Didaktiikkaa opettamassa!

Hieno torstaipäivä. Pääsi opettamaan pitkästä aikaa didaktiikkaa aineenopettajiksi opiskeleville monen alan taitureille.Monen alan taitureita siksi, että tämä ryhmä ei pätevöidy yhden, saman oppiaineen aineenopettajaksi, vaan heidän aineensa on melkein kaikilla kasvatustiede. Joten tarvetta ja tilaa on luoville ratkaisuille.

Kyseessä on tuttu  kahteen kertaan hiottu PED0032 -luentokurssi, jossa on  18 opetustuntia. Tällä kertaa pakettiin  kuuluu myös 18 tuntia ryhmäharjoituksia. Tänään aamupäivällä oli kahden luentotunnin  paketti ja iltapäivällä kahden ryhmätunnin vastaava. Seuraavilla viikoilla luentoja ja 4 tuntia  kerran viikossa ja ryhmiä samoin. Koulutus tapahtui Siltavuodenpenger 10:ssä, jossa on saanut tehdä hommia vuosikausia. Olipa nostalginen olo. Macin sai kiinni tykkiin. Didaktiikka- leffan äänen sai kuulumaan JBL:n kautta. Ja unohtuneen puhelimen laturin saa varmaan takaisin ensi viikolla :-)

Palkan vuoksi ei kannata olla kateellinen.  Yliopistolla palkkiot ovat kovin maltilliset. Mutta muuten kyllä kannattaa. Monet didaktiikat (yleisdidaktiikka, ainedidaktiikat, ikäkausididaktiikat ja eri oppilaitosmuotojen omat didaktikat) ovat älyä kutkuttava haaste myös kouluttajalle. Tosi etuoikeutettu olo. 

PS. En tällä kertaa tehnytkään työmatkoja  omalla autolla.  Julkisilla säästää sekä rahaa että ilmastoa ja saa sopivasti myös terveellistä kävelyä.  Menomatka bussilla ja junalla kesti 65 min- omalla autolla ehkä 50 min - kun löytyy parkkipaikka. Paluumatka metrolla ja bussilla.  Yhteensä matkat  8,20 €. Puolet halvempi kuin pelkät parkkimaksut.

Kouluvaarin uutisia 28.8.

 

Tänään oli uuden lukuvuoden kolmas kouluvaaripäivä! Ja mikä parasta se osui maanantaille, joka on ohjelmaltaan innostava päivä. 

 V iikonvaihteen niin kurja uutinen Kaija-opettajan poismenosta pysäytti tauoilla koulun aikuisia pohtimaan elämän arvaamattomuutta ja nosti pintaan hiljaisissa keskusteluissa kauniita muistoja ja silmiin kyyneliäkin. Itse kuuntelin illemmalla Johnny Cashin biisin We´ll meet again

Elämä jatkuu...

• 3N-luokan a-ryhmä oli tullut opiskelemaan matematiikkaa  jo klo 8.15. Klo 9  Noora avasi päivän ja viikon. Luvassa oli tosi monipuolinen päivä. Musiikillinen päivänavaus. Suomea. Välkkä sateessa. Musiikkia pikkuryhmissä.. Ai miten maustettu lounas (nautaa ja perunoita hyvässä kastikeessa. Vapaata  toimintaa. Lisää musiikkia. Siesta. Liikunnan mahtavaa riemua, kun saatiin salissa jatkaa oppilaiden itse toivomien liikuntaleikkien listaa. Ja päivän päätteeksi vielä b-ryhmällä kertausta yhteenlaskuista, joissa ylitettiin kymmenet.
• Kouluvaari sai tänään auttaa  ruokailuvalvonnoissa. Vaarilla oli myös kaksi korvaa, joilla kuunnella lapsille tärkeitä juttuja. Niitä oli. Tärkeä oli saada auttaa ja  kannustaa ja innostaa ja myös lohduttaa  lapsia. Hieno päivä.

Musiikkia hieman eri tavalla

Kokeilimme Noora-opettajan kanssa pitää tänään musiikintuntia vähän toisenlaisella tavalla.Pätkissä ja pienissä ryhmissä.

Pohjana oli itselaatimamme 3N:n  opsi, jossa oli hyödynnetty kaikkien peruskoulun ajan opsien kolmasluokkalaisille ideoimia helmiä.  

Pidimme ensin vartin musatuntia päivänavauksena. Aloitamme maanantait kuuntekemalla tärkeitä sävellyksiä. Klassikoita, mutta myös oppilaille itselleen törkeitä matkimalla "Elämän biisi"-tv-ohjelmaa.  Lukuvuoden aikana jokainen oppilas saa ehdottaa  kuunneltavaksi muutaman minuutin biisin, joka on koskettanut häntä. Muut yrittävät sitten arvata, kenen biisi se on. Ja sitten kuulemme totuuden, miksi tämä biisi. Musiikilla on merkitystä. 

Demona  kuuntelimme Noora-opettajan (yhden) elämänbiisin Utubesta. Vuonna 1983 tehty Biisi synnytti vilkkaan ja  iloisen keskustelun. Ja opettaja kertoi valintansa perusteet. Tuo biisi on tuonut iloa ja voimaa myös silloin, kun on muutoin väsyttänyt. Musiikki on tärkeää. Sillä on kyky  voimaannuttaa.

Loppuosa  musatunnille varatusta ajasta käytettiin kahdessa osassa niin, että  menimme pienissä ryhmissä musaluokkaan vartiksi, kun muu luokka teki muita hommia. Opettelimme puhumaan ja lukemaan musiikin kieltä (sävelten nimet) ja  soittamaan sävelten nimien (ei vielä nuottien) mukaan. Usea  oppilas oppi muutamassa minuutissa soittamaan "Jaakko Kullan" ihan oikein kellopelillä. Yksi jopa pianolla.

 

Kiitoksia Auroran väelle ja 3N-luokalle kivasta päivästä ja mukavista jutusteluista. Ensi maanantaina  tavataan.

 

 

Viikkoraportti 34/2022

(-)  Ensi viikolla on jo syyskuu. Hui! Kurjat kelit. (+/-) Kokouskone käy.  (+) Ihanan väljä viikko.

 Maanantai 21.8.

Kurjahko keli tänään. Aleltiin Jumboon, jossa oli mummomaisen väljää. Muut olivat töissä tai koulussa. 

Aikamatkailua vuoteen 20o3.

 Tiistai 22.8. 

Harmaa, sateileva keli jatkuu. Kaupoissa. Perinneseuralle esityslistaa. Aikamatkailua vuoteen 2004. Päivälliseksi Borsch-keittoa. Niin hyvää.

 Keskiviikko 23.8.

Aikamatkailua 2002- 2004. Lounaaksi borsckeittoa osa2. Perinneseuran esityslista valmiiksi.

Kasvun ja oppimisen lautakunnan kokous klo 17.30 Karamalmilla. Karmeita raha-uutisia.

OAJ on saanut taitettua syyskuisen Tulevaisuuden koulu-seminaarinsa pamfletin. Siinä myös vuoden 2022 koulutusvaikuttajan juttu oikoluettavaksi. 

 Torstai 24.8.

Ihanan tyhjä päivä. Puolipilvistä. Hoitelin koulutusasioita Hämeenlinnaan ja Siltavuorenpenkereelle. Käytiin kastelemassa Hietaniemessä kukkasia ja tilaamassa korvaus isosedän kaatuneelle hautakivelle. Eläkeläislounas (11.60 €) Lauttasaaressa. Hernekeittoa. Leike. Salaattia. Pannukakku.

 Perjantai 25.8.

Kouluvaaripäivä. Kivaa. 

Päiväunet. Sitten päivälliseksi  intialaista kanaa Kauniaisista. Iso annos. Puolet jää huomiseksi.

Aikamatkailua omien autojen aikoihin.

Illalla loppuun hyvintehdyn Lapidiuksen jännärisarjan Top Dog 1. kausi  

 

 Lauantai 26.8.

Omaa aikaa. Pilvistä ja aurinkoista. Kaupunkikävelylle. Design-museossa. Bongattiin pari uutta patsasta. Loput intialaisesta kanasta.

Päivään mahtui vielä tosi surullinen uutinen. Kuivasen Kaija nukkui pois. Argh.

 Sunnuntai 27.8. 

Tosi harmaa päivä. Satoi. Valmistautumista ensi viikkoon. Paljon kokouksia. Kouluvaari rakensi omaa opsia 3.luokan musiikki-tunneille. OKL:ssä opetus alkaa  torstaina. Eikun dioja päivittämään. Lounaaksi hodareita. Illalla pari jaksoa Netflix-jännäriä "Who is Erin Carter?"

R.I.P. Kaija Kuivanen

R.I.P Kaija

Suru-uutinen  kosketti tänään. Syvään. Auroran koulun  pitkäaikainen luokanopettaja, KM  Kaija Kuivanen on nukkunut tänä aamuna  pois vaikean taudin uuvuttamana.

Kaija  ehti opettaa lippajärveläislapsia 35 vuoden ajan (mammalomat mukaan lukien). Minulla oli ilo  olla hänen rehtorinsa neljännesvuosisadan 1989- 2014. Itse asiassa tunsimme toisemme vielä kauempaakin.  Olin  saanut ollut Kaijan yksi kouluttajista OKL:ssa. Ja Kaija taas oli opettajana valitsemassa minua rehtoriksi Auroraan keväällä 1989. (Tuolloin opettajia kuultiin ja he kuulustelivat hakijoita :-).

Kaijan ura Auroran koulussa oli paitsi pitkä myös hieno. Hän oli upea malli omaan kylään ja omaan työyhteisöön sitoutuvasta opettajasta. Se syventää opettajuutta teknisestä  taitavasta oppituntien pitästä koti aitoa ja syväksi yhteisöllisesta kasvattajuutta.

Yhteisiin vuosiimme  mahtui  huikea 1990-luku, jolloin - varsinkin aluksi- rahaa riitti.  Suomessa todella luotettiin tuolloin  opettajiin. Kaikkea sai kokeilla. Ja mehän kokeiltiin.  Parhaimmillaan opettajilla oli yli 30 omaa kehittämishanketta. Keksimme jopa omia oppiaineita. 

Niihin vuosiin mahtui myös taloudellisesti haastavia aikoja. Suomessa ajauduttin  90-luvun alussa ennenkokemattomaan lamaan. Raha ei riittänyt enää mihinkään. Silloin tarvittiin todella Team-Auroran sisukkuutta, luovuutta ja innovatiivisuutta- jonka keskeisiä  voimia Kaija oli.

2000-luvulla Aurorankin kansainvälistyminen kiihtyi. Pisa-tulokset toivat vieraita ovista ja ikkunoista. Olimme mukana useissa kansain-välisissä hankkeissa, niistä yksi kiinnostavimpia oli Tulevaisuuskasvatus: Futures. Siinä Kaija oli keskeisiä toimijoita. 

KUVA: Kaijan johdolla istutetaan puuta koulun pihaan

Saimme luvan - mm. Susanna Lehden aloitteesta - perustaa ryhmäintegraatioluokkia- joissa kehitysvammaisen lapset saivat käydä koulua yhdessä tavisten kanssa. Niitä oli meillä oli kaksi, ja toista veti Kaija taitavien koulunkäynti-avustajiensa kanssa kuuden vuoden ajan 2007-2013. 

Aurora oli noihin aikoihin yksi Espoon oppimis-keskuksista, ja Kaija yksi niitä opettajiamme, jotka jakoivat osaamistaan muiden koulujen opettajille.

Kaija oli myös yksi Auroran koulun esteettisen eheyttämisen-pedagogogiikan avainhahmoja erityisesti vuosikymmenien mittaisessa koko koulun näytelmä-hankkeessa. Siinä hän yhdessä mm. Uma Jutilan, Mirja-Riikka Kilposen ja Katri Schirayn kanssa loi näytelmille ja elokuville uskomattoman upeat musiikkimaisemat valtavine kuoroineen ja opettajista ja oppilaista koostuvine bändeineen. Onneksi monista niistä on  jäljellä DVD-tallenteet. 

KUVA: Prinsessa Ruusunen-elokuvaan äänitetään musiikkia bändikämpässä-

Kaija oli myös useaan kertaa  koulun johtoryhmän jäsen ja kantoi senkin vastuun esimerkillisesti. 

Viulullaan hän kohotti henkilökunnan kahvituokiot yhdessä pikkuorkestereiden kanssa  ihaniin tunnelmiin oli sitten joulu ja toukokuun loppu.

Kevään 2022 Espoon perinneseuran Espoo 50-vuotta kaupunkina hanke oli viimeinen yhteinen projektimme. Kaijan luokan oppilaat keräsivät arvokkaita vanhoja  muistoja Lippajärveltä. 

Kaija jäi eläkkelle samana keväänä  Vakavaa sairautta oli jo hoidettu, ja meillä kaikilla oli vahva toivo toipumisesta. 

Syksyllä 2022  Kaija kävi moikkaamassa omaa luokkaansa ja koulun väkeä. Minullakin oli kouluvaarina ilo tavata hänet niin iloisena ja aktiivisena. Lokakuussa hän auttoi minua  muistoillaan sähköpostikirjeellä  ryhmäintegraatio-kokeilusta, kun olin saanut kutsun pitää siitä pieni luento keväällä 2023.  Ja jos oikein muistan, vielä toukokuussa hän oli katsomassa upeaa Peter Pan esitystä. 

Suru-uutinen 25.8  tuli  yllätyksenä.

Kevään 2022 eläkkeelle jäänistilaisuudessa uudessa Aurorassa Kaija piti  koskettavan  puheen. 

Hän halusi jakaa omia hyväksi kokemiaan ideoita työtä Aurorassa  jatkaville.  Hän kertoi aikanaan voimaantuneensa mm. Jukka Sarpilan opettamasta KISS- ideologiasta (Keep It Simple, Stupid). Oli uskallettava karsia ja keskittyä. Ja  Pekka Leinosen OPS-tiivistyksestä kolmeen kirjaimeen TTT (oppilaalla on 3 roolia: tutkija, toimittaja ja taiteilija). Niihin tiivistyi  opetussuunnitelman keskeinen message. 

Kaija korosti opettajien yhteisen tekemisen merkittävyyttä - jonka avulla voi myös paikata omia osaamisaukkoja ja jaksaa paljon paremmin.

Niin viisaita sanoja Kaijalta, täyden kympin meidän Kaijalta.

R.I.P. Syvä osanotto kaikille Kaijan läheisille

Martti

 

Kouluvaarin uutisia

Lukuvuoden toinen kouluvaaripäivä! Vapaaehtoistyöpäivä osui taas perjantaille klo 9:sta klo 13.30:een. Iloinen taidepäivä.

 E spoossa oli tänä koulupäivänä ihanan lämmin kesäpäivä. Lapset nauttivat-ja aikuiset. Kelpasi olla tauoilla. Siellä oli kouluvaarikin.  Sisällä monissa luokissa on aika ahdasta.  Happi loppuu.  Muutoin Aurorassa oli  tosi hyväntuulinen tunnelma. Toki lautakunnassakin esillä olleet talousjutut huolestuttivat.

• 4N-luokka avasi päivän klo 9. Luvassa oli nasta päivä. Ensin vähän suomea.  Olipa kiva nähdä, että oppikirjoja oli kaksi versioita Suomi1 ja Suomi2. Jälkimmäisessä oli samat tehtävät, mutta vastaamista helpotettiin pikkuvinkeillä. 
• Tämä päivä oli oikea kulttuuripäivä. Opettaja luki jännää kirjaa. johon liitettiin ryhmätaideteokset noidasta.  

Yksi kunkin ryhmän jäsenistä oli muotti, josta tehtiin noidalle malli isolle ruskealle paperille.. Ja sitten yhdessä värittämään. Voi sitä intoa ja millaisia tuloksia saatiin laittaa luokan seinällä. Juuri ne tekevät luokkatilasta oman pesän.

Lounaaksi oli keittoa. Kelpasi lapsille. Sai valita joko kala- ja punajuurikeiton. Oppilaat syövät hieman eri tahtiin, ja 3-luokissa sai mennä luokkaan katsomaan lastenleffaa sitä mukaa, kun oli valmis. Jollei leffa kiinnostanut, toinen luokkatila oli hiljaista työskentelyä varten. Koulunkäynninohjaaja  takasti  turvallisuuden.

• Perjantaipäivän pääteeksi on katsomustunti, ja oppilaat menevät kukin omaan ryhmässä. 3N-luokan uskonnon ryhmässäotettiin nyt käyttöön kotiryhmät, ja työskentely aloitettiin mukavalla ryhmäytysharjoituksella. Tunnin varsinainen. teema oli koulunkäynti pienissä ja isoissa kouluissa, Kummassa on kivempaa? Kummassa kiusataan? Virikkeenä oli myös oppilaiden videohaastatteluja.
• Kouluvaari sai tänään auttaa mm. välitunti- ja ruokailuvalvonnoissa. Kyniä ei tarvinnut teroittaa, mutta oppilaita oli lupa kannustaa ja innostaa.  

Kirjastoauto on upea juttu

Oppilaiden halu lukea on selvitysten mukaan huolestuttavasti heikentynyt. Siksi on tosi upeaa, että Espoossa kiertää kirjastoauto ja että opettajat todella ohjaavat oppilaita lainaamaan kirjoja.

Suomen ensimmäinen kirjastobussi oli Turussa. Espoo oli järjestyksessä toinen vuonna 1964.  Kirjastoauto, Alexandra-nimeltään, oli ainoa mahdollisuus tuoda kaikille kasvavan kauppalan asukkaille kirjastopalveluita. Kauppalat - joihin ESpoo kuului- ja kaupungit saivat  myös kirjastoautojen menoihin tuolloi 90 % valtionapua.

2000-luvulla kirjastoautoja oli kaksi: nimiltään Peikonpoika ja Helmi. Tietääkseni tällä hetkellä kirjastoautoja on yhä kaksi;  Helmi ja Välkky, jotka   kiertävät  kouluilla, päiväkodeissa ja alueilla, joilla ei ole omaa lähikirjastoa. Wikipedin mukaan  vuonna 2018 Suomessa oli  140 kirjastoautoa.  Hieno ja tärkeä innovaatio!

 

Kiitoksia Auroran väelle ja 3N-luokalle kivasta päivästä ja mukavista jutusteluista. Ensi maanantaina  tavataan.