Tietoyhteiskuntaa kehittämään

KÄVIN aivojen aamujumppana läpi Opetusministeriön tuopreen raportin "Koulutuksen tieto- yhteiskuntakehittäminen 2020. Parempaa laatua, tehokkaampaa yhteistyötä ja  avoimempaa vuorovaikutusta . Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:12"

Valtiosuhteeri Heljä Misukan johdolla toiminut valmisteluryhmä oli saanut tehtäväkseen  laatia kokonaisnäkemyksen opetusministeriön toimialan tietoyhteiskuntakehityksen yleisestä
tilasta, toiminnan kehittämistarpeista ja tavoitteista lyhyellä ja pitkällä aikavälillä ja tehdä siihen liittyviä ehdotuksia. Kuinka varmistaa  opetustoimen henkilöstön, oppilaiden ja opiskelijoiden tietoyhteiskuntaosaaminen? Kuinka hyödyntää tieto- ja viestintätekniikka sekä sähköisiä  aineistoja ja palveluja
opetuksessa, opiskelussa ja hallinnossa sekä niihin liittyvästä
vuorovaikutuksesta? Kuinka varmistaa  kouluihin ja oppilaitoksiin hankitun teknisen infrastruktuurin  ja  järjestelmien pitkäikäisyys ja taloudellisesti kestävän ylläpito. Kuinka koota ja hyödyntää tietoa päätöksenteossa ja hallinnon tukena? Millaisen rahasumma ehdotusten toteuttamiseen tarvitaan?

50-sivuinen raportti on kirjoitettu hyvin. Rakenne on  selkeä. Teksti hyvää suomea. Seuraava jäsennys on omani

Tilanne nyt

Rapotissa kuvataan tämän hetken tilannetta varsin perustellusti. Kouluissa on monenlaista tekniikkaa. Mutta  sitä ei hyödynnetä riittävästi, eikä ainakaan kaikissa kouluissa. Kuntien ja koulujen välillä on suuret erot.

Tarve nyt

Maailma on muuttunut.   Työelämä muuttuu verkostomaiseksi (mm. yhdessä tekeminen). Osaamisvaatimukset muuttuvat (ajatteluntaidot, tietotyö, yhteisöllinen osaaminen, oma vastuu). "Jokaisella peruskoulun päättävällä on tarvittavat tulevaisuuden kansalaisen taidot ja elinikäisen oppimisen valmiudet. Heillä on taidot opiskella erilaisissa oppimisympäristöissä ja valmiudet hyödyntää niitä mielekkäällä tavalla."

Nuorten tapa oppia on  osin erilainen kuin vanhemmilla ikäluokilla. Visuaalisuus, monimediaalisuus, yhteistyö  ja jakamisen kulttuuri ovat nuorille luontaisia toimintatapoja. Ihan oikein: TVT avaisi  opetusta ja oppimista ympäröivään yhteiskuntaan ja tunnistaisi (minusta tunnustaisi)  mahdollisuudet oppia myös muualla. Tämä vaatisi menetelmien muuttumista.  

Opetus muuttuu; Opettajien perinteiset käsitykset opettamisesta tulee haastaa. Oppimisympäristöjen tulee muuttua. "Hyvä oppimisympäristö tukee yksilön oppimista yhdessä muiden kanssa ja tarjoaa samalla merkityksellisiä oppimiskokemuksia. Hyvä oppimisympäristö ottaa huomioon  yksilöiden väliset erot ja tarjoaa riittävästi ja riittäviä haasteita jokaiselle oppijalle. Se tukee  ainerajat ylittävää tiedon kokonaisvaltaista rakentumista aihekokonaisuuksina." 

Tieto ja viestintätekniikka tarjoaisi hyvät mahdollisuudet vastata muutoksiin. Se mm. tarjoaa  yhteisöllisen ja osallistavan toimintamallin opetukseen ja opiskeluun. Mutta ei vain kelpaa kouluille. Miksei?

Raportin mukaan varsinkin alempien kouluasteiden rexit eivät ole innostuneita, eivätkä oikein opettajatkaan. TVT:n käyttöönotto vaatii toimintakulttuurin muutosta. Nykykulttuurissa esim.  oppimateriaalit ovat edelleen paperisia. On myös ihan käytännöllisiä esteitä. Kaikilla opettajilla ei ole laitteita (ei edes virkakännykkää MH). Laitteet ja tuki eivät  toimi.

Oppilaiden osaaminen rajoittuu usein viihdekäyttöön. Opettajat ja koulut olisi saatava mukaan. Opettajien pitäisi tässä ajassa joustaa.  

Vikaa on jo opettajankoulutuksessa. Uhkana on, että perinteisen opetuksen mallit siirtyvät sallaisenaan tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntävään opetukseen. Opiskelijat osaavat, mutta osaaminen ei siirry opetuskäytäntöihin.

Kuinka tilannetta voitaisiin korjata?

Poliittinen tahto muutokseen löytyy. Valtiovallan tahtomaa tulevaisuuden koulua kuvataan  raportissa ”älykouluksi”, jossa oppiminen tapahtuu sekä lähiopetuksena että  virtuaalisesti uudenlaisia opetus- ja oppimistapoja soveltaen sekä monipuolisia oppimisympäristöjä kehittämällä.  Kun muutama sivu myöhemmin tekstissä lukee, että " haasteena on ensisijaisesti uudistaa vanhoja toimintatapoja niin, että koulutuspalvelut voidaan tuottaa tehokkaammin ja oppijan kannalta laadukkaammin.", herää myös kyynisyys. Onko tässä aikuisten oikeasti kysymys säästöistä? Ihan siitä ei ole kysymys. Raportin lopussa esitetään kehittämistoimille kustannusarvio 20,6 - 50,6 miljoonaa euroa/vuodessa.

Valmisteluryhmän ehdotuksista 

Valmisteluryhmä on laatinut vision vuonna 2020:

"Suomalaiset koulut ja oppilaitokset ovat kansainvälisesti vertaillen edistyksellisiä tieto- ja viestintätekniikan hyödyntäjiä. Ammattitaitoinen opetus- ja muu henkilöstö sekä motivoituneet oppilaat ja opiskelijat hyödyntävät opinnoissaan ja oppimisen tukena laadukasta, ajanmukaista ja ekologisesti tehokasta tieto- ja viestintätekniikkaa eri ympäristöissä. 

Oppijan ja yhteisöjen tueksi on luotu joustavia palveluita, jotka edistävät elinikäistä oppimista. Vuorovaikutus ja muu  yhteistyö koulutuksen ja muun yhteiskunnan ja työelämän välillä on rikasta ja 

avointa. Koulutuspalvelut, sitä tukeva hallinto ja päätöksenteko on järjestetty  tehokkaasti ja taloudellisesti kestävällä tavalla."

Ihan näppärä, jotenkin varovainen. Tätä visiota kohti kuljettaisiin neljän kärkihankkeen avulla. Niihin liittyy yhteensä 46 ehdotusta. Joukossa on tosi hyviä.

1. Osaamisen varmistaminen (Määrärahan tarve 5 000 000–10 000 000 euroa/vuosi) 

Koulutuksen parissa työskentelevällä henkilöstöllä ja opiskelijoilla on käytössään työssä ja  opinnoissa tarvittava ajanmukainen tekninen laiteympäristö ja pääsy verkkoon, tarvittavat  tiedot ja taidot sekä motivaatio käyttää teknologiaa pedagogisesti mielekkäällä tavalla  oppimisen tukena ja muussa vuorovaikutuksessa.  Hyvä.

Luvassa on korvamerkittyä rahaa.  Opettaja tarvitsee tuekseen sopivaa teknistä ja pedagogista tukea, tilaa kokeilla uutta sekä kollegojen ja johdon tukea. Ylioppilaskirjoituksia uudistetaan niin, että kokeen suorittamisessa jokainen opiskelija  hyödyntää myös tieto- viestintätekniikkaa. 

2. Oppimisessa, opiskelussa ja hallinnossa tarvittavien 

oppimisympäristöjen, oppimateriaalien ja sähköisten palvelujen, saatavuuden varmistaminen, 

(Määrärahan tarve 15 000 000 – 40 000 000 euroa/vuosi) 

Opetushallitus tuottaa perusopetuksessa käytettäväksi e-oppimateriaalia, jonka avulla voidaan  tukea oppilaan osaamista tulevaisuuden tietoyhteiskunnassa. Kaikilla koulutusasteilla tulee  voida hyödyntää kansallisesti merkittäviä tietovarantoja (YLE arkisto, Kansallinen digitaalinen  kirjasto, Audiovisuaalinen arkisto, Edu.fi jne.) Perusopetuksen opetussuunnitelmauudistuksen yhteydessä vaikutetaan siihen, että työkirjat  ja opettajan oppaat uudistetaan vuorovaikutteisiksi e-oppimateriaaleiksi.  Toteutetaan paperiton koulu -kokeilu, jossa opiskelijat opiskelevat ilman painettuja  oppikirjoja. 

3. Pitkäikäisen, ekotehokkaan ja yhteentoimivan infrastruktuurin kehittäminen, 

(Määrärahan tarve 400 000 euroa) 

Kaikilla koulutuksen asteilla edistetään tavoitetta saada opetustilojen varustus ja  verkkoyhteydet vastaamaan uuden ajan oppimisen haasteita. Valtio tukee koulutuksen  järjestäjiä tieto- ja viestintäteknisten laitteiden, ohjelmistojen ja verkkoyhteyksien  hankinnassa sekä teknisten tukipalvelujen järjestämisessä. Asetetaan tavoitteeksi, että vuoteen 2016 mennessä jokaiselle opetustyötä tekevällä  henkilöllä on tarvittavat tieto- ja viestintätekniset välineet käytettävissään omassa  työssä. (opeilla ei nyt edes virkakännyköitä)

4. Tietoon perustuva päätöksenteko ja aktiivinen johtaminen. (Lisämäärärahan tarve 200 000 euroa) 

Koulujen ja oppilaitosten johtamisosaamisessa korostuu aikaisempaa enemmän tiedolla johtaminen ja vuorovaikutteiset päätöksenteon prosessit.   Edistetään tekijänoikeuksista sopimista, yhteishankintoja, yhteislisenssejä sekä muuta toimintaa aineistojen saatavuuden ja käytettävyyden parantamiseksi koulutuksessa. 

Kriittistä pohdintaa

Hanke varmaan etenee, joten seuraava kritiikki jääköön älylliseksi kuohunnaksi.

Työryhmässä on ollut korkeita virkamiehiä. OAJ:sta mukana on ollut Olavi Arra. Asiantuntijoitakin on  kuultu mm. Liisa Ilomäkeä, Tapio Varista ja Jarmo Veteliä.  Olisiko kuitenkin ollut järkevää ottaa mukaan joitain "oikeita" opettajia ja muutoksen tutkijoita.  Ehkä silloin ei tarvitsisi esittää seuraavia kriittisiä huomautuksia lainkaan:

(1) En kannata osauudistuksia. Koulu on systeemi. Tutkimusten mukaan systeemiä tulisi kehittää kokonaisuutena. Koulun toimintakultturin muutos on iso juttu, ja se vaatisi mm. samaan aikaan työehtojen ja mm. vastuiden tarkastelua. Opettajien työkuorma on jo nyt kohtuuton. Työn hallinta on äärirajoilla mm. aggressiivisesti käyttäytyvien oppilaitten hoidon laiminlyöntien seurauksena. Opettajia lomautetaan. Oppilaiden ja opettajien terveys on vaarassa ilmanvaihdon ongelmien vuoksi. On uskallettava kysyä, mihin meillä on varaa?

(2) Valmisteluryhmän käsitys opiskelusta ja oppimista on varsin haastava. "Opiskelu  on muuttunut   useita medioita samanaikaisesti hyödyntäväksi. Oppimista tapahtuu kaikkialla. Oppimisen polkuja luonnehtii aikaisempaa enemmän epälineaarisuus ja sattuma. Opiskelu on uuden omaksumista sekä arkipäivän ilmiöiden tutkimista, kyseenalaistamista, vaihtoehtojen etsimistä sekä kriittistä arviointia. Oppimisen motivaatio syntyy uuden tiedon löytämisestä ja luomisesta, asiayhteyksien ymmärtämisestä ja uusien asioiden yhdistämisestä vanhoihin asioihin."

Voiko ihminen sivistyä sattumalta? Toimiiko viihteellinen opiskelutapa vaikeasti haltuunotettavien sisältöjen kohdalla? Kuinka oppilaiden tasa-arvoon vaikuttaa se, että kotien oma TVT-varustus on äärimmäisen erilainen?

(3) Valmisteluryhmän käsitys opettajuudesta jää kesken. On totta, että opettajuus  tulee muuttumaan. "Opettajien työssä limittyvät toisiinsa yhä useammin opetustyö, oppimisen ohjaaminen, hallinnolliset tehtävät sekä moniammatillinen-, poikkihallinnollinen ja muu sidosryhmäyhteistyö".  Toisaalla raportissa kirjoitetaan: "Koulutussektorilla on luontevaa kehittää johtamista yhteisön yhteisenä toimintana. Oppilaitostyössä osaaminen on parhaimmillaan jaettua ja johtamisen laatu on kaikkien yhteinen asia". 

Juuri näin on käymässä. Tämä edellyttää opettajan työn ehtojen muuttamista. Nykyisen palkkausjärjestelmän näkökulmasta opettajien tehtäväksi tulee koko ajan uutta palkatonta työtä. Asialle on tehtävä jotain.

(4) Erityisesti rivien väleissä kuvataan myös uudenlaista (tuntijakoesityksen yhteydessä alasammuttua) hyvin yksilöllistä kouluttautumiskäsitystä jokaisen omine oppimispolkuineen. Siinä on vaaransa.

(5) Raportissa unohtuu ikäkausipedagogiikka. Raportissa kerrotaan, että  oppiminen ei ole sidottu aikaan eikä paikkaan eikä myöskään oppijan ikään.  Halutaanko pientenkin lasten osalta osa opiskelusta sijoittaa  koulun ulkopuolelle? Minne?  "Opettajankoulutuslaitokset, aineenopettajakoulutus, normaalikoulut sekä muut koulut ja oppilaitokset kehittävät yhdessä lähi-, etä- ja monimuoto-opetusta, jotta uusin tieto, uudet  opetusmenetelmät ja tutkimustieto saadaan tehokkaasti koulutuksen käyttöön". Ollaanko todellakin myös  jo alakouluikäisiä  siirtämässä etäopetuksen piiriin?

(6) Suhtaudun (toistaiseksi) varsin varovasesti  ehdotukseen siirtää täydennyskoulutus verkkoon. "Opetushenkilöstön omassa ammatillisessa täydennyskoulutuksessa hyödynnetään tieto- ja

viestintätekniikkaa osaamispalvelujen yksilöllisten tarpeiden huomioimisessa, alueellisen 

saatavuuden ja joustavan osallistumisen varmistamisessa". 

(7) Raportissa ollaan kovasti innostuneita siitä, että "yhä useammat oppijan tarvitsemat palvelut siirtyvät verkkoon joko perinteistä asiakaspalvelua  (opetusta tai opintohallintoa) jäljittelevinä sovelluksina tai aivan uusina vain verkkoa varten suunniteltuina kokonaisuuksina." Hmm. Kyllä ainakin perusopetuksessa tarvitaan ihan oikeita ihmisiä; opettajia, kuraattoreita, kouluterveydenhoitajia, psykologeja, opoja...

(8) Raportissa kirjoitetaan viisaasti: "Toisaalta koulut ja oppilaitokset ovat ensisijaisesti oppimisen paikkoja. Niiden toiminnassa tulee panostaa erityisesti oppimisen tukemiseen ja sen mahdollistamiseen." Niinpä. Kuinkas kaikki muu kouluista karsitaan?

Lopuksi on hyvä kysyä, mitä hankkeeseen varattavalla 51 miljoonalla  muuta saisi (tai pitääkö ne rahat puristaa  muualta koulutoimen budjeteista)? Summalla voisi palkata 2000 luokanopettajaa  vuodeksi kouluihin. Koulunkäyntiavustajia sillä saataisiin 4000. Rahalla rakennetaisiin viisi komeaa uutta koulua. Jos summa jaettaisiin tasan 3000 peruskoulun kesken, kukin koulu saisi 17 000 euroa. Sillä saisi 10 tukiopetustuntia joka kouluun lisää. Semmoisesta summasta on kysymys.