Oppilaan rooli muuttuu Lappenrannassa

LAPPEENRANNASSA opstyö näyttää etenevän huikeasti. Etelä- Saimaan nettisivulla 26.11.  todettiin: " Perusopetuksen uusi opetussuunnitelma pakottaa koulut uudistamaan  opetusta. Nyky-maailmassa tiedon tulva on niin suuri, ettei ole enää järkevää päntätä nippelitietoa kirjoista lasten päähän. Lappeen koulussa on harjoiteltu jo kolme vuotta uudenlaista oppimista, jossa lasten omilla ajatuksilla ja tiedonhankinnalla on entistä suurempi osa."

PERUSOPETUSJOHTAJA Mari Routti kuvaa jutussa napakasti, miten opetus tuodaan uuteen aikaan. Joka lukukausi (huom!) toteutetaan projektioppimisjakso (joka oppilas!). Vieraan kielen opiskelu alkaa 2. luokalla ja ruotsi 6. luokalla. Luokissa istutaan vähemmän. Arviointi monipuolistuu. Vertaisarviointi tulee kouluihin. Oppilaiden osallisuus vahvistuu.

Oppilaan rooli kasvaa
Kirjatiedon ja  opettajavetoisen opiskelun rinnalle tulee Lappeenrannadssa projekteissa oppiminen. Esimerkkinä jutussa on Jenni Koskisen ja Jenniina Hanskin luokat, joiden oppilaat ovat edelläkävijöitä uudessa oppimisessa. Opettajat ovat teettäneet jo kolme vuotta monialaisia projekteja. Esim. metsäprojektissa opittiin matematiikan, äidinkielen, fysiikan, kemian, maantiedon ja biologian asioita.

Oppilaan roolin muutosta  kuvataan napakasti: " Perinteiseti opettaja on kertonut luokan edessa, kuinka maailma makaa. Apuna ovat olleet oppikirjat ja lisämateriaalit. Lopuksi ioppilaat ovat tehneet kokeen, jolla on mitattu valmiuksia.  Projekteissa oppilaat sen sijaan päättävät itse, mitä haluavat oppia. He laativat itse tutkimuskysymykset ja hankkivat vastaukset eri kanavista. Tiedon lähteitä voivat olla niin vanhemmat ja muut sukulaiset ja kuin ulkopuoliset asiantuntijatkin."

Routti kertoo  lehtijutussa, kuinka rohkeasti  lappeenrantalaiskouluissaoppilaat soittavat ja lähettävät kysymyksiä sähköpostilla asiantuntijoille hankkiessaan tietoa esim. museoon, leipomoon  ja mansikkatilalle.

OPETTAJALLA on projekteissa valmentajan ja  ohjaajan rooli. Oppilaat ovat tutkijoita. Yksi poikaryhmä oli esim. tutkinut lintujen auttamista. He ottivat yhteyttä Heinolan lintutarhaan ja tekivät haastattelun.  He valmistivat  siemenistä ja kookosöljystä ruokaa linnuille ja  selvittivät, syövätkö linnut mieluummin sitä kuin yhden oppilaan isän hankkimia yhteitä.

Kun maailma  on digitalisaation myötä muuttunut, ja tietoa tulvii joka paikasta, ei ole enää mielekästä päntätä faktoja kirjasta.
- On parempi opettaa lapsille, mistä tietoa voi hankkia ja mistä tietää, että se on valdia, opettaja Koskinen toteaa.

TÄSSÄ  jutussa on juuri niitä elementtejä, joita uusi ops korostaa. Niinikään siinä on luvuton määrä leikkauskohtia kansainvälisen NPDL-hankkeen uutta pedagogiikkaa koskeviin, oppimista syventäviin kehittämistavoitteisiin: aito ongelma, itse asetetut kysymykset, yhteinen  tiedonrakentaminen, oppimiskumppanien hakeminen ja sitouttaminen,  kotien aktivointi - ja kuten lintuprojekgissa-   hyvän edistäminen  maailmassa. Nopealla silmäilyllä lehtijutun perusteella  NPDL:n kannalta uusissa projekteissa voisi vielä pyrkiä tavoitteellisesti harjoittelemaan tiettyjä ryhmätoiminnan taitoja, varaamaan aikaa yhteiselle arvioinnille ja  tiedottamaan tuloksista niille,joille niistä olisi hyötyä. Lintujen osalta se voi kyllä olla vähän vaikeaa:-)

HIENOA Mari ja Lappeenranta!