Kirjoja

Kirjoja

sunnuntaina, joulukuuta 08, 2013

Oppilashuoltoa uudistetaan - parempaan suuntaan?

Sosiaali- ja terveysministeriön Lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin neuvottelukunta järjestää  Säätytalolla torstaina 12. 12. klo 9 - 16.30 päätösseminaarin otsikolla:

Tienviitat lasten ja nuorten palvelujen vahvistamiseksi
SEMINAARIN tarkoitus on vahvistaa ja integroida sote-uudistuksen avulla lasten, nuorten ja perheiden sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja osana palvelukokonaisuutta. Samalla tuodaan näkyväksi varhaisen tuen ja muun ehkäisevän toiminnan merkitys syrjäytymisen ehkäisyssä. Päivän puheenjohtajana  on neuvottelu-kunnan puheenjohtaja, ylijohtaja Aino-Inkeri Hansson. Minua on pyydetty puhumaan yhteisöllisestä oppilashuollosta. Aikaa on about 20 minuuttia.

SEMINAARIN ohjelma on seuraava: 
9.00   Aamukahvi
9.30   Seminaarin avaus. Peruspalveluministeri Susanna Huovinen
9.45   Lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin tutkimustulokset tien viitoittajina. Erikoistutkija Reija Paananen, THL
10.15 Tukea terveydelle ja hyvinvoinnille uudesta oppilas- ja opiskelijahuoltolaista.
- Tuleva laki (HE 67/2013) pähkinänkuoressa. Neuvotteleva virkamies Marjaana Pelkonen, STM
- Yhteisöllisen opiskeluhuollon mahdollisuuksista ja mahdottomuuksista. Rehtori Martti Hellström, Auroran koulu, Espoo
- Suuntana oppilas- ja opiskelijahuollon yhteen sovittava johtaminen. Perhepalveluiden johtaja Johanna Will-Orava, Mikkeli  ja Tutkimusprofessori Marja-Leena Perälä, THL
11.30  Opiskeluterveydenhuollon keinot tarkentumassa. Neuvotteleva virkamies Maire Kolimaa, STM
12.00 Lounas
13.00  Mihin suuntaan lastensuojelu? Neuvotteleva virkamies Marjo Lavikainen, STM
13.30 Miten lasten ja nuorten palvelujen porrastus helpottaa matkantekoa?
- Lapsiperhepalveluiden monialainen kokonaisuus ja tuen porrastaminen. Kokemuksia Etelä-Pohjanmaalta. Projektikoordinaattori, YTM Sirpa Tuomela-Jaskari, Ella-hanke, Seinäjoki
- Ehkäisevästä perhetyöstä vaikuttavaa varhaista tukea. Toimialajohtaja Tiina Kirmanen, Imatra
-  Miten sote-uudistus muuttaa sairaan lapsen hoitoa - erikoissairaanhoidon näkökulma. Naisten ja lastentautien toimialajohtaja Jari Petäjä, HYKS
14.30 Kahvi
15.00 Miten matkaa jatketaan yhdessä. Paneelikeskustelu lasten, nuorten ja perheiden palvelujen uudistamisesta. Ehkäisyä vai hoitoa? Vai sekä että? Miten nykyiset voimavarat tehokkaampaan ja vaikuttavampaan käyttöön? Miten lasten, nuorten ja perheiden palvelut isolle agendalle?
Keskustelijoina:
- Hyvinvointipalveluiden toimialajohtaja Tiina Kirmanen, Imatra
- Sosiaalityön ja perhepalveluiden tulosalueen johtaja Erkki Penttinen, Vaasa
- Lastenpsykiatrian vastuualuejohtaja, ylilääkäri Pälvi Kaukonen, PSHP
- Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula
- Keskustelun johdattelijana: toimittaja Tiina Merikanto, YLE
16.15. Suunta kohti parempaa. Neuvottelukunnan ehdotus lasten, nuorten ja perheiden palveluiden jär- jestämiseksi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelu-uudistuksessa Neuvottelukunnan puheenjohtaja Aino-Inkeri Hansson
Seminaarin päättäminen

Martti Hellström
Yhteisöllisen oppilashuollon mahdollisuuksista ja mahdottomuuksista. Versio 1.0
Eduskunnassa on parhaillaan työn alla lakiesitys, jolla uudistettaisiin oppilas- ja opiskelija-huoltotoimintaa.  Oppilashuoltoon kuuluvat  opetussuunnitelman mukainen oppilashuolto sekä oppilashuollon palvelut, jotka ovat  kansanterveyslaissa tarkoitettu kouluterveydenhuolto ja b) lastensuojelulaissa tarkoitettu kasvatuksen tukeminen. c) Kouluruokailu. Oppilashuoltotyö kuuluu kaikille kouluyhteisössä työskenteleville aikuisille sekä oppilashuoltopalveluista vastaaville viranomaisille osana omaa perustyötään.

Hallituksen esitys löytyy finlexiasta tästä linkistä. Se lupaa, että jatkossa oppilashuollon palveluita on oltava saatavilla joka puolella maata, joka koulussa. Palvelut luvataan myös lukiolaisille ja toisen asteen ammattioppilaitoksissa  opiskeleville. Psykologin  puheille on päästävä tietyssä ajassa. Jne. Painetta lastensuojelun asiakkaaksi halutaan keventää oppilashuollon avulla. Oppilaille halutaan myös matalan kynnyksen palveluita. Opetuksen ja koulutuksen järjestäjän olisi asetettava koulukohtainen monialainen opiskeluhuoltoryhmä. Hyvä.

ESITYKSEEN liittyy myös painopisteen siirtäminen 1. ongelmien ratkaisemista ennaltaehkäisevään toimintaan ja 2. yksilötason toiminnasta yhteisötason toimintaan. Toimintaa halutaan suunnitelmallisemmaksi. Suomeksi se tarkoittaa 3. siirtymää tosiasiallisesta toiminnasta suunnitelmapapereiden ja raporttien kirjoittamiseen.

KUKAAN ei varmaan vastusta fokuksen siirtämistä ennaltaehkäisyyn. Mutta on oltava realisti. Akuutit kriisit on hoidettava. Nykyiset resurssit eivät riitä edes niihin.

SIIRTYMÄ yksilötason toiminnasta yhteisölliseen herättää kysymyksiä. Miksi oppilashuollon resursseja halutaan suunnata toimintaan, joiden edistäminen  on jo säädöksissä määrätty rehtorille, opettajille, aamu- ja iltapäivätoiminnan henkilöstölle, koulunkäyntiavustajille jne. (edistetään terveyttä, hyvinvointia ja turvallisuutta; vahvistetaan kasvua suojaavia tekijöitä,  ludaan oppilaiden kasvua, kehitystä ja terveyttä  tukevaa, tervettä ja turvallista  oppimis- ja kasvuympäristöä ja arkea, madalletaan nivelvaiheen haasteita, analysoidaan riskejä, poistetaan riskitekijöitä, kehitetään, seurataanja arvioidaan koko kouluyhteisön, oppilaitoksen, yksittäisten luokkien ja ryhmien hyvinvointia; edistetään myönteistä vuorovaikutusta ja keskinäisen huolenpidon ilmapiiriä, kummiluokka-, tukioppilas-, vertaissovittelu- ja välituntivastaavatoimintaa.)? Ei näitä asioita voi ohjata opettajakunta ohittaen.

JÄRKEÄ on varmaankin siinä, että Ohr:n sisällä  tapauskohtaisiin parityöskentelyihin.

ESITYKSESSÄ ideoidaan, että yksittäisen opiskelijan tukemiseksi voitaisiin tarvittaessa koota monialainen asiantuntijaryhmä, jonka toiminta dokumentoitaisiin ryhmän yhteisesti käytettävissä olevaan opiskeluhuollon kertomukseen. Tarkoituksena on, että yksittäisen opiskelijan asioita käsiteltäi- siin tilannekohtaisesti kootussa suppeassa asiantuntijaryhmässä. Siihen kuuluisivat kulloisenkin tarpeen mukaan joitakin seuraavista kyseisen oppilaitoksen opiskeluhuoltoa toteuttavista henkilöistä: terveydenhoitaja, kuraattori, psykologi, opinto-ohjaaja ja opiskelijan ryhmänohjaaja tai muu siinä tilanteessa keskeinen opettaja. Asiantuntijaryhmä nimeäisi keskuudestaan vastuuhenkilön. Huom! Rehtori ei olisi mukana.  Sama ryhmä tai sen yksittäiset asiantuntijajäsenet voisivat toimia myös opetushenkilöstön tukena koulun työrauhaan, kurinpitoon sekä opetuksen järjestämiseen ja toteuttamiseen liittyvissä hallinnollisissa ja sisällöllisissä kysymyksissä.

Ohr:n sisällä uskon tapauskohtaisiin parityöskentelyihin.

KIRJAAMISEEN kuluu nyt aivan valtavasti aikaa. Onko se aina oikeasti tarpeellista? Dokumentointi-idiotismi"on jo nyt lamaannuttanut kouluissa monia hyviä oppilashuollon uusia innovatiivisia tuen ja avun muotoja.  Byrokratiaa pois ja toimintaa tilalle.

LUIN hallituksen esitystä itsekkäästi pedagogiikan ehdoilla ja koulun ja lasten ja nuorten oppilas-roolin näkökulmasta, mikä on varmaankin väärä lähtökohta. Mutta siitä näkökulmasta haluan nostaa esiin seuraavia ajatuksia:

1. Oppilashuolto on oppilaan koulun-käynnin ja opiskelun turvaverkko
PEDAGOGIN näkökulmasta koulujärjestelmän lopullisena päämääränä on luoda jokaiselle lapselle ja nuorelle eväät onnelliseen elämään. Onnelliseen elämään kuuluu, että löytää oman paikkansa yhteiskunnassa. Tämä edellyttää oikeanlaista osaamista,  kasvua persoonaksi, täydeksi omaksi itseksi ja vastuulliseksi kansalaiseksi.

Tämä taas edellyttää, että lapsi ja nuori käyttää hyväkseen koulun tarjoamia kasvun ja oppimisen aineksi. Tämä taas edellyttää onnistumisen kokemuksia. Tämä edellyttää paitsi kannustavaa opetusta ja innostavia opetusjärjestelyitä,  sitä, että oppilas pystyy pitämään itsensä opiskelun mielentilassa. Muutoin oppiminen jää satunnaiseksi.

Tämä edellyttää oikeanlaista tukea ja apua oppimiselle ja kasvulle. Opettajien on kyettävä nostamaan oppilas takaisin opiskelun tilaan. Joskus putoaminen on niin syvää, että oppilas ei ole aidosti koulukuntoinen eikä opiskeluvastikkeellinen. Tällaisissa tilanteissa vaaditaan ihan  muuta kuin pedagogista osaamista. Tätä on oppilashuollon työntekijöillä.

Mutta onko heillä aikaa siihen?  Aurorassa kuraattorilla ja koulu-psykologilla on aikaa 316 oppilaalle 6 tuntia viikossa. 1 minuutti/oppilas.

LAAJAN  opetuksen käsitteen kautta näkee, että suora opettaminen on vain yksi osa opettajan työtä ja opetusta. Opetukseen kuuluu pedagogista ohjausta, oppilaanohjausta,  kasvatuskeskusteluja, erilaisia tuen muotoja, kuntoutusta ja jopa kurinpitokeinoja. Opettaja tekee siis paljon.

MITÄ lisäarvoa moniammatillinen oppilashuolto voisi tuoda oppilaan koulutyöhön? Käytännössä tällä hetkellä keskustelutilaisuuksia oirehtiville oppilaille tai heidän vanhemmilleen. Testausta, kun pohditaan eräitä erityisen tuen muotoja. Koulun oppilashuollon ja  mm. lasten ja nuorten psykiatristen palveluiden välillä on muuri.

KOULUN OHR:n pitäisi olla papereita naputtavan OHR:n sijasta luokkiin jalkautuva, kävelevä OHR.
Aikaa pitäisi olla siihen, että seurataan luokkien työtä autenttisissa tilanteissa ja ideoidaan paremmin toimivia käytänteitä. OHR:llä pitäisi olla aitoa valtaa saada lisäapua lapsille, jos kouluntason osaaminen ja keinot eivät riitä.

VARSINKIN yläkouluissa on oppilaita jotka eivät tulevat kouluun. Ne, jotka jäävät kotiinsa eri tavoin oireillen. Kuka hakisi  vetäytyvät nuoret  kouluun, millä valtuuksuilla ja millä resursseilla?  Jotkut eivät kykene olemaan tilassa, jossa on monia muita oppilaita.

2. Moniammatillisen oppilashuollon tärkein lisäarvo on sen kyky katsoa asioita laatikon ulkopuolelta
HALLITUKSEN esityksen mukaan oppilaitoskohtaista opiskeluhuoltoryhmää johtaisi koulutuksen järjestäjän nimeämä edustaja. Rehtoria ei mainita. Jotta ryhmä olisi aidosti monialainen tämän lain tarkoittamassa hengessä, tulisi siinä olla koulun tai oppilaitoksen, koulu- tai opiskelu- terveydenhuollon sekä psykologi- ja kuraattoripalvelujen edustajia. Lisäksi olisi huolehdittava oppilaiden tai opiskelijoiden ja tarpeen mukaan vanhempien ja muiden tarvittavien asiantuntijoiden kuten erityisopettajien ja oppilaanohjaajien edustuksesta. Miten salassapito tällä kokoonpanolla onnistuu?
OPETUKSEN järjestämisen näkökulmasta  nykyisen oppilashuoltoajattelu hankalin kohta liittyy lasta ja hänen perhettään koskevan tiedon luottamuksellisuuteen. Teksti kuuluu näin: Vallitseva käytäntö, jossa laajapohjaisen oppilashuoltoryhmän tehtäviin usein kuuluu yksittäisten oppilaiden tai opiskelijoiden tuen tarpeen selvittämisessä ja järjestämisessä tarvittavan työnjaon suunnittelu ja yhteistyön koordinointi, on oppilaan tietosuojan kannal- ta ongelmallinen. Työtapa johtaa helposti sii- hen, että yksittäisen oppilaan asioista keskustellaan sellaisen henkilön läsnä ollessa, jonka työtehtäviin asiat eivät välittömästi kuulu tai siihen, ettei tilanteessa voida antaa tarvittavia tietoja. Mm. uudet wilmaohjeet kuraattorien ja terveydenhoitajien osalta hidastavat ja vaikeuttavat yhteistyötä.

OHR:n erityinen lisäarvo on minusta siinä, että  moniammatilliset aivot voivat luoda yhdessä johonkin lapseen liittyvän huoleen aivan innovatiivisen ratkaisun. Nyt saadaan käyttää vain niitä aivoja, joilla on "asiakkuus" ko. lapseen.

KOULUJEN oppilashuollon tukivalikkoon tulisi saada mm. perhe-ja nuorisotyön voimavaroja.

MONIAMMATILLINEN ryhmä voi nähdä koulun arjessa asioita, jotka  haittaavat koulussa pysymistä. Oppilaiden syrjäytymiseen vaikuttaa olennaisesti heikko koulumenestys. Huolestuttava  tutkimukseen pohjautuva havainto on , että heikoista oppijoista vain vähemmistö on saanut tuki- tai erityisopetusta. Erityisesti maahanmuuttujataustaiset oppilaat ovat saaneet vain vähän tukea.  Monen lapsen oireilu, kyvyttömyys/haluttomuus keskittyä ja ottaa vastuuta ovat asioita, jotka näkyvät meillä koulussa. Kuitenkin niiden taustalla on usein jotain, jota koulu ei ole aikaan saanut, eikä koulu kykene noita asioita poistamaankaan.

YHDESSÄ toimimalla voidaan myös luoda innovatiivisia uusia työtapoja. OHR voi toimia  tiimipareina ja lastensuojelun, teinin ja vanhempien sekä hoitotahojen yhteistyökumppanina. Uusien ja luovien vaihtoehtojen kehittämiseen tarvitaan kaikkia. Rehtorin kuuluu johtaa ohrää jatkossakin, koska hän määrittää resursseja ja on vastuussa kaikesta.

3. Oppilashuollon ja muiden toimijoiden välissä olevat Berliinin muurit on purettava
HALLITUKSEN esityksessä nostetaan esiin mm. salassapitosäädöksistä nouseva erikoisuus:  Opettajan on tiedettävä, milloin hän toimii opettajana ja milloin hänen toimintansa on osa opiskelu- huoltoa. Pykälän 1 momentin mukaan tämä rajanveto tapahtuisi niin, että toimiessaan lain 14 §:ssä tarkoitetussa monialaisessa asiantuntijaryhmässä yhteistyössä esimerkiksi psykologin tai kuraattorin kanssa, kyseessä olisi opiskeluhuolto. Ollessaan oppilaan kanssa kahden opetustilanteessa, kyseessä olisi opetus. Rajanveto on tärkeä, koska opettajan täytyy tietää, milloin noudatetaan tämän lain säännöksiä esimerkiksi kirjaamisvelvoitteista ja milloin taas koulutusta koskevia lakeja.Arkijärjen kannalta järjetöntä.

LASTA auttavien tahojen välille on rakennettu muureja, jotka estävät yhdessä toimimisen. Esim. vanhemmilla ei ole oikeutta saada tietoa 13-vuotiaan ehkäisypillereistä, mutta oppitunnilta poistaminen viideksi minuutiksi pitää viipymättä raportoida kotiin. Yhteisen ymmärryksen lisääminen eri toimijoiden kesken lisää perheiden tuen vaikuttavuutta,

OