TIP-kerho syysloman ajaksi ?- kyselyn tulokset

KUVA: Kesä-TIP toimi mainiosti koulun ja Koti & Koulu ry:n yhteistyöllä.

KIITOS kaikille TIP-kyselyyn vastanneille.

Tulosten perusteella jatkamme valmisteluja. Syyskerhoon saattaisimme siis saada:
- kuusi lasta päiväksi
- 14 lasta noin kahdeksi päiväksi
- neljä lasta kaikiksi neljäksi päiväksi.

Jos suuruusluokka on tuo, niin kerho olisi sopivan kokoinen, maksimissaan 24 lasta/päivä. Töihin tarvittaisiin kaksi TIP-ohjaajaa.

ENNEN KUIN VOIMME LUVATA MITÄÄN selvitämme, (1) löytyisikö TIP-työntekijöistä halukkaita ottamaana pesti. Jos löytyy, sen jälkeen on (2) ratkaistava työnantajakysymys. Käännymme Koti & Koulu ry:n puoleen, ja kysymme suostuisiko se toimimaan syyskerhon työnantajana, jollemme voi kouluna järjestää sitä- se selviää tänään johtoryhmän kokouksessa. (3) Jos sekin ehto täyttyy, lähetämme ilmoittautumiskirjeet oppilaitten huoltajille. (4) Ja jos ilmoittautumisia on niin paljon, että toiminta ei tuota tappiota, niin vasta sitten kerho voi startata. Kyselyn perusteella kerhomaksuista koostuisi noin 12*15 €/päivä eli 180€/päivä, ja se on siinä ja siinä, että minimpalkka pystyttäisiin maksamaan). Mutta lasketaan nyt vielä huolellisesti.

Aikaa syyslomaan on neljä viikkoa.

Maisterikoulutuksen 30-vuotisbileet

KUVA: (vasemmalta ylhäältä:) Jälleen näkemisen iloa, Janne Kallion bändi, professori Hannu Salmi jakamassa arpajais- palkintoja ja opiskelijoiden tanssin riemua.

LAUANTAI-illan päätteeksi vespailin Helsingin keskustaan Vanhalle Helsingin yliopiston soveltavan kasvatustieteen maisteritasoisen luokanopettajakoulutuksen 30-vuotisbileisiin. Kyseessä oli ns. alumnitapaaminen. Paikalle oli kutsuttu kaikki vuosikurssit vuodesta 1979 alkaen. Kullekin kurssille oli varattu oma pöytä, ja jälleen näkemiset näyttivät iloisilta.

MINÄ olin paikalla lähinnä Luokanopettaja-lehden edustajana. Tietysti tällaisesta tapahtumasta pitää muutama kuva saada.
Oma kurssini (1974) oli toinen OKL:n kurssi, mutta meistä ei siinä koulutuksessa tullut maistereita.

TUTTUJA oli paljon. Montaa heistä ehdin 1980-luvulla opettaakin, kun sain tehdä töistä OKL:lla. Joku oikein tunnistikin. Olipa mukava nähdä mm. professori Jaakko Salminen, jonka assistenttina ehdin vuoden olla. Keitä muita Martti-setä bongasi: Anu Brotheruksen, Auli Tommin, Heljä Linnansaaren, Jari Salmisen, Jouni Holopaisen vaimoineen, Otavan kirjakonsultteja. Kake-singersien basisti Jaakon, Kari Uusikylän, Katajanokan koulun tulevaisuusopettajan, Leppilammen Mikon vaimoineen, pari hesalaista rexiä, Pia Mäki-Kokkilan, Rastaalan entisen rehtorin Pertti Leppäsen,Toivasen Tapsan, Tapsan teatteriväkeä, tuttuja Porvoosta ja Pohjois-Suomesta, Vesa Watasen, Viikin harjoittelukoulun Juha Vahtokarin, Ymmestan koulun maikkoja jne. jne.

VAAN yksi oli joukosta poissa: tämän syksyn nuoret opiskelijat. Heitä ei juuri näkynyt. Vaikka oli luvattu ilmainen skumppa.

MUKAVA päätös työntäytteiselle lauantaipäivälle. Olin saanut purettua melkoisen suman rästitöitä. Kelpasi ajella pimenevässä yössä kirkkain Vespan valoin takaisin kotiin. Ajoissa.

Oppimiskeskuksemme järjestää koulutusta

Aurorassa aukeaa sope-opettajan sijaisuus

AURORAN koululla avautuu sope-erityisluokanopettajan sijaisuus. Tässä vaiheessa tehtävä kestäisi noin kuukauden ja päättyisi 6.10. Mahdollisesti sijaisuus jatkuu. Ryhmässä on neljä kuudesluokkalaista poikaa ja heille tuttu avustaja. Opetusta on 22 tuntia viikossa.

Kiinnostuneita pyydetään ottamaan suoraan yhteyttä rehtoriin (045 111 8156). Osa hakijoista tullaan kutsumaan haastatteluun, johon kuuluu opetustuokio.

Etsimme ensisijaisesti muodollisesti pätevää erityisluokanopettajaa. Kaikkein tärkein valittavalta toivottava ominaisuus on iso sydän auttaa lapsia, jotka eivät ole syntyneet kulta- tai edes hopealusikka suussa. Etsimme työhönsä kunnianhimoisesti suhtautuvia, lapsista välittäviä ja annetuissa tehtävissä myös viimeistelyyn pystyviä ammattilaisia.

Martti Hellström
rehtori

Viikkokirje 38/2009

- Auroran koulun viikkokirjeen ensimmäinen painos (12.9.)-

TÄSSÄ viidennen kouluviikon ohjelmaa. OLEMME TASAN PUOLIVÄLISSÄ KESÄLOMAN JA SYYSLOMAN VÄLISSÄ

VIIKON AVAINTEHTÄVÄ

Kouluviikon avaintehtäviä on koota koulun omien kerhojen tarjotin ja lähettää se koteihin. Kerhojen käynnistyminen on siirtynyt, koska ohjeet tuntikehyksen joustavasta käytöstä saadaan vasta 14.9.

Maanantai 14.9

TIP-ohjausryhmä kokoontuu klo 14 (Martti ja Sari T.)

Tiistai 15.9

Kolme iloista rosvoa- kuunnelma jatkuu klo 10.10
Oppilashuoltoryhmä klo 13.30-15

Keskiviikko 16.9.

Henkilökunnalla YT-istunto klo 8-9. Käydään läpi siesta- ja TIP-kerhotarjotin. Osallistummeko YU-kisoihin, jos sijaiskielto jatkuu?
Kolme iloista rosvoa- kuunnelma jatkuu klo 10.10
Auroran oppimiskeskuksen järjestämä "Kimara"-koulutustilaisuus Kantokasken koululla (teemana tehostettu ja erityinen tuki).
Johtokunnan kokouskutsut ja asialista lähtevät johtokunnan jäsenille.

Torstai 17.9.

Espoon rehtoreilla info.
Opettajia kehitysvammaliiton järjestämässä koulutuksessa.
Ilmoittautuminen Espoon yleisurheilukisoihin dl.

Perjantai 18.9.

Martti virastolla aamulla.
Opettajia kehitysvammaliiton järjestämässä koulutuksessa.

Alustavaa ennakkotietoa viikosta 38

Maanantai 21.9
Illalla klo 18.30 Auroran Koti & Koulu ry:n vuosikokous

Tiistai 22 .9.
OHR klo 13.30-15.
Aurorassa vieraita.

Keskiviikko 23.9.
YT klo 8-9.
Toinen "KImara-koulutus" (Martti)
Ilalla johtokunnan kokous

Torstai 24.9.
Espoon YU-kisat (?)

Perjantai 25.9.
.

Mikä viikko!

KUVA: Auroran koulu hieman toisesta näkökulmasta.

PERJANTAI-ILTAA, rakas blogi!

SYYSKUU. Neljäs kouluviikko hoidettu kanta. Tuntuu, että koulunjohtamisen keskeinen voimanlähde on totisesti luovuus - vaikka kaaoksen keskellä ja erityisesti silloin. Kyky löytää ja viedä läpi ihan uudenlaisia ratkaisuja. Näin olemme toimineet yhden pienluokkamme osalta, jossa vanha toimintamalli ei enää toiminut.

TÄMÄ syksy on ollut koulukoneen yläsajoa koneenosa kerrallaan. Se vaatii koulunjohtajalta malttia. Ei kaikkea yhtäaikaa, Ongelma kerrallaan. Lukkarit ovat nyt viimeinkin kohdallaan. Samoin opettajien palkkatiedot. Pohjatyöt yleisopetukseen integroitavien oppilaitten paperisodassa on tehty. Kaikissa luokissa koulutyö on käynnissä, ja lukuvuodn isot projektit on varovaisesti käynnistetty.



Hieno viikko. Kohottavia tilaisuuksia ja kohtaamisia. Opetuspäällikön käskystä sitä on lähdettävä marraskuussa uudelleen Kanadaan Quest2009- konferenssiin. Viimesyksyinen opintomatka oli erinomaisen antava. Tämän viikon ajan onkin sitten ideoitu laajaa hanketta, jonka ytimessä on mm. opiskelutilaan palauttamisen problematiikka. Siis motivaation ongelma. Kävin torstaina testaamassa siihen liityviä ajatuksia Jyväskylän yliopiston jopo-koulutuksessa- ja olen entistä varmempi, että asia on polttavan tärkeä. Tuoin koulutustilaisuuden osallistujien mielestä vaikeinta on vastata oppilaalle, joka kysyy "Onko pakko?". Myös keskustelut monen oman koulumme opettajan kanssa ovat olleet saman suuntaisia. Olisiko meillä opittavaa myös masentuneisuuden hoidosta?

Kolme iloista rosvoa

KUVA: Perjantaina lähetettiin kuunnelmasarjan viides osa! Päätähtinä Akira (Tommina) ja Jenni (Kamomillana).

ON ollut tosi hauskaa jatkaa Kolmen iloisen rosvon kuunnelmasarjaa! Koulussa voi oppia niin monesta muustakin kuin opettajan oppitunneista! Onneksi jäljellä on vielä noin sata osaa. Kouluun kuuluu myös iloa ja vilpitöntä pyrkimystä tuottaa iloa toisille. Sain muuten tänään 3c:n Ainolta ihanan vaaleanpunaisen kaulakorun. Voi sitä riemua. Ja Tipissä tapasin iloisia vanhempia ja isovanhempia.

PS. Olenpa sitä tällä viikolla ollut suosittu. Opetushallitus on pyytänyt puhumaan pohjoismaiseen taidekasvatuksen seminaariin. Minua on tunnusteltu lähtemään kouluttamaan maltalaisia rehtoreita. Ja tänään tuli vielä pyyntö Unescon edustajalta pitää 15 minuuttin puhe Pariisiin Opettajien päivänä suomalaisopettajien uskomattomasta luovuudesta. Vetää nöyräksi.

EDELLÄ kirjoitetusta hypestä huolimatta en halua antaa kuvaa, että olisin saanut hoidettua kaikki hoidettavat asiat upeaan kuntoon. Kaukana siitä. Kassissa on edelleen noin 20 kg tekemätöntä työtä. Ja deadlineja hioen mennään. Mutta se on siedettävä.

Luokanopettaja 3/2009

SIVUHOMMISTA viikon huippu oli ilmeeltään uudistuneen Luokanopettajalehden painokuntoon saattaminen. Ehkä on korkea aika paljastaa syyskuun lehden kansi ja sisällysluettelo? Tältä se näyttää. Kuvat suurenevat klikkaamalla.





SYKSYN ensimmäisessä lehdessä on 36-sivua. MInusta ulkoasu on raikas. Päätoimittajana olen tyytyväinen juttujen monipuolisuuteen.

Tällaisen ammattilehden on oltava makasiinityyppinen, jokaiselle jotain. Tässä numerossa on ilahduttavan monta nuorten opiskelijoiden kirjoittamaa juttua (yhtään meitä vanhoja väheksymättä). Lehden betonirunkona ovat edelleen luotettavat kolumnistit. Peräti kaksi vuoden luokanopettajaa on kirjoittanut jutun lehteen ja kaksi puheenjohtajaa.

30-vuotinen taistelu tutkimuspohjaisesta luokanopettajan koulutuksesta

KUVA: Kuvakavalkadissa ylhäältä alas professori Juhani Hytönen, hallintopäällikkö Heljä Linnansaari, vararehtori Hannele Niemi, rehtori Thomas Wilhemsson, yleisö, kolme professoria: Juhani Jussila, Pertti Kansanen ja Kari Uusikylä, upeat muusikot Pentti Yrjänäinen ja Pauliina Ylinen, sekä dosentti Jari Salminen, joka toimi kolmen professorin haastattelijana.

- Päivitetty 12.9. klo 21-

MAISTERI-LUOKANOPETTAJIA on koulutettu Helsingin yliopistossa 30 vuotta. Oli siis aihetta juhlia. Soveltavan kasvatustieteen laitos avasi jo aamupäivällä ovensa vierailijoille. Kello 14 alkoi varsinainen juhla Helsingin yliopiston suuressa juhlasalissa. Laitosta onniteltiin lämpimästi ja syystä. Rehtori Thomas Wilhemssonin mukaan maisteripohjainen tieteellinen opettajakoulutus ja opettaja-ammattiin lähtevien korkea taso: se, että meiiä on koulunkäynnin alusta hyvin koulutetut ja motivoituneet opettajat, on yksi niistä erittäin tärkeistä ratkaisuista, jotka ovat johtanut yhteiskuntamme menestykseen ja vaurastumiseen. Pisa on hänen mukaansa monelle kansallisen ylpeyden aihe kuten Nokia. Useat suomalaiset ovat ylpeitä siitä, että koulujärjestelmämme on maailman paras. Rehtori uskaltautui tervehdyksessään jopa kysymään, onko mikään koulutusala vaikuttanut näin paljon yhteiskunnan menestykseen.

JUHLAPUHEEN piti laitoksen virkaiässä vanhin professori Juhan Hytönen. Akateemisen luokanopettajakoulutuksen historiaa avattiin toisenlaisella tavalla yliopistonlehtori Tapio Toivasen A.Kiven alkuperäisestä teksistä sovittaman ja ohjaaman " Seitsemän opetussisarusta"- näytelmällä. Oikeitten opettajien taitavaan esitykseen nivellettiin dosentti Jari Salmisen juontamat emeritusprofessoreiden : Juhani Jussilan, Pertti Kansasen ja Kari Uusikylän kommentit ja muistelukset.

KUVA: Tuulahduksen maailmalta toi professori Therese Quinn, joka kertoi dianäyttein vuosien työstään Chicagossa, jossa koulut ovat edistäneet kasvatuksessa taiteen keinoin yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Opettajia on rekrytoitu oivaltavasti: Ole aktivisti- ryhdy opettajaksi.

Juhlaohjelmaan kuului lisäksi kohottavaa musiikkia, jota esittivät tietysti nykyiset ja entiset opettajaopiskelijat.

Tilaisuus päättyi vararehtori Hannele Niemen visiointiin luokanopettajakoulutuksen tulevaisuusnäkymistä.

Suomessa opettajiksi koulutettaviksi saadaan valita parhaat. Luokanopettajillamme on (1) idealistinen halu olla lasten kanssa ja auttaa heittä ottamaan oma elämänsä haltuun (huom. kouluidentiteetti) ja (2) parantaa maailmaa. Opettajan ammatti on (meillä) eettinen ammatti.

Meillä ei ole opettajapulaa. Eikä meillä ole opettajavuotoa (Yhdysvalloissa joissain osavaltioissa opettajista siirtyy muihin töihin kolmessa vuodessa 70 %). Meillä on hyvä tutkimuspohjainen koulutus, joka tuottaa itsenäisiä asiantuntijoita. Se on suuri luottamus. Meillä ei ole tarkastajia, testejä eikä koeaikoja. Opettajantyö on julkinen, ja luottamuksen eteen on tehtävä työtä myös opettajankoulutuksessa. Koulutuksen pituudesta, laadusta eikä intellektuaalisesta tasosta ei tule tinkiä. On luotava mielekkäitä laadunvarmistuksen mittareita. Pelkkä akateemisuus ei enää riitä laadun takeeksi.

Haasteena on, kuinka opettajankoulutus voisi heijastaa paremmin etnistä todellisuutta. Opettajien tulisi rohkaista maahanmuuttajalapsia (ja heidän vanhempiaan) valitsemaan opettajan ammatti. Opiskelijoiden ja kouluttajien tulisi hakeutua vaihtoon maihin, joissa monikulttuurisuuden haasteisiin on löydetty ratkaisuja. Toinen haaste liittyy täydennyskoulutukseen. Myös sen tulisi olla tutkimuspohjaista.

Niemen mukaan on jatkettava suoraan eteenpäin tutkimuspohjaisuuden ja ihmisläheisyyden tiellä.

Klo 16.28 vararehtori Niemi kutsui juhlaväen rehtorin tarjoamille virvokkeille. Tarjolla oli pientä suolaista ja juotavaa. Moni viihtyi pitkään, minä siirryin Vespalle klo 17.30 nautittuani mm. Hanna Sarakorven, Kaisu Toivosen, Juhani Hytösen ja Tor Kronlundin mukavasta seurasta. Oli kiire eHijatin kimppuun.

30-vuotinen taistelu

Luokanopettajakoulutuksen akatemisointi ei ole ollut yhtä ruusuilla tanssimista. Päinvastoin. Professori Juhani Hytönen kutsuu polkua kohti tutkimuspohjaista luokanopettajankoulutusta 30-vuotiseksi taisteluksi. Juhlan aikana kaikille kirkastui, millaiseen puristukseen idean ajajat ovat joutuneet.

Tutkimuspohjaisuutta vastustivat ensinnäkin yliopistoon seminaareista siirtyneet opettajankouluttajat. He olivat tehneet hyvää ja palkitsevaa työtä koulutusmallilla, joka perustui harjoitteluun. He eivät itse tutkineet opetusta, eivätkä tunteneet tarvetta koulutuksen tieteellistämiseen. Osa opiskelijoistakin vastusti uudistusta. Heidän mielestään luokanopettajaksi pitäisi valmistua ilman gradua.

90-luvulla tutkimuspohjaisen luokanopettajankoulutusta lyötiin kuin vierasta sikaa. Turusta kasvatussosiologit väittivät koulutusta kalliiksi. Heidän ivallinen kritiikkinsä siitä, että yliopisto haaskaa resurssejaan kouluttamalla luokanopettajia, joiden paikka olisi ammattikorkeakoulussa, sai virkamiehet ja valtamedia mukaansa. Elettiin lamavuosia, ja kysyttiin, mikä vika on suomalaisissa opiskelijoissa, kun he tarvitsevat viisi vuotta yliopistotasoista koulutusta, kun muualla asiat opitaan 3-4 vuodessa alemmissa oppilaitoksissa.

Pisasta muodostui akatemisoinnin vastustajien Waterloo. Näkökulma vaihtui: Suomalainen peruskoulu- joka muutoinkin oli ollut irvailun kohteena- olikin maailman paras koulutusjärjestelmä. Ja yksi tärkeä tulosten selittäjä oli hyvin koulutettu ja motivoitunut luokanopettaja. Suomessa poikkeuksellista on, että ikäluokkien lahjakkaimmat haluavat luokanopettajiksi. Tämä ei selitä hienoja tuloksia yksin, mutta se myös mahdollistaa tutkimuspohjaisen koulutuksen.

Vaikka menneitä muistelleissa professoreissa pisakohu lähinnä herättää hymyä, tulosten julkistamisella oli suuri merkitys. Kari Uusikylän mukaan vielä pari viikkoa ennen ensimmäisiä Pisa-tuloksia Finlandia talolla suunniteltiin vakavissaan koko koulutusjärjestelmämme uusimista. Pisa antoi rauhan peruskoululle- ja myös akateemiselle opettajankoulutukselle.

Juhani Jussilan mukaan on tärkeää, että jatkossa(kn) koulutetaan luokanopettajia, joilla on itsenäinen ajattelutapa. Elämme muuttuvassa yhteiskunnassa ja meillä on sen haasteet. Seminaarikoulutus ei ollut huonoa, se vain suuntautui erilaiseen yhteiskuntaan. Nyt ja tulevaisuudessa on ensiarvoisen tärkeää, ettei opettaja ole temppujen toistaja, vaan ammattilainen, joka saa myös oppilaansa ajattelemaan itsenäisesti.

Mitä tutkimuspohjainen luokanopettajankoulutus oikein on?

SOKLASSA annettava opettajankoulutusta kuvataan siis tutkimuspohjaiseksi. Esiintyjät avasivat tätä käsitettä eri näkökulmista. Tutkimuspohjaisuus selkiytyi vasta matkan varrella. Ensimmäiset vuodet se näkyi taistelussa ajasta: Harjoittelulle varattua aikaa "teurastettiin" ja sitä lisättiin tieteellisyydelle ja omakohtaiselle tieteelliselle ajattelulle. Alku keskittyi pro gradun tekemiseen. Minkälainen sen pitäisi olla? Olisiko se luokanopettajillakin tieteellinen tutkielma vai jonkinlainen tuote kuten taidekorkeakouluissa? Helsingissä päädyttiin itsenäisesti tehtyyn tutkielmaan, jonka laatutason piti olla samanlainen kuin muissakin laitoksissa.

Siirtymä ei ollut helppoa. Aikataulun mukaan (neljssä vuodessa) valmistui ensimmäisestä syksyllä 1979 aloittaneesta kurssista yksi opiskelija. Ratkaisu on silti ollut oikea. Opettajankoulutuksen peruslinjat ovat hyvät. Opettajan ammatin arvostus on hyvä. Monelle opettajaksi opiskelemaan lähtevälle on tärkeää, että he saavat nimenomaan akateemisen loppututkinnon. Tutkimuspohjaisuus ei tarkoita sitä, että opettajista tehtäisiin tutkijoita. Oleellista on itsenäinen pedagoginen ajattelu, itse valittu tapa tehdä työtä. Kiistelty pro gradu opettaa ymmärtämään, se tuo ajattelukykyyn opetustyössä tarvittavaa kriittisyyttä, jolla voi ammattilaisen tavoin tehdä itsenäisiä ratkaisuja- joskus jopa toisin kuin jurisitivanhemmat vaativat, Uusikylä nauratti.

VARAREHTORI Hannele Niemi analysoi suomalaisen opettajankoulutuksen menestystarinaan liittyvää tutkimuspohjaisuutta innostavasti. "Research based" voidaan ymmärtää kolmella tavalla. (1) Käsite voidaan ymmärtää tarkoittamaan samaa kuin "evidence based education", jolloin tutkimuspohjaisuus tarkoittaa sitä, että koulutus perustuu tutkittuihin faktoihin. On kuitenkin totta, että kasvatuksesta on muunkinlaista tietoa. (2) Tutkimuspohjaisuudella voidaan tarkoittaa myös tutkimuspohjan vahvistamista koulutuksessa. Koulutuksessa tulisi tehdä tutkimusta, mielellään monitieteisiä jopa ylikansallisia projekteja. Näin opettajille syntyy riittävää ymmärrystä ja kriittinen mieli. Opettaja oppii tulkitsemaan asioita oikein ja ottaa vastaan informaatiota tutkimuksista. (3) Kolmas tekijä on opettajan tutkijana-liike, jossa opettajat tutkivat omaa työtään ja oppivat ymmärtämään sitä paremmin.

Jos nämä kaikki kolme merkitystä yhdistetään, tutkimuspohjaisuus tarkoittaa sitä, että opettaja tekee ratkaisujaan evidenssin ei vain omien mieltymystensä perusteella. Hän osaa tulkita faktoja ja tutkimustietoa. Hän saa koulutuksessan valmiudet kehittyä itsenäisesti asiantuntijaksi, johon luotetaan.

Sydämen sivistys yhtä tärkeää kuin tieteellinen

KUVA: Professori (Matti Meri) ja maisteriluokanopettajat

10.9 oli tutkimuspohjaisen luokanopettajakoulutuksen juhlaa. Mielenkiintoisesti emeritusprofessori Kari Uusikylä halusi kuitenkin nostaa tieteellisen sivistyksen rinnalle sydämen sivistyksen. Siksi myös taide on tärkeää. Uusikylä kertoihin, että kun japanilainen tv-yhtiö halusi kuvata suomalaista opettajankoulutusta, hän ohjasi kuvausryhmän luentosalista Tapsa Toivasen draamaharjoituksiin, jossa työstettiin ihmissuhteita kasvatuksessa. Sympaattinen veto professorilta tilanteessa, jossa taideaineet ovat kokeneet joutuneensa tieteellisen koulutuksen jalkoihin.

Vuosilomapäivä

KUVA: Klo 10.10 alkoi neljäs osa "Kolmen iloisen rosvon" kuunnelmasarjaa. Tällä kertaa tutustuimme makkaramestariin ja Sohvi-tätiin. Kuvassa Jenni, JJ ja Uma. Minä sain olla kertoja ja järjestäjä.

MUKAVA nousta loma-aamuun - tai ainakin melkein, koska eilen Espoon opettajien palkanmaksun perustana toimina eHijat-järjestelmä sammui (tarkemmin suljettiin klo 20) ja deadline opettajien tietojen kirjaamiselle senkun lähenee :-( Pakko pitää pitämättä jääneitä lomapäiviä. Pakko myös palata salaa hommin illalla. Muuten opettajat jäävät ilman oikeita palkkojaan.

EILINEN keskiviikko oli touhupäivä. Aamulla oli henkilökunnan YT-istunto, jossa pohdimme opettajien mahdollisuuksia tukea oppilaita, kun nämä ns. putoavat oppimistilasta, joku vain hetkeksi, joku päiväkausiksi. Aamupäivällä tsekkasimme myös opettajien palkkatiedot. Päivän ikävä uutinen oli, että 3.-6.-luokkien opettajien sijaiskieltoa ei vielä purettukaan, joten 14.9 saakka täytyy toivoa, että opettajat pysyvät terveinä.

KUUNNELMAN jälkeen paperihommiin. Ensi viikolla alkavassa KImara-koulutussarjassa oli sotkuja, joita piti oikoa. Keskiviikkona kaikki opettajat olivat terveitä, kaksi avustajaa oli kipeitä- ja se on aina harmi, koska heille ei saa sijaisia, ja lapset kärsivät.

KLO 12-14 olin opetuspäällikön byrossa ideoimassa hanketta, jolla tuettaisiin opetuksen jatkuvaa kehitystä espoolaiskouluissa. Kyse on oppimiskeskusverkoston roolien vahvistamisesta ideagenerointiverkkoissa.

Sitten viemään Macci korjaamolle. F-kirjain lakkasi toimimasta.Tektor palveli ystävällisesti ja nopeasti. ffffff toimii taas.

ILLALLA oli vielä alkuopetusluokkien yhteinen vanhempainilta. Koti & Koulu ry:n puheenjohtaja Eija Kaarto innosti ekaluokkalaisia mukaan kodin ja koulun yhteistyöhön. Minä esittelin vanhemmille syksyn iloisia ja niitä harmaampiakin uutisia kahdessa erässä. Hienoa, että niin moni isä ja äiti ehti paikalle. Hienoa myös, että ilmapiiri oli niin rakentava (joskin ujonpuoleinen).

KOTIIN oli pakko lähteä klo 20, kun tietokone-ohjelma sulkeutui. Ehkä hyvä niin.

Tervetuloa ma 21.9 Koti & Koulu ry:n vuosikokoukseen!

KUVA: Aurorapäivä on Koti & Koulu ry:n näkyvimpiä toimintamuotoja.

KOTI JA KOULU –yhdistys kokoontuu maanantaina 21.9. klo 18.30 alkaen koululle opettajien taukotilaan suunnittelemaan lukuvuoden 2008-2009 toimintaa. Kaikki uudet vanhemmat ovat tervetulleita mukaan iloiseen joukkoomme!

Lisätietoja yhdistyksen toiminnasta voit kysellä sähköpostilla annaleenakuhanen (at) hotmail.com tai myös yhdistyksen sivuilta.

Auroran Koti ja Koulu ry on vanhempien perustama kodin ja koulun yhteistyötä tukeva yhdistys. Yhdistyksellä on puheenjohtaja ja 10-jäseninen johtokunta, jossa on vanhempien lisäksi koulun edustajana vararehtori Ulla Hämäläinen.

Yhdistyksen tarkoituksena on esimerkiksi
· toimia vanhempien ja opettajien välisenä keskustelufoorumina
· tuoda esiin vanhempien toiveita ja näkemyksiä koulun suuntaan
· tukea koteja ja koulua niiden pyrkimyksessä luoda lapsille hyvä ja turvallinen oppimisympäristö
· tukea koulua erilaisissa hankinnoissa
· järjestää kerhotoimintaa, luentoja ja muita tilaisuuksia
· huolehtia varainhankinnasta, jotta toimintaa voidaan järjestää tarkoituksenmukaisella tavalla

K&K toiminnan peruslähtökohtia ovat mm.
· päävastuu lasten kasvatuksesta on kodilla
· lapset tarvitsevat koulunkäynnilleen ja oppimiselleen vanhempien tukea
· opettajat ja koulu tarvitsevat toiminnalleen vanhempien tukea
· keskustelu vanhempien ja koulun välillä on avointa ja sekä vanhempien että opettajien osaamista kunnioittavaa ja arvostavaa
· avoin ajatustenvaihto hyödyttää kaikkia

Koti ja koulu –yhdistys järjestää kaikkien Auroran koulun oppilaiden iloksi kaikenlaista mukavaa vuosittain. Seuraavassa joitakin esimerkkejä toiminnastamme:
· Yhdistys järjestää yhdessä koulun kanssa joka vuoden maaliskuussa Aurorapäivän, jonka tuotto muodostaa suurimman osan yhdistyksen varoista. Lisäksi rahaa kerättiin tänä lukuvuonna mm vappuilmapallojen myynnillä sekä makkaranpaistolla kevätjuhlassa.
· Useana vuotena on järjestetty pesisviikko, joka on kaikille avoin ilmainen tapahtuma.
· Kahtena viimeisenä kesänä on järjestetty kesäloman 1.-2. ensimmäiselle viikolle ohjattua ilmaista liikuntaa ja yhdessäoloa aamupäiviksi.
· Yhdistys kustansi toissa vuonna planetaarion ohjaajineen kaikkien luokkien käyttöön
· Lisäksi yhdistys tukee koulun organisoimaa harrastustoimintaa mm myöntämällä avustuksia teatteripuvustukseen ym vastaavaan toimintaan. Yhdistys myös kustantaa 6-luokkalaisille vuosittain myönnettävät hymytyttö ja –poikapatsaat sekä stipendit.
· Yhtenä keväänä pihalle maalattiin ruudukoita ja muuta kivaa, toisena keväänä kevätjuhlissa istutettiin lipputangon juurelle ruusupensas.
· Yhdistys on myös järjestänyt erilaisia luennoitsijoita koululle

Tervetuloa mukaan!

Eija Kaarto
puheenjohtaja

Arkipäivän didaktiikka osa 2

KUVA: KT Kirsi Pyhältö Hanasaaressa 2009.

JATKAN vielä hieman eilen aloittamaani teemaa didaktiikan sokeasta pisteestä: tilanteesta, jossa oppilas ei ole motivoitunut ja otan vauhtia hieman toisenlaisesta viitekehyksestä.

VIIME AIKOINA opetuksesta on alettu yhä useammin puhua oppimisen käsitteiden avulla. Tämän "sokean pisteen" osalta käsitteiden vaihto saattaakin auttaa ilmiön (vaikeuden) ymmärtämistä. Jos siis ajatellaan, että opetuksen keskiössä on oppiminen, niin opettajan työtä voidaan kutsua Kirsi Pyhältön tapaan ihmissuhdetyöksi, jonka ydinvalmiuksina on oppimisprosessin (tai yhtä hyvin opiskeluprosessin) ohjaaminen.

MITÄ tuo ohjaaminen on? Toisin kuin edellisen lastun opetuslähtöisessä kuvauksessa, tässä ajattelutavassa opettaminen ja ohjaus eivät ole eri asioita. Ohjaus on yläkäsite. Ohjauksen osana on perinteinen opettaminen, jota voisi pitää opittavan asian merkitysten omaksumisen ongelmien ratkaisemisena. Tämän opettamisen me opettajat koemme päätyöksemme.

Mutta oppimisprosessin (tai opiskeluprosessin) näkökulmasta yhtä keskeinen on merkittävyysongelmien (siis motivaation) ongelmien ratkaisemisen. Tätä taas me opettajat emme ilmeisesti näe yhtä tärkeänä. Oletamme, että se on oppilailla valmiina. Päinvastoinkin: Hermostumme, kun opipiminen/opiskelu keskeytyy motivaatio-ongelman vuoksi. Saatamme loukkaantua, kun oppilaat kysyvät, miksi tämä pitää oppia jne. Koemme sen uhmana?

PYHÄLTÖ puhui kesäkuussa rehtoreille Hanasaaressa, ja jos oikein kuulin, hänen mukaan oppilaille merkityksellisimpiä oppimiskokemuksia olivat ne hetket, joissa opettaja (seuraava omin sanoin:) keskeytti opettamisen ja siirtyi opetuksen odotustilaan siis auttoi oppilasta poistamaan oppimisen/opiskelun merkittävyysongelman. Opettajien mieluisimmat kokemukset taas liittyivät opettamisen keskeytymättömään jatkumiseen (joka on tilanteen hallintaa). Melkoinen ero.

