Yksi näistä suurista pedagogeista on Jeesus Nasaretilainen. Niinpä oli tosi innostavaa löytää Pasilan kirjavarastosta teos:
Vilkuna, Taneli (1929). Jeesus opettajana. Mitä opittavaa on Jeesuksesta opettajana ja kasvattajana isillä ja äideillä, papeilla ja saarnaajilla, arki- ja pyhäkoulun opettajilla ja kaikilla kasvattajilla. Porvoo: WSOY
Vilkuna kirjoittaa ensi sivuilla: "Seuraavissa vaatimattomissa esityksissä pyydän johdattaa lukijoita oppimaan maailman etevimmältä opettajalta opetus- ja kasvatustaitoa.”
Jäsennän seuraavassa Vilkunan nostoja klassisen didaktisen kolmion ja Elsa Köhlerin (ja omasta mielestäni itseni) siitä kehittämän "tetran" avulla.
Tetrassa on neljä kärkeä: Oppilas, oppiaines, opettaja ja ryhmä. Varsinaisella didaktiikan kentällä näistä syntyy kolme suhdetta; opettaja-aines (aineenhallinta), opettaja-oppilas (ns. pedagoginen suhde) sekä opettaja-oppilas-aines-suhde (didaktinen suhde: millä työtavoilla ja miten muokattuna opettaja saattaa oppilaan kohtaamaan aineksen). Lisäksi sosiaalisella kentällä on kyse oppilasryhmän johtamisesta ja pitämisesta ns. oppimisen mielentilassa ja toiminnassa.
Millainen Jeesus oli opettajana?
1. opettaja-aines-suhde (aineenhallinta)
Itse oletan, että köyhän työläisperheen esikoinen ei ollut käynyt juurikaan kouluja. Vilkunan mukaan Jeesus tutkiskeli lapsena kotona pyhiä kirjoituksia ja kuunteli pyhkäkössä opettajia ja kyseli heiltä hänelle vielä epäselviä kohtia. Muista lähteistä voi kuitenkin olettaa, että Jeesuksella oli todella syvällinen aineenhallinta opettamissaan asioissa. Hän ei opettanut kuin vain kirjan oppinut.
2. opettaja-oppilas-suhde (ns. pedagoginen suhde)
Jeesus ei opettanut lapsia. Hän rakasti heitä, mutta piti heitä Vilkunan mukaan lähinnä sylissä.
Jeesuksella oli 12 varsinaista oppilasta, jotka olivat aikuisia. Monet olivat kalastajia. Mukaan mahtui roomalaisten palveluksessa ollut tullivirkamies ja kiivailijoiden puolueeseen kuulunut mies.
Jeesus opetti muitakin: kaikkia joiden kanssa joutui kosketuksiin (vrt. Sokrates MH)
Jeesus oli heikkojen ja huonojen puolilla. Hän nosti langenneen ja korjasi heikkouskoista. Hän kävi oppilasten kotona, otti osaa suruihin ja iloihin. Hän palveli heitä mm. pesemällä heidän jalkansa.
Vilkunan mukaan Jeesus rakasti oppilaitaan. Opettajan on ensin rakastettava, kunnioitettava heitä ja luotettava heihin. Tätä kuvaa hyvin didaktiikan käsite pedagoginen rakkaus.
3. opettaja-oppilas-aines-suhde (didaktinen suhde: millä työtavoilla ja miten muokattuna opettaja saattaa oppilaan kohtaamaan aineksen)
Didaktisella suhteella tarkoitetaan kahta asiaa: itse työtapaa välineineen ja tiloineen sekä myös aineksen muokkausta (esim. eheyttäminen). Otetaan jälkimmäinen ensin.
Ihan ensin aineen määrä. Vilkunen mukaan Jeesus opetti vain sen verran, kuin Jumala kulloinkin opetutti. Herran henki oli voidellut hänet julistamaan. Jeesus halusi kasvattaa itselleen seuraajia. Koulutusjakso ei ollut pitkä. Sen jälkeen hän lähetti heidät koematkalle, saarnaamaan, opettamaan ja parantamaan. Nykykielellä hän lähetti heidät oppimaan "työpaikalle".
Nykykielellä Jeesuksella oli ilmiömäinen kyky nostaa asioista esiin kaikkein olennainen. Hän osasi tiivistää hyvällä kertomuksella, vertauksilla, harvoilla ja sattuvilla sanoilla. Esim. opetuksen kuninkaan pojan häistä hän tiivisti kuudella sanalla: Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut (taito tiivistää opetettava oli keskeinen herbartilainen oivallus).
Vilkuna esittää pitkän lista tällaisia vertauskuvia. Panin niitä aakkosjärjestykseen:
Aarre, astia, astian sisältö, hapatus, hauta- kuollut- haiseva raato, hedelmäpuu ja-pensas, helmi, häät- hautajaiset, isäntä- taloudenhoitaja- palvelija, juominen, koira, kukka, kukonlaulu, kylväminen, kynttilä, kyntäminen, käsi- jalka-silmä, lampaat- paimen, lintu, lääkäri- terveys- sairaus, malka katolla- rikka lattialla, meren myrsky, nuotta, oikulliset lapset torilla ,orjantappura ja orjanruusupensas, orjuus- vapaus, perustuksen laskeminen, raha, rakkaus- riita, raskaan taakan kantaminen, siemen, sika, sokea-näkevä, sotaan aikominen, suola, syntyminen- synnyttäminen, syöminen, tornin rakentaminen, tuhlaaja lapsi (poika), tuleentuva vilja, tuomari- asianajaja, yönteko ja väsyminen, vaatteen paikkaaminen, valhe, vehnä, valo-pimeä, vesi, vieraanvaraisuus, viljan kasvattaminen,
Itse metodista
Jeesus ei Vilkunan mukaan seurannut opettaessaan erityistä määrättyä tapaa tai muotoa. Se vaihteli. Hän opetti saarnaamalla, puhumalla, kyselemällä ja kertoilemalla (erityisesti MH).
Tärkeää oli esikuvan, mallin antaminen: ”Oppikaa minusta”; ”Minä annoin teille esikuvan”.
Jeesuksen opetustapaa voi yrittää kuvat tulkitsemalla, mitä ns. didaktisia peruaatteita siitä löytyy:
- Havainnollisuuden periaate: vertaukset
- Interestin (harrastuksen) periaate: Opetus herätti oppilaissa tiedonhalua. Ja halua tehdä niinkuin oli opetettu (herbartilainen periaate)
- Kertauksen periaate: Jeesus kertasi tärkeimpiö totuuksia ja painoi ne ytimekkäinä, sattuvina voimalauseina eri tilaisuuksissa ja saman sisältöisten eri asian yhteydessä uudestaan ja taas uudestaan oppilasten muistiin. Hän ei väsynyt uudestaan ja uudestaan opettamasta sellaista, jota oppilaat eivät ymmärtäneet.
- Salaisuuden periaate: Jeesus ei aina ruokkinut uteliaisuutta Hän tukahdutti sen.
- Seurannan periaate: Jeesus Seurasi kunkin oppilaan kehitystä
- Uuden ja vanhan yhdistämisen periaate; Jeesuksen opetuksessa oli aina läsnä vanhan rinnalla uutta. Hän lähti vanhasta (tutusta MH) uuteen. Uuden hän liitti vanhaan. esim. pyhän ehtoollisen pääsiäislammasateriaan. (Tämäkin on keskeinen herbartilainen periaate, joka elää yhä konstruktivismissa)
- Yksilöllisyyden periaate: Jeesus piti koulua yöllä yhdelle, joka pelkäsi tulla päivällä hänen luokseen.
Jeesus ei opettanut erillisissä koulutiloissa. Hän opetti oppilaita sekä sisätiloissa että ulkona, yksityisesti ja yleisesti.
4. opettaja-ryhmäsuhde: (oppilasryhmän johtamisesta ja pitämisesta ns . oppimisen mielentilassa ja toiminnassa)
Vilkunan mukaan Jeesus piti yllä järjestystä ja kuria. Se oli pakko mm. kun ruokittiin 5000 ihmistä. Heidät oli jaettava ryhmiin ja ruokakuntiin.
Jeesus ei kuitenkaan tavallisesti puuttunut sanoilla häiriöihin. Tosin hän heilutti pari kertaa ruoskaa.
Miksi Jeesus halusi olla opettaja?
Voi olla hyvä avata vielä syvemmin, miksi Jeesus opetti? Nykykielellä (tai vähän vanhalla) Jeesuksella oli vahva kutsumus. Näin ajattelen. Hän halusi pelastaa maailmaa, erityisesti köyhiä. Vilkunan mukaan häntä ohjasi sääli ja toivo.
Taneli Vilkuna (1881-1941) kirjoitti useita teoksia pyhäkoulun opettajille. Yleensä niissä etunimestä oli vain T-kirjain. Koulutukseltaan hän oli diakoni, ei siis pappi. Tietoa hänestä löytyy hyvin vähän. Hän syntyi ja kuoli Nivalassa. Hänen isänsä nimi oli Kustaa Vilkuna, mutta ei THE Kustaa Vilkuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti