KUVA: Susanna Lehti (MH)JOSTAIN SYYSTÄ olen ajautunut jonkinlaiseen kodin ja koulun yhteistyön mannekiinin rooliin. Yksi syy lienee se, että omassa koulussamme on ollut pitkä jono fiksuja vanhempia, jotka ovat ideoineet vuosien varrella tosi tärkeitä asioita. Näitä on ryhmäintegraatio, jonka äitinä oli kiistatta Koti & Koulu ryn puheenjohtajan tehtävät juuri jättänyt Susanna Lehti.
TÄNÄÄN olisi pitänyt olla Opetushalituksen järjestämä kodin ja koulun yhteistyön seminaari. Oli sovittu, että minä avaan seminaarin esittelemällä 10 kodin ja koulun yhteistyön järisyttävää tapausta. Ideana oli kuvata puhuvia päitä kertomassa sekä iloisia että surullisia yhteistyökertomuksia. Laitoin vetoomuksen kaikille verkostoihini kuuluville, ja löysinkin vapaaehtoisia. Seminaari kuitenkin peruttiin viikko sitten vähäisen osallistujamäärän vuoksi.
No, minä nyt kuitenkin teen leffan valmiiksi. Tänään kuvasin tarinat numero 4-6. Ihan kymmeneen en ehkä pääse, mutta jo näissä on melkoisesti nieleskeltävää. On upeita selviytymistarinoita ja kammottavia ja pelottavia kriisikuvauksia.
Opettaja-lehteen halutaan tehdä juttu kodin ja koulun yhteistyöst. Näytän clipsit siellä ensi viikolla, ja avaudun muutoinkin teemasta Näyttää siltä, että meillä ei ole järkeä puhua enää kodin ja koulun yhteistyöstä homoliittisena ilmiönä. Opettajien ja vanhempien suhteiden kirjo on pitkä. Toisessa päässä on aito kasvatuskumppanuus, ja toisessa taistelu vallasta ja arvovallasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti