Peruskoulu muuttuu. Myös vuonna 2004.

PERUSKOULU muuttuu ensi syksynä. Taas kerran. 11 vuotta sitten Opetushallitus lähetti koteihin 18-sivuisen lehtisen, jossa kerrottiin napakasti ja tiiviisti, miten peruskoulu muuttuisi, kun uudet vuoden 2004 perusteiden mukaiset opetussuunnitelmat otettaisiin syksyllä käyttöön. Opetushallituksen pääjohtajana oli tuolloin Kirsi Lindroos (2003–2007).

Vastavasta  muutoskohtia osoittavasta lehtisestä olisi varmaan paljon iloa nytkin.

Kuten muistetaan, edeltävät 90-luvun perusteet olivat olleet tosi väljät, ja niitä  olikin jouduttu melkoisesti täydentämään koulutuspoliittisen tuulien vaihdettua suuntaa 1990-luvun lopulla markkinakoulusta takaisin tasa-arvon suuntaan. Konkreetisti tämä näkyi mm. pyrkimyksessä yhtenäistä päättöarviointia (tuolloin vielä päästöarvioinntia).

Palautetaanpa mieliin, miten  uudella tavalla oppilaita tuli opettaa syksyllä 2004- tai viimeistään syksyllä 2006.  Tuolloin ekaluokalle tulleet noudattivat muuten tätä opsia (vain) alakoulunsa (1-6-luokat) ajan, mutta ikäluokat vielä lyhyemmän ajan. Syksyllä 2010 alkoi sitten peruskouluhistoriassa ennätysraju päivityskierros; ensin siirryttiin  kolmiportaisen tuen järjestelmään sitten  ja päivitettiin työrauhapaketin sekä oppilashuoltolain vaatimat muutokset. Melkoinen tekstiä siirtyikin sitten ensi syksynä käyttöön otettaviin  perusteisiin.

Lindroos avasi  lehtisen toteamalla, että "suomalainen perusopetus on maailmankuulua. Sen tasa-arvo, maksuttomuus ja tuki erilaisille oppilaille ovat asioita, joista meidän on syytä olla ylpeä." Kahdet, huikeat Pisa-tulokset oli juuri saatu vuosina 2001 ja 2003.

Moni asia opetuksessa uudistui lehtisen mukaan. (Mutta paljon myös säilyi entisellään)

Rakenteet

Opetussuunnitelmajärjestelmän rakenne säilyi 90-luvulla syntyneessä muodossa: Valtakunnalliset  perusteet toimivat pohjana kunnan tai koulun opetussuunnitelmalle. "Usein opetussuunnitelmassa on kuntakohtainen osa, jota  kaikki kunnan koulut noudattavat ja koulukohtaisia osia, jotka koulut laativat itse." Tarvittaessa oppilaalla voittiin  laatia yksilöllinen oppimissuunnitelma.

Koulupiireistä oli luovuttu vuoden 1998 perusopetuslaissa. Nyt kunta osoitti koulupaikan  (ns. lähikoulun) oppivelvollisille. Yksivuotinen esiopetus oli tullut vuonna 2000  lapsille vapaaehtoiseksi. Vuonna 2001  kunnille oli tullut velvollisuus tarjota sitä kaikille halukkaille. Kunta voi myös järjestää lisäopetusta  perusopetuksen suorittaneille nuorille, eikä siihen enää tarvittu lupaa. Vuonna 1998 oli luovuttu jaosta  ala-ja yläasteisiin. Nyt tavoiteltiin 1-9-luokkien yhteinäiskouluja.  Syksystä 2004 alkaen kunnat olivat myös saamassa luvan  tarjota  perusopetuslain mukaista  aamu- ja iltapäivätoimintaa 1. ja 2. vuosiluokan oppilaille sekä kaikkien vuosiluokkien erityisoppilaille.

Erityisopetusta voitiin antaa yleisopetuksen ryhmässä tai erityisluokalla.

Tavoitteet

Lehtisessä kerrottiin, että peruskoulun tavoitteet määritellään nyt aiempaa tarkemmin. 90-luvun perusteissa ne olivatkin olleet hyvin väljät. Kaikkien aineiden tavoitteiden kerrottiin myös uudistuneen. Niitä ei kuitenkaan esitelty vanhemmille.

(Vuoden 1998 perusopetuslaki määritteli tavoitteet: Tavoitteena oli tukea oppilaiden kasvamista hyviksi ja tasapainoisiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja. Opetuksen tuli myös edistää tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa sekä oppilaiden edellytyksiä osallistua koulutukseen ja muutoin kehittää itseään elämänsä aikana.”

Lisäksi tuntijakopäätöksen (Valtioneuvoston asetus N:o 1435) yhteydessä annettiin  erillinen asetus tavoitteista opetukselle. Sen mukaan 2000-luvulla ihanneihminen kunnioitti  elämää, luontoa ja ihmisoikeuksi, oli fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti terve, hyvätapainen, tasapainoinen, vastuuntuntoinen ja yhteistyökykyinen.  Hän pyrki ihmisryhmien, kansojen ja kulttuurien väliseen suvaitsevaisuuteen ja luottamukseen. Hän arvosti omaa ja toisten oppimista  ja työtä.  Hän oli  aktiinen yhteiskunnan jäsen, joka osasi  toimia demokraattisessa ja tasa- arvoisessa yhteiskunnassa sekä edistää kestävää kehitystä. Hän myös arvioi kriittisesti ympäristöään. Hän osasi ajatella, liikkua ja viestiä. Hänellä oli tarpeelliset tiedot ja taidot, avartuva ja syvenevä maailmankuva, laaja yleissivistys (tuntemusta monesta asiasta). Hän oli luova ja hallitsi tieto- ja viestintätekniikkaa hallitseva. Siveellisyys- tavoite poistui.)

Oppiaines

Kaikkien aineiden  sisältöjen kerrottiin myös uudistuvan. 1-4-luokille oli luotu uusi oppiainekokonaisuus: ympäristö- ja luonnontieto. (Pääosin oppiaineet muutoin olivat ennallaan. Kansalaistaito oli poistettu, ja uutena aineena aloitti yläkoulussa terveystieto. Esitteessä ei esitelty perusteissa nimettyjä aihekokonaisuuksia, joiden toteuttamisesta tuli tuolloin normi).

Opetusjärjestelyt ja menetelmät

Oppilaiden viikkotuntimäärista oli päätetty vain minimit 1-2- lk: 19, 3-4-lk;  23, 5-6-lk; 24  ja 7-9 30.
Oppilaille luvattiin tarjota tukea, kuten tukiopetusta, erityisopetusta, oppilaanohjausta ja oppilashuoltoa.

Vanhemmille "luvattiin", että  "koulussa opitaan entistä enemmän tekemällä, kokeilemalla ja tutkimalla. Oppilaita rohkaistaan kysymään ja kuuntelemaan, ottamaan selvää ja itse osallistumalla vaikutamaan asioihin. Yhteistyötaitoja ja vastuun ottoa itsestä ja muista harjoitellaan. Tärkeitä ovat myös tiedon hankkimisen, muokkaamisen ja välittämisen taidot. Tilaa piti jättää myös  luovaan toimintaan, elämyksiin ja leikkiin.  Oppilaat oppivat luokassa ja sen ulkopuolella. Teknologia laajentaa oppimisympäristöä.

Lehtisen mukaan opettaja päätti menetelmistä: "Kun opettaja pohtii opetusmenetelmien valintaa, hän pyrkii ottamaan huomioon oppilaiden erilaisuuden sekä sen, mitä he ovat siihen  mennessä kokeneet ja oppineet." Tosiasiassa perusteissa oli paljon pidempi lista menetelmänvalinnan kriteereistä.  Ja  lause: opettaja suunnitteli työtavat vuorovaikutuksessa  oppilaitten kanssa.

Oppilasarviointi

Oppimisen arvioinnin periaatteet määriteltiin nyt aiempaa tarkemmin.  Perusteisiin oli kirjattu oppiainekohtaiset hyvän osaamisen kuvaukset eri aineissa eri luokkatasoille sekä päättöarvioinnin kriteerit.

Arvionnissa voittiin aikaisempaan käyttää numeroita, sanallisia arvioita tai niiden yhdistelmiä.

Luokalle voitiin  jättää myös ilman hylättyä arvosanaa, yleisen koulumenestyksen perustella

Oppilaan oppimäärä voitiin yksilöllistää, mutta nyt jokainen oppivelvollisuutensa suorittanut koululainen oli  jatko-opintokelpoinen riippumatta siitä, minkä oppimäärän hän oli suorittanut. Oletan, että tämän viimeisen kohdan merkittävyys  vuoden 2004 perusteissa  on jäänyt monelta - myös minulta- huomaamatta. Sen nojalla kaikilla oppilailla oli muodollisesti tie auki  lukioon ja yliopistoon - siis myös aikaisemmin apukoululaisiksi kutsutuilla oppilailla.


LÄHDE
Anon. (2004). Peruskoulu uudistuu. Tietoa vanhemmille. Helsinki: Opetushallitus