OHJELMAKIN oli mainioita ideoita täynnä. Tilaisuus alkoi klo 11 tunnin mittaisella lounalla. Juuri näin.
Espoon perusopetuslinjan päällikkö Ilpo Salonen avasi seminaarin klo 12 tasan. Salonen kuvaili napakasti konsortion olemusta. Kyseessä on alun alkaen NPDL:stä innostuneiden kuntien yhteenliittymä, joka jatkaa nyt opetuksen uudistamista mm. hyviä (ja huonoja) käytänteitä jakamalla. Nyt kunnat ovat organisoituneet muutoksen ympärille. Huikea juttu.
Vartin lämmittelun jälkeen alkoi päivä Keynote-osuus. Mitä koulussa pitäisi oppia? Professori Pasi Sahlberg soitti (leikisti) saliin Lontoon Bettistä ja pani porukat pohtimaan ns. Big data- ideaa, jossa robotit korvaavat opettajat.
Kauhusession jälkeen sain esittää Sahlbergille muutaman kysymyksrn Kysyin, mitä halusin, ja Sahlberg vastasi, mihin halusi. Ison maailman tapaan keynote oli lyhyt (10 min) ja sitä seurasi tämä ns. Talk Show (15 min).
SEURAAVA guru oli valtiotieteen tohtori, filosofi Maija-Riitta Ollila. Hänen teemanaan oli hyvän elämän taidot teknologisen murroksen maailmassa. Ja lyhyesti: mihin ihmistä enää tarvitaan. Vastauskin oli lyhyt. Ei muuhun kuin ainutlaatuiseen kohtaamiseen, ainutlaatuiseen läsnäoloon.
Vallan älykkäästi Ollila kyseenalaisti muun ohessa muodissa olevan ajatuksen hauskan elämän tavoittelusta. Häntä viehätti resilienssin käsite. Kyky nousta kepeästi uudelleen maasta. Jokaisen olisi opittava itse suklaistamaan itse välttämätön tylsä arki.
Kolmas guru oli Fibacon toimitusjohtaja Anna-Leena Toivanen, joka haastoi porukkaa pohtimaan, mitä on aktiivinen elämä. Teema lähti liikkeelle istuvasta elämäntavasta luopumisesta, mutta se syveni aktiivisuuskoodin problematisointiin.
AIVAN loistava oli taas idea, että kahvitauko on oikeasti pitkä: 40 minuuttia.
TAUON jälkeen ohjelmassa oli Edita Publishing Oy:n kehitysjohtaja Tomi-Pekka Niukkaselle varattu 35 minuuttia teemaan "NPDL Suomessa nyt ja tulevaisuudessa" . Tomi-Pekka ei päässyt paikalle, joten minä sain kunnian ulkoiluttaa hänen yhdeksän diaansa. Mutta en tarvinnut siihen kuin varttitunnin.
NÄIN saimme workshopin käynnistymään etuajassa. Oppimiseen ei riitä kuuntelu. Kuultua on pöyhittävä ja suhteutettava omiin ajatuksiin. Pöytäkunnille annettiin riittävästi aikaa ja kuusi kysymystä, joihin tuli lähettää vastaus pedanettiin. Kysymykset olivat:
Mitä kuulit? Mitä jäi erityisesti mieleen?
Miltä esitetyt asiat tuntuivat? Mikä innosti? Mikä nostatti karvoja?
Miten päivän alustukset vaikuttavat Sinuun ja Työyhteisöösi? Ei mitenkään? Jotenkin? Mihin haluat ryhtyä? Mitä haluat tehdä?
Mitä teet ensimmäisenä, jotta se, mistä tänään innostuit, myös toteutuisi?
Mitä toivot oman kuntasi tekevän asioiden suhteen?
Mitä toiveita Sinulla on konsortion edustajistolle mm. seuraavien seminaarien suhteen?
KLO 16.10 alkoi tuotosten purku Ilpo Salosen johdolla. Salonen haastoi minua kaverikseen vielä tiivistämään NPDL:n ideaa. Taisin puhua about seuraavaa: NPDL:n kaksi ensimmäistä kirjainta viittavat uuteen pedagogiikkaan eli hieman oikaisten oppilaan uuteen, vahvempaa pedagogiseen roolin. Oppilaat oppivat tekemällä, omaan tahtiin ja yhdessä, koulussa ja muualla ja fiksusti ICT:tä käyttäen.
Oppiminen on tulevaisuudessa yhä enemmän uuden tiedon rakentamista, ei niinkään jo olevan viisauden mieleenpainamista. On osattava ratkoa autenttisia ei vain leikkiongelmia. Rajussa perinteisen opetuksen ravistelussa tarvitaan uudenlaista oppimiskumppanuutta oppilaiden, opettajien ja perheiden kesken.
Kaksi viimeistä kirjainta NPDL:ssä viittaavat oppimisen syvyyteen. Syvyys on paitsi vastuun ottamista omasta oppimisesta ja osaamisen tallentamista aivoihin ja kroppaan, myös opitun käyttämistä, niin että maailmasta tulee yhä parempi paikka.
NPDL:n keskeisin työkalu on tulevaisuudessa tarvittavien taitojen osaamisen laadullinen asteikkokuvaus, joka on mitä upein ohjaavan palautteen väline. Opettajan on oltava aktivaattori, jotta oppilaat saadaan omaksumaan oman oppimisensa omistajuus, jossa hän ei tarvitse opettajaa oppiakseen.
NPDL on taitopedagogikkaa. Taidot eivät kasva itsestään. Niitä pitää tavoitteellisesti harjoitella. Kulloinkin harjoiteltava taito tule sanallistaa etukäteen. Opettajan ja oppilaiden pitää kuvailla – mielellään omilla sanoilla edistymisen portaat, arvioida yhdessä lähtötaso ja keksiä keinot loikata porras kerrallaan eteenpäin. Luokkien seinille onkin monissa kouluissa rakennettu upeita visuaalisia portaikkoja, jotta asia pysyy mielissä.
Ideana on kehittyä osaajana siis niin, että osaamisessa tapahtuu laadullinen - ei määrällinen- muutos (nopeammin, varmemmin, virheettömämmin). Laadullisessa ajattelussa taitojen kehittymistä kuvataan tasomallilla, siis asteikolla, jossa osaamisen kehitystä kuvataan sanallisesti kullakin tasolla kehitysaskelina. Ylemmällä asteikon tasolla toiminta muuttuu "vaativammaksi". Oleellista ei ole tehdä asioita paremmin vaan tehdä parempia asioita. Opettajien on luotettava siihen, että oppilaat oikeasti osaavat.
Työn tueksi on luotu laaja taulukosto (rubriikit), jossa kukin taito on jaettu osatavoitteisiin ja kutakin niistä kuvataan eri taidon tasoilla. Taitotasoja voidaan käyttää oppimistehtävien suunnittelussa mutta myös mittareina toiminnan arvioinnissa. Vastaavanlaiset rubriikit on laadittu myös kuvaamaan koulun toimintakulttuuria ja opettajien osamista. Konseptin idea opetuksen kehittämisen kuvaamisesta laadullisina "loikkina" ja hankkeen tutkiva ote ovat innostavia.
NPDL ei ole metodi siinä mielessä kuin esim. Lions Quest. Se ei ole kansiollinen valmiita oppitunteja. Se on pikemminkin unelma. Näky siitä, millaista pedagogiikka olisi, kun se kaksin käsin rakennettaisiin antamaan kaikille oppilaille ne taidot, joita tarvitaan tulevaisuudessa. Se on myös laadulliseen ajatteluun pohjautuva analyysi siitä, kuinka näiden taitojen oppimiseen tarvittava pedagogiikka kehittyy porras portaalta.
Laadullinen arviointi on syväoivallettua sanallista arviointia. Kun toiminta syvenee, kyse on siitä, että tehdään asioita toisin ja että tehdään toisia asioita. NPDL on ohjeisto, jonka tukemana yksittäinen opettaja voi kehittää omaa opetustaan ja rehtori yhdessä koulunsa väen kanssa koulun toimintakulttuuria. Ja lopulta se ohjaa, kuinka koulun muutos voidaan toteuttaa systeemisesti ns. koherenssia rakentaen.
KOKKOLAN sivistystoimenjohtaja Peter Johnsson käytti tärkeän puheenvuoron. NPDL on puuttuva rengas opetuksen kehittämisutopian ja koulun arjen välillä.
HIEMAN aikaistettuna alkoi Coctail-tilaisuus, jossa tarjolla oli niin juomaa kuin syötävää.
KIITOS kaunis kaikille tilaisuuden järjestelyihin osallistuneille ja erityisesti seminaarin juontaneelle Paula Vornelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti