Sortaako koulu poikia? Vai tyttöjä? Ajatuksia 30 vuoden takaa

Sukupuolten välinen tasa-arvo on yhä ajankohtainen teema. Tänään se on ehkä aiempaa vielä vaikeampi, koska käsitys sukupuolten moninaisuudesta - siis siitä, että niitä on enemmän kuin kaksi-on varsin laajasti hyväksytty.  Tämän päivän keskustelussa taitaa vallita yksimielisyys siitä, että juuri muun sukupuoliset ovat kaltoimmin kohdeltuja.

Monet tilastot osoittavat, että jostain syystä koulujärjestelmä toimii niin, että suurempi osa pojista kuin tytöistä ei  kiinnity ns. akateemisiin opintoihin.  2/3 tytöistä jatkaa peruskoulun jälkeen lukiossa, 2/3 pojista amiksissa. Tytöillä on enemmistö myös yliopistolla.

Kaarina Määttä  ja Anu-Liisa Turunen julkaisvat vuonna  1991 kirjan "Tasa-arvokasvatuksen didaktiikan perusteet".  Kustantajana oli OY Finn Lectura. Minusta siinä oli mainioita oivalluksia, joista ainakin osa on edelleen harkinnan arvoisia.

Tekijät aloittavat muistuttamalla, että sukupuolten tasa-arvo oli ainakin tuolloin  asetettu koulutustavoitteeksi. (Tänään taidetaan puhua enemmän sukupuolisensitiivisyydestä).  Heille se tarkoittaa molempien sukupuolten aseman parantamista. Lääkkeeksi he tarjoavat tavan kohdella kaikkia enemmän yksilöinä.

Sukupuolet: sex ja gender

Tekijöiden mukaan sukupuolia on (kiistatta) biologisesti kaksi.(sex). Sukupuoli määräytyy geneettisesti hedelmöityksessä. Ihmisellä on 23 kromosomiparia. Yksi niistä määräytyy sukupuolen mukaan. Naisilla se on xx ja miehillä xy.

Näyttää siltä, että y-kromosomi selittäisi eräitä poikien kehitykseen vaikuttavia  tekijoitä.  Y-kromosomi hidastaa poikien kehitystä ja  se aikaansaa enemmän perinnöllisiä sairauksia. Ehkä Y-kromosomin vuoksi  poikien ominaisuuksissa on enemmän äärimmäisiä tapauksia. Ja ehkä siksi pojat ovat  parempia spatiaalisessa lahjakkuudessa. Tytöillä taas on parempi käden motoriikka.

Myös hormonit vaikuttavat. Miesten hormoni on  androgeeni (joka vahvistaa aggressiivisuutta), naisilla taas endrogeeni.

Biologisen sukupuolen lisäksi on sosiaalinen sukupuoli (gender),  joka perustuu kunkin kulttuurin sukupuolirooleihin, odotuksiin jotka ovat usein stereotypioita. 

Sosiaalisessa sukupuolessa erotetaan kaksi piirrettä: maskuliinisuus ja feminiinisyys.

Maskuliinisia, miehekkäinä pidettyjä ominaisuuksia ovat aktiivisuus,  itsenäisyys, johtajuus, kilpailuhenkisyys ja vapaus. 

Feminiinisiä, naisellisina pidettyjä ominaisuuksia ovat ahkeruus, passiivisuus ja tunnollisuus.

Näiden kahden ulottuvuuden lisäksi on myös androgyynisyys. Termin alkuosa aner viittaa mieheen ja gyne naiseen.  Androgyyniseen sosiaaliseen sukupuoleen liittyy maskuliinisen/feminiinisen roolin osaaminen, mutta myös niistä joustaminen ja itsenäisyys. 

Osalla sosiaalinen sukupuoli on tekijöiden mukaan - eri syistä- eriytymätön.  

Sukupuoliroolisosiaalisaatio 

Sosiaaliseen sukupuoleen sosiaalistutaan. Tässä prosessissa   omaksutaan  roolodotuksia, joita ympäristö välittää  tietoisesti ja tiedostamatta, piiloisesti.

Selkosuomeksi tyttöjä ja poikia  kohdellaan pienestä pitäen erilailla: kotona, koulussa, kaverien kesken ja symbolisesti  (kirjat, elokuvat, lehdet, rock…).

Tytöt

Tyttöjä suojellaan enemmän, koska heitä pidetään heikkoina. Heille puhutaan enemmän.  11-13-vuotiaina tytöt palvovat tähtiä.  He ottavat usein katsojan roolin. 

Tytöt tarvitsevat poikia ollakseen itsenäisiä (suhteessa äitiin).Teineinä seurustelu ja poikien suosio on heille  tärkeää - he jättävät jopa ystävänsä ja harrastuk-sensa. Koska tytöt tulevat nopeasti heteroseksuaaliseen vaiheeseen- ja he joutuvat usein pettymään,  kun pojat eivät ole valmiita. 

Pojat

Pojat välttävät tyttöjen leikkejä. Pojat touhuavat/leikkivät suuremmissa ryhmissä, joissa on johtajat ja statukset. Pojilla ystävyyssuhteet perustuvat johtajuushierarkiaan, joka vahvistuu kilpaillen. He pyrkivät opettajan kanssa tasa-arvoiseen asemaan. Tytöt tavoittelevat läheistä suhdetta.

Ystävyyden perusteena ovat yhteiset harrastukset ja samat mielipiteet. Pojat ovat herkempiä toveripiirin paineille - tovereilla on heille iso merkitys myös koulussa.Pojat eivät rakasta tähtiä kiihkeästi. Pojille seurustelu on vain osa elämää. Pojat eivät tarvitse  tyttöjä ollakseen aikuisia. Pojat ovat aggressiivisempia.

Tytöt ja pojat koulussa.

Tytöt ovat riippuvaisia aikuisista. He  mukautuvat koulussa. He ovat mielellään 2-3 ystävän läheisissä suhteissa  (oot sa muun kaa?) Välitunneilla aika menee siihen, kuka leikkii kenenkin kanssa- ei itse leikkiin.  Ystävyyssuhteet syntyvät torjumalla muut ja sulkemalla muut toimintojen ulkopuolelle.

Pojat. nauttivat kilpaiiulekeistä. Poikia aktivoidaan liikkumaan. Pojat ottavat luokassa näyttelijän roolin. Pojat tuovat tunneilla esiin itseään kiinnostavia asioita. Tekijöiden mukaan opettaja puhuu tunnilla 2/3 ojasta. Oppilaat 1/3- siitä poikien puhetta on 2/3.  

Poikien maailmassa on selkeä johtajuushierarkkia. Niinpä he pyrkivät opettajan kanssa tasa-arvoiseen asemaan  myös haastamalla.  He ottavat vapauksia koulussa -ja heille sallitaan se.Tytöt  taas tavoittelevat läheistä suhdetta opettajaan.

Koulu vahvistaa tekijöiden mukaan sosiaalistumista sukupuolirooleihin. Alkuopetuksessa  opettajat ovat. naisia. Rehtoreissa 95 % miehiä (tuolloin). Oppilaita on pitkään jaettu opetusryhmiin sukupuolen mukaan (ei enää?).  Sukupuolirooli on vaikuttanut jopa istumajärjestykseen: hiljaiset tytö on istutettu rauhoittamaan poikia. Luokahuonessa käskyt joudutaan antamaan kahteen kertaa. Ensin kaikille ja sitten vielä pojille.

Ongelmia ja lääkkeitä

Pojilta ja tytöiltä odotetaan ja sallitaan siis eri asioita. Tytöt menestyvät koulussa, mutta pojat koulun jälkeen? Kumpia siis sorretaan? Tekijät kysyvät, millä hinnalla miehet sitten myöhemmin menestyvät. Ja vastaavat: uhraamalla  yksityiselämänsä,  perhesuhteensa ja  tuntuman omaan tunne-elämäänsä

Mikä siis lääkkeeksi? Poikien motivaation tulisi parantua, jotta he eivät laiskuuttaan pilaisi mahdollisuuksiaan jatkossa. Poikien olisi opittava kuuntelemaan ja hiljentymään. Heidän olisi kuunneltava myös itseään. Olisi vapauduttava sosiaalisesta sokeudesta  ja epäsosiaalisesta käyttäytymisestä. Ihmissihdetaitoja tulisi kehittää - jotta he osaisivat luoda myös tunnepohjaisia kiintymyssuhteita. Pojat tarvitsevat taitoja puhua tunteista.

Tyttöjen taas pitäisi  saada lisää itsetuntoa, jotta he eivät asettaisi tavoitteitaan tarpeettoman alhaisiksi. Tyttöjen tulisi oppia vaatimaan oma osansa. Heidän pitäisi päästä eroon sosiaalisen hyväksynnän orjuudesta. Ajatella vähemmän, mitä muut minusta ajattelevat. Oppia luottamaan itseensä ja omaan sukupuoleensa.  Tyttöjen leikit ovatkin muuttuneet maskuliinisimmiksi  (samoin harrastukset nyrkkeilyä ja jääkiekkoa myöten MH)

Summa Summarum

Molempien,  niin poikien kuin tyttöjen tulisi saada myönteinen sukupuoli-identiteetti.

Ja se on hyvä muistaa, että eri ominaisuuksissa erot poikien ja tyttöjen välillä ovat keskimääräisesti pienemmät kuin jommankumman ryhmän sisäinen hajonta.

KIRJOITTAJISTA

Nettitietojen mukaan  Irja Kaarina Määttä (o.s. Anttila; s. 14. lokakuuta 1951) on suomalainen kasvatustieteilijä. Hän toimi Lapin yliopiston kasvatuspsykologian professorina vuodesta 1998 alkaen eläkkeelle jäämiseensä saakka.  Vuosina 2002–2008 hän oli kasvatustieteellisen tiedekunnan dekaani sekä vuosina 2010–2017 Lapin yliopiston vararehtori.  Hänet tunnetaan kuulema rakkausprofessorina.-

Hänen tieteellinen tuotantonsa käsittää yli 200 julkaisua. Vuosina 2002–2017 professori Määttä oli ohjannut 70 väitöskirjatyötä. 

Toisesta kirjan kirjoittajasta Anu-Liisa Turusesta en löytänyt juuri muuta mainintaa kuin, että hän on kasvatustietelijä ja jatkoi ainakin vuonna 2014 Määtän kanssa miesten ja naisten erojen tutkimista mm. riitelyssä.