Paluu 70-luvulle

KYLLÄPÄ elämä hellii! Lupasin jelpata OKL:n väkeä ja auttaa ns. maisteri- harjoittelussa. Ja millainen sattuma osuikin soppaan. 7.9. alkavassa harjoittelussa ohjaan kolmea opiskelija-paria Haagan peruskoulussa. Vintage-kielellä kyseessä on vanha  Kylänevan harkkari. Vitsi, nyt on kurssikaverit kateellisia.

TUOSSA koulurakennuksessa toteutettiin minun  opiskeluaikanani pääosa opetusharjoitteluista. Siellä oma kurssini (OKL 1974-77) piti myös päättöharjoittelun. Keväällä 1987 olin siellä myös itse vs. luokanlehtorina ja tutustuin Tapio Toivaseen, jonka kanssa teimme siellä huikeita näytelmiä ja sen jälkeen vaikka mitä. Tuon jälkeen ohjasin siellä harjoittelua myös yleisdidaktikkona. Ne pestit taisivat päättyä, kun rupesin rexiksi 1989.

AIVAN huikea päästä käymään noissa tiloissa ja imeä seinistä  jälkiä oman opiskeluajan hienoista ja pelottavistakin opettajista. Muistan mm. Harikosket, Anna-Liisa Kervisen, Sirkka-Liisa Keräsen, Matti-Pekka Koivulaisen, Antti Lappalaisen.... ja tietenkin rehtori Lauri Kauppisen. Sekä monta muuta vaikuttavaa hahmoa, joiden kasvot muistan, mutten enää nimiä. Aaltoja.

JA myöhemmiltä ajoilta 80-luvulta mm.  Juha Katokorven, Ismo Kjäldmanin, Jaakko Laihon, Sirkku Myllyntaustan, Pekka Rannan sekä  Arto Vaahtokarin...

JA sokerina mansikoiden päälle. Toinen harjoittelukoulu syksyllä on Mäntymäen koulu Kauniaisissa. Elämä hymyilee.

Kiitos, uskomaton Jukka Jokiranta!

TERVEISIÄ Ellivuoresta. Ehkä tein ME:n (maailman ennätyksen): Avasimme Hauhon palvelualueen upeitten opettajien kanssa keskustellen koko useasataisen OPS 2016:n muutosideat 1,5 tunnissa. Muutama minuutti meni yli.

MESSAGENI oli eilen, tänään ja huomenna, että opettaja ja koulu ovat nyt tärkeämpiä kuin koskaan. Suomi on kriisissä. Vain koulutus- tulevaisuusorientoitunut koulutus- pelastaa Suomen.

EI niin, että hylkäämme kaiken vanhan. Ei niin, että omaksumme kaiken uutena meille myytävän.  Vaan  käytäen  sitä  vain  suomalaisille opettajille annettua  professionalismin  legitimiteettia reflektoimme  kriittisesti pedagogiset  rutiinimme 2010-luvulle.  Kaikki käytänteet tulee minusta arvioida sen suhteen, edistävätkö ne oikeasti oppimista. Samalla riisumme itsestämme sen wanhan, joka on vain rudimenttia. Jokaisesta luokasta on tehtävä innostamis- ja onnistumistehdas. Opettajan yhä tärkeämpi tehtävä on tukea oppilasta pysymään opiskelun tilassa ja löytämää  omat vahvuutensa.

ELLIJÄRVELLÄ minulla oli ilo demonstroida hyvää ja pahaa, tehokasta ja huonoa opettajaa clipseillä, jotka teimme opettaja Jukka Jokirannan kanssa noin neljä vuotta sitten (Huh kuinka aika rientää).  Hänellä ja  apulaisrehtori Ulla Hämäläiselle oli tuolloin huikea kahden opettajan, 2-3 koulunkäyntiavustajan  (kiitos Jiri, Leena...) ja noin 40 oppilaan luokkaa. Sen kanssa saattoi tehdä mitä vain. Vaikka innostaa suomalaisia opettajia antamaan itselleen ja oppilailleen mahdollisuus kukoistaa.

Tulevaisuus on niiden, joiden kanssa voi tehdä mitä vain. 

Martti on the Road: Huomenna Ellivuorella

UPEAA, että niin moni kunta ja koulu haluaa pohtia uuden opetussuunnitelman haasteita myös suomalaisen didaktiikan perinnettä ja kansainvälisen opetuksen tutkimuksen tuloksia vastaan.

OPS 2016 on pedagogis-hallinnollinen asiakirja, jonka ymmärtämistä auttaa - opsin oppimisnäkemyksen mukaisesti- oman ops-tiedon rakentaminen yhdessä vertaisten kanssa.

OLEN ollut tällä konseptilla liikkeelle nyt puolisen vuotta. Olen pyrkinyt kehittämään koulutus-sessiota kerta kerralta. Huomenna Ellivuorella Hauhon kunnan opettajat ovat ensimmäinen ryhmä, jolle pyrin avaamaan  mm. alla olevaa  diaa. Sen pohjalta on tarkoitus pohtia,  kuinka pitkälle oppimista jaksamme saattaa. Ja onko se tarpeen?

DIAN taustalla on professori Yrjö Engeströmin (kognitivistisen kauden) oivaltava tapa jakaa oppiminen vaiheisiin. Minusta se on edelleen jykevä.

AIKAA  Ellivuorella on (vain) 1,5 tuntia. Joten  saapa nähdä, kuinka äijän käy.

Kun pitäisi ehtiä käydä muutkin about 100 diaa läpi :-)

Opettajan pedagoginen roolikenttä

KUVAA on päivitetty 21.8. Klikkaamalla saat sen suuremmaksi

UUDEN opetussuunnitelman keskeisiä tavoitteita on muuttaa oppilaan asemaa opetuksessa. Oppilaalle halutaan aktiivisempi rooli. Hyvä näin. Idea on tuttu. Vähintäänkin 1900-luvun alusta.

SAMALLA muuttuu työnjako opetuksessa, ja  opettanjakin tulee päivittää omaa rooliaan.

PERINTEISESTI opettaja on ollut opetuksen toimija ja johtaja. Hän suunnittelee, tekee päätökset, esittää, selittää, kysyy, arvioi vastaukset ja antaa numerot.

NYT opettajan odotetaan pienentävän omaa rooliaan ja antavan tilaa oppilaille. Tarkoitus on todella hyvä, mutta jäin jälleen pohtimaan, miksi se ei ole mennyt läpi noin 110 vuoden aikana? Luulen, että löysin vastauksen.  Opetuksen mysteeri ei ratkea roolien vaihdolla. Siirtyminen opettajakeskeisestä metodista oppilaskeskeiseen on yliyksinkertaistus.

SUOMALAISEN didaktikkan Grand Old Man Matti Koskenniemi teki 1940-luvulla huomion, joka on  erittäin oivaltava. Ei ole yhtä oikea menetelmää. Eri asioita on opeteltava eri työtavoilla.

MITKÄ sitten voisivat olla ne tärkeimmät tekijät, jotka ohjaavat menetelmänvalintaa - ja siten myös oppilaan ja opettaja roolia. Löysin kaksi- ja ikävä kyllä kumpaakaan ops 2016 ei noteeraa.  Ensimmäinen on syvyys, perinpohjaisuus, jolla asia on opittava. Voi olla, että tämä oppimisen tavoitteiden ulottuvuus ei ole ollut paljokaan viime aikoina esillä. Mutta se on tärkeä juttu.

Opetussuunnitelmassa on  asioita, joiden osalta pelkkä tutustuminen  riittää.  Erilaiset liikuntalajit voisivat olla tällaisia. Jokaista ei tarvitse oppia- mutta kannattaa kokeilla.  On asioita, joihin oppilaiden halutaan - ei vain tutustuvan - vaan myös paneutuvan ja perehtyvän, mutta tavoite ei ole että ne omaksutaan sellaisinaan -vaan ne ovat aineksia ja virikkeitä, joista  kukin rakentaa omaa näkemystään.  Monet katsomukselliset asiat ovat tällaisia. Lopuksi on asioita, jotka ovat niin tärkeitä, että ne olisi opittava kunnolla ja perinpohjaisesti. Vähintääkin monet turvallisuusasiat ovat tällaisia- ja uskon, että uudessa opsissa mm. kestävään kehitykseen liittyvät asiat.

Toinen menetelmävalintoja ohjaava tekijä on opetusryhmän "koulukuntoisuus", itseohjautuvuusaste tms.  Luokka voi olla kypsynyt sellaiseksi oppivaksi yhteisöksi, joka toimii tavoitteisesti ja jonka intentiona on oppiminen. Mutta luokka voi olla pudonnut kokonaan opiskelun tilasta.

VÄITÄN, että tehokkaan opetuksen salaisuutta kannattaa tutkailla myös näiden kahden tekijän muodostamassa kentässä. Menetelmävalikko on hulppeimmillaan tilanteessa, jossa tavoitetasoksi riittää tutustuminen ja kun ryhmä on itseohjautuvassa tilassa. Päinvastaisessa  tilanteessa, jossa asiat ovat ehdottomasti opittavia, mutta ryhmä "vain riehuu", keinovalikko on ihan toinen.

OPETUKSEN ongelmia ei ratkaise  kategorinen roolien muutos vaan jokin  paljon haastavampi: Opettajan on osattava valita kuhunkin tilanteeseen  siinä  sopiva pedagoginen rooli.

40 vuotta sitten

Tästä se alkoi.

VUODESTA 1975 on 40 vuotta. Silloin tapahtui monia mielen-kiintoisia asioita. Amerikkaa kuohutti Watergate-skandaali. Espanjassa Franco luovutti vallan prinssi Juan Carlosille. ETYK- asiakirja allekirjoitettiin Helsingissä. Opec nosti öljyn hintaa 10 %.  Suomen Anne Pohtamo valittiin Miss Universumiksi. Vietnamin sota päättyi. Jutta Urpilainen syntyi. Leo Jokela kuoli...

JA Matinkylän yksityisen mutta kunnan omistaman  keskikoulun liikunnanopettaja ja apulaisrehtori Erkki Kangasniemi rekrytoitiin Opettajien Keskusjärjestöön palkkasihteeriksi aluksi kahdeksi kuukaudeksi. 40 vuotta sitten alkoi tämän Erkin huikea edunvalvojan urapolku joka vie hänet OAJ:n apulaisosastopäälliköksi, neuvottelupäälliköksi, neuvottelujohtajaksi ja lopulta OAJ:n puheenjohtajaksi viideksi nelivuotiskaudeksi. Epiteettejä ehti 35 vuoden aikana kertyä: 

Akavan vahva mies, Akavan voimamies, Arvostettu neuvottelija, Demokraattinen ja luotettava johtaja, Helvetin sinnikäs, kova ja häikäilemätön, muttei tyhmänrohkea, Huippukuntoinen työnarkomaani, Hyvin asiallinen ja asiakeskeinen, Jämpti, Jääräpäinen neuvottelija, Kovakuntoinen puheenjohtaja, jolta jäävät usein vuosilomatkin pitämättä töiden vuoksi, Kovan pelin erikoismies, Kovaotteinen neuvottelija, jota vastapuoli tuppaa hölmöydessään aliarvioimaan. Opettajien kovan linjan neuvottelija, Opettajien kärppämäinen puheenjohtaja, Pasilan Lenin, Pienikokoinen ja pippurinen, Piinkova neuvottelija, Raudanluja ja asiansa osaava opettajien edunvalvoja, Sitkeä Sissi, Todellinen syndikalisti, ajaa vain oman ryhmän etua, Tosi kova peluri., Tuloneuvottelujen konna ja kovanaama, Tunnollinen työmarkkinaterrieri, Yhdenlainen työnarkomaani, Yksi kovimmista kapinakenraaleista, Ystävälinen mies, Ärhäkkä opetusalan edunvalvoja...

MINULLA on  etuoikeus toimittaa Erkin urasta kirjaa yhdessä OAJ-aktiivi, rehtori Timo Kettusen kanssa. Samalla sitä saa  jäsentää oman työuransa high-lighteja. Olen saanut elää  huikeaa aikaa.

Tässä viikonvaihteessa työstin varsin pitkälle 60 kirjan ensimmäistä sivua (A5-koossa se on 120 sivua). Jäljellä on vielä noin 130.  Työtä auttaa kovasti, että olen saanut käyttööni osan Erkin arkistosta. Lisäksi olemme saaneet haastatella häntä. Vaikka itse sanonkin, tulossa on kelpo  teos.

TEOS  -jonka nimikin on vielä vaiheessa- julkaistaneen  Erkin 70-vuotispäivänä 1.10.2015, ja sitä on sen jälkeen mahdollisuus tilata mm. Senioriopettajien järjestön lehden kautta. 

Digitaalinen työkalu NPDL-koulujen rehtoreille

TORSTAINA olin mukana webinaarissa, jossa pääsimme esittelemään onenoten pohjalle rakennetun työkalun tai pitäisikö sanoa digitaalisen työkirjan. Sen tarkoitus on tukea noin sadan suomalaisen NPDL-koulun rexejä.

NPDL- lyhenne tulee sanoista New Pedagogics Deep Learning.  Kyseessä on  laaja kansainvälinen tutkimus- ja kehittämishanke, jossa halutaan varmistaa, että oppilaat oppivat 21. vuosisadalla menestymisessä tarvittavat taidot. Mukana on Suomen suurimpien kaupunkien innovatiivisia lukioita, peruskouluja ja päiväkoteja.

REXEILLE ei lähetettykään tällä kertaa paperista ohjekirjettä, mitä hankekouluilta odotetaan missäkin vaiheessa lukuvuotta, vaan linkki, josta voi ladata digitaalisen ohjeiston ääniohjeineen, kuvineen jne. 

TYÖKALU on lähes valmis, ja viimeiset NPDL-rubriikit päivitetään varsin pian. Koulu voi  käyttää ohjelmaa myös oman kehittämis-projektinsa päiväkirjana. Ja mikä parasta, se on hankekouluille täysin ilmainen. 

Mitä kouluttaminen oikein on? Voiko ops-kipinää sytyttää?

TERVEISIÄ Pyhäjärveltä. Minulla oli ilo kouluttaa siellä koko kunnan opetusväkeä. Paikalla heitä oli noin sata.

Pyhäjärvellä on yksi lukio, yksi yläaste ja neljä alakoulua.  Opetusryhmät ovat pienet, ja kunnassa on käynnissä paljon tosi mielenkiintoista.

MINUT oli tilattu jatkamaan jo hyvin aloitettua ops-prosessia.  Aikaa oli nyt tauot poislaskien noin kaksi tuntia. Hmm.

KOULUTTAJAN tehtävä on upea. Jos ymmärtää, mikä on koulutuksen idea. Minua itseäni on kauan kiusannut esim. se, että kun halutaan sytyttää ihmisiä  uuden pedagogiikan mahdollisuuksiin, tilataan kuitenkin luento. Aika ei missään tapauksessa riitä siihen, että oikeasti käytettäisiin uuden pedagogiikan metodeja- ja jos käytetään, palaute on murskaavaa "Tulin kuuntelemaan Esa Saarista en naapurikoulun suulasta opettajaa." 

Uudesta pedagogiikasta innostunut kouluttaja on myös itse usein ristiriitatilanteessa. Hänet on tilattu paikalla, koska "hän tietää ja osaa ". Hän tietää kuitenkin sen, että ei voi siirtää tietoaan toisille - vaikka kuinka haluaisi. Tieto ei ole esine, joka voidaan antaa tai ottaa vastaan. Informaatio muuttuu tiedoksi vasta, kun itse kukin liittää sitä omaan aikaisempaan tapaansa ymmärtää maailmaa; kun uusi joko assimiloituu  (kuten Jean Piaget asian sanoi) jo olevaan skeemaan tai akkomodoi sitä - pakottaa muuttamaan aikaisempaa käsitystä. Kun ihminen itse suostuu.

KOULUTTAJAN tehtävä - näin nyt ajattelen- ei siis ole kertoa kaikkea, mitä tietää tai on lukenut. Hänen tehtävänsä  on haastaa kuulijoita ajattelemaan itse. Siksi hänen täytyy myös  provosoida. Kouluttaja auttaa ymmärtämään uutta asiaa (merkitsevyysongelma). Hänen pitää osata katsoa asioita laatikon ulkopuolelta. Hänen toinen tehtävänsä on auttaa kuulijoita oivaltamaan uuden asian arvo (merkittävyysongelma).  Auttaa heitä uskomaan, että näin maailmasta tulee kaikille parempi.

Koulutustapahtumalta ei tule  vaatia liikaa. Se on vain oppimis/-tai muutosprosessin käynnistäjä.  Sen jälkeen vastuu jää - ihan jo kustannussyistäkin- jokaiselle itselleen.

Itse ajattelen, että olen kouluttajana onnistunut, jos koulutettavat kokevat, että he ovat voimaantuneet.  Että asiat ovat selkiintyneet. Että se, mitä heidän odotetaan tekevän on kirkastunut. Ja että sen, minkä pitäisi muuttua, arvo on kirkastunut.  

PYHÄJÄRVEN koulutustilassa ei  voitu liikkua tilassa, joten spectogrammeja ei päästy oikeasti tekemään. Teimme kuitenkin aluksi lähtötilakartoituksen mielessämme. 

Jokainen sai  miettiä, missä osassa tilaa hän seisoisi, jos X-akseli kuvaa ulottuvuutta: Tiedän opsista vainvähän - Tiedän kaiken.  Y-akseli kuvasi  ulottuvuutta: OPS on  EVVK tai Olen opsista innostunut. 

Näin tilaan tulisi  neljä eri nurkkaa: 1) Viattomat lapset, 2) Muutosagentit, 3) Eläkkeelle jo mielessään siirtyneet ja 4) Pettyneet.

Jokaiseen nurkkaan löytyi täällä porukkaa. Upeaa. Silloin syntyy dynamiikkaa.

Klo 11.25 teimme yksinkertaisen lopputestin. Kysyin: Kuinka moni koki nyt ymmärtävänsä (edes vähän) paremmin, mitä ops-uudistus meiltä odottaa, mitä se mahdollistaa? Lähes kaikki nostivat kätensä.

Kysyin myös: Entä oliko kouluttaja onnistunut vakuuttaman (edes vähän), että tämä ops-muutos on tärkeä ja arvokas juttu.  Lähes kaikki nostivat kätensä. 

TUOLLA kannustuksella sitä jaksoi ajaa lähes 500 km:n kotimatkan.

"Ikkuna on nyt auki: anna itsellesi ja oppilaillesi mahdollisuus kukoistaa"

MINULLA oli etuoikeus innostaa tänään Lapuan opettajia uudistamaan oikeasti oman koulunsa opetussunnitelmia. Aikaa oli yhteensä 2,5 tuntia, ja porukka uskalsi sukeltaa tosi syvälle. Respect. Luennoitsijan näkökulmasta tunnelma upeassa Vanhassa Paukussa oli kevyt ja naurava.

SUOMALAISESSA koulussa tarjoutuu kerran 10 vuodessa tällainen mahdollisuus reflektoida omia käytäntöjä. Ikkuna on nyt auki koko Suomessa. About vuoden ajan. Perusteet ovat valmiit, paikallisen opsin tekstejä on työstetty, ja nyt alkava lukuvuosi on juuri oikea aika pohtia isoja kysymyksiä. Mitä meidän koulussa tarkoittaa oppiminen? Entä miten uskomme, että voimme parhaiten edistää oppimista?  Jokaisen oppimista? Mikä on kaikkein tärkeintä oppia? Mihin opettajan tulisi keskittyä? Mitä oikeasti muutamme koulussa?

AMMATIT muuttuvat. Niin myös opettajan ammatti. Opettajan ammatin uusia haasteita on ottaa aikuisen oikeasti vastuu siitä, että jokaisen oppilaan "ydinreaktori" käynnistyy. Koulun on oltava kaikille innostumisen ja onnistumisen tehdas.

Annetaan myös itsellemme mahdollisuus kasvaa opettajana täyteen mittaamme ja onnistua  yhdessä.

Onneksi on Sahlbergin Pasi

MIKÄ tämä juttu on? Miehemme avaruudessa?  Sahlbergin vasta suomeksi ilmestynyt teos: Sahlberg, Pasi. (2015). Suomalaisen koulun menestystarina ja mitä muut voivat siitä oppia. Helsinki: Into.- on merkkiteos, jota juuri kukaan muu kuin Pasi ei olisi pystynyt kirjoittamaan. Se edellyttää kykyä nähdä asioita ei vain helikopterista vaan avaruudesta :-)

Sahlbergin teos  on tiukka analyysi suomalaisen koulun kaikki yllättäneestä menestyksestä vuosina  1972 -2015.  Englanninkielinen alkuteos julkaistiin vuonna 2011. Se on käännetty jo 20 kielelle.  Teos sai vuonna 2013 kansainvälisesti arvostetun Grawemeyer-palkinnon.

ESITTELEN teoksen tarkemmin marraskuun Luokanopettajalehdessä, mutta laitan tähän maistiaiseksi teoksen pohjalta laatimani (alustavan) koonnan suomalaisen koulun menestystekijöistä. Otan mielelläni vastaan kommetteja.

Klikkaa, niin saat taulukkoa suuremmaksi. 

MARRASKUUN Luokanopettajassa lisää Sahlbergin näkemyksiä siitä, miten  muut maat voivat Suomen kokemuksia hyödyntää ja mitä  Suomen pitäisi nyt tehdä.

Jollet malta odottaa, ostaa teos!

Kuukauden kirja: Oppimisen vallankumous

Dryden, Gordon ja Vos, Jeannette. 1997.  Oppimisen vallankumous. Ohjelma elinikäistä oppimista varten. 3. painos. Helsinki: Tietosanoma

OSTIN (tai sain  arvosteltavaksi) tämän teoksen vuonna 1997. Olen näköjään selannut sen läpi ja kätkenyt sen jälkeen kirjahyllyyn. En siksi, että se on järkäle: 524 sivua. Luulen, etten vain ollut valmis omaksumaan sen perusajatuksia.

Kirjoittajista Dryden on tv- toimittaja ja Vos tutkija. Jälkimmäinen teki  väitöskirjaan "maailman parhaista tavoista edistää oppimista". Yliopistoihmisiä hän ei ole.

Kirja kokoaa tutkimustuloksia (tai pikemmin koulujen tekemiä selvityksiä) uudenlaisesta tavasta toteuttaa opetusta. Tekijät konstruoivat niiden pohjalta  pmaa teoriaansa  oppimisesta (ja oppivasta yhteiskunnasta).

Teosta on myyty miljoonia kappaleita  pehmeän vallankumouksen käsikirjana.  Markkinointi lupaa, että kuka tahansa voi oppia mitä hyvänsä paremmin ja nopeammin.

”Kaikkien ja kaikenikäisten on mahdollista oppia melkein mitä tahansa – usein jopa 5 – 20 kertaa tavanomaista nopeammin ja 10 – 100 kertaa tehokkaammin. Tähän tarvittavat oppimismenetelmät ovat yksinkertaisia, hauskoja ja terveeseen järkeen perustuvia ja ne toimivat”.

Jeannette Vos

EHKÄ lukuhaluni pysähtyi aikanaan tuohon. No, tartuin kirjaan uudelleen. Tein googlehakuja. Suomenkielisellä haulla löysin  5510 osumaa, divarit päällimmäisinä. Yksi yliopistotasoinen linkki, englanniksi yli 45 000.

TOISIN kuin 18 vuotta sitten, luin nyt ajatuksella koko tekstin. Myönnän olen ollut väärässä. Teos on monessa suhteessa hauska,  ei vain rautaa vaan paikoin terästä.

Maailma NYT
Tekijät luovat armottoman kuvan maailmasta, jossa elämme:

• Tässä maailmassa ei koulunsa keskeyttäneillä ei ole tulevaisuutta.
• Kenties vain neljänneksellä ihmisistä on tulevaisuudessa kokopäivätyö.
• Työ muuttuu: 1. projekteiksi 2. osa-aika- ja kausityöksi  3. itsenäiseksi työksi.
• On yhä vähemmän työtä, johin riittää vähäinen koulutus.
• Useimmilla on edessään  useita työuria.
• Rikkaus kasaantuu. Yhä useammat perheet juuttuvat pohhjalle;  Suurin riski yksinhuoltajien lapsilla.

Tekijöillä on vilpitön tahto nostaa yhä useampi tästä muutoksesta selviytyjäksi. Se edellyttää, että koulutus keksitään  uudelleen.

Uusi koulutus 
POIMIN tekstistä ajatuksia, jotka kolahtivat minuun (omin sanoin):

• Opettajan pitää kysyä joka päivä: Missä oppilaani tarvitsevat sitä, mitä heille tänään  opetan?
• Jokaiselle lapselle on laadittava henkilökohtainen opinto-ohjelma. 
• On otettava käyttöön uudet oppimismenetelmat, jotka avaavat yhä useammelle mahdollisuuden menestyä.  
• Jokaisen on opittava oppimaan ja ajattelemaan.
• Opiskelu on muutettava työnkaltaiseksi. 
• Jokaisen on opittava käyttämään tietokoneita.
• Tukiopetusohjelmat on järjestettävä joka kouluun
• On tunnistetaan yksilölliset oppimistavat (mieluisin)- ja annetaan  hänen oppia niin.
• On vahvistettava itsetuntemusta (kuka minä olen), itsearvostusta, itsetuntoa.
• Koulun on avauduttava oikeaan elämään.
• Koulussa hankittua osaamista tulee saada käyttää, 
• Oppimista tulee arvioida (ei aina opettaja). 
• Luokkaan tulee luoda myönteinen iloa tuottava ilmapiiri. 
• On järjestettävä  onnistumisen kokemuksia.
• Oppilaiden on saatava opettaa: Oppilaat kiteyttämään olennainen.
• Tunneille riittävästi vaihtelua.
• Lisää liikuntaa!
• Toverit auttamaan toisiaan.
• Ratkotaan oikeita ongelmia. 
• Tehdään oikeasti.  Perustetaan vaikka PopUp-yrityksiä.
• Viedään oppiminen sinne, missä ympäristö on oppimiselle edullisin.
• Annetaan huoltajille  oppimistakuu.
• Käytetään aisteja ja taidetta.
• Vahvistetaan itsetuntoa (esim. nopeutetun oppimisen tekniikat (accelerated learning) ja Super Camp- ohjelmat.
• Otetaan vakaavasti se, mitä tiedetään oppimisesta,

Gordon Dryden

OPPIMINEN
Oppiminen tapahtuu aivoissa.  Oppiminen on  sitä, että  aivosolujen välille syntyy yhteyksiä  assosiaatioiden avulla. Ihmisen muisti käyttää assosiaatiota tallentamisessa ja muistamisessa.
Muistia voidaan parantaa yhdistämällä  uutta tietoa  ennestään tunnettuihin asioihin. Informaation tallennus muistiin tapahtuu parhaiten  rennon keskittymisen tilassa. Barokkimusiikki on paras taajuus tallentaa tietoa (vastaa rennon tilan aivojen taajuutta). Assosiaation voimakkuuteen vaikuttaa mielikuvan voimakkuus. Käytetään siis hyväksi tunteita.

TEHOKAS OPPIMINEN
Opetus tulisi järjestää niin, että se on oppimisen kannalta mahdollisimman tehokasta. Kirjan mukaan se tapahtuu näin:

• Tarvitaan unelma (vrt. urheilu): tavoitteet- osatavoitteet-
• Hanki innostunut opastaja- kysy!
• Lähdetään liikeelle yleiskuvasta
• Opetellaan  lukemaan- selvitä koodi, esim. sanomalehden kaava.
• Vahvistetaan tekstiä kuvilla, äänellä. Piirrä!
• Tehdään. Toista. Kertaa. Pohdi. Käytä muistitekniikoita apuna.
• Rento hyppy! (musiikki)
• Pidä hauskaa, leiki, pelaa
• Opeta muita

VIISAUKSIA
Poimin tekstistä nämä viisaudet, jotka haluaisin muistaa:

• Oppiminen on tehokkainta, kun se on hauskaa (Peter Kline)
• Koska emme voi tietää, mitä tietoa tulevaisuudessa tarvitaan eniten, on järjetöntä opettaa sitä etukäteen. Sen sijaan meidän olisi yritettävä kouluttaa ihmisiä, jotka pitävät oppimisesta niin paljon ja oppivat niin hyvin, että kykenevät oppimaan kaiken tarvitsemansa. (John Holt)
• Elämme nyt historiamme ensimmäistä aikakautta, jolloin jokainen ihmkinen voi päästä käsiksi ihmiskunnan koko tietouden, viisauden ja kauneuden perintöön kätännössä silloin kun haluaa (Robert Gross)
• Oppimisprosessia voidaan nopeuttaa 5- tai jopa 20-kertaiseksi ( Charles Schmid)
• 80 % oppimisvaikeuksista liitty stressiin. (Gordon Stokes)

VANHEMPIEN ROOLI
Tekijöiden mielestä vanhempein tulee saada - ja ymmärtää olevansa lapsensa ensimmäisiä opettajia. Ensiksin  kyse on hoivasta. Vanhemmat tulee perehdyttää  aivojen toimintaan. Heille pitää avata  mikä merkitys on

• ruualla (glukoosia  tarvitaan; marjoja, hedelmiä…)
• levolla (vrt, taustamusiikki)
• liikunnalla (happea tarvitaan veteen, vahvistaa hermoyhteyksiä  mm. heijaaminen)
• virikkeillä (kontrasteja, annetaan liikkua, värejä, lukemista, sanalappuja, mennään maailmaan.
• rakkaudella  (kiintymys)

KUN LAPSI siirtyy kouluun, on tärkeää kertoa huoltajille, mitä koulussa opetetaan. Kirjassa kerrotaan myös  esimerkkejä siitä, kuinka vanhemmat on rekrytoitu auttamaan omien- ja muiden lasten oppimista mm. lukemalla heille kirjoja.

Ops tulee. Mikä Sinun koulussasi oikeasti muuttuu?

HUOMISAAMUNA  Hämeenlinnan, Hattulan ja Janakkalan rehtoreiden kauden avajaisiin. Paikkana Hattula-pirtti (Museotie 7, 13800 Hattula) Syksyn ensimmäinen luentokeikka. Nastaa.

Rehtoreiden kauden avauksen  ohjelma on tällainen:

Klo 8.30-13.00  Yhteinen osuus
8.30 Kahvetta, sämpylää ja pullaa tarjolla
9.00 Uusi opetussuunnitelma tulee, muuttuuko mikään
oikeasti sinun koulussasi, Martti Hellström.
12.00 Lounas

Klikkaamalla saat  kuvan isommaksi.

AIKAA antaa rexeille aineksia ja virikkeitä koulunsa omaleimaisen toimintakulttuurin kehittämiseen on siis 180 minuuttia taukoineen.  Yhteis- toiminnallisella otteella mennään.  Kollegiaalisia tehtäviä rytmitetään noin 120 dialla :-)
Viimeistelin ne  tänään.

Laitan tähän maistiaiseksi päivän parhaan: yhteenvetoni neljästä johtavasta oppimiskäsityksestä. Mitään muutosta ei tapahdu, jollemme saa otetta omaan olettamusperustaamme: ihmis- , oppimis- ja  tietokäsityksiimme.

JOS konsepti toimii, samaa hyvää on jaossa ensi viikolla Lapuan ja  Pyhäjärven opetusväelle.

Iltapäivä

Iltapäivällä kunkin kaupungin/kunnan rehtoreilla on oma ohjelma. Hämeenlinnalaisten ohjelman näin, sejatkuu mielenkiintoisena (Harmi, etten voi tällä kertaa jäädä sinne).
13.00 Ajankohtaiset asia (vuosikello, kehityskeskustelut, rehtorin työajan seuranta, muuta)
13.30  Uutta oppilashuoltoa vuosi takana (arvioinnin kautta uuteen kauteen)
14.00  Konsultoivien opettajien ja tukihenkilöiden verkosto lv. 2015-2016,
14.15  Liikkuvan koulun syksy 2015
14.45  ICT-hankkeet ja postijärjestelmän uudistus
15.15   Päivän päätös.

(Joo-o. On vähän haikea olo).

Kimmo Haahkola: Onnistunut muutos – tuleeko se ylhäältä ja pyytämättä?

SITRAN johtava asiantuntija Kimmo Haahkola on esittelyt  laatimaani raporttia Espoon kokemuksista Tajua Mut- hankkeen lanseerauksessa. Haahkola on onnistunut nostamaan raportista esiin tärkeitä pointteja, joista voi olla hyötyä kaikille  muutoksen kanssa tuskaileville. Kopoin blogitekstin tähän.

Kimmo Haahkola: 
Onnistunut muutos – tuleeko se ylhäältä ja pyytämättä?

" Rauhalliseen heinäkuiseen lomapäivään kesätorilla tuli epämiellyttävä muutos: lokki täräytti yläilmoista päälleni ison annoksen sitä itseään ja lensi raakkuen pois. Tuntuipa ikävältä – se tuli ylhäältä ja pyytämättä, ja sotki vaatteiden lisäksi suunnitelmani.

 Ikävältä tuntuu monesta silloinkin, kun muutoksia tapahtuu työympäristössä. Nekin saattavat tulla ylhäältä ja pyytämättä, kuin systeemi avaruudesta. Uusien toimintamallien omaksumista hidastavat ja joskus heikentävät puutteet tavassa, joilla uudistuksia on viety eteenpäin.

Mekin olemme Sitrassa törmänneet tähän. Olemme noin kahden vuoden ajan pilotoineet yhdessä Mikkelin, Espoon ja Keravan kaupunkien kanssa lasten ja nuorten auttamisen Tajua Mut! -toimintamallia, jonka osapuolina ovat nuorten kanssa työskentelevät eri alojen ammattilaiset, lapset ja nuoret sekä heidän perheensä.

 Havainnot pilottipaikkakuntien toimintamallin etenemisestä kuvaavat hyvin erityyppisten kaupunkien haasteita uuden mallin käyttöönotossa. Kokeiluissa on havaittu, että kun pyritään asiakkaan kokonaisvaltaiseen tukemiseen, voivat sektorikohtaiset toimintatavat ja ammatti(lais)lähtöiset, vakiintuneet verkostot tuottaa haasteita.

Pienempien ja ketterien kaupunkien on helpompi päästä liikkeelle, sillä toisensa jo entuudestaan tuntevien ammattilaisten on yhdessä helppo omaksua uusi toimintamalli, ja yhteistyön avulla saa aikaan tuloksia nopeastikin. Suuremmat kaupungit taas liikahtavat hitaammin. Niissä on monesti sektoreittain toimiva ammattilaiskoneisto ja eri ammattiryhmät eivät välttämättä tiedä toistensa työstä. Lisäksi ihmisten motivoiminen ja toimintatapamuutoksen johtaminen on haastavaa usein ihmiselle luontaisen muutosvastarinnan vuoksi.

Espoon hankkeen edetessä huomasimme pian, ettei Tajua Mut! -toimintamallia otettukaan käyttöön toivotussa tahdissa. Koska aikaa ei ollut tuhlattavaksi, päätimme tutkia, mistä on kyse.

Saimme erinomaisen avun tähän, kun kasvatustieteen tohtori ja opetusalan rautainen ammattilainen Martti Hellström toteutti meille ja Espoon kaupungille selvityksen.

Hellström on myös tutkinut muutosjohtamista. Tutkimuksen mukaan ihminen suhtautuu muutoksiin lähtökohtaisesti kielteisesti, sillä muutos horjuttaa hänen perustarvettaan turvallisuuteen. Muutos edellyttää luopumista joskus toimineesta vanhasta, joka on tuonut onnistumisen kokemuksia, jolle identiteettimme on rakentunut ja joka on luonut meille turvallisuuden- sekä mukavuudentunnetta. Osaamme vanhan. Olemme siinä hyviä.

”Kaikki muutoksen vastustus ei ole pahaksi. Useimmiten muutoksen vastustaminen on normaalia ja lopulta hyödyksi. Hyvä muutosvastustus nostaa esiin uusia näkökulmia, joiden pohjalta ideaa voidaan parantaa. Huono muutosvastustus juuttuu omiin negatiivisiin tunnetiloihin. On johtajan viisautta osata erottaa hyvä ja huono vastustus toisistaan. Uskaltaisin suositella raportin lukemista kaikille, jotka ovat tekemisissä muutoshankkeiden kanssa”, toteaa Hellström.

Kimmo Haahkola. SITRA.
Johtava asiantuntija, 

HM, MKT, eMBA 

Espoon selvitys tarjoaakin syventävää näkemystä uuden toimintatavan viemiseksi julkiselle sektorille. Lisäksi se on syvällinen tapauskuvaus siitä, miten hiotaan toimivaa tapaa levittää uutta toimintamallia kuntiin.

Hyviä kesäisiä lukuhetkiä! Ei anneta muutoksen yllättää, vaan ollaan mukana sen valmistelussa ja toteuttamisessa."

TÄSSÄ vielä linkki: http://www.sitra.fi/blogi/onnistunut-muutos-tuleeko-se-ylhaalta-ja-pyytamatta

Fab Four ja juustoinen kalakeitto

Pasi Sahlberg, Asko Leppilampi, Martti ja Peter Johnson

AAMU alkoi hammaslääkärin penkillä- siksi irvistän (hymyilen) kuvassa. Hampaan välit nyt puhtaat. 299 €.

Tuossa vaiheessa kello oli  jo 11, aurinko taas paistoi ja "Yhdessä oppiminen"-teoksen koko kirjoittajaryhmä tapasi ensimmäisen kerran Face to Face. Onnistuu se näinkin.

Teksti on nyt  valmis taittoon.  Edessä on vielä sen luettaminen ns. kriittisillä ystävillä.

Kuva on otettu Finlandia-talon puistossa, heti kun Pasi Sahlberg  oli pitänyt huikean luennon. Kansainvälisessä rehtoritapaamisessa oli tosi monta tuttua. Harmi, että ehdin vain piipahtaa. Espoolaisikin rexejä oli paikalla puoli tusinaa.

KELLO 14.30 oli seuraava tapaaminen OAJ:n tp.tiloissa. Erkki Kangasniemi ja me hänen kirjansa toimittajat Timo Kettunen ja minä tapasimme myöskin ensimmäisen kerran kaikki kolme Face to Face. Tai tarkemmin: Edellisen kerran tapasimme noin neljä vuotta sitten, jolloin idea kirjasta syntyi. Mutta nyt on oikea hetki. Aikataulu on tiukka.  Kirja julkistetaan 1.10.

KLO 18 kotona. Upeaa ajaa tällaisella kelillä - ja tällaisella mielellä - Vespalla kotiin, suoraan ruokapöytään, jossa odottaa juustoinen kalakeitto. Maiskis.

Kaikille yhteinen katsomusaine? Vai yhteistä katsomusopetusta?

VIISI vuotta sitten, kesäkuussa 2010 YLE uutisoi, että espoolais-rehtori Martti Hellström on "tavattoman innostunut" uusista oppiaineista. Tuntijakotyöryhmä oli juuri jättänyt esityksensä, ja siinä ehdotettiin peruskouluun kahta uutta oppiainetta: draamaa ja etiikkaa. Lopulliseen asetukseen kumpikaan ei mahtunut. Olen silti niistä molemmista yhä innostunut.

PARHAILLAAN  valmistellaan kansalaisaloitetta kaikille oppilaille yhteisen katsomusoppiaineen saamiseksi Suomeen. Hankkeella on kotisivut osoitteessa: http://www.katsomusaloite.fi

KANNATAN lämpimästi ideaa. Periaatteessa. Kolmesta syystä. Ikiaikaisesti kasvatuksen tavoitteena on ollut hyödyllinen ja hyvä ihminen. Elämme aikaa, jolloin ihmistä supistetaan työelämän tarpeisiin.  Täyteen ihmisyyteen kuuluu muutakin. (1) Kasvatus hyvään tarvitsee tilaa ja sille tarjotut rakenteet ravistelua. Suomessa eettinen kasvatus on pääosin sidottu yhteen katsomukseen, joka on useimmilla oppilailla jokin uskonto. Maailman globalisoituessa tarvitaan  dialogia, joissa voidaan tutkia eettisiä ilmiöitä eri näkemyksiä kunnioittaen ja  ymmärrystä yhteisesti rakentaen.

(2) Nykyinen tapa järjestää harvinaisten uskontojen opetus on erittäin kallis. Ryhmät ovat pieniä. Tunteja on yhtä koulua kohti liian vähän, jotta syntyisi koulukohtaisia virkoja. Niinpä opettajat  kiertävät. Merkittävä osa   työajasta tuhraantuu matkustamiseen eri koulujen välillä.

(3) Ei siis ihme, että näiden aineiden opettajista vain pieni osa on muodollisesti päteviä. Työolosuhteet ovat kurjat. He eivät  tavallisesti kuulu mihinkään työyhteisöön. Heille ei suinkaan aina ole osoittaa edes asiallisia luokkatiloja. Sijaisjärjestelyt ovat hankalia...

SIKSI olisi   erinomaisen järkevää muuttaa eettisen katsomusopetuksen järjestelyjä.  Periaatteessa.

Käytännössä uuden oppiaineen luominen on vaikeampaa kuin tullaan ajatelleeksi. Peruskoulun aikana se on onnistunut tasan kerran. Maija Rask runnoi opetusohjelmaan terveystiedon 90-luvulla. Uusi oppiaine edellyttää myös, että opettajankoulutus on kunnossa. Suoralta kädeltä voi sanoa, että Suomessa ei ole riittävästi  päteviä etiikan opettajia. Ajatus, että eri uskontojen opettajat voisivat ainetta opettaa, kaatuu taatusti uskonnonvapauspykäliin.

UUSI opetussuunnitelma otetaan käyttöön vuosina 2016 ja 2017. Seuraavan kerran tuntijakoon kosketaan vuonna 2022. Sitä ennen olisi kuitenkin tapahduttava paljon.  Nyt kun ns. Kulosaaren Yhteiskoulun malli on ainakin epävirallisesti todettu lailliseksi, olisi viisasta skaalata sitä- mutta "parastaen".

1900-luvun alussa Mikael Soininen kehitteli  kaikille yhteiseksi oppiaineeksi erillistä oppiainetta: elämänoppia- mutta hänkin esitti sitä  uskonnon rinnalle. Idea ei mennyt  tuolloin läpi, mutta se poiki kansakouluun uskontojen historia ja siveysoppi-nimiseen vaihtoehtoaineen, joka muuttui vuonna 1985 - YK:lle tehdyn kantelun vuoksi elämänkatsomustiedoksi. 2010 esitetty etiikka (toki vain yläasteelle) oli elämänopin idean inkarnaatio. Uskonto olisi säilynyt sen rinnalla. Pidän edelleen poliittisesti epärealistisena yritystä poistaa uskonto (ja ET)  koulusta.

Nyt kun käyttöön otetaan uudet opsit, siellä olisi sopiva aukko - jo ennenkuin uusi  yhteinen katsomusaine ohjelmaan hyväksyttäisiin -  yhteiselle katsomusopetukselle: laaja-alaiset oppimiskokonaisuudet, siis joka luokalla vuosittain toteutettavat teemakokonaisuudet, joissa tiettyä aihetta (moni puhuu ilmiöistä) tutkitaan eri oppiaineiden yhteistyönä. Eettiset kysymykset olisivat huikeaa ainesta yhdessä tutkittaviksi, ja laaja-alaiset oppimiskokonaisuudet  foorumeita dialogille ja maailman haltuunotolle eettisen tutkimuksen keinoin.

Oman uskonnon erillistuntien määrää voitaisiin tällöin käytännössä vähentää, jopa puolittaa ja toteuttaa ne esim. kokonaisina vuosiluokattomina teemapäivinä, jolloin kukin katsomusryhmä syventyisi kunnolla oman katsomuksen erityispiirteisiin. Tällaisista Herttoniemen ala-asteelta (kiitos Ilkka Olkkonen) aikanaan matkimistamme katsomuspäivistä mm. Auroran koulussa oli hienoja kokemuksia. 

Töihin, töihin, sanoi Lapatossu

KAVERIT, näin se vain on. Kesä meni ennenkuin ehti tullakaan. Laskin viisi kaunista päivää ja kaksi puolikasta.

ELOKUU on alkanut. Ja hieman yli viikon kuluttua alkavat koulut täällä päin Suomea.

KALENTERISTA huomaan kauhukseni, että minunkin lomani on pian loppumassa, vaikka eihän eläkeläisella oikeasti lomaa olekaan.

NPDL täytyy kaivaa naftaliinista, Vesa Äyräs palaa hommiin ja on aika näyttää, että Onenote-sovelluksemme toimii. Perjantaina pääsen kouluttajaksi Hämeenlinnan, Hattulan ja Janakkalan rehtoreiden kauden avajaisiin Paikkana on Hattula-pirtti. Otsikkoni  kuuluu kutkuttavasti: "Uusi opetussuunnitelma tulee, muuttuuko mikään oikeasti sinun koulussasi?" Perjantaina on myös deadline lupaamalleni Kehitysvammaliiton Ketju-lehteen lupaamalleni sivun jutulle oppimisesta.

LAUANTAIN seison Espoon Perinneseuran teltalla Leppävaarassa Kotiseutupäivien kunniaksi. Samana iltana lähdemme sitten vaimon kanssa pikku kotimaan loma-työ-retkelle, jonka yhteydessä saan alustaa ops-jutuista Lapualla ja Pyhäsalmella. Ensimmäinen yöpaikka on Naantali. Viimeinen Pyhäsalmi. Viiden päivän matkan varrelle osuu lisäksi ainakin Raahe, Pori ja Vaasa. Meneeko 1000 km rikki?

Vuosi nro 1 eläkeläisenä

NÄIN se on. Ensimmäinen vuosi eläkeläisenä on voitettu kanta.

Eläkkeelle siirtyminen on yksi suurimpia elämänmuutoksia. Siksi päätinkin tarkkaan seurailla, kuinka se minulta sujuu.

Lyhyesti. Se on isompi juttu, kuin tulet ajatelleeksi. Kannattaa valmistautua jo ajoissa. Ehkä jo vuotta ennen. Minä aloitin painattamalla käyntikortin, jossa en ollut enää rehtori. Sillaksi kahden elämänvaiheen väliin otin politiikan.

Tällaisessa muutoksessa on yhtä aikaa kaksi prosessia: irtautuminen vanhasta ja liittyminen uuteen. Ja väliin kannattaa ottaa selkeä pysäkki.

1. Pysäkki

Pysäkki on piste, riitti. Minun pysäkkini oli kahden viikon Beatles-Tour ystäväpariskunnan kanssa. Reissu joka latasi. Suosittelen sellaista.

2. Irtautuminen

Irtautuminen on luopumista ja purkamista. Työstä, työkavereista, päivän rytmistä, monista työhön  kuuluvista esineistäkin. Mutta myös professiosta, sen tuomasta asemasta jopa vallasta. Enää ei ole esimiehiä, ei alaisia, ei yleisöä.

Minun  kohdallani sattui niin, että työpaikkani: Auroran koulun vanha rakennus tyhjennettiin ja purettin juuri samoihin aikoihin. Konkreettisen purkutyömaan seuraaminen tuki omaa prosessiani.

Voi olla, että joillekin sopii kertakaikkinen lähtö aivan muualle, toiseen kaupunkiin.  Minulle sopi taas se, että  tietyt säikeet vanhaan saivat jatkua, toki hieman uusissa rooleissa. Työpaikalla kävin  vieraana, enkä kauhean usein. Entisiä työkavereita tapasin nyt politiikon ja ikäänkuin mentorin rooleissa. Avustajana  kirjoitan yhä Luokanopettaja-lehteen, ja päiväkirjatyö jatkuu.

Irtaudun, mutta rauhallisesti.

3. Liittyminen uuteen

Eläkkeelle siirryttäessä työura siis jää. Siitä irtaudutaan.  Tilalle tulee ns. kolmas elämä, tuntematon vaihe, johon pitäisi kiinnittyä. Sen ydin on vapaus, jollaista ei ole ollut koskaan. Lähin vastaava vaihe on lapsuus ennen kouluikää- mutta lapsi on vielä riippuvainen vanhemmistaan. Nyt saan itse tehdä ihan mitä haluan (ainakin niin kauan, kunnes väistämättä edessä olevat krämpät iskevät). Vapaus ei ole ihan rajatonta. Tulot laskevat suurella osalla-  siksi moni säästää jo etukäteen- mikä onkin viisasta. Voi myös tehdä keikkaa, ja siten pitää yllä aikaisempaa kulutustasoa.

Moni meistä eläkeläisistä  täyttää työstä vapautuvan ajan uusilla harrastuksilla ja esim. matkustelulla. Tai tekemällä jotain, jota ei ehtinyt työtä tehdessä tehdä. Minulta "kesken" olivat jääneet  tutkimushommat. Olin ajattelut käynnistää toista väitöskirjaa vastaavan  tutkimuksen. Näin saisin hautakiveen dosentin tittelin. Tein ihan tutkimussuunnitelmankin, mutta tilalle tulivat tutkimusryhmä, joka selvittelee ensimmäiset maisteriluokanopettajien urakehitystä sekä kaksi selvitystyötä, joita sain tehdä tutkivalla otteella. Toinen oikein toimitettiin, taitettiin ja julkaistiinkin.

Summa Summarum

Näyttää siltä, että minä kuulun siihen osaan  eläkeläisistä, jotka osaavat kyllä irtautua työpaikastaan mutteivat kunnolla työn tekemisestä. En osaa kokoaikaisesti vain olla, myönnän. Vaimo osaa. Mutta niistä hetkistä, jolloin saan ukin roolissa hoitaa pikku-ukkoa yhdessä mummin kanssa, osaan nauttia.

En ottanut vastaan (puolivakavasti) tarjottua reksin pestiä, enkä  pätkäsijaisuuksia. Mutta huomaan, että ensimmäiseen eläkevuoteen tuli kuitenkin melkoinen määrä ihan duunia, enemmän kuin olin ajattelut: opettajankoulutusta, täydennyskoulutusta ja konsultointia. Tällainen oman osaamisen jakaminen sopiikin seniorille.

Lisäksi kirjoitin paljon. Vaikutan varmaan kahjolta, kun kerron että työn alla on yhä yhtä aikaa seitsemän teosta. Ensimmäisen eläkevuoden aikana myyntiin asti ehti Luokanopettajan päiväkirjan 25. painos.  "Yhdessä oppimisen"- teoksen käsikirjoitus on nyt taitossa.

Aika ajatella ja pohtia -muistellakin-  on tämän kolmannen vaiheen ylittämön rikkaus. Aikaa kannattaa käyttää harkiten. Varsinkin loppukeväästä ylitäytin kalenterin. Onneksi vaimo pakotti kahden viikon matkalle.

TÄNÄÄN alkaa sitten toinen eläkevuosi. Luulen, että se  on helpompi. Realiteetit on  tajuttu, ja uuteen tapaan olla totuttu.  Uusi Auroran koulu rakentuu huikeaa vauhtia, ja sen nousua katsoo iloisilla, mutta jo ulkopuolisilla silmillä.