Umbero Econ klassikko: Miten tutkielma tehdään

Päivitetty 16.elokuuta

LAINASIN tämän kirjan Helmetistä jo ennen Koronaa, mutta jostain syystä pino muita kirjoja tuntui aina mielen-kiintoisemmalta. Ehkä siksi, että enhän minä nyt enää mitään gradua tms. tee.

MUTTA olin väärässä. Kirjassa oli maukasta evästä paitsi opinnäytetöiden tekemiseen ja ohjaamiseen, myös tutkivalla otteella vedettäviin erilaisiin  hankkeisiin. Siksi esittelen kirjaa kahteen kertaan: jälkimmäisestä näkökulmasta myöhemmin.

Eco, Umberto. (1995). Oppineisuuden osoittaminen eli miten tutkielma tehdään. 3. painos. Tampere: Vastapaino.

KYSEESSÄ  on  yksi tutkielmaoppaiden klassikko. Se julkaistiin  vuonna 1977  italialaisten yliopisto-opiskelijoiden avuksi. Moni asia on toki 50 vuodessa muuttunut – eikä vähiten tietotekniikan ansioista– mutta  yhä teoksessa on minusa fiksuja ohjeita.

KOKOSIN itselleni muistiin 

ECO-AAKKOSET:

AIHEEN VALINTA 

Oma kiinnostus ja oma kokemuspiiri ovat tärkeitä.  Eco uskoi intohimoon. Tutkimukseen liittyvien haasteiden kanssa jaksaa painia paremmin, jos aiheeseen suhtautuu intohimoisesti. Tärkeintä on, että tekee asiat mielellään.

Aiheen pitäisi liittyä myös nykyaikaan tai sitten olla sellainen, josta on kirjoitettu vähän. Aihe on rajattava vaikkapa vaatimattomaksikin kokonaisuudeksi.

Eco esittää ”4 itsestään selvää sääntöä”   tutkielman aiheen valintaan:

1. Aiheen on vastattava opiskelijan (tutkijan) intressejä  eli sen on liityttävä omaan maailmaan  ja siihen, mitä hän on opiskellut. 
2. Käytettävän aineiston on oltava suhteellisen helposti saatavilla. Eli siihen on voitava päästä käsiksi. 
3. Käytettävän aineiston on oltava opiskelijalle (tutkijalle) ymmärrettävää.
4. Tutkimuksen metodisen viitekehyksen on mahduttava opiskelijan (tutkijan) kokemuspiiriin.

Vaikka aihe olisi kuinka kutsuva, kannattaa harkita, lähteekö tekemään tutkimusta, jonka toteuttaminen on käytännössä liian vaikeaa. Innostaako aihe aidosti?  Minkä aiheen parissa juuri sinä jaksat viettää useampia vuosia? 

Lopulta ohjeita on kuitenkin vain yksi.  Eco kiteyttää: ”Tutkielman tekijän on tehtävä sellainen tutkielma, jonka hän kykenee tekemään.” 

AIKATAULU

Opinnäytetyön tekoon ei saa kulua yli kolmea vuotta eikä vähempää kuin 6 kuukautta. Tutkielma on väärin valittu, jos se käy yli voimien.

ALOITUS

Kun aloittaa tutkielmaa, on aivan ensimmäiseksi  kirjoitettava otsikko, johdanto  ja sisällysluetelo. Siis juuri ne osat, jotka kirjoitetaan usein viimeiseksi. Muuntelu käy helpommin, kun on jotakin mitä työstää. "Laatikaa itsellenne tutkimussuunnitelma = muodoltaan alustava sisällysluettelo, missä yritätte lyhyesti esittää jokaisen luvun sisällön." Tällä tavalla saa itselleen selväksi, mitä halutaa tutkia ja voi esittää ohjaajalle ymmärrettävän suunnitelman.  

• Hyvä otsikko on jo sellaisenaan suunnitelma. Tutkielman ”salainen” nimi. Muuta se kysymykseksi/kysymyksiksi? 
• Johdannon luonnos  - joka kirjoitetaan monta kertaa uusiksi. Esim. tässä tutkimuksessa on tarkoitus osoittaa  se ja se teesi.... Aiemmat tutkimukset ovat jättäneet monet ongelmat vaille ratkaisua .. Ensimmäisessä luvussa  yritämme selvittää yhden kohdan… Toisessa  käsittelemme ongelmaa. Loppupäätelmässä yritämme osoittaa ne  ja ne...  On muistettava, että tutkielmalla on tietyt rajoitukset nimittäin... Näisä rajoissa seuraamme seuraavaa metodia… Tällainen rakenne auttaa Econ mukaan pitämään ajatukset keskeisessä teemassa ja syrjähypyt aisoissa. Kun kirjoittaa sitä,  paljasuu, onko itse selvillä aiheesta.Ja ratkaisemaan onko aine itselle sopiva? Viimeisessä versiossa huomaa, että lupaa vähemmän ja on varovaisempi. Hyvän lopullisen johdannon tarkoitus on, että lukija ymmärtää sen avulla kaiken, eikä ehkä luekaan muuta.  Pitäisi selvitä mikä on keskeistä ja mikä toissijaista.
• Sisällysluettelo toimii työhypoteesina. Poimin Ecolta seuraavan rakenne-idean: Ongelmanasettelu. Pääongelma. Alaongelmat. Aikaisemmat tutkimukset. Oma hypoteesi. Tunnetut tosiasiat. Niiden analyysi. Hypoteesin oikeaksi osoittaminen. Päätelmät ja ehdotukset jatkotutkimusta varten 

KIRJOITTAMINEN

Tutkielma on kirjoitettava sellaiseen muotoon, että lukija ymmärtää, mitä on yritetty sanoa.

Tutkielman kirjoittaminen on vähän kuin kirjan kirjoittamista, se on kommunikaatioharjoitus, joka vaatii yleisöä. Ja ohjaaja on ainoa kunnollinen yleisön edustaja, joka opiskelijalla on käytössään työskennellessään.

Eco antaa hyvältä kuulostavia ohjeita. Pohdi  kenelle kirjoitetaan? Ohjaajalle ja tarkastajalle? Muille tutkijoille,  jotka eivät tunne aihetta kovin hyvin? Kyllä ja oikeasti myös  ihmiskunnalle.

• On määritelävä käytetyt termit, elleivät ne ole vakiintuneita. Kun sitä käytetään ensimmäisen kerran.
• Ei pitkiä lauseita.
• Kirjoita useita kappaleita - yksi ajatus/kappale.
• Ei ole pakko aloittaa kirjoittamista ensimmäisestä kappaleesta.
• Lainaa sanatarkasti.
• Tutkielman lopussa on oltava loppubibliografia,  vaikka olisi viitteet.

LÄHDEKIRJALLISUUS

Eco korostaa ensikäden lähteiden merkitystä. Ensikäden lähde on ensimmäinen painos tai kriittinen laitos.  Käännös ei ole lähde, se on proteesi. Antologia ei ole lähde. Se on lähteiden tilkkutäkki. Muiden laatimat yhteenvedot eivät ole lähteitä. Ne ovat korkeintaan toisen käden lähteitä.  Jotain on voitu jättää niissä pois tai ymmärtää väärin.

Mitä lukea? "Ensiksi kannattaa lukea  muutama yleiskriittinen teos, jotta syntysi  jonkinlainen käsitys yleistaustasta. Sitten käydään alkuperäisteksien kimppuun ja on yritettävä ymmärtää, mitä ne oikein sanovat. Sen jälkeen on katsottava loput kriitisestä kirjallisuudesta. Lopuksi on luettava  uudelleen alkuperäisteokset omaksuttujen ajatusten valossa."

MUISTIINPANOT

Tuli niin nostalginen olo, kun luki Econ ehdotuksia ja ohjeita  muistiinpanojen tekemisestä erilaisille korteille. Niihin kirjattiin tietysti bibliograafiset tiedot ja  fiksut ajatukset.  Kortteja saisi olla erilaisia: teemakortteja, ideakortteja, sitaattikortteja ja työkortteja, joihin laitettiin omia, keskeneräisiäkin ajatuksia. Alleviivauksia, väriekoodeja ja lyhenteitä kannattaa käyttää. Tarkkaan piti pitää erillään aidot sitaatit – käytetään lainausmerkkejä tai yli 3 virkkeen pituisissa sisennystä – ja ns. parafraasit, joissa kirjoittajan ajatukset esitetään omin sanon.

OPINNÄYTETYÖ

Tuohon aikaan Italiassa opinnäytetyö sai olla Italiassa varsinainen tutkielma tai ns. kompilaatiotutkielma.

• Varsinainen tutkielma on ” omaperäinen tutkimus, jossa opiskelijan on osoitettava, että hän kykenee tutkijana viemään valitsemaansa tutkimusalaa eteenpäin...  Se on itsenäinen tutkimus, jossa on tietysti hallittava aihetta koskeva koko keskustelu, mutta ennen kaikkea on ”keksittävä” jotakin, mitä muut eivät ole vielä sanoneet."
• Kompilaatiotutkielmassa opiskelija osoittaa  käyneensä kriittisesti läpi  suurimman osan olemassa olevasta ”kirjallisuudesta” (aiheesta julkaistuista teoksista); On osattava esittää niiden tulokset systemaattisesti useita näkökohtia yhdistelleen ja tarjota näin onnistunut katsaus, joka voi antaa hyödyllistä tietoa alan asiantuntijallekin, joka ei ole  itse paneutunut  tuohon aiheeseen.

Mitä hyötyä on opinnäytetyöstä?  Opinnäytetyö ei tarvitse olla painajainen. Se voi olla myös mahdollisuus löytää uudelleen opiskelun mielekkyys. Se voi olla alku laajemmalle tutkimukselle.  Tutkielmaa kirjoittaessaan oppii jäsentämään oma ajatuksensa  ja organisoimaan ennestään tunnetut tosiseikat.

 TEKSTIN JÄSENTÄMINEN 

• " Tehtäväsi tekstin kirjoittajana on ohjata lukija läpi tekstin – kertoa mistä ollaan tulossa, minne ollaan menossa ja miten asiat matkalla liittyvät toisiinsa. Metateksti sekä strukturoi tekstiä ja ohjaa tulkintoja, mutta myös pitää yllä vuorovaikutusta kirjoittajan ja lukijan välillä. Esim. ´Seuraavassa luvussa tarkastelen´…"
• Yksi kappale sisältäköön yhden ajatuskokonaisuuden. Koska jokaisen kappaleen tulisi sisältää yksi näkökulma, aihe tai teema, voi kappaleen alkuun muotoilla virkkeen, jossa selvennetään, mitä kappaleessa tullaan käsittelemään.

TIETEELLINEN TUTKIMUS

Tutkimus on tieteellinen, kun

• tutkimus on täsmällinen ja se on määritelty niin, että muutkin voivat sen tunnistaa,
• tutkimuksen on esitettävä kohteestaan jotakin mitä ei ole ennen sanottu tai esitettävä tunnetut seikat  uudesta näkökulmasta,
• tutkimuksesta on oltava hyötyä muille = so what?
• tutkimuksessa on annettava peruseet siinä esitetyjen hypoteesien oikeaksi tai vääräksi osoittamiselle,  eli ainekset keskustelun jatkamiselle. Tämä on perustava vaatimus.

Tutkijalla on oltava tieteellistä nöyryyttä mutta myös  ylpeyttä.

LOPUKSI

Umberto Eco toteaa kirjansa lopuksi:

• ” Haluaisin esittää lopuksi kaksi huomiota: tutkielman tekeminen on hauskaa, ja tutkielma on kuin sika: siitä ei mene mitään hukkaan.”
• ”Tutkielma on koettava haasteena. Asetatte itsellenne haasteen: työn alussa  olette esittäneet kysymyksen, johon ette vielä osanneet vastata. Tehtävänä oli ratkaista ongelma äärellisellä tietomäärällä.” 
• "Jos pelaatte ottelunne intomielellä tulee tutkielmastanne hyvä. Jos alusta lähtien ajattelette, että koko juttu on merkityksetön muodollisuus ja ettei se teitä kiinnosta, olette lyötyjä jo lähdössä." 

KIRJOITTAJASTA

Umberto Eco (1932 - 2016) oli kansainvälisesti tunnettu italialainen kirjailija ja Bolognan yliopiston semiotiikan professori. Semiootikkona hän  tutkii keskiajan estetiikka.

Suomessa Eco tunnetaan lähinnä kaunokirjailijana.  Tutkijana ja kirjailijana arvostettu Eco pysyi kuitenkin koko elämänsä ajan pedagogina ja opettajana.