Opettajan pedagoginen roolikenttä

KUVAA on päivitetty 21.8. Klikkaamalla saat sen suuremmaksi

UUDEN opetussuunnitelman keskeisiä tavoitteita on muuttaa oppilaan asemaa opetuksessa. Oppilaalle halutaan aktiivisempi rooli. Hyvä näin. Idea on tuttu. Vähintäänkin 1900-luvun alusta.

SAMALLA muuttuu työnjako opetuksessa, ja  opettanjakin tulee päivittää omaa rooliaan.

PERINTEISESTI opettaja on ollut opetuksen toimija ja johtaja. Hän suunnittelee, tekee päätökset, esittää, selittää, kysyy, arvioi vastaukset ja antaa numerot.

NYT opettajan odotetaan pienentävän omaa rooliaan ja antavan tilaa oppilaille. Tarkoitus on todella hyvä, mutta jäin jälleen pohtimaan, miksi se ei ole mennyt läpi noin 110 vuoden aikana? Luulen, että löysin vastauksen.  Opetuksen mysteeri ei ratkea roolien vaihdolla. Siirtyminen opettajakeskeisestä metodista oppilaskeskeiseen on yliyksinkertaistus.

SUOMALAISEN didaktikkan Grand Old Man Matti Koskenniemi teki 1940-luvulla huomion, joka on  erittäin oivaltava. Ei ole yhtä oikea menetelmää. Eri asioita on opeteltava eri työtavoilla.

MITKÄ sitten voisivat olla ne tärkeimmät tekijät, jotka ohjaavat menetelmänvalintaa - ja siten myös oppilaan ja opettaja roolia. Löysin kaksi- ja ikävä kyllä kumpaakaan ops 2016 ei noteeraa.  Ensimmäinen on syvyys, perinpohjaisuus, jolla asia on opittava. Voi olla, että tämä oppimisen tavoitteiden ulottuvuus ei ole ollut paljokaan viime aikoina esillä. Mutta se on tärkeä juttu.

Opetussuunnitelmassa on  asioita, joiden osalta pelkkä tutustuminen  riittää.  Erilaiset liikuntalajit voisivat olla tällaisia. Jokaista ei tarvitse oppia- mutta kannattaa kokeilla.  On asioita, joihin oppilaiden halutaan - ei vain tutustuvan - vaan myös paneutuvan ja perehtyvän, mutta tavoite ei ole että ne omaksutaan sellaisinaan -vaan ne ovat aineksia ja virikkeitä, joista  kukin rakentaa omaa näkemystään.  Monet katsomukselliset asiat ovat tällaisia. Lopuksi on asioita, jotka ovat niin tärkeitä, että ne olisi opittava kunnolla ja perinpohjaisesti. Vähintääkin monet turvallisuusasiat ovat tällaisia- ja uskon, että uudessa opsissa mm. kestävään kehitykseen liittyvät asiat.

Toinen menetelmävalintoja ohjaava tekijä on opetusryhmän "koulukuntoisuus", itseohjautuvuusaste tms.  Luokka voi olla kypsynyt sellaiseksi oppivaksi yhteisöksi, joka toimii tavoitteisesti ja jonka intentiona on oppiminen. Mutta luokka voi olla pudonnut kokonaan opiskelun tilasta.

VÄITÄN, että tehokkaan opetuksen salaisuutta kannattaa tutkailla myös näiden kahden tekijän muodostamassa kentässä. Menetelmävalikko on hulppeimmillaan tilanteessa, jossa tavoitetasoksi riittää tutustuminen ja kun ryhmä on itseohjautuvassa tilassa. Päinvastaisessa  tilanteessa, jossa asiat ovat ehdottomasti opittavia, mutta ryhmä "vain riehuu", keinovalikko on ihan toinen.

OPETUKSEN ongelmia ei ratkaise  kategorinen roolien muutos vaan jokin  paljon haastavampi: Opettajan on osattava valita kuhunkin tilanteeseen  siinä  sopiva pedagoginen rooli.