PYHÄLTÖ kirjoittaa pedagogisesta hyvinvoinnista, ja viittaa sille onnistumisen kokemuksiin, jotka tulevat tilanteen hallinnan kokemuksista. Vastaavasti pahoinvointi syntyy tilanteessa, jota ei hallita. Opettaja kokee hallitsevansa opetusta, kun opetus (siis merkitysten haltuunotto) sujuu keskeytyksettä. Oppilaat taas kokevat syvemmin hallinnan tunnetta, kun onnistuvat palaamaan opetustilaan mm. vertaisten kesken vallitsevien ihmissuhdeongelmien tilasta.

EIKO ole mielenkiintoista?

KATSO

Pyhältö. K. (2004). Pragmatiskonstruktivistinen näkökulma opettajuuteen: Uusi opettajuus? Väitöskirja. Helsingin yliopisto.
Lappalainen, K., Kuittinen, M. & Meriläinen, M. (toim.). (2008). Pedagoginen hyvinvointi. Kasvatusalan tutkimuksia- Research in Educational Scences 41. Helsinki: Suomen kasvatustieteellinen seura.

Arkipäivän didaktiikka

Täydennetty klo 13 ja klo 20.38

PROFESSORI Pertti Kansanen on puhunut pyhäpäivän didaktiikasta. Tällä hän viittaa yhteen kouluopetusta koskevan ajattelun sokeaan pisteeseen. Didaktiikassa oletetaan itsestään selvyydeksi, että oppilas haluaa oppia asioita, tai että hän on ainakin kohtuullisella suostuttelulla motivoitavissa opiskeluun. Yhä useammin koulun arjessa kuitenkin törmätään ilmiöön, jossa oppiminen on oppilaalle e-v-v-k:ta (ei vois vähempää kiinnostaa).

MUUTAMA lastu sitten kuvailin toisenlaista tapaa sitouttaa oppilaita opiskeluun, mutta jo oman arvosanatason valinta edellyttää jonkinlaista halua opiskella. Entä kun halua ei ole lainkaan, kun oppilas ei ole tippaakaan itseohjautuva (jollainen opetuksessa aina pitäisi olla) tai edes ulkoaohjautuva.

Idea neuvottelukoulutuksesta

JOKIN aika sitten istuin kurssilla, jossa annettiin eväitä neuvottelutilanteisiin. Kouluttaja esitteli mallia, jossa erotettiin toisistaan kaksi neuvottelun osaa: 1) toisen saaminen neuvottelutilaan ja 2) itse neuvottelu. Edellinen oli pitkälti tunnetyötä: neuvottelun edellytysten luontia ja esteiden poistamista.

Pitäisikö arkipäivän didatikkassakin ajatella samoin? Että opetuksessa on kaksi tarkeää vaihetta: opetus ja lapsen saattaaminen tilaan, jossa hän suostuu opetettavaksi. Opetustilassa opettaja voi opettaa; auttaa oppilasta opettelemaan tarvittavaa uutta osaamista. Opetuksen odotustilassa opettajan tehtävä on nostaa tai palauttaa oppilas opetustilaan. Opetustilassa ollessaan oppilas työstää oppiainesta ja sen merkityksiä, ja opettaja tukee hänen ajattelunsa kehittymistä. Odotustilassa oppilas työstää omaa mielentilaansa ja omalle opiskelulleen antamia merkityksiä, ja opettaja vahvistaa hänen oppimisen emotionaalista perustaansa ja yritystään palauttaa itsensä opiskelutilaan.

Olisiko niin, että oppilas joka putoaa opetustilasta ei olekaan kapinassa vaan eräänlaisessa anomaliatilassa, kaaoksessa, josta hän ei pysty itse itseään nostamaan? Onko lopulta sittenkään kyse halusta vai kyvystä mm. ohjata omaa toimintaa? Pitäisikö meidän ajatella, että vuorovaikutus odotustilassa olevan kanssa voi olla äärimmäisen arvokas ja tärkeä kasvatuksellinen hetki, ei ahdistava katkos, josta on heti toivuttava?

On mielenkiintoista, että kun on tutkittu oppilaiden itselleen merkityksellisimpiä oppimiskokemuksia, oppilaat nostavat sellaisiksi tilanteet, joissa opettaja on jollain lailla keskeyttänyt opetuksen ja tullut oppilaan avuksi, kun opiskelu ei suju.

Odotustilan didaktiikkaa

MITÄ tuossa opetuksen odotustilassa (eteisessä) pitäisi tapahtua? Tutkimuksista voidaan oppia, kuinka tärkeää on oppilaan oma usko kykyynsä onnistua opiskelussa. Odotustilassa tulisi vahvistaa oppilaan uskoa itseensä ja mahdollisuuksiinsa suoriutua (esim. kertaamalla aikaisempia onnistumisia, ehkä pilkkomalla haaste mahdollisimman pieneksi, ehkä sovittamalla tavoitetasoa). Siinä tulisi vahvistaa oppilaan uudelle osaamiselle antamaa merkitystä (esim. puhumalla sen hyödyistä itselle ja muille). Siihen voisi kuulua kavereilta saatava kannustus. (Huomaan Ben Furmanin muksuopin sopivan tähän tosi hyvin).

LUIN aamiaiseksi Kasvatuslehteä 2007/1. Siinä oli Marita Mäkisen ja Sanna Kallion mainio artikkeli "Oppimisen ohjaaminen- kohtaamista ja yhteisöllistä tiedon jakamista".

Olisiko näissä seuraavissa poiminnoista ja artikkelin ajatuksista otetuissa kopeissa aineksia opetustilaan saamisen didaktiikkaan:
- oppilaan omat tarpeet (ohjaavat motivaatiota muualle tai itse asiaan)
- oppilaan voimavarat (riittävätkö voimat, onko oppilas opiskelukunnossa?)
- sanoittamisen idea (opettaja auttaa oppilaita pukemaan tunteitaan, tapahtunutta jne. sanoiksi)
- oppimisen etenemisen kitka ja katkos
- oppimisen esteet ja niiden kiertäminen ja purkaminen
- tuen ja avun oikea-aikaisuus
- tuen keventäminen
- scaffolding

Samassa artikkelissa kiteytettiin onnistuneen ohjausvuorovaikutuksen välineiksi seuraavat tekijät:
(1) autonomia ( on oltavaa vapautta, aikaa ja tilaa oppimiseen)
(2) aktivointi (opettaja "virittää oppilaita onnistumisen iloon ponnistelun ja vaivannön kautta")
(3) herkkyys (opettaja huomaa oppilaan tilan vihjeet ja ymmärtää, mitä oppilas niillä viestii)
(4) tuki (opettaja antaa oikeaan aikaan ja oikeanlaista apua ja tukea oppilaalle tiedollisesta ja emotionaalisen kaaoksesta selviämiseen)
(5) tietoisuus (opettaja vahvistaa itsesäätelytaitoja)
(6) rauha (tilanteessa vallitsee hyväksymisen ja rohkaisun ilmapiiri).

MILTÄ tämä tuntuu?

PS. JÄLKIKIRJOITUS

Lisäsin lastuun kuvan. Yritän siinä jäsentää ylle kirjoittamaani käyttäen varsinaisen opetuksen ja ohjauksen käsitteitä. Olisiko siinä järkeä? Kuvassa on kolme eri opetustilannetta. (1) perinteinen, mallikas opetustapahtuma. Opetus etenee jouhevasti. Kaikki osallistuvat opetukseen. Aika käytetään opiskeluun. (2) Jo puolet ajasta ja energiasta menee erilaisiin katkoksiin. Oppilaat kysyvät, miksi tämä pitää opetella. Häiriöitä. (3) Tunnista ei tule mitään. Opettaja panee pelin poikki, ja alkaa keskustella oppilaitten kanssa, mikä mättää. Astettain huomio siirtyy opetettavista asioista (opettaja välittää asioita) oppilaitten mielentilan käsittelyyn (opettaja välittää oppilaista).
Juuri tästä muuten puhuttiin kesäkuun rexipäivillä. Ks. tämä lastu ja tämä.

Neljäs kouluviikko alkoi

KUVA: Esteiden yli. Raija Herrala sai oppilaansa innostumaan liikuntatunnilla estejuoksusta.

KOLME kouluviikkoa takana, ja neljäs juuri korkattu. Tällä viikolla naulitaan kiinni koululle tulevan tuntikehyksen käyttö. Teknisistä ongelmista johtuen emme saaneet eilen viraston varmistusta kehyksellemme. Tänään se tarvitaan, jotta pysymme aikataulussa.

Näkemiin tuntikehys

Koulut saivat tänä syksynä tuntikehyksen ilmeisesti viimeistä kertaa. Ensi vuonna -jos sivistystoimenjohtajan usko toteutuu- koulut saavat rahasumman, jolla on selvittävä ei enää tiettyä tuntipottia.

TUNTIKEHYS tarkoittaa suomeksi käytettävissä olevaa tuntikiintiötä: sitä määrää opetusta (oppitunteja, kerhotunteja jne.), jota koulu saa viikossa antaa. Tämän vanhan järjestelmän etuna on se, että tunteja jaettaessa ei ole tarvinnut pohtia, meneekö tunti "kalliille" tai "halvalle" opettajalle. Riippuen opettajan kokeneisuudesta ja virkatyypistä sama tunti maksaa ensi syksynä jopa 40 % enemmän tai vähemmän. Kun opettaja ei voi palkkatasolleen mitään, voi syntyä ikäviä tilanteita erityisesti, jos rahasta on pula. Monessa kunnassa, jossa on siirrytty kokonaisbudjettiin, rehtorit ovat joutuneet tietoisesti palkkaamaan epäpäteviä opettajia, jotta rahat ovat riittäneet.

TOINEN vanhan järjestelmän erinomainen puoli on ollut, että sijaisen on voinut aina palkata sairastuneelle opettajalle, ja ne rahat ovat löytyneet keskitetysti virastosta. Ensi vuonna sijaiskulutkin maksetaan koulun omasta budjetista, ja niiden ennakointi on tosi vaikeaa. Keskimäärin opettajat ovat tuoreimpien tietojen mukaan pois lukuvuoden aikana päivän kuukaudessa. Sijaisiin tarvittaisiin näin noin 5 % lisää rahaa. Pelkona on, että sellaista summaa ei kouluille tule.

PS: Lyhyesti tuntikehysjärjestelmästä

Peruskoulun alkuvaiheessa 1970 - luvulla ja 1980 - luvun alkupuolella koulun opetusryhmien kokoa - sekä minimit että maksimit- eri oppiaineissa säädeltiin hyvin yksityiskohtaisesti. Tunnit piti käyttää määrätyn ryhmän opettamiseen määrätyssä oppiaineessa, jotta kunta oli oikeutettu valtionapuun.

Vuonna 1985 tehtiin peruskoulussa varsin iso muutos: tasokurssit poistettiin yläkouluista. Samalla luovuttiin hyvin yksityiskohtaisesta tavasta määritellä, milloin luokka saa opiskella luokkaa pienemmissä ryhmissä (ns.jakotunnit). Koulut saivat sen jälkeen oppilasmääränsä perusteella tietyn tuntikiintiön, klöntin tunteja, ja he saivat samalla luvan itse päättää, missä aineissa luokat jaetaan pienemmiksi ryhmiksi.

1990-luvulla luovuttiin korvamerkityistä valtionavuista kunnille. Vuonna 1993 luovuttiin menoperusteisesta valtionapujäjestelmästä. Tilalle luotiin valtionosuusjärjestelmä, joka jätti koulutoimen järjestelyt lähes täysin kunnan itsensä harkintaan. Kunta sai valtionosuutta oppilaskohtaisesti tietyn laskentakaavan mukaan.

Samalla luovuttiin myös tuntikehyskäsitteestä virallisissa teksteissä. Monessa kunnassa siirryttiin ns. kokonaisbudjettiin, jossa koulut saavat tietyn rahasumman eivätkä valmiiksi laskettua tuntimäärää. Espoossa hyvää käytäntöä jakaa kouluille resursseja tuntipotteina kuitenkin jatkettiin. Kehittämispäällikkö Juha Nurmi laati vallan mainion ja kouluja tasapuolisesti kohtelevan kaavan, jolla tunnit on jaettu kouluille. Jo 2000-luvun alussa rehtoreita yritettiin taivutella siirtymään kokonaisbudjettiin, mutta tuolloin uudistusta ei runnottu väkisin läpi.

Kysely TIP-toiminnan tarpeesta syysloman aikana

TIP-HANKE on kokeilu, jossa etsitään toimivaa mallia lasten turvalliseen iltapäivään. Kokeilussa on pitkin matkaa otettu huomioon vanhempien näkemyksiä. Tähän liittyy myös nyt avattava pikakysely koulumme oppilaitten tarpeesta saada ohjattua toiminta syysloman ajaksi. Syysloma on Aurorassa (ti) 13.10- (pe )16.10.2009.

TEEMME nyt tässä blogissa alustavan kartoituksen huoltajien tarpeesta saada lapselleen syysloman ajaksi ohjattua TIP-toimintaa. Viime syksynä toimintaa kaipasi vain muutama yksittäinen perhe. Käytimme pikakyselyä uudelleen myös joululoman osalta. Tarvetta ei tuolloinkaan näyttänyt olevan. Eikä viikon 8 talviloman ajaksi. Sen sijaan KesäTippiin lapsia ilmoittautui riittävästi.

Vastaamisohjeet

Rehtorin blogin oikeaan sarakkeeseen on avattu kysely, jolla kartoitamme alustavasti TIP- toiminnan tarvetta. Jollei suurta tarvetta ole, ei ole järkevää käynnistää tarkempaa selvittelyä tai suunnittelua. Pikakysely on auki viikon verran.

TIP-toimintaa tarjottaisiin klo 9-15. Päiväkohtainen maksu olisi 15 euroa. Hinta sisältää toiminnan lisäksi myös kevyen välipalan (leipää, maitoa jne.), jota voi halutessaan täydentää omilla eväillä.

Toisenlaista opetusta?

KUVA: Suomalaiset opettajat ovat saaneet aikaan upeita oppimistuloksia. Kaikki oppilaat eivät kuitenkaan meilläkään pysy mukana isossa ryhmässä. Pitäisikö meidän etsiä myös vaihtoehtoisia tapoja järjestää opetusta?

KOULUOPETUKSEN vaikuttavuuden keskeisin elementti- näin väitän- on oppilaan suostuminen siihen ponnisteluun, jonka uuden osaamisen opettelu vaatii. Siksi opettajan päivästä suurikin osa on erilaista suostuttelua, taivuttelua, motivointia ja pakottamista.

VOISIKO suostuttelua korvata tehokkaammilla rakenteellisilla ratkaisuilla, jotka saisivat aikaan vahvempaa sitoutumista ponnisteluun ja tarjoaisivat onnistumisen kokemuksia tavoitteiden saavuttamisesta myös niille, joilla ei eri syistä ole energiaa täyteen koulusuoritukseen?

Olemme pohtineet erään pienluokan vanhempien kanssa mallia, joka lisäisi oppilaitten ja vanhempien roolia opetuksessa. Kyseessä on kotiin asti ulottuva mukaelma yhteissuunnittelusta.

IDEA toimisi näin: Kuten kahdessa SixMix-luokassa aikaisempina vuosina niputtaisimme oppiaineita kokonaisuuksiksi ja laatisimme kullekin viikolle työteeman. Työteemojen suunnittelussa otetaan huomioon eri aineiden viikkotuntimäärät. Kaikkiin teemoihin liitettäisiin kirjallisuutta, taidetta, musiikkia jopa vierasta kieltä. Tavanomaisesti hajautettuina opetettaisiin matematiikkaa, käsitöitä, liikuntaa ja englantia.

Teemana voisi olla vaikka maantieteestä Afrikka. Oppilaille olisi tarjolla eritasoisia työtehtäviä, joista syntyy näyttö siitä, että on opiskellut teemaan kuuluvat asiat. Viikon aikana oppilaitten työskentelyä rikastettaisiin monenlaisilla virikkeillä: kuunneltaisiin yhdessä Afrikkalaista musiikkia, maistettaisiin ehkä afrikkalaista ruokaa, katseltaisiin kuvia Afrikasta jne. Mutta pääosa ajasta olisi oman työn tekoa.

Oppilas ja hänen huoltajansa saisivat edellisellä viikolla viikkotiedotteen seuraavasta viikosta. He päättäisivät, mille tasolle opiskelun rima tällä kertaa asetetaan. Viikkotiedote käytäisiin aina oppilaitten kanssa läpi koulussa ennen kotiin lähettämistä. Vaihtoehdot voisivat olla esim. seuraavat (huom. tämä on vasta hahmottelua)

Opiskelunäytön arvosanojen kriteerit Afrikkaviikolla:

* Hyväksytty (viisi). Luet oppikirjan kappaleet. Palautat 20 Afrikkaa koskevaan kysymystä sisältävän lomakkeen ja vähintään 15 kysymyksen vastaus on oikein. Voit käyttää apunasi oppikirjaa. Isä ja äiti saavat auttaa sinua.
* arvosana kuusi: Luet oppikirjan kappaleet ja teet työkirjasta kaikki perustehtävät. Perustehtävien on oltava kaikkien opettajan kanssa käydyn keskustelun jälkeen oikein.
* arvosana seitsemän Luet oppikirjan kappaleet. Kokoat niistä 20 omaa kysymystä ja vastaat niihin oikein. Kirjaat kysymykset ja vastaukset omaan vihkoosi kaunilla käsialalla.
* arvosana kahdeksan : Vaihtoehto 1) Luet kirjan kappaleet. Sn lisäksi käyt läpi edellisen viikon Helsingin Sanomat. Leikkaat niistä kaikki Afrikkaa koskevat uutiset ja Afrikkaan liittyvät muut jutut. Piirrä Afrikan kartta. Yhdistä uutiset kartalle oikeisiin paikkoihin. Kokoa leikkeistä ja kartasta seinälehti. Lisäät sinne selventävät otsikot. Vaihtoehto 2) Teet omaan vihkoosi eri lähteistä kaksi aukeamaa Afrikasta, ja sommittelet tulosteet jne. näyttävästi.
* arvosana yhdeksän : Sama kuin arvosanassa kahdeksan, mutta lisäksi pidät luokalle oman uutiskatsauksen aiheesta, ja ainakin yksi uutinen on englanniksi.
* arvosana kymmenen: Teet yhdessä luokkatoverisi kanssa musiikkiesityksen, pelin tai powerpointiesityksen maanosa Afrikasta niin, että tuotoksessa on ainakin 10 seikkaa, jotka ovat nimeenomaan Afrikalle tyypillisiä.

Kuten huomataan: mitä parempaa arvosanaa tavoittelee, sitä vaativampaa työtapaa edellytetään. Lähtökohtana on aina oppikirjan lukeminen. Alempiin arvosanoihin ylletään pienemmällä panostuksella.

MALLI muuttaisi monessa suhteessa perinteistä opetustapahtumaa. Oppilaan (ja hänen perheensä) vastuu mutta myös vaikutusmahdollisuudet lisääntyisivät. Opettajan roolissa korostuisi didaktinen etukäteissuunnittelu ja valintojen ohjaus.

Oppilaat eivät "seuraisi opetusta" tai "osallistuisi opetukseen", vaan he tekisivät "koulutyötä". Opettaja olisi koulutyönjohtaja (vrt. Juha Juurikkalan ilon pedagogiikka).

Oppilaat voisivat muodostaa määräaikaisia tai pysyviä "taistelupareja". Keksinäinen apu olisi sallittua. Myös kotiväen apu lapsen koulutehtäviin tehtäisiin sallituksi, jopa toivottavaksi. Oppilaiden pedagoginen ajattelu kehittyisi, kun kriteereistä näkyisi konkreetisti, millaisia asioita opetussuunnitelmaan mukaan koulussa tulisi harjoitella.

ERITYISESTI pienluokissa syrjäytymisen vaara on suuri. Perinteinen yhdessä rintamassa eteneminen ja koko ryhmänä opiskelu samalla tavalla ei tahdo onnistua.

Kokeilun onnistumista edesauttaisi, jos saisimme kokeilupienluokalle anomamme oikeuden muuttaa avustajan vakanssi opettajan vakanssiksi. Näin meillä olisi luokassa kaksi opettajaa, ja oppilaat voisivat työskennellä myös eri tiloissa. Yhden opettajan ja yhden avustajan mallissa niin ei saada tehdä, vaikka joskus on pakko.

OLISIN kovin ilahtunut, jos blogissa piipahtavat kommentoisivat tätä ideaa, jonka sytyke on alunperin ylijohtaja Aslak Lindströmin 1990-luvun alussa heittämissä ajatuksissa, jotka jostain syystä kuitenkin hautautuivat.

Miksi oppikirjoja ei arvostella?

Kuulun tietokirjailijoihin. Niinpä vastasin tietysti myönteisesti, kun minua pyydettiin pieneen rooliin järjestyksessä toiseen TIETOKIRJA.FI- tapahtumaan Tieteiden talossa Helsingissä. Kyseessä oli tietokirja-alan yhteinen tapahtuma, jossa oli mukana tietokirjailijoita, tietokirjakustantajia jne.

MInä oli mukana paneelissa: Oppikirjojen arviointi – tabuko?. Muina keskustelijoina olivat oppikirjailija Hellevi Putkonen ja opiskelija Mikko Hömmö. Puhetta johti didaktikko Sirpa Wass.

Tunnin ajan pähkäilimme, miksi oppikirjoja ei arvostella esim. lehdissä, kun kaikkia muitakin kirjoja arvostellaan. Oppikirjojen arviointiin liittyy monia ongelmia: usein kyseessä on kokonainen kirjasarja. Onko oppikirja itsenäinen teos, vai osa laajeempaa materiaalipakettia? Ptäisikö oppikirjaa arvioida sen perusteella, millaista oppimista sen avulla saadaan vai millaiseen opetukseen sen imponoi? Voidaanko kirjan osuus erottaa muusta opetuksesta? Kuka olisi riittävän objektiivinen arvioija - vai pitääkä arvioijan sellainen olla?

Kun runokirjoja myydään 500 kpl, niin oppikirjasarjaa voidaan myydä satoja tuhansia. Kyseessä on valtava bisnes. Syntyisikö epäoikeudenmukaisesta arvostelusta korvausoikeudenkäyntejä?

Keskustelussa osoittautui, että kirjoja kyllä arvioidaan, mutta ei julkisesti. Sen jälkeen kun Kouluhallitus lopetti oppikirjojen ennakkotarkastuksen, kustantajat arvioittavat tekeillä olevia kirjoja kentän opettajilla.

Itse ehdotin jonkinlaisen oppikirjasertifikaatin luomista. Ts. oppikirja, joka prosessoidaan laadukkaasti, saisi hakemuksesta laatuleiman. Taustalla tarvittaisiin uskottava konklaavi tietokirjailijoita, kustantajia, opetushallintoa ja opettajia.

Luokanopettajaliiton hallituksen kokoukseen.

LUOKANOPETTAJALIITON hallitus pitää viikonvaihteessa pitkää kokousta Hotelli Parkissa. Kokouksessa on iloksemme mukana peräti kolme nuorta opettajaksi opiskelevaa.

MINUA eniten koskevia asiakohtia on kolme: (1) Luokanopettajan päiväkirja, (2) Luokanopettajalehti ja sitten (3) Koulutuspoliittisen ohjelman päivittäminen. Viimeksi mainitusta pidin "trailerin" eilen illalla klo 21.45- 22.45. Tänään iltapäivällä sitten käärimme hiat.

KOKOUS jatkuu tänään klo 10, joten nyt suihkuun. Välillä piipahdan Tietokirjailijoiden paneelissa pohtimassa kysymystä, miksi oppikirjoja ei tässä maassa arvostella. Ja sitten takaisin Parkkiin.

Pakko karata kokouksesta klo 18 ja jättää sunnuntai väliin.

Viikkokirje 37/2009

- Auroran koulun syksyn neljänne viikkokirjeen ensimmäinen painos (4.9.)-

TÄSSÄ neljännen kouluviikon ohjelmaa. Lukujärjestyksiin voi vielä tulla muutoksia myös meistä riippumattomista syistä.

VIIKON AVAINTEHTÄVÄ

NELJÄNNEN kouluviikon avaintehtäviä on saada oppilaat kiinnitymään koulutyön rutiineihin mm. läksyihin.

Maanantai 7.9
Koulukuvaukset klo 8.15 alkaen.
Henkilökunta klo 12.15.

Tiistai 8.9
Koulukuvaukset jatkuvat
Oppilashuoltoryhmä klo 13.30-15

Keskiviikko 9.9.
Henkilökunnalla syksyn kolmas YT-istunto klo 8-9.
Kolme iloista rosvoa- kuunnelma jatkuu klo 10.10
Alkuopetusluokkien vanhempainilta.

Torstai 10.9.
Sporttis-kerho klo 12.15-13.15 (Olarin Voimistelijat)
Sokla juhlii maisteri-luokanopettajakoulutuksen 30-vuotistaivalta. Rehtorin vuosiomapäivä, Talosta vastaa apulaisrehtori.

Perjantai 11.9.
Kolme iloista rosvoa- kuunnelma jatkuu klo 10.10
Opettajien palkkatiedot oltava eHijatissa

Alustavaa ennakkotietoa viikosta 38

Maanantai 14.9

Tiistai 15 .9.
OHR klo 13.30-15.

Keskiviikko 16.9.
YT klo 8-9.
"KImara-koulutus" (Martti)

Torstai 17.9.
Aluerehtorikokous

Perjantai 18.9.
.

Tiedotustilaisuus rehtoreille

REHTORIT oli kutsuttu koolle Lagstadin kouluun kuulemaan ajankohtaisista asioista. Sivistystoimenjohtaja Aulis Pitkälä kertoi ikäviä talousuutisia: verotulot tippuvat. Espoo on hyvin yhteisöveroriippuvainen. Valtionavuista ei ole apua. Espoo maksaa jäsenmaksua valtiolle kahdeksan miljoonaa vuodessa. Espoo myös velkaantuu nopeasti :500 €:sta /asukas, 1600 €:een. Nyt korotetaan veroja ja puretaan varastoja.

Pitkälän mukaan kehitys on erittäin vaikeaa. Kaupunginjohdossa ajatellaan, että nyt on varaa ottaa opetustoimen yksikköhinnoista. Vuoden 2008 ennakkotietojen mukaan Espoo satsaa perusopetukseen 7428 euroa, Helsinki 6882 euroa ja Vantaa 6120 euroa. Itse opetukseen Espoo käyttää 4824 euroa, Helsinki 4556 ja Vantaa 3781 euroa. Espoossa myös ruokailu ja kiinteisöt ovat kalliimpia.

Edessä vaikeat ajat

Kaupungissa on käynnissä tuottavuusohjelma, johin kuuluu mm. palveluverkko (koulu- ja päiväkotiverkko saatetaan synkkaan), siirtyminen yksikkökohtaiseen budjettiin ja myös sen pohtiminen, löytyykö ovtes-säästömahdollisuuksia.

Sivistystoimelta tämä tilanne tulee vaatimaan sopeutumista kehykseen: suomeksi kyse on jopa 11,5-12,5 miljoonaan aukosta. Jos kaikki tuo otettaisiin palkkakustannuksista, se merkitsisi 10 % leikkauksia palkkapottin. Suomeksi se tulee johtamaan henkilöstömäärän vähentämiseen. Pienempiä eriä voidaan saada "lautasten laskennasta", koulukuljetuksista ja koulujen kenttien kunnossapidosta ja jäädyttämisesta. Jos Espoo-lisän muutoksella saadaan rahaa, helpottaa se Siton tilannetta. Sivistystoimenjohtaja suositteli, että kouluissa yritettäisiin säästää jo ensi keväänä.

Koulukohtainen budjetti

KOULUKOHTAINEN budjetti ei ole tuottavuushanke. Sillä haetaan joustavampaa mallia toimia. Tarkoitus olisi siirtää koulun tasolle palkat, lyhytaikaiset sijaisuudet ja lomarahat, tarvikkeet, tilavuokrat, mahdollisesti kka-palkat, koulusihteeri- ja vahtimestaripalkat. Koulun budjetin pohjalle tulee edelleen tuntiresurssilaskelma, jossa otettaisiin huomion koulun koko ja palvelulisät. Koulun määräraha on sitova eikä sitä voida ylittää.

Talouden hallinnan avuksi on tarjolla Qlick View- ohjelma, josta pitäisi näkyä määrärahatilanne edelliseltä päivältä.

Tänä syksynä käynnistyy pilotointi, jossa on mukana lähes kymmenen koulua.

ITSE nosti esiin päähuoleni, että yllättävistä sijaismenoista ei selvitä. Se täytyisi turvata. Sivistystoimenjohtaja piti perusteltuna, että kautta linjan siirrytään kokonaisbudjettiin. Päätös on tehty, ja kyse on vain aikataulusta. Moni muu rehtori oli huolissaan rehtorien tehtävien pirstaloitumisesta ja pedagogiselle johtamiselle jäävästä tilasta.

Sijaiskielto

Sivistystoimenjohtaja ja opetustoimenjohtaja esittelivät valmisteilla olevaa mallia, jolla voitaisiin purkaa sijaiskielto. Keinoja kouluille on tarjolla kaksi: (1) Tuntiresurssin joustava käyttö. Jos koulu ei käytä 1 % tuntikehyksestään, se saa palkata sijaiset. Kaikki koulut saavat kuitenkin edelleen rehtorin niin harkitessa ottaa sijaiset alkuopettajille ja erityisluokille. (2) Jos koulu lähtee mukaan kokonaisbudjettikokeiluun, sijaiskielto poistuu.

Siton organisaatiouudistus

SITOLLA on käynnissä suuri hallinnollinen muutos, kun varhaiskasvatus siirtyy sosterista "meille". Toimialalle tulee 3000 henkeä lisää, ja sitosta tulee kaupungin suurin toimiala. Nyt on suunnitteilla ns. matriisiorganisaatio, jossa suomenkielisen opetuksen tulosyksikön yläpuolelle tulee oma "laatikko", johon keskitetään mm. koulukuljetukset, kalustonkunnostus, AV, tilastot, hankesuunnittelu, perusparannukset (tilakeskus vastapuolena), opettajien henkilöstöasiat vakuutukset, turvallisuus, tilavaraukset ja liikelaitosten ohjaus. Sukosta siirtyy 20 henkilöä esikuntaan.

Rehtoreiden esimiesmalliksi ei tule aluerehtorit vaan esimiehisyys hoidetaan edelleen päälliköiden kautta.

SUKOON jää (ainakin) pedagoginen kehittäminen-TVT, oppilaaksiotto ja lapsisijoittelu, tiedostus.

Esiopetuksen asema organisaatiossa

Sivistystoimenjohtaja kertoi, että edelleen on ajankohtaista pohtia esiopetuksen siirtoa KV-tessisin OVTESSistä. Valtuuston neuvottelukunnassa on käyty keskusteluja, että siirtyminen tapahtuisi sitä mukaan, kun vakansseja vapautuu. Asiaan palataan johtosääntöasiassa. Tavoite on, että esiopetuksen järjestää suomenkielinen varhaiskasvatus.

Koti & Koulu ry:n vuosikokous 21.9.2009

Hyvän mielen torstai

KUVA: Hyvää mieltä tuotti lähettää eetteriin kolmas osa kuunnelmasarjaa "Kolme iloista rosvoa". Olin spiikkaaja ja tehostemestari. Kertojana oli Jukka Jokiranta, rosvoina DreamMixin pojat Ibrahim & co, ja kuorona Uma Jutilan vetämä 6a-luokan rosvokuoro.

HYVÄN mielen päivä!

Sain tänään hienoja uutisia:
(1) Saimme luvan palkata kehitysvammaisten lasten sairastuneelle koulunkäyntiavustajalle sijaisen. Palkkasimme heti.
(2) Hallintopäälliköltä tuli kirje, jonka mukaan sekä rehtorit että esimerkkiruokailijoiksi määrätyt koulunkäyntiavustajat saavat syödä verotusarvolipukkeella.
(3) Kulkee myös alustavia tietoja, että lyhytaikaisten opettajien sijaiskiellon vastineeksi vaadittavat omat säästöt olisi saatu päättävien tahojen neuvotteluissa kohtuullisiksi ja mahdollisiksi.
(4) Anomuksemme irtisanoutuneen avustajan tehtävän täyttämisluvasta on lähtenyt eteenpäin puollettuna. Yes!

HYVÄÄ mieltä tuotti myös leffanteko Skidi- ja SiniMixeistä. Kuvasin tänään 3-4-luokkalaisia ja yhtä äitiä.

HYVÄÄ mieltä tuli myös syksyn ensimmäisestä teknisen työn tunnista 6c-luokalle. Meitä oli paikalla peräti kolme opettajaa ja avustajaa seistemää lasta kohti. Työ oli siis turvallista.

HENKILÖKUNTAAKIN palaili töihin. Poissa on edelleen talonmies, emäntä,laitoshuoltaja (tilalla firma), yksi opettaja ja kaksi avustajaa.

KLO 18 on vielä 6d-luokan vanhempainilta. Enempää en tänään ehtinyt.

PS. Koteihin on lähetetty koulukuvaustiedote. Kuvaukseen tarvitaan huoltajan suostumus. Lipukkeella tilataan myös halutun kaltainen kuvasarja. Lipuke tulee tuoda kouluun mukaan.