Mitä kouluttaminen oikein on? Voiko ops-kipinää sytyttää?

TERVEISIÄ Pyhäjärveltä. Minulla oli ilo kouluttaa siellä koko kunnan opetusväkeä. Paikalla heitä oli noin sata.

Pyhäjärvellä on yksi lukio, yksi yläaste ja neljä alakoulua.  Opetusryhmät ovat pienet, ja kunnassa on käynnissä paljon tosi mielenkiintoista.

MINUT oli tilattu jatkamaan jo hyvin aloitettua ops-prosessia.  Aikaa oli nyt tauot poislaskien noin kaksi tuntia. Hmm.

KOULUTTAJAN tehtävä on upea. Jos ymmärtää, mikä on koulutuksen idea. Minua itseäni on kauan kiusannut esim. se, että kun halutaan sytyttää ihmisiä  uuden pedagogiikan mahdollisuuksiin, tilataan kuitenkin luento. Aika ei missään tapauksessa riitä siihen, että oikeasti käytettäisiin uuden pedagogiikan metodeja- ja jos käytetään, palaute on murskaavaa "Tulin kuuntelemaan Esa Saarista en naapurikoulun suulasta opettajaa." 

Uudesta pedagogiikasta innostunut kouluttaja on myös itse usein ristiriitatilanteessa. Hänet on tilattu paikalla, koska "hän tietää ja osaa ". Hän tietää kuitenkin sen, että ei voi siirtää tietoaan toisille - vaikka kuinka haluaisi. Tieto ei ole esine, joka voidaan antaa tai ottaa vastaan. Informaatio muuttuu tiedoksi vasta, kun itse kukin liittää sitä omaan aikaisempaan tapaansa ymmärtää maailmaa; kun uusi joko assimiloituu  (kuten Jean Piaget asian sanoi) jo olevaan skeemaan tai akkomodoi sitä - pakottaa muuttamaan aikaisempaa käsitystä. Kun ihminen itse suostuu.

KOULUTTAJAN tehtävä - näin nyt ajattelen- ei siis ole kertoa kaikkea, mitä tietää tai on lukenut. Hänen tehtävänsä  on haastaa kuulijoita ajattelemaan itse. Siksi hänen täytyy myös  provosoida. Kouluttaja auttaa ymmärtämään uutta asiaa (merkitsevyysongelma). Hänen pitää osata katsoa asioita laatikon ulkopuolelta. Hänen toinen tehtävänsä on auttaa kuulijoita oivaltamaan uuden asian arvo (merkittävyysongelma).  Auttaa heitä uskomaan, että näin maailmasta tulee kaikille parempi.

Koulutustapahtumalta ei tule  vaatia liikaa. Se on vain oppimis/-tai muutosprosessin käynnistäjä.  Sen jälkeen vastuu jää - ihan jo kustannussyistäkin- jokaiselle itselleen.

Itse ajattelen, että olen kouluttajana onnistunut, jos koulutettavat kokevat, että he ovat voimaantuneet.  Että asiat ovat selkiintyneet. Että se, mitä heidän odotetaan tekevän on kirkastunut. Ja että sen, minkä pitäisi muuttua, arvo on kirkastunut.  

PYHÄJÄRVEN koulutustilassa ei  voitu liikkua tilassa, joten spectogrammeja ei päästy oikeasti tekemään. Teimme kuitenkin aluksi lähtötilakartoituksen mielessämme. 

Jokainen sai  miettiä, missä osassa tilaa hän seisoisi, jos X-akseli kuvaa ulottuvuutta: Tiedän opsista vainvähän - Tiedän kaiken.  Y-akseli kuvasi  ulottuvuutta: OPS on  EVVK tai Olen opsista innostunut. 

Näin tilaan tulisi  neljä eri nurkkaa: 1) Viattomat lapset, 2) Muutosagentit, 3) Eläkkeelle jo mielessään siirtyneet ja 4) Pettyneet.

Jokaiseen nurkkaan löytyi täällä porukkaa. Upeaa. Silloin syntyy dynamiikkaa.

Klo 11.25 teimme yksinkertaisen lopputestin. Kysyin: Kuinka moni koki nyt ymmärtävänsä (edes vähän) paremmin, mitä ops-uudistus meiltä odottaa, mitä se mahdollistaa? Lähes kaikki nostivat kätensä.

Kysyin myös: Entä oliko kouluttaja onnistunut vakuuttaman (edes vähän), että tämä ops-muutos on tärkeä ja arvokas juttu.  Lähes kaikki nostivat kätensä. 

TUOLLA kannustuksella sitä jaksoi ajaa lähes 500 km:n kotimatkan.