Educa 2018. Näkemiin!

VUODEN suurin suomalainen koulutusalan tapahtuma Educa 2018 on taas hoidettu kanta. Luulen, että olen käynyt siellä aina. Yritin googlettaa, mutta netistäkään ei löydy, kuinka monta kertaa messut on järjestetty. Tietääkö joku?

Paitsi hienosta tapahtumasta nauttijana olen ollut jonkin- laisessa esiintymis- vuorossa uskoakseni ainakin 12 peräkkäistä vuotta. Olen saanut haastatella Ben Furmania ja Mikael Jungneria. Olen ollut mukana esittelemässä  kirjatyö-ryhmien tuotoksia. Olen pitänyt luentoja väkivallasta, viisaasta muutosotteesta (2006), osallisuudesta ja yhteistoiminnasta, rehtoriudesta ja kerhotoiminnasta. Olen ollut juttelemassa muiden kanssa mm. pedagogisesta johtamisesta.

TÄNÄ vuonna Educassa oli huikeaa ohjelmaa, valitettavasti vain osaa ehti edes vilkuilla. LeaDo esitteli uutta vempaimistoaan. HundrEd nosti esiin hienoja innovaatioita. Arviointijuna puuskutti. Opettajien Loungessa paljastettiin opettajien vuosityöaikakokeilun saloja...

AINA messujen ihana bonus on ollut tilaisuus tavata tuttuja. Nytkin näin vaikka ketä. Iskulle siirtyneen Elise Tarvaisen. Opsian tilaisuudessa maan johtavia sivistysjohtajia ja  mm. Erkki Ahon. Luokanopettajaliiton ihania tuttuja. OAJ:n vaikuttajia. Espoolaisia maikkoja ja rexejä. Kumppaneita koulutuskeikoilta. OPH:n väkeä.

Ja jos saa olla kriittinen, niin  tällä kertaa ruokailujonot olivat sietämättömät ja itse "telttakylä"  todella vaikeasti hahmottuva.

LAUANTAIN ohjelmassa minulla oli kaksi työtehtävää. Klo 11.15 alkoi vammais-järjestöjen 45 minuutin paneeli, jonkat teemana oli kaikille yhteinen koulu. Minä sain olla puheen- johtajana. Panelistit olivat:
- Maija Gustafsson, erityisopettaja, Olarin koulu
- Christer Holmlund, puheenjohtaja, Finlands svenska lärarförbund
- Ville Laivamaa, rehtori, Lappeen päiväkoti- koulu
- Sanna Lauslahti, kansanedustaja ja
- Susanna Lehti, puheenjohtaja, Me osalliset ry.

OLIMME rakentaneet paneelin punaisen juonen niin, että jokainen osallistuja listasi kolme kaikille yhteisen koulun estettä ja myös omat esteen poistamis-ideansa.

Koulu on aidosti kaikkien koulu, jos meillä on
- aikaa
- arvostusta
- avoimet ovet
- enemmän opettajia– erityisesti vahvan tuen osaajia
- ennakkoluulottomia päättäjiä
- halua ja kykyä ylittää hallinnonrajoja
- halua oppia uusia toimintatapoja
- hyvinvoinnin eteen tehtävää työtä
- hyvää johtamista
- inkluusio hallitusohjelman tavoitteena
- irtiottoa jäykistä rakenteista
- joustavaa ajattelua
- kiusaamiseen puuttumista
- kollegiaalista yhteistyötä ja kollektiivistä pystyvyyttä
- lisää tietoa perheille  koulun sujumisesta ja lapsen pärjäämisestä etenkin koulun alkaessa ja nivelvaiheissa
- luottamusta
- mahdollisuuksia moniammatullisuuden toteutumiselle
- mutkaton yhteistyötä kotien kanssa.
- muuttunut opettajuus
- osallisuutta: vanhemmat mukaan
- pelkoa poistavia ratkaisuja
- perheiden rohkeutta
- ratkaisukeskeinen tapa ajatella
- reflektiivistä työotetta
- riittävä rahoitus tuelle
- saavutettavat tukipalvelut
- tahtotila
- vahvuuspedagogiikkaa
- vuorovaikutusharjoittelua
- yhä vähemmän vammaisia ja heidän perheitään syrjään siirtäviä asenteita ja rakenteita
- yhteistyön kulttuuria
- yhteissuunnittelua
- yksilön tarpeista lähtevä työote.

PÄIVÄN toinen työtehtävä oli sekin hyvin mieluisa (ja  maksuton). HundrEd on varannut 45 minuutiksi tilan 103, ja saimme esitellä yhdessä Saku Tuomisen kanssa  Otavan kustantamaa "Koulukirjaa". Virallisesti teemana oli Suomalainen koulu vuonna 2030. Haastattelijana oli OAJ:n armoton asiantuntija J.J. Salo.  Minä olin roolittanut itseni StandUpPedagogiksi ja Saku sai puhua viisaaammin.

OMA messageni oli rauhoittaa muutospaniikkia. Muutos on mahdollisuus kukoistaa. Mutta liian vakavasti kaikkia opsin juttuja ei kannata ottaa. Pääosin samat muutospaineet heitettiin  opettajille jo vuoden 1967 va. opsissa.  Eikä kukaan ole vankilassa siksi, ettei ops toteudu :-) Oleellista on ottaa vastuu siitä, että mennään tavoitteiden suuntaan ja  aina oman opetusryhmän ehdoilla.

SAKU kiinnitti ihan oikein huomiota siihen, kuinka poikkeuksellinen tilanne Suomessa on. Meillä on maailman parhaat opettajat, ja heitä on riittävästi. Mutta ylimielisyyteen ei ole varaa: mekin voimme oppia muilta. Jopa Afrikasta.

YHTÄ mieltä olimme salin kanssa siitä, että suomalainen koulu tarvitsee positiivista koulupuhetta ja opettajien autonomian vahvuutta. Sekä rohkeutta tehdä asiat toisella tavalla, paremmin.