PITKÄSTÄ aikaa teatteriin. Helsinkiin. Kultsaan. Tuttu teatteri. Jo niistä ajoista, kun sillä oli oma ihan oikea teatterisali Helsingin Kulttuuritalolla. Broidi Jonte napattiin sinne kolmikymppisenä. Ja on siellä vieläkin.
EILEN pääsin katsomaan Kultsan uusinta näytelmää: Metsäjättiä. Se perustuu MTV:n viihdeohjemista tutun kirjailijan ja mustan huumorin mestariksi tituleeratun Miika Nousiaisen vuonna 2011 julkaisemaan romaanin: Metsäjätti. Kovin suurta ihastusta kirja ei heti herättänyt.
Kirjan pohjalta tehtiin vuonna 2020 samanniminen leffa. Ohjaajana oli Ville Jankeri. Pääosassa Pasina oli Jussi Vatanen. Wikipedian mukaan Helsingin Sanomat antoi elokuvalle kolme tähteä ja piti sitä ”ennalta arvattavana”. Hufvudstadsbladet antoi sekin elokuvalle kolme tähteä viidestä.
METSÄJÄTTI dramatisoitiin myös näyttämölle. Se ensiesitettiin Kansallisteatterissa Willen saunassa vuonna 2013. Näytelmän ohjasi ja dramatisoi Aleksis Meaney. Tuossa versiossa näytelmän kaikki roolit esitti kolme näyttelijää. Hirveitä kehuja esitys ei arvostelijoilta saanut, mutta esitykset myytiin loppuun. Meaney ohjasi näytelmän myös Joensuun kaupunginteatteriin vuonna 2015.
NETIN Metsäjättiä on esittänyt sen jälkeen ainakinLentävän Poron Teatteri . . vuonna 2015 Kemijärvellä. Ohjaajana oli Kari Väänänen, Ja nyt sitten vuonna 2024 Kultsa,
Lyhyesti Metsäjätin tarinasta
Metsäjätin faabeli muistuttaa ehkä eniten kaikista mahdollisista Raamatusta tuttua Jeesuksen ja Juudaksen konfliktia Kaksi toisilleen tärkeää, yhdessä kovia ja kivoja kokenuttaa joutuu kriisiin, jossa toinen uhraa toinen. Tässä kaksi varsin kovat lapsuus- ja nuoruusvuodet kokeneet kaveria Pasin ja Janne tapaavat vuosien jälkeen. Yritysuran luonut ja rahaa takova Pasi joutuu -vasten tahtoaan- viemään kuumapuristintyöntekijäksi jääneen Jannelta - ja koko Metsäjättiyhtiön työläisiltä työpaikat. Kummassakin tarinaan kuuluu uhrin ylösnousemus ja rangaistusta petturille, Jannen kohdalla se tarkoittaa kirjailijan uran aukeamista. Pasin kohdalta potkuja- mutta toki hyvin eduin:-)
Kultsan esityksestä
Esitystä kannattaa ehdottomasti suositella. Teema - kansainvälisen kilpailun armottomuus ja sen johdon ihmisarvottomuus näkyvät juuri nytkin. Message on kuitenkin myös armollinen ja valoisa.
Tyylilajiksi ohjaaja Jorma Hellström on valinnut varsinaisen coctailin: armottomasta käsiä täristävästä ahdistuksesta ríemukkaisiin niin koomisiin läjäyksiin.
Tarinan preesens on vuoden 2011 vaiheilla. Molemmat kundit ovat silloin 37-vuotiaita, Pasi tuore puoliso ja isä, Janne tuore isoisä. Preesenssistä tehdään pika-aikamatkoja lapsuus- ja nuoruusvuosiin.
Niin yhteenhiileen puhaltava kuusikko juoksuttaa valtavan määrän kohtauksia noin 2,5 tunnissa. Miten niin paljon mahtuukin niin lyhyeen aikaa ja niin pieneen teatteritilaan ? Onneksi kulissit eivät ole tiellä. Maie Mein lavastus on äärimmäisen niukka - ja nerokkaasti tehdasteemaa tukeva pahvisvanerinen. Huippukohtana pahvikitarabändi. Ai että nautin. Kohtausten vaihdot sujuvat vauhdikkaasti, eikä ote herpoa,
Tässa versiossa näyttelijöitä on lavalla kuusi - ja ääninäyttelijöitä muutama nauhalla. Huippukohtauksissa he ovat usein kaikki yhdessä paikalla milloin bändinä, milloin Metallican keikan stadionyleisönä. Mitä yhteispeliä!
Rooleja on paljon enemmän kuin kuusi, ja monella näyttelijällä on tosi monta. Jussi Vehkasalolla taisi oli 13 ja Piia-Pauliina Mäntysaarella 11. He hoitavat roolipakettinsa virtuosimaisesti. Tällainen moniroolijuttu voi olla katsojalle joskus vähän haastava. Ei esim. oikein muista kumman. pojan äiti nyt kuoli ja kumpi ei. Mutta näyttelijöille se on varmaan huikea juttu. Jos yksi rooli ei sytytä salia, niin muut sitten .
Päärooleissa on neljä näyttelijää: komeaa uraa yhä (onneksi) tekevä Mikko Ravanti, joka näyttelee kertojana sekä hyvää Jannea että pahaa Metsäjätin pomoa Turoa. Tätä ratkaisua jäin pohtimaan. Leffassa muuten tuo Turo onkin nainen.
Isto Vuotilainen on Janne. Tyylilajina on (minusta) rentous. Kaikki selviää. Niinhän tässä käykin. Sopii ymmärtääkseni uudelle tulokkaalle hyvin. Lari Ylönen tekee roolistaan huikean humanistin, jota pakotetaan myymään sielunsa. Tehtävän kamaluus välitetään katsomolle niin gestisesti, ettei epäselvyyksiä jää.
Pasin puolisona Elsa Peltola tekee hienon eleitä ilmeitä myöten uskottavan tyypin, ja on hän maan mainio muissakin minirooleissaan. Ihanaa, että teatteriin saadaan myös nuoria.
Loppunousu
Taide on huikea keino vaikuttaa. Teatteri yksi minulle taiteista rakkaimmista. Kultsan esitys on tärkeä puheenvuoro ajassa, jossa joidenkin mielestä vain raha ja sijoituksista saatava voitto on tärkeää. Esitys sytyttää tunteita ja herättää ajatuksia ja kysymyksiä. Kiitos.
Vielä ehdit, hyvä katsojakandidaatti. Kymmenkunta esitystä vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti