Kuntavaalit 2017

Kuntavaalit 2017

perjantaina, joulukuuta 11, 2015

Teatteri Kultsa: Varasto

PITKÄSTÄ aikaa oli aikaa käydä teatterissa. Menimme  oikein porukalla katsomassa Teatteri Kultsan "duunarikomediaa" Varasto. Kannatti.

Teatteri Kultsa ry. (ent. Kulttuuritalon Teatteri) on helsinkiläinen pienteatteri, joka toimii Käenkujan  väestönsuojassa.  Jäseniä teatterissa on yli 70. Kultsa tuottaa 4-6 ensi-iltaa vuosittain.

LAVALLA oli siis tällä kertaa  Arto Salmisen  kirjasta ja elokuvasta dramatisoitu näytelmä Varasto. Vuonna 2005 kuolleen Salmisen tyyli on niukkaeleistä. Huumori on mustaa.  Hänen teoksensä käsittelevät  usein köyhien, syrjäytyneiden ja huono-osaisten elämää.  Salmisen teoksia onkin usein luonnehdittu inhorealistisiksi. Tätäkin näytelmää  kuvataan epiteeteillä: "tylyn hauska näkemys yhteiskunnasta", " karski ja hirtehinen duunaridraama",  " Jotain komedian ja tragedian väliltä ja molempia yhtä aikaa", "Karua meininkiä maailmanlopun maalikaupassa."

TARINA on mielenkiintoisen kaksitasoinen. Jollei kuulisi repliikkejä, näytelmän voisi luulla kertovan  nuoresta miehestä, joka perustaa perheen, saa lapsen  ja pääsee myös työelämässä eteenpäin. Mutta repliikeissä paljastetaan  ihan muuta: Kaikki on huonosti. Kaikkia petetään. Kaikki pettävät toisiaan. Kaikki valehtelevat.  Kaikki on huonosti. Työ on tylsää.  Raha ei riitä. Elämä kolhii. Voimia nousta vastaan ei ole. Tulevaisuudelta ei voi odottaa mitään hyvää. Kunhan selvitään. Ihmiset elävät heille annetuissa ehdoissa epäelämää. Paitsi ehkä päähenkilön lapsensa isäksi huijaava  nuori nainen Karita, joka saa mitä haluaa. Ainakin hetkeksi.  Yhtään oikeasti mukavaa ihmistä ei hahmogalleriaan kuulu. Paitsi  ehkä maalikaupan myymäläpäällikkö, joka sovittelee, ymmärtää  eikä provosoidu.

KULTSAN esityksen oli ohjannut Jorma Hellström. Hän on saanut taukoineen 2,5 tunnin esityksen juoksemaan letkeästi. Lavastus toimii. Ja mikä on ohjatessa, kun Kultsalla on armoitettuja, kokeneita näyttelijöitä, ja onnekseen teatteri on löytänyt myös nuoria, innokkaita uusia kasvoja.

Raninen ja Rousku. KUVA: Jorma Hellström.
ESITYKSESSÄ eri tyylit elävät sovussa. Rouskua näyttelevä Juha Meriläinen näyttelee pienin elein naturalistisesti, Karitaa esittävä Kaisla Flood taas vetää täyttä farssia. Muut ovat  pääosin koomikoita. Neljää maalikaupassa työtä tekevää lukuunottamatta, näyttelijöillä on useita rooleja. Se vaatii. Ja nämä osaavat.

SUORASTAAN huikeaa roolityötä tekevät konkarit Mikko Ravantti myymälänhoitajana,   Mikko Rokka huijaavana mustalaisena ja Kati Hynninen Karitan äitinä. Kahden viimeisen humalakuvaus on aivan huikea.  Pienin ilmein, elein, päänkäännöin. Respect. Niinikään Nestori  Välitalo on parhaimmillaan kännissä.  Vesa Salmen kiinalainen tarjoilija on sekin oivaltavasti tehty.

ESITYS nostattaa paljon tunteita. Osuvat sutkaukset saavat hyvälle mielelle. Sitten hävettää, kun huomaa nauravansa ihmisten tyhmyydelle. Juttu on hauska, ja katsomo nauraa jopa sydämensä pohjasta.  Mutta kirjailijan ratkaisu panna Rousku  sysäämään omat varkautensa parhaan työkaverinsa syyksi - ilman tunnontuskia- herättää suuttumusta. Mutta se ei ole esityksen vika.  Ja jotenkin - vielä aamullakin - harmittaa Jari Mattilan esittämän Ranisen puolesta. Mutta sehän on vain hyvä.

VARASTON viimeinen esitys on lauantaina. Harmi.

Ei kommentteja: