Miksi kasvatus ahdistaa vanhempia? Vai ahdistaako?

KUVA: 4.7. Hesarissa oli Asta Lepän kahden kokosivun juttu kasvatuksesta. Harvinaista herkkua.

NYKYVANHEMPIA ahdistaa luenma. Nettikeskustelupalstojen, oikeiden vanhempien ja monen alan asiantuntijoiden haastattelujen pohjalta toimittaja Asta Leppä esittää, että kasvatus on tänään vanhemmille vaikeaa, koska

• kasvatus on muuttunut perheen sisäisestä toiminnasta julkiseksi, valvotuksi ja kontrolloiduksi. Lapsia ei saa enää esim. kurittaa fyysisesti.
• julkiseksi tullut kasvatussysteemi asiantuntijoineen levittäytyy neuvoineen kaikkialle. Koko yhteiskunta pedagogisoituu.
• asiantuntijat kontrolloivat lapsia monin eri tavoin. Normaalisuus on normi. Persoonallisuuden piirteistä tehdään oireyhtymiä.
• asiantuntijoiden neuvot ovat ristiriitaisia ja vaihtuvia.
• erilaisia ihannevanhemmuuksia on liikaa.
• käytännössä nykyvanhempien kasvatus on muuttunut suorittamiseksi, hyödyllisten (ja vain sellaisten) virikkeiden tarjomiseksi ja lasten pakottamiseen kehittäviin harrastuksiin.
• arkea kuvaa kiire, aikaa kasvatukselle on ylipäätään vähän. Työ vaatii yhä enemmän.

Toimittaja on haastatellut mielenkiintoisia asiantuntijoita, mutta mukana ei ole yhtään nimenomaan kasvatuksen asiantuntijaa. Mitähän sellainen vastaisi kysymykseen, onko kasvatus tänään vaikeampaa kuin aikaisemmin?

HERKÄSTI unohdetaan, kuinka vaikeaa kasvatus on joskus aikaisemmin ollut. 1860-luvun suurien nälkävuosien aikana. 1900-luvun alun katulapsien aikana. Sisällisodan koston vuosien aikaan. Toisen maailmansodan kauhujen aikaan. Kasvatustietelijä sanoisi varmaan, että kasvatus on aina haastavaa, eri aikoina eri syistä.

Kysymystä voisi pohtia myös toisin päin. Millaisissa olosuhteissa kasvatus olisi kasvattajalle niin vaikeaa/helppoa kuin se vain voi olla? Kasvatuksen asiantuntija varmaankin vastaisi jotain tähän suuntaan:

Kasvatus on kasvattajan ja kasvatettavan vuorovaikutusta, niin että kasvatettavassa kehittyisi hänen kunkin ajan kasvatusihanteeseen nähden parhaat kasvunaiheensa.

Kasvatus on vaikeaa,

• kun kasvatusihanne on epäselvä, kohtuuton tai arvopohjaltaan tyhjä.
• kun kasvattajalla ei ole tahtoa eikä kykyä kasvattaa.
• jos kasvattajan ja kasvatettavan välille ei ole syntynyt keskinäistä pedagogista rakkautta.
• jos kasvatettava ei muista syistä hyväksy kasvattajaa kasvattajakseen.
• jos kasvatettavaa ympäröivä traditio ja ajanhenki vesittää kasvattajan kasvatusta.

Kasvatus on vastaavasti helppoa,

• kun kasvatusihanne on selvä, kohtuullinen tai arvopohjaltaan innostava.
• kun kasvattajalla on tahtoa ja kykyä kasvattaa.
• jos kasvattajan ja kasvatettavan välille on syntynyt keskinäinen pedagoginen rakkaus.
• jos kasvatettava ei muista syistä hyväksy kasvattajaa kasvattajakseen.
• jos kasvatettavaa ympäröivä traditio ja ajanhenki tukevat kasvattajan kasvatusta.

MILTÄ ylläesitetystä näkökulmasta nykyvanhempien kasvatustoiminta näyttää? Kasvatuksen asiantuntija varmaan toteaisi, että

• kasvatusihanne on tänään epäselvempi, vaativampi ja arvopohjaltaan (individualistinen selviäjä) vain harvaa sytyttävä.
• kasvattajat eivät ole kasvatustahdon ja -kyvyn suhteen homoliittisia. Pieni, mutta yhä kasvava ryhmä vanhempia ei kykene kasvattamaan lapsiaan.
• pedagoginen rakkaus, välittäminen, luottamus, auktoriteetti vaativat aikaa ja välittäviä tekoja. Niistä on monella lapsella pula.
• pieni, mutta yhä kasvava osa lapsista ei ole saanut kasvaa ympäristössä, jossa parasta heissä tuetaan, ja jokaisessa olevia kielteisiä ominaisuuksia olisi rajoitettu. Tämä osa lapsista, ns. rajattomat lapset, ovat myöhemmin erittäin vaikeasti kasvatettavia.
• 2000-luvulla lasta ympäröivä maailma ei enää suojele lasta asioilta, jotka kuuluvat aikuisille. Maailma on itse asiassa (toisin kuin artikkelissa esitetään) alipedagogisoitu.

Siksi kasvatus on vaikeaa tänään. Tänään mm. näistä syistä.