Kuinka asetus puhuu opetuksesta? Osa 3.

JATKOIN vielä säädöstekstien "syvälukua". Kaivoin Finlexistä esille perusopetuksen yleiset valtakunnalliset tavoitteet ja tuntijako - asetuksen (http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2012/20120422)
Ja kas kummaa- nyt löytyi asetus, jossa on jo pedagogista väriä.  Johtuuko siitä, että se on kirjoitettu noin 15 vuotta perusopetuslain ja -asetuksen jälkeen?

MUUTOS näkyy jo verbeissä: erityistä huomiota kiinnitetään... tunnistamiseen... kohdentumiseen... ja estämiseen.. kaikessa toiminnassa tulee aktiivisesti vahvistaa...

TEKSTIN mukaan  kasvatuksen tulee varmistaa yleisten valtakunnallisten tavoitteiden saavuttaminen. Hienoa. Samaa edellytetään opetukselta. Tavoitteisuus nousee siis esiin.  Kirjoittajien mukaan "kasvatus tukee... kasvua";  " kasvatuksen tulee aktiivisesti vahvistaa". Hyvin ymmärretty kasvatuksen ja kasvun ei-kausaalinen suhde. Kasvatuksen rinnalla puhutaan ohjauksesta: "Ohjauksessa tulee aktiivisesti vahvistaa…"

TEKSTISSÄ kuvataan myös kasvatuksen keinovalikkoa: aihekokonaisudet, aika, elämykset, esteettiset kokemukset,  läpäisyperiaate, mahdollisuudet, opetus, ohjaus, opetussuunnitelma, opetussuunnitelman perusteet, oppilashuolto, oppiainekokonaisuudet, oppiaineet, oppimisympäristöt, osa-alueet, pedagogiset ratkaisut, tieteelliseen tietoon perustuva opetus, toiminta, toimintakulttuuri, tuki, valinnaiset aineet, yhteistyö kotien kanssa  ja esiopetuksessa: leikki, myönteiset oppimiskokemukset).

OPETUS antaa, edistää, kehittää, parantaa, tukee, tarjoaa mahdollisuuksia, vahvistaa ja sillä luodaan edellytyksiä.  Se antaa valmiuksia. Opetuksessa edistetään ja kehitetään valmiuksia. Opetuksella luodaan edellytyksiä. Se parantaa taitoja ja valmiuksia.  Se tukee kasvua ja taitojen kehittymistä. (Aikuisille annettavan perus)opetuksen... tarjota mahdollisuus saavuttaa... tiedot ja taidot/  opetuksen on tarjottava...kokemuksia ja elämyksiä. Opetuksessa vahvistetaan tervettä itsetuntoa. Opetuksen tulee vahvistaa... ajattelua, kykyä, valmiuksia ja tietoja. Opetuksessa vahvistetaan halua… opetuksessa vahvistetaan motivaatiota. Opetuksessa käytetään (asianomaiseen kasvatusjärjestelmään kuuluvia) pedagogisia ratkaisuja.

Tavoitteena, lopputuloksena ovat:  kasvu, oppiminen, vuorovaikutus, yleissivistys...Aika rankka on myös vaatimus, että "opetettavan tiedon tulee perustua tieteelliseen tietoon".

MYÖS näkemys oppilaasta on rikastunut.  Oppilaalla on (valmiina)  ajattelua, edellytykset, hallinta, halu, hyvinvointi, itsetunto, kasvu, kehitys, kehitystaso, kotoutuminen, kyky, tarpeet, sukupuoli, oppimisedellytykset, oppivelvollisuus, tasapainoinen   sukupuoli, yksilölliset tarpeet, terveys, tiedot,taidot,  valmiudet, vuorovaikutus). Aikuisella on elämänkokemukset, ikä, kieli- ja kulttuuritaustaolosuhteet, osaaminen. Opetuksessa otetaan erityisesti huomioon (sukupuolten väliset kasvun ja kehityksen erot).

Oppilaille kehittyy  ... (hallinta…valmiudet).  Oppilaat oppivat... perusteita  ...ja taitoja.
Oppilas saavuttaa tiedot ja ja taidot. Oppilas suorttaa perusopetuksen oppimäärän
He ovat siis myös itse subjekteja.  Oppilaita ohjataan, kannustetaan ja autetaan. Oppilaalle tulee varata mahdollisuus.

Toki edelleen oppilaille annetaan arvoja,  tietoja, taitoja ja valmiuksia. Oppilaille voidaan opettaa. Ja:
jokainen oppilas saa (oman kehitystasonsa ja tarpeidensa mukaista) opetusta, ohjausta ja tukea ja siten, että se edistää oppilaiden tervettä kasvua ja kehitystä.

TOIMINTAKULTTUURIN kohdalla oppilasyksilön rinnalle nousee yhteisö. "Koulun toimintakuttuurin tulee huomioida (oppilaiden yksilölliset tarpeet)" ja :  Koulun toimintakulttuurin tulee tukea yksilön ja yhteisön kasvua, oppimista ja vuorovaikutusta."

EI huono.

Miten opetusta kuvataan perusopetusasetuksessa?

KUTEN edellisessä lastussa kirjoitin, perusopetuslaki (1998) näyttää antavan opetuksesta varsin oudon kuvan. Oppilaan rooli piirtyy varsin passiiviseksi. Päätin katsoa, miten perusopetusasetus (1998) kuvaa opetusta.

OPETTAJA (ja opettajaksi opiskeleva henkilö) antaa opetusta, oppilaanohjaaja oppilaanohjausta, erityisopettaja erityisopetusta, luokanopettaja luokanopetusta ja aineenopettaja aineenopetusta. Opettaja päättää (arvioinnista, eräistä rangaistuksista, tehtävien suorittamisesta). Opettaja arvioi.

REHTORI päättää vuosiluokalle jättämisestä ja  eräistä rangaistuksista.

OPPILAS otetaan opetukseen. Oppilasta opetetaan. Oppilas noudattaa. Hän osallistuu, työskentelee, käyttäytyy. Hän saavuttaa tavoitteet ja edistyy. Hän suorittaa oppimäärän tai tutkinnon. Hän siirtyy tai jää vuosiluokalle.

OPETUSTA järjestetään, annetaan ja saadaan. Opetukseen osallistutaan tai opetukseen osallistumisesta vapautetaan.  Opetukseen osallistuminen voidaan myös evätä (kieltää).

OPINNOISSA edistytään, edetään. ja ne suoritetaan hyväksyttävästi. Oppimäärä suoritetaan.
Suoritus hylätään tai se raukeaa.

ASETUKSESSA ei puhuta mitään opetusmenetelmistä. Kerran tekstissä viitataan työskentelytapaan. Opetukseen liittyvästä ajasta käytetään termiä työaika, työpäivä ja opetusjakso. Opetuksen rinnalla puhutaan ohjatusta toiminnasta, tuesta, päivänavauksesta. Tukea saadaan. Opinnoissa on kokonaisuuksia.

ASETUKSESSAKIN opetus on riisuttu lähes täysin didaktiikasta. Opetus on siis jotain jota annetaan. Ja opettaja on subjekti. Hän antaa. Hän päättää. Hän opettaa.  Opetus on jotain, johon osallistutaan, ellei osallistumisesta vapauteta tai sitä epätä. Oppilaan osuus on siis  osallistua ja suorittaa. Oppimis-termiä ei käytetä. Sitä pykäläkielessä vastaa tavoitteiden saavuttaminen ja edistyminen. 

Millaiseksi opetus määrittyy lakitekstissä?

AAMUVOIMISTELUN sijaan  päätin jumpata taas aivojani. Otin tehtäväkseni lukea perusopetuslain (1998) ja yrittää kuvata, millaiseksi tuo lakiteksti opetuksen määrittää. Kyseessä on siis eräänlainen semanttinen analyysi, jonka lähtökohtana on ajatus, että tietynlainen kieli kantaa sisällään oletusta, joskus piilokuvaa ilmiöstä, jota se kuvaa. Erityisesti verbit ovat mielenkiintoisia.

PERUSOPETUSLAIN keskeisin käsite on opetus. Opetus järjestetään. Opetus järjestetään koulussa. Opetukseen otetaan. Opetusta annetaan. Opetusta annetaan tietty määrä. Opetusta saadaan. Opetukseen osallistutaan. Opetuksessa saavutetaan tavoitteet. Opetuksessa jäädään jälkeen.

Opetus edistää. Opetuksesta voidaan vapauttaa.  Opetus perustuu oppimäärään. Oppimäärä suoritetaan. Se on tietojen saamista. Oppimäärä tai sen osa voidaan suorittaa erityisessä tutkinnossa .

ENTÄ miten kuvataan oppilasta? Oppilaalla on edellytyksiä, taipumuksia ja ikä (sukupuolesta ei muuten  mainita mitään). Hänellä voi olla oppimis- tai sopeutumisvaikeuksia.

Mitä oppilas tekee? Oppilas käy koulua. Oppilas opiskelee. Hän opiskelee aineita. Hän suorittaa opintoja. Hän työskentelee. Hänellä on työpäiviä.  Oppilas tekee tehtäviä ja kotitehtäviä tai laiminlyö niitä. Hänellä on käytössään työvälineitä ja työaineita, oppikirjoja ja muuta oppimateriaalia ja tarvuttaessa apuvälineitä ja tiettyjä palveluita. Hänellä on oikeus ateriaan.

Hän  on oppivelvollinen. Oppivelvollisuus suoritetaan.  Oppivelvollisuus täytetään. Hänen tulee osallistua opetukseen tai hänen on  saatava muulla tavalla  oppimäärää vastaavat  tiedot. Opetuksessa saavutetaan tavoitteet. Oppilas edistyy. Hän etenee opinnoissa tai jää jälkeen. Oppilaalle voidaan myöntä vapautus.

Oppilaan tulee käyttäytyä asiallisesti. Hänen tulee suorittaa  tehtävät tunnollisesti. (Sanktioiden uhalla).  Majoitetut oppilaat ovat velvolliset majoituspaikassaan suorittamaan kohtuullisen määrän heille soveltuvia tehtäviä.  Hänet voidaan  määrätä  valvonnan alaisena suorittamaan laiminlyömiään kotitehtäviä.

Miten laissa kuvataan muiden toimijoiden osuutta opetuksessa? Kunnalla on velvollisuus järjestää opetus. Kunta valvoo. Opetukseen osallistuvalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön.

Oppilas otetaan oppilaaksi kouluun. Oppilaalle opetetaan. Opiskelua ohjataan ja kannustetaan. Oppilaalle annetaan oppilaanohjausta. Hänellä on oikeus oikeus saada työpäivinä opetussuunnitelman mukaista opetusta ja oppilaanohjausta. Opintosuorituksia arvioidaan. Oppilaan käyttäytymistä arvioidaan. Kuria pidetään. Oppilasta voidaan rangaista.

Rehtori vastaa toiminnasta.  Opetuksessa ollaan yhteistyössä kotien kanssa. Oppilaan huoltaja päättää valinnoista. Hän huolehtii (sakon uhalla), että oppivelvollisuus tulee suoritettua. Toimielimien jäsenet, henkilöt ja opetusharjoittelua suorittavat pitävät tietoja salassa.

Yhteenvetoa
AIKA ankeasti perusopetuslaki opetuksen näkee, eikö? Opetus on suorittamista, tehtäviä, työtä, kurinpitoa, rangaistuksia, valvontaa.

Oppilaan rooli on sekin iloton. Opetus on velvollisuus, joka on suoritettava /täytettävä. Oppilaan tulee osallistua opetukseen tai suorittaa tutkintoja. Hänen on käyttäydyttävä asiallisesti ja suoritettava tehtävät tunnollisesti.

Oppilas on kohde, jolla järjestetään, annetaan, joka otetaan, joka saa, jota opetetaan, jota arvioidaan ja joka vapautetaan.  Vankila tulee mieleen. Siksi lastun kuvana onkin Heidelbergin yliopiston vanha karsseri.

Go Kasvatus Go

OLEN Kasvatus-lehtifani. Minulla on tallella lehden jokainen numero 1970-luvulta alkaen. Erityisesti alkuvuosien numerot ovat aarteitani. Viime vuosina viisi  kertaa vuodessa ilmestyneen aikakauslehden numerot ovat harmi kyllä olleet minulle teemoiltaan vieraampia. Ehkä siksikin numero 5/2013 olikin mieluinen jytkynumero. Teemana oli motivaatio oppimisessa.

MOTIVAATIO ei ole helppo käsite. Mutta on helppo yhtyä kirjoittajien näkemyksiin, että tarvitsemme käsitettä kuvaamaan sitä kipinää, joka saa meidät mm. näkemään oppimisen vaatiman vaivan. Kipinää, joka antaa energiaa ja suuntaa.

ARTIKKELEISSA kuvataan sitä kirjavaa sanastoa, jotka tähän ilmiöön liittyvät: arvostukset /tehtäväarvostus,hallintauskomus, itsesäätely, kouluviihtyvyys, kyvykkyys-uskomukset, luottamus omaan taitoon, mielekkyyden kokemus, minäkäsitys,  omat tavoitteet, onnistumis- ja epäonnistumisennakoinnit, opittavasta asiasta pitäminen,  pystyvyysuskomukset,  suoriutumisuskomukset, tavoiteorientaatiot,  tavoitesuuntautuneisuus, tehtäväkohtainen minäpystyvyysuskomus, tilannetekijät…Sanoja on liikaa, jotta ymmärrys ilmiöstä kumuloituisi.

JA millaisin keinoin tuota kipinää voidaan sytyttää ja ylläpitää?Artikkelien kirjoittajien mukaan motivaatioon ovat yhteydessä: onnistumisen kokemukset, opettajan kyky tunnistaa oppilaiden tunnetiloja, opettajan ohjauksen laatu  ja oikea-aikaisuus (ennakoiva ja motivoiva ohjaustapa), opettajan oikea-aikainen palaute, opettajan taito organisoida toimintaa ja ryhmää, opettajan toiminta, työskentelyn rytmitys, oppilaiden aloitteiden huomioon ottaminen, oppimisympäristö, palaute, perheen tuki, ryhmän ilmapiiri, selkeät odotukset, selkeät säännöt, tehtävien haasteellisuus, toiminta, joka pohjaa autonomiseen valintaan ja sisäiseen kiinnostukseen, työskentelystrategiat, vuorovaikutus toisten kanssa, vertaisryhmä, ympäristölliset tekijät...

Nurmen laatima kokoava näkemys oppimismotivaatiosta.

MOTIVAATION ja oppimisen suhdetta Jan-Erik Nurmi kuvaa prosessina, jossa yksilön muodostamat käsitykset omista kyvyistään, ennakoinnit, tunteet ja kiinnostukset vaikuttavat siihen, millaisia tunteita hänessä herää oppimistilanteessa ja missä määrin yksilö ponnistelee tehtävän ratkaisemiseksi (tai sen sijaan välttelee tehtävää vähentääkseen ahdistustaan).  Nämä  vaikuttavat siihen, miten henkilö oppimis-tilanteessa toimii ja millaisia tunteita hänessä herää. Jotkut oppilaat pyrkivät oppimaan ja ymmärtämään, toiset lähinnä menestymään ja olempaan parempia kuin muut.  Kaikki eivät suuntaudu akttivisesti oppimistoimintaan, vaan pyrkivät selviämään koulutyöstä mahdollisimman vähällä.

Keskeistä oppimistehtävän onnistumisen kannalta on, kuinka paljon oppilas keskittyy tehtävään, kuinka hän ponnistelee sen ratkaisemiseksi ja kuinka hän suunnittelee erilaisia toimintavaihtoehoja.  Jos lapsi uskoo mahdollisuuksiinsa onnistua, hän ponnistelee ja yrittää tehdä tehtävää epäonnistumisistakin huolimatta.

Epäonnistumisennakointi ja siihen liittyvä ahdistuneisuus johtavat tehtävän välttämiseen. Yksilö, joka pelkää epäonnistuvansa tehtävässä, pyrkii aktiivisesti luomaan sosiaalisesti hyväksyttävän (teko)syyn ennakoidulle epäonnistumiselle. Hän välttää aktiivisesti työtehtävää ja saattaa esim. pelleillä ja keskittyä tekemään muuta. Pelleily vaikeuttaa tehtävässä onnistumista, mutta se luo pelätylle epäonnistumiselle  sosiaalisesti hyväksytyn (teko)syyn. En edes yrittänyt (ei sillä että olen tyhmä).

Saadessaan tietoa  menestymisestään oppimistehtävässä, oppilas arvioi siihen johtaneita syitä. Jos hän selittää onnistumista omilla kyvyillään ja yrittämisellä,  hän kokee ylpeyttä,  mikä vahvistaa  oppilaan myönteistä minäkuvaa. Jos oppilas epäonnistuu ja selittää sitä omilla kyvyillään, hän tuntee häpeää, mikä vahvistaa kielteistä minäkäsitystä. Jos oppilas on välttänyt tehtävää esimerkiksi keskittymällä muuhun, hänellä on sosiaalisesti hyväksyttävä (teko)syy epäonnistumiselle, minäkäsitykseen kohdistuva kielteinen palaute voi väliaikaisesti vähentyä.

IHANTEELLISELLA oppilalla on itsesäätelykykyä, joka  mahdollistaa työskentelyn tavoitteita kohden. Itsesäätelyyn kykenevät oppilaat ovat oppimisessa itseohjautuvia.  Itseohjautuvat oppilaat
kykenevät asettamaan itselleen oppimistavoitteita, valitsemaan tavoitteita tukevia työskentelytapoja,
arvioimaan omaa edistymistään ja korjaamaan toimintaansa tarvittaessa. He kykenevät suuntaamaan  tarkkaavaisuutta, ylläpitämään tarkkaavaisuutta ja kontrolloimaan impulsseja.

ITSESÄÄTELYKYKYÄ voidaan kehittää. Tässä työkaluna on mm  Decin ja Ryanin teoria. Sen mukaan lapsilla on tarve (1) tuntea autonomiaa (tunne, että toiminta on lähtöisin hänestä itsestään ja että voi omilla valinnoillaan vaikuttaa asioihin), (2) tuntea pystyvyyttä ja (3) tuntea yhteenkuuluvuutta.  

Kehittämishankkeiden purkutilaisuus

Nykyisiin täydennyskoulutusohjelmiin kuuluu kehittämishankkeiden esittely.
Niiden käsittelyn esikuvana on akateeminen väitöstilaisuus. Tämä kuva on
omasta väitöstilaisuudestani 10 vuotta sitten.  Oletan, että kuvan otti
Juha Hyvärinen.

TÄMÄN lastuni teema liittyy täydennyskoulutuksen pedagogiikkaan, kuten edellisenkin, joka käsitteli kehittämishanketta. Nyt aiheenani on tapa, jolla kehitämishankkeet  esitellään.

Monta tapaa
Kehittämishankkeiden raportteja voidaan käydä läpi monella eri tavalla. Yksi tapa on, että hankkeista vastaava "vain" lukee ne, ja hylkää tai hyväksyy.

Toinen tapa on tehdä (tarkstetuista) hankkeista julkaisu. Näin toimittiin mm. oppilaitosjohdon koulutttajaohjelmassa, johon itse sain osallistua. Komea tapa.

Kolmas tapa on ns. posterinäyttely. Kukin tekee omasta työstään posterin. Posterit sijoitetaan laajaan tilaan, ja sitten kierretään joukolla posterilta toiselle. Posterin tekijällä on aikaa esim.10 minuuttia esitellä työ ja vastata kysymyksiin.

Yleisin tapa on pitää erillinen lähi-istuntokerta, jossa kullekin työlle varataan tietty aika. Työn tekijä pitää lyhyen (tai pitkän) alustuksen (josta jaetaan mahdollisesti ojenne), joku kurssilaisista on opponentti. joka paneutuu työhön erityisesti ns. ensimmäisen puheenvuoron käyttäjänä.

Aion tarjota omalle koulutusryhmälleni mahdollisuutta valita a) posterinäyttely tai b) perinteisempi seminaarityyppinen sessio. Kummassakin aktoreina on työn tekijä  ja  opponentti.  Mitäs ajattelette seuraavista ohjeistuksista?

A. Ohjeistus posteri-työtapaan

Kukin laatii omasta kehittämishankkeestaan A2 - kokoisen posterin. Posterin sijoitetaan tilaan sinitarroilla. Kierrämme radan läpi. Kullekin pisteelle on varattu 10 minuuttia. Posterin tekijä esittelee työtään 5 minuuttia. Sen jälkeen alkaa keskustelu. Opponentiksi nimitetty käyttää ensimmäiset puheenvuorot. Tekijä vastaa kysymyksiin.

OHJEET POSTERIN TEKIJÄLLE

Pidät 5 minuutin alustuksen oman työsi pohjalta. Et siis käy hanketta kronologisesti läki. Kerrot, mitä löysit? Mitä tärkeää ja arvokasta opit hanketyössäsi? Mistä meille muille(kin) voisi olla hyötyä? Tee oppimastasi A2-posteri.

OHJEET OPPONENTILLE

Opponentti kuuntelee tarkalla korvalla posterin esittelyn.  Hän on ns. ensimmäinen puheenvuoron käyttäjä. Opponenti
- antaa kiitosta ainakin yhdestä asiasta, sellaisesta jota voisi itse soveltaa omaassa työssään
- kysyy yhden kriittisen kysymyksen (joka vie kuitenkin eteenpäin) asiasta, joka jäi hänelle itselleen epäselväksi, tai josta hän muutoin haluaa tietää enemmän.
- ”heittää” jonkin konkreetin ajatuksen, mihin suuntaan alustuksessa esitettyä ideaa tms. voisi hänen mielestään edelleen kehittää

Opponentin puheenvuoron jälleen käydään keskustelua posterista.  Muillakin on tilaisuus osallistua keskusteluun (10 minuutin ajan puitteissa).

B. Ohjeistus seminaari-työtapaan

Kullekin työlle on varattu 10 minuuttia. Pidetään aikataulusta kiinni. Kolme tuntia riittää näin 18:lle työlle. Vuorollaan jokainen osallistuja on kelloKalle, joka näyttää, kun aikaa 3-2-1 min.

OHJEET  SEMINAARIN ALUSTUKSEN PITÄJILLE

Pidät viiden  minuutin alustuksen oman työsi pohjalta. Et siis käy hanketta kronologisesti läki. Kerrot, mitä löysit? Mitä tärkeää ja arvokasta opit hanketyössäsi? Mistä meille muille(kin) voisi olla hyötyä?

Tee alustuksestasi yhden sivun ojenne, jonka jaat kaikille. Aikataulun vuoksi emme käytä dioja- ellet erikseen sovi asiaa Martin kanssa. Jos haluat havainnollistaa jotain asiaa, monista se paperille.

OHJEET OPPONENTILLE

Opponentti kuuntelee tarkalla korvalla kehittämishankkeen pohjalalta pidetyn alustuksen. Hän on ns. ensimmäinen puheenvuoron käyttäjä. Opponenti
- antaa kiitosta ainakin yhdestä asiasta, sellaisesta jota voisi itse soveltaa omaassa työssään
- kysyy yhden kriittisen kysymyksen (joka vie kuitenkin eteenpäin) asiasta, joka jäi hänelle itselleen epäselväksi, tai josta hän muutoin haluaa tietää enemmän.
-  ”heittää” jonkin konkreetin ajatuksen, mihin suuntaan alustuksessa esitettyä ideaa tms. voisi hänen mielestään edelleen kehittää

Opponentin puheenvuoron jälleen  alustaja   vastaa kommentteihin. Sitten muillakin on tilaisuus osallistua keskusteluun (10 minuutin ajan puitteissa). Vuorollaan jokainen on ”kustos”, joka jakaa puheenvuorot.

Kehittämishanke- ketterä oppimismenetelmä

Kehittämishanke esitettynä portaina vanhasta tavasta uuteen.

VIIKONLOPUN ainana sain käydä läpi nelisenkymmentä rehtorikoulutukseen liittyvän kehittämishankkeen  väliraporttia.  Nykyäänhän lähes kaikkiin pitkäkestoisiin koulutusohjelmiin liittyy  sellainen.

Hankkeesta laaditaan ensin kirjallinen suunnitelma ja sitten raportti. Palmenian kahdella kurssilla, joilla vastaan tästä osuudesta, pidämme vielä erillisen seminaarin, jossa esitellään se jokin, mikä haluttiin oppia tai luoda. Raporttia ei siis lueta ääneen, siitä jaetaan 1 sivun ojenne. Kurssilaiset ovat nyt saaneet vähän sparrausta, ja heillä on aikaa lähes kaksi kuukautta viimeistellä työ ja valmistaa noin 5 minuutin esitys.

JÄLLEEN kerran on tulossa tosi mukavia ja muillekin kurssilaisille hyödyllisiä töitä. Mutta….

Olen  varmaan antanut vähän epäselviä ohjeita, koska ainakin osa näyttää ymmärtävän kehittämishankkeen essee-työksi, jossa lähinnä selkiytetään omaa ajattelua. Hyötyähän  siitäkin on. Niinpä kirkastin taas itselleni, mitä tällä menetelmällä oikein tavoitellaan. Palataan siksi vähän ajassa taaksepäin.

Perinteinen ja uusi koulutus

PERINTEINEN, wanha koulutus oli valmiin tiedon siirtoa ja omaksumista. Joko kuuntelemalla asiantuntijaa tai lukemalla hyvä kirja. Ainakin 1980-luvulta alkaen koulutusta on haluttu muuttaa siihen suuntaan, että uutta tietoa tuotetaan myös itse ja yhdessä. Koska elämme kiihtyvän muutoksen aikaa, erityisesti on haluttu, että opiskelijat tekevät muutosinterventiota, ja saavat näin ohjatusti ja turvallisesti kokemuksia muutosjohtamisesta.

YKSINKERTAISIMMILLAAN kehittämishankkeen voi jäsentää joukoksi perkkäisiä kysymyksiä:
1. Mikä on a) pulma/ongelma  tai  b) unelma?
2. Millaisia vaihtoehtoja pulman ratkaisuun/unelman  toteuttamiseen on tarjolla (kirjallisuus…)
3. Mihin ratkaisuun päädyit ja miksi?
4. Miten aioit ottaa ratkaisun käytöön? (suunnitelma)
5. Kuinka idean toteuttaminen eteni? (seuranta)
6. Miten hyvin suunnitelma toteutui? Ratkesiko pulma? Toteutuiko unelma? Mitä muuta seurasi? (evaluaatio)
7. Mitä koko prosessista opit? (reflektio)

USEIN käytännön syistä kurssiaika ei riitä useita kuukausia vievän koko hankkeen seuraamiseen. Tällöin on järkevää valita jokin pieni osa isosta kokonaisuudesta raportoitavaksi. Tällaista osia voivat olla
- nykytilan kartoitus eri asianosaistahoilta (esim. kysely)
- muutosidean kehittely (esim. sijaisen perehdytyspaperi)
- muutosidean esittelytilaisuus/esite
- palautteen kerääminen jo toteutetusta hankkeesta
- roadmapin (tehtävälista, aikataulutus) luominen edessä olevalle hankkeelle.

TÄLLÄKIN kerralla annoin monelle neuvon, että kannattaa pyrkiä tuottaamaan jokin  aivan konkreettinen "lopputuote", jossa tiivistyy se, mitä on valitsemastaan aiheesta oppinut; jokin malli, lista, nyrkkisäännöstö, lomake, diaesitys tms.

Erkki Viljanen ja raportti vuoroluvusta. Osa 3.

Viljanen, Erkki. (1964). Kansakoulun oppilaat ja vuoroluku. Kokeellinen tutkimus kiinteän aamu- ja iltavuorojärjestelmän  vaikutuksesta oppilaitten  käyttäytymiseen. Helsinki.

VANTAA ottaa ainakin osittain ensi lukuvuonna käyttöön vuorolukua. Olen tuominnut ratkaisun, kuten monet muutkin. Olen silti hyvin innostunut vuoroluvusta 50 vuotta sitten tehdystä tutkimuksesta. Yksin metodologisesti se on minusta huikea ja oivaltava.

Tässä lastussa palautan meidän kaikkiin mieliin, mitä Viljanen sai selville tutkiessaan noin 800:n  3.-4.-luokkalaisen aineistolla vuoroluvun vaikutuksia oppilaiden koulumenestykseen ja hyvinvointiin. Kaikki oppilaat kävivät yhden vuoden aamu- ja yhden vuoden iltavuoroa. Oliko vuoroluku pedagogisesti kelpo järjestely?

Viljanen taustoittaa ja perustelee raportissa vuorolukua tanakasti ja kouluhistoriaa tuntien. Vuoroluku määritellään näin: "Samoihin luokkahuoneisiin sijoitetaan päivittäin (päivän eri ajankohtina) opiskelemaan kaksi  (joskus  jopa kolme) koululuokkaa (edellyttää muitakin tiloja), esim. klo 8-13 ja 13-18."

Vuorolukua ryhdyttiin käyttämään Suomen kaupunkien kansakouluissa  jo hyvin varhain,  Helsingissä  miltei kansakoululaitoksen perustamisesta alkaen. Miksi? Valtionapua ei myönnetty koulutalojen rakentamiseen. Rahaa rakentamiseen  ei ollut. Oli pulavuodet ja sota. Lapsimäärät kasvoivat kaupungeissa. Syntyvyys kasvoi. Siirtoilaiset sijoitettiin. Luokkakokoja pienennettiin säädöksillä…

VILJANEN listaa vuoroluvun  etuja:
- Tarvitaan vähemmän kotiluokkia.
- Voidaan hyödyntä samoja ainetiloja, pihaa, välineitä.
- Huoltohenkilökuntaa ei tarvita enempää. Siivous vain kerran päivässä.
- Lämmityskuluissa säästetään.
- Sama vahtimestari ja johtaja koko päivän.
- Opettajien sijaisjärjestelyt ovat helpompia.
- Kalliiden tilojen ja välineiden tyhjäkäynti vähenee.

HAITTApuoliksi hän esittää seuraavia:
- Voi olla rasittavaa oppilaille ja opettajille.
- Kasvatuksen kannalta turmiollista.  Lapset jätetään puoleksi päiväksi katujen kasvatettavaksi.
- Vaikeuksia järjestää kouluruoka oikeaan aikaan.
- Haittoja perhe-elämälle (lapset voivat olla eri vuorossa).
- Opettaja ei valmistele tunteja (ei ole tiloja).
- Opettaja ei voi ohjata yksittäisi oppilaita  (ei laiskanläksyä, kerhoja).

Pohdittavaa
Viljanen haastaa minut  pohtimaan omia ennakkokäsityksiäni:
- Mihin perustuu oletus, että  päivän eri ajankohdat eivät ole kasvatuksen eivätkä opetuksen kannalta samanarvoisia.
- Miksi esim. aamu on oppimisen kannalta optimaalinen?
- Miksi on edullista käydä koulua yhtäjaksoisesti?

Viljasen tutkimuksesta lyhyesti
Viljasen tutkimuskohteena olivat Helsingin kansakoulujen vuorolukuluokat  (3-4) lukuvuosina 1954-55 ja 1955-56. Aamuvuoro  kävi koulua klo 8-13 ja iltavuoro klo 13-18. Yhteensä luokkia oli lähes 230 ja oppilaita 800. Mukana oli luokkia sekä työläiskaupunginosista että esikaupunkialueen kouluista.

Aineistoon kuuluivat:
- kyselylomake (joukkokysely)
- poissaolot (opettajien päiväkirjat)
- cancellation-kokeet (keskittyminen)
- oppilasarvostelu
- oppikoulussa suoritettu pääsykoe

Tulokset

1. Nukkuminen
Aamuvuoron pojat menivät nukkumaan 10 minuuttia aikaisemmin ja tytöt 20 min aikaisemmin kuin iltavuorolaiset.  Iltavuoron poikia oli kehotettu enemmän menemään nukkumaan. Aamuvuorolaisia jouduttiin enemmän herättelemään. Iltavuorolaiset nukkuivat lähes tunnin enemmän. Aamuvuorolaisten yölepo oli koulupäivää edeltävinä öinä riittämätön.

Nukahtamisen helppoudessa ei ollut eroa.

2. Vapaa-aika
Aamuvuorolaisilla vapaa-aikaa oli käytännössä vain koulupäivän jälkeen. Aamuvuoron oppilaat olivat enemmän ulkona. Iltavuorolaiset liikkuivat enemmän.

Iltavuorolaiset käyttivät kotitehtäviin enemmän aikaa. He tekivät niitä ennen kouluunmenoa.
Aamuvuoron pojat suhtautuivat kotitehtäviin kielteisemmin kuin iltavuorolaiset.  Iltavuoron oppilaat käyttivät enemmän aikaa kotiaskareisiin. Aamuvuorolaiset lähtivät myöhemmin kouluun (suhteessa alkamisaikaan). Aamuvuorolaiset tulivat myöhemmin kotiin (vrt. koulunpäättyminen)

Kerhoihin osallistuminen ei riippunut vuorosta.

3. Koulukunto
Vireys oppitunnilla (Cancellion-testi) - ei eroja 1. oppitunnilla, mutta kolmannella oppitunnilla poikien vireys iltavuorossa oli parempi. Aamuvuorossa vireys laski päivän mittaan, iltavuorossa kohosi.

Iltavuorolaiset menestyivät paremmin kuin aamuvuorolaiset  useiden aineiden  arvosanoissa. Pojat menestyivät paremmin iltavuorossa. Iltavuoron tytöillä oli paremmat tulokset oppikoulun pääsykokeissa.

Poissaoloissa ei ollut eroja. Koulumenestys: ei eroja kaikkien aineiden keskiarvoissa. Ei vaikutusta ehtojen määrään tai luokalle jääntiin. Ei vaikutusta pääsemiseen oppikouluun.

Yhteenvetoa koulukunnosta: Ryhmät eivät paljon eroa toisistaan. Eräissä suhteissa iltavuorolaisten tulokset ovat parempia.

4. Oppilaiden suhtautuminen vuorolukuun
Kaikki oppilaat antoivat riidattoman tuomion vuoroluvulle. Sekä tytöt että pojat. 88-94%  valitsisi aamuvuoron. Oppilaat viihtyvät aamuvuorossa paremmin kuin iltavuorossa.

 ”Lasten maailma on toisenlainen kuin aikuisten” 

Erkki Viljanen ja tutkimusraportti vuoroluvusta. Osa 2.

TÄSSÄ siis toinen lastu, joka pohjautuu Erkki Viljasen teokseen Kansakoulun vuoroluku ja oppilaat. Sivuilla 9 ja 16-19 hän tekee oivallisen yhteenvedon koulun päivittäisen työjärjestyksen kehittymisestä 1500-luvulta 1950-luvulle. Olin tähän saakka luullut, että koulupäivän rakenne on simppeli asia: aamupäivän tunnit, ruokatunti ja iltapäivän tunnit. Mutta päivärytmin historia onkin paljon mielenkiintoisempi ja monivaiheisempi.

(Uuden ajan alussa koulut Suomessa olivat käytännössä oppikoulun edeltäjiä. 1600-luvulla niitä kutsuttiin alemmaksi ja ylemmäksi triviaalikouluksi. Alempaa trivaalikoulua vastasivat myös kaupunkien pedagogiot. Ensimmäinen lukio käynnistyi 1630- ja yliopisto 1640-luvulla. Vuonna 1843 kouluja alettiin kutsua ala- ja yläalkeiskouluiksi. 1860-luvulla perustettiin ensimmäinen normaalilyseo. 1870-luvulla ala- ja yläalkeiskoulu yhdistettiin lyseoksi.  Vuonna 1914 oppikoulu sai "lopullisen" rakenteensa: viisiluokkainen alkeisoppikoulu (keskikoulu) ja kolmiluokkainen lukio. Nimitys oppikoulu yleistyi vasta 1900-luvulla.

Kansakoulun nimessä ehti olla paljon vähemmän vaihtelua. Aluksi oli ala-kansakoulu ja yläkansakoulu sekä jatko-opetus. Vuodesta 1957 alkaen koulumuotoa kutsuttiin varsinaiseksi kansakouluksi ja kansalaiskouluksi.)

Vuosien 1571, 1611 ja 1649  koulujärjestyksissä koulupäivä alkoi klo 5 aamulla ja päättyi klo 17 iltapäivällä. Tunteja oli paljon, ja niiden välissä oli lyhyitä taukoja.

Tämä yhden pötkön päivä murtui sitten vuoden 1693 ja 1724 ja koulujärjestyksissä. Koulupäivä alkoi nyt klo 6 ja jakaantui neljään osaan, joiden välissä oli kolme 1-2-tunnin mittaista taukoa. Koulupäivä päättyi klo 17.  Malli eli 1800-luvun alkuun saakka, jolloin koulupäivän alku siirtyi klo 7:ksi ja päivä lyheni yhdellä tunnilla.

1830-luvulla koulupäivä alkoi klo 7 ja päättyi klo 17. Oppitunnit pidettiin kolmessa osassa (kussakin 1-3 tuntia) ja välissä oli kaksi  1-3 tunnin taukoa. Opetukseen käytettiin 6-7 tuntia.

1840-luvulla siirryttiin kaksiosaiseen koulupäivään.  Koulu alkoi klo 8 ja päättyi klo 16-18. Tunteja oli lasten iästä riippuen 6-7. Pienillä lapsilla tauko keskellä päivää oli kaksi tuntia, isommilla kolme.

HELSINGIN ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa vuonna 1857. Koulupäivä alkoi klo 9. Pienillä oppilailla tunnit pidettiin pötköön, ja koulu päättyi klo 12. Isommilla lapsilla koulu päättyi klo 17, ja klo 12-15 oli tauko.

1880-luvulla helsinkiläis-kansakouluissa oli käytössä vuoroluku- järjestelmä: Aamuvuoron oppilaiden koulupäivässä oli kaksi osaa: klo 8-11 ja 15-17. Keskellä päivää oli neljän tunnin tauko. Iltavuoron oppilaiden koulupäivässä oli niinikään kaksi osaa: klo 11-14 ja 17-19.

Vuoroluku voitiin järjestää myös toisin: aamuvuoron tunnit 8- 10 ja 13-16, ja iltavuoron 10-13 ja 16-18. Kummassakin mallissa oppilaiden koulupäivässä oli viisi tuntia.

KÄVIN itse Kallion kansakoulua 1960-luvulla vuoroluvussa. Aamuvuoro kävi koulua klo 8-13  ja iltavuoro klo 13-18.  1.-2.-luokkien aamuvuoro opiskeli 8-12 tai 9-13 ja iltavuoro 12-16 tai 13-17. Pitkää taukoa ei tarvittu, koska koulussa tarjottiin lounas. Oppikoulua kävin Tossussa. Koska koululla ei ollut alkuaikoina ruokalaa, keskellä päivää oli ruokatunti, jolloin sai poistua koulusta.

SUMMA summarum. Koulupäivän alku on siirtynyt 1500-luvulta tasaista tahtia klo 5:stä myöhäisemmäksi. Pääosalla koulu alkaa tänään klo 8, osalla oppilaita tosin klo 10. Koulupäivä sijoittuu edelleen pääosin aamuun. Syitä voi olla monia, sekin, että monet vanhemmat lähtevät jo varhain töihin.

Koulupäivän pituuden päivittäinen vaihtelu lienee 1900-luvun perua.

Nykyinen yhtenäinen koulupäivä taukoineen edellyttää oppilaiden olevan koko ajan koulun valvonnassa. Tämä  on varsin tuore ilmiö (ja muistuttaa 1500-luvun koulua).  Noin 15 minuutin mittainen välitunti on  "surkastunut" jäänne jopa kolme tuntia kestäneestä alkuperäisestä välitunnista.

Keskustelutilaisuus kouluasioista ma 10.2. 2014

Sellon kirjaston Akseli-salissa maanantaina 10.2.2014 klo 18

Esa Suominen
Opetusministeri Krista Kiurun erityisavustaja
Hallituksen koulutussuunnitelmat

Martti Hellström
Auroran koulun rehtori, valtuutettu
Espoon kouluasiat

Puheenvuorojen jälkeen on kysymysten ja keskustelun aika. Mukana myös opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan jäsen Harri Waltari.

Tervetuloa
Järjestää Leppävaaran sosialidemokraattinen työväenyhdistys.

EKOAY:n eläkeinfossa

Alkaa olla oikea hahmotella kuvaa ns. kolmannesta
iästä.

ESPOON ja Kauniaisten Opettajien Ammatti-yhdistys järjesti tänään keskiviikkona infotilaisuuden lähiaikoina eläkkeelle jääville. Hyvä tilaisuus. Ruusutorpan auditoriossa näki paljon tuttuja ikätovereita. Mm. Tuijan, jonka kanssa aloitimme opettajauramme Helsingin Siilitien ala-asteella syksyllä 1977.

Tein muistiinpanoja iPhonella. Ja jaan ne tässä mielelläni kaikille.

Dramaattinen muutos
- Eläkkeelle jääminen on dramaattinen muutos, muistutti meitä AY-veteraani Markku Rantasalmi. Hän on itse ollut kaksi vuotta eläkkeelle.
- Kotiin ei pidä jäädä makaamaan, hän ohjeisti. Ja kehoitti liittymään OAJ:n seniorijärjestöön.

Ensimmäisen eläkekalenterivuoden jäsenmaksun maksaa OAJ. Tammikuussa 2015 on sitten itse maksettava 25 €.

Espoolaisille senioriopettajilla on oma yhdistys (ESOS), jonka jäsenmaksu on 10 €.  Sillä on omat nettisivut. Toimintaan kuuluu teatteria, retkiä jne.

Markku Rantasalmi ja Jukka Sarpila

Työmarkkinalakimies Kai Kullaan vinkkejä
OAJ:n Kai Kullaa piti jämäkän alustuksen. Tässä poimintoja:
- KeVa hoitaa minun kaltaisteni opettajien eläkeasiat. Kuulun valtion ohjeiston piiriin.
- Eläkeasiat kannattaa tarkistaa noin vuotta ennen kuin jää eläkkeelle.
- Opettajien eläke lasketaan kahdessa osassa: Ansiot ennen vuotta 2005 ja sen jälkeen. Aikaisemmin opettajille kertyi enemmän eläkettä kuin yksityisellä puolella (2,2% vrt. 1,5%).
- Jos vuosina 1995-2004 on ollut esim. palkattomia virkavapaita tms. kannattaa hakea korotusta.
- Eläkkeen suuruus voi olla jopa enemmän kuin 60%.
- Laskennallisesta eläkkeestä vähennetään ns. elinaikakerroin (vuonna 2014 2,4%)
- Osalla opettajia (minullakin) on ns. erityinen eläkeikä. Saamme jäädä eläkkeelle 60-vuotiaana (jos työsuhteessa ei ole ollut katkoja/opettaja on tienannut 8100 €/vuosi alan töistä). Muille on laskettu henkilökohtainen eläkeikä 63-65 vuoden välille.
- Eläkkeen suuruus riippuu ansioista. Sitä voi kartuttaa siirtämällä eläkkeelle lähtöä.
- Moni pääsee eläkkeelle 63 vuotiaana, mutta aina se ei kannata.
- Kun jää eläkkeelle, voi alkaa heti tehdä töitä. Peruspalkalla.

Kullaan Muistilista

1. Tarkista omat eläketietosi Kevasta noin vuotta ennen (eläkeikä, palvelusuhteet- onhan kaikki ja arvio eläkkeen määrästä).

2. Kun eläkeikä varmistettu, irtisanoudu työstäsi vähintään 1kk ennen eläkkeen alkamista.

3. Jätä eläkehakemus. Lomake löytyy  Kevan nettisivuilta. Jätä se  2-3 kk ennen eläkkeen alkamista. Ilmoita vero-%. Hanki muutosverokortti. Laita se mukaan hakemukseen.

4. Kun eläke alkaa, tee ilmoitus yhdistykselle ja OAJ:n  jäsenrekisteriin.

Entä tulevaisuus?
Valtio ei yksin peukaloi eläkeikää. Mutta se voi nousta, jos yhdessä niin päätetään. Tavoite on: yhä useampi olisi töissä 70 vuotiaaksi. Kullaa piti tavoitetta hankalana. Nyt 60-64 vuotiailla on  42% työllisyysaste. Työelämän pitäisi muuttua.

Vuonna 2017 astuu voimaan eläkeuudistus. Neuvottelut on saatava loppuun tämän vuoden lokakuussa.

Ks.  www. keva. fi  ja  www. tyoelake.fi
http://www.esos-seniorit.fi/main.php

Erkki Viljanen ja tutkimusraportti vuoroluvusta. Osa 1.

Opettaja-lehdessä julkaistu kuva Erkki
Viljasesta.

LÖYSIN viime viikolla OKL:n kirjaston poistohyllystä harvinaisen aarteen: Viljanen, E. (1964). Kansakoulun vuoroluku ja oppilaat. Kokeellinen tutkimus kiinteän aamu- ja iltavuorojärjestelmän vaikutuksesta oppilaitten käyttäytymiseen. Helsinki. Monografia on mitä ilmeisimmin omakustanne. Googlettamalla siihen löytyi  osumia vain divareista.

AHMIN teosta lentomatkoilla Ouluun ja takaisin, ja tulen jakamaan minua innostuttaneita asioita muutamassa erässä.
Mutta ihan aluksi haluan esitellä miehen.

Erkki Viljanen
Kasvatustieteen professori Erkki Viljanen syntyi  5. 2. 1925 Urjalassa. Hän kuoli 82 vuoden iässä 18. 9. 2007 Jyväskylässä.

Viljanen kirjoitti  ylioppilaaksi 1945 Helsingissä Lapinpuiston yhteislyseosta.  Hän suoritti ensin kansakoulunopettajan tutkinnon Rauman seminaarin ylioppilashospitanttiluokalla vuonna 1948 ja sitten aineenopettajan ja  filosofian kandidaatin tutkinnon vuonna 1953. Akateeminen ura eteni verkkaisesti: Filosofian lisensiaatti hänestä tuli Helsingin yliopistossa vuonna 1962. Filosofian tohtorin tutkinnon hän sai  Oulun yliopistossa vuonna 1970 45 vuoden iässä.

Viljasella oli pitkä kokemus koulun  arjesta. Hän toimi  kansakoulunopettajana Helsingin suomalaisessa kansakoulussa kymmenen vuotta ja  sitten neljä vuotta psykologian ja veiston tuntiopettajana Oulunkylän yhteiskoulussa. Hallinnollista pätevyyttä hän hankki toimimalla Karkkilan ja Oulun piirien vt. kansakouluntarkastajana vuosina 1954–56. Vuodet 1958-1963 hän oli koulupsykologina Helsingin kaupungin kasvatusneuvolassa.

Vuonna 1963 Viljanen  siirtyi opettajankoulutustehtäviin: Ensin Heinolan seminaariin  lukuvuodeksi 1963–64 ja  sitten Hämeenlinnan seminaariin lukuvuodeksi 1964–65. Oulun yliopistossa hän työskenteli  vuodet  1965–70. Työnsä ohessa hän luennoi Kajaanin seminaarissa  1969–74, toimi Oulun yliopiston ja Kajaanin seminaarin yhdysmiehenä vuodet 1969–74 sekä  mm. Kainuun korkeakoulun tieteellisen valtuuskunnan jäsenenä vuonna 1971. Vuodet 1970–75 hän oli Oulun yliopiston kasvatustieteen apulaisprofessori. Saman yliopiston kasvatuspsykologian dosentti Viljanen oli vuodesta 1972.

Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professorina Viljannen toimi vuodet 1975–91, kunnes jäi eläkkeelle.  Hän toimi virkansa ohella valtakunnallisen opettajankoulutusneuvoston jäsenenä ja varapuheenjohtajana vuosina 1978–84 sekä kasvatustieteen tiedekunnan dekaanina ja opettajankoulutuslaitoksen johtajana vuodet 1980-85. Suomen kasvatustieteellisen seuran työjäsenen hän oli vuoden 1973 ja esimies vuodet 1985–87.

Professori Viljanen oli mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa  1970-luvun tutkinnonuudistusta, jossa luokanopettajankoulutus muutettiin aluksi  kolmivuotiseksi ylioppilaspohjaiseksi tutkinnoksi ja myöhemmin maisteritutkinnoksi. Hän teki pioneerityön opettajankoulutuksen tieteellisen perustan luomisessa. Viljanen pyrki kehittämään opetusharjoittelua tutkimuslähtöisemmäksi liittämällä siihen kokeilevaa toimintaa. Hänen aloitteestaan  käynnistyi opettajankoulutuksen kehittämistutkimusten sarja, jossa  tutkittiin monipuolisesti  opettajankoulutusta. Hän myös suunnitteli ja kehitti opettajien jatko- ja täydennyskoulutusta. Hän käynnisti tieteellisen jatkokoulutuksen opettajankoulutuslaitoksessa.

Viljasen omaan tutkimusintressiin kuuluivat mm. koulusaavutustestit, differentiaalipsykologia,  oppimisen psykologia opetus-ja kasvatustyössä sekä evaluaatio.

Tässä blogissa on aikaisemmin esitelty Viljasen teos "Kasvatustiede". http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2009/06/kasvatustiede.html

Ks. lisää Viljasesta mm.
http://www.opettaja.fi/pls/portal/docs/PAGE/OPETTAJALEHTI_EPAPER_PG/2007_50/116700.htm

”Aika palijon vaikuttaa minkälainen ilime opettajalla on naamalla.”

TERVEISIÄ Oulun opi-päiviltä. Tapahtumalla on pitkä historia, vuodesta 1971 lähtien opi-päiviä on toteutettu joka kolmas vuosi Oulussa. Ensi vuonna on vuorossa Kuopio. Sitten on tauko (koska Turussa toiminta on kuukahtanut)

HIENO tapahtuma. Yli 30 luennoitsijjaa, rinnakkaiset luennot + tietoiskut+ näyttelyosastot + oheisohjelmaa...  Järjestelyt varsin vimpan päälle.

NOSTAN tämän  lastun  alkuun esille yhden luennon, oikein pysäyttävän. Lastun lopussa on nostoja paikallisen Kaleva-lehden Opi-raportoinneista, joita toteuttivat alan opiskelijat. Mainio idea.

”Aika palijon vaikuttaa minkälainen ilime opettajalla on naamalla.”  

Tanja Äärelä väitteli  tohtoriksi vuonna 2012 narratiivisella otteella toteutetulla tutkimukseellaan nuorten vankien kertomksista peruskouluajoistaan. Merkittävä tutkimus meille kaikille, joita kiinnostaa kysymys koulun ja syrjäytymisen yhteyksistä. Väitöskirjaansa varten Äärelä haastatteli kuukauden aikana 29:ää 17-21-vuotiasta vankia Pelson ja Oulun vankiloissa.

Pohjankartanon koulun iso sali oli täynnä opettajia, jotka kuuntelivat Taina luentoa molemmat korvat auki.

Lapsina osa vangeista  oli ollut sulkeutuneita, osa ulospäin suuntautuneita. Osalla käyttäytymisongelmat alkoivat jo ala-asteella, mutta suurella osa  ne räjähtivät yläkoulussa.

Koululaisena heillä oli ollut heikko motivaatio.  He eivät jaksaneet yrittää. He olivat olleet levottomia. Silti he uskoivat, että pystyvät oppimaan, jos jokin asia kiinnostaa. Monilla oli myös näyttöä siitä (esim. kertotaulu oli päntätty koulun jälkeen). Heillä oli vahva käsitys, että he ovat huonompia kuin muut.

Nuoret vangit puhuivat myös opettajistaan. Osa oli ollut reiluja. Kaikki eivät. Osaa he olivat päättäneet tietoisesti kiusata. Osa hölmöilyistä oli tahattomia. Osa tahallisia. Erityisesti heitä "vitutti", kun heidän rikkeensaä huomattiin, he saivat pyytää anteeksi. Mutta kun opettaja syytti heitä aiheetta, anteeksipyyntöä ei kuultu. Kun he kiusasivat, heitä  rangaistiin, kun heitä kiusattiin, opettajat olivat sokeita. Kun he yrittivät, sitä ei huomattu. Opettajat vaativat heiltä älyttömiä asioita (esim. matematiikassa kolmen ruudun marginaali).

Kun koulu ei maistunut, sieltä jäätiin pois ja ajauduttiin rikoksiin. Koulumenestyksen sijaan meritoidutaan kovina tappelijoina.

Äärelän luennon missio oli korkeasti eettinen. Elämä ei ole reilua. Kaikille yhteistä koulua käy myös lapsia, joista ei ole pidetty hyvää huolta. Jotka ovat kokeneet tosi rankan lapsuuden. Perhe-elämä on ollut kaaootista. Moni heistä on ollut yhteiskunnan jykevän tukikoneiston piirissä, mutta silti he ovat joutuneet vankilaan. Useimmiten väkivalta- tai henkirikoksista. Aineistossa oli mm. poika, joka oli tappanut oman isänsä ja oman kokemuksensa mukaan pelastanut äitinsä ja sisaruksena jatkuvalta pelolta. Häntä ei kaduttanut.

Nuoret vangit kokivat, etteivä he tulleet kouluissa kuulluiksi. He  kokivat tulleensa  kohtuuttomasti kohdelluiksi. Ennen muuta he  kuulivat, että ovat huonompia kuin muut.  Autenttiset lainaukset nuorten vankien puheista vetivät hiljaiseksi.

MINKÄ pitäisi muuttua? Joidenkin opettajien käyttämät kovennetut rangaistukset eivät näihin nuoriin pure. Äärelä uskoi positiiviseen vahvistamiseen. Hän haastoi kuulijoita välitämään kaikista lapsista ja tukemaan kaikkien itsetuntoa. Siirryttyään erityisopettajasta tutkijaksi hän on alkanut kehitellä opettajuuden laatukriteereitä tästä näkökulmasta. Vielä vaiheessa oleva lista tuntui tosi hyvältä:
-  Oletko saatavilla?
-  Oletko läsnä?
-  Välitätkö?
-  Kuunteletko?
-  Tuetko?
-  Puututko?
-  Tartutko?
-  Ymmärrätkö huumoria?
-  Annatko anteeksi?
-  Pyydätkö anteeksi?
-  Ethän jätä yksin?

Äärelän väitöskirja löytyy osoitteesta: http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/87815/Äärelä_actaE_105.pdf?sequence=3

Tapahtunaan oli onnistuttu myymään melkoinen määrä näyttelypöytiä.

OPIa livenä
OPI-päivien antia saattoi seurata sanomalehti Kalevan sivuilta osoitteessa www.kaleva.fi.
11 Oulun Amk:n journalismin opiskelijaa valokuvasi ja kirjoitti juttuja OPI-päiville perustetussa väliaikaisessa toimituksessa. Tässä poimintoja heidän jutuistaan:

Opetushallituksen pääjohtaja: Suomen opettajain- koulutus ei ole ajan tasalla
Suomalaista opettajainkoulutusta on uudistettava, vaatii Opetushallituksen pääjohtaja Aulis Pitkälä.

Professori: Oppilas luokassa pääosaan opettajan sijasta
Kouluissa tulisi pyrkiä eroon opettajakeskeisestä oppilaita passivoivasta luennoinnista, sanoo Helsingin yliopiston kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka.

Haavisto: ”Tulevaisuuden kehitysapu voisi olla koulutusapua”
Kehitysministeri Pekka Haaviston (vihr.) väläyttää, että tulevaisuudessa Suomeen voitaisiin ottaa kehitysmaista opiskelijoita

Painetut oppikirjat katoavat kouluista
Tekniikka syrjäyttää vanhat perinteet. Sähköiset oppikirjat korvaavat nopeasti painetut kirjat ja luokkahuoneessa kirjoitetaan jatkossa interaktiiviselle taululle perinteisen liitutaulun sijaan.

Kouluttamattomat miehet elävät 12,5 vuotta vähemmän
Suomessa 35-vuotiaiden miesten ylimpien ja alimpien tuloluokkien eliniänodote eroaa 12,5 vuotta ja naisilla 6,8 vuotta.

Pidentyneet oppitunnit pilaavat sisäilmaa
Alun perin oppitunnin pituus oli 45 minuuttia, nyt 75 minuuttia. Ilmanvaihto ei pysy muutoksessa mukana, kertoo työhygieenikko Tuomo Lapinlampi Oulun alueterveystyölaitokselta.

Ylioppilaskirjoitukset muuttuvat täysin sähköiseksi
Lukion ylioppilaskirjoitukset on tarkoitus muuttaa täysin sähköiseen muotoon vuoteen 2019 mennessä.

Arhinmäki: Opettajille ei lisäoikeuksia kurinpitoon
Koulujen turvallisuuteen liittyvät ongelmat eivät ratkea lisäämällä opettajien kurinpito-oikeuksia, sanoo kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki.

OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen puhui täydelle salille opettajuu-
desta.

OAJ selvittää koulutuksen tulevaisuutta Tulevaisuus-koneella
Opettajien ammattijärjestö OAJ on avannut verkkosivut, jonka kautta ihmisiä kehotetaan ottamaan kantaa koulutuksen puolesta.

Barometri: Opettajien työssä jaksaminen muita aloja heikommalla tasolla
Opettajien työbarometri kertoo opetustyön tulevaisuuden haasteista.

Arhinmäki huolissaan yleissivistyksestä
Kulttuuri- ja opetusministeri Paavo Arhinmäki kritisoi Pohjois-Suomen Opettajainpäivillä voimakkaasti tuntijakotyöryhmän esitystä.

Marja Koukkari sai Vuoden opettaja -palkinnon
Kannustavana opettajana tunnettu Marja Koukkari valittiin Vuoden opettaja -palkinnon saajaksi Pohjois-Suomen opettajainpäivillä