuoneeseen, joissa ilmanvaihto ei millään tahdo riittää.
FALLÅKERIN alueen siirtäminen pois Pohjois-Espoon oppilaaksiottoalueelta perustui juuri, niinkuin kehittämispäällikkö Juha Nurmi lehdessä toteaa, siihen, että alueen alakoulut mm. Aurora, Karamzin, Juvanpuisto ja Niipperi ovat aivan täynnä. Oletan, että tilaa olisi alueen tosi pienissä kouluissa Perkkaanpuistossa, Nuuksiossa ja Pakankylässä, mutta koulumatka on varsin pitkä ja vaarallinen.
Alueen siirtämisestä Keski-Espoon oppilaaksiottoalueeseen kysyttiin myös rehtorien mielipidettä. Auroran koulun rehtorina en vastustanut esitystä. Meillä ei yksinkertaisesti tilat riitä. Raja on tullut vastaan. Vastaavasti Keski-Espoon alueen kouluissa erityisesti uudessa Kirkkojärven koulussa on tilaa vaikka huru mycket.
Lisäksi Auroran koululla on alkamassa peruskorjaus mahdollisesti jo kahden vuoden kuluttua. Kaksikin lukuvuotta vievän remontin ajan luokkia joudutaan sijoittamaan tilapäisiin väistötiloihin (mahdollisesti jopa juuri Keski-Espooseen). Minun aikanani Auroran oppilaat ovat olleet jo kahdesti disporassa, joten tiedän kokemuksesta, että olisi vastuutonta tässä tilanteessa paisuttaa koulua.
ESPOOLAINEN malli rajaa huoltajien oikeutta valita lapsensa lähikoulu tiettyihin taloudellisiin reunaehtoihin. Näin on.
Palaan Fallåkerin huoltajien perusteisiin, joilla he vastustavat lapsensa ohjaamista Kirkkojärven kouluun seuraavassa lastussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti