Saanko anteeksi?

Anteeksi, jos  tämä blogilastu tuntuu  synkältä. Tarkoitus on hyvä.

TÄNÄÄN oli herkkä  hetki. Opettaja, jota sain ohjata päättöharjoittelussa 1980- luvulla  ja jonka houkuttelin sittemmin Auroran kouluun  opettajaksi, soitti toisen kerran. Heinäkuussa hän kertoi, että oli saanut aivoinfarktin toukokuussa. Onneksi hän oli lähellä ja apua oli saatu ajoissa.  Tänään hän kertoi olevansa yhä sairaalahoidossa, mutta tunsi olevansa vahvasti toipumassa ja niin positiivisella mielellä että. Juttelimme pitkään. 

PÄÄTTYNYT  lukuvuosi toi mukanaan paljon todella surullisia uutisia. Ex-rehtori Matti Hackman kuoli. Argh. Rehtori Jukka Kuittinen kuoli. Argh. Oma Sepon koulun oppilaani, sittemmin Auroran koulun opettaja, edelleen espoolaiskoulun rehtori loukkaantui hänkin vakavasti tapaturmassa. Hän onneksi toipuu ja pääsee palaamaan töihin. Yliopistolla kollegan oireeton puoliso kuoli jaloiltaan. Toisen puoliso sairastui vakaavasti. So sad!

OMA pieni suku on säästynyt Koronalta. Thanks Good! Mutta tuttavapiirissä on useita, joihin se on iskenyt, ja pariin oikein lujaa. Toisiin on osunut  syöpä. On myös niitä, joiden mielenterveys on särkynyt.

VIERELTÄ on viety. Yhdessä hetkessä kaikki, mitä ihmisellä on ollut , uhkaa  kadota. Kenen pää kestää sitä?

ELOKUUN  ensimmäisenä päivänä  Hesarissa oli Markku Haaviston juttu keisari Marcus Aureliuksesta  (121–180 jaa. ), joka oli virkansa lisäksi merkittävä stoalainen filosofi. Stoalaisuuden slogani kuuluu:  

”Pelko vahingoittaa meitä enemmän kuin asiat, joita pelkäämme.” 

Aurelius filosofoi aikana, jolloin silloinkin oli pandemia:  ns. Antoniuksen rutto levisi. Kulkutautiin arvellaan kuolleen 10 % koko Rooman valtakunnan väestöstä. Huh!

 

Stoalaiset painottivat sitä, ettei ihminen voi  hallita sitä, mitä hänelle tai hänen ympärillään tapahtuu. Haavisto tiivisti: Ainoastaan omat teot ja ajatukset ovat sellaisia, joihin ihminen voi itse vaikuttaa. Ihminen voi vaikuttaa vain siihen, miten oman päänsä sisällä ja arjessaan suhtautuu  tilanteeseen.  Hän päättää juttunsa stoalaiseen kysymykseen:  

" Miksi olla ahdistunut asioista, joihin ei voi vaikuttaa?"

Niinpä. Niin ymmärrättävää ja vaikea.

NAUTITAAN, hyvät ystävät, siitä kaikesta hyvästä, mitä meillä on nyt. Sitä on  tosi paljon.  Muistetaan kertoa se meille tärkeille.  Ja sitten jos ja kun kaikki ei enää menekään yhtä  hyvin, vältetään katkeruutta. Ollaan kiitollisia, siitä että sitä hyvää oli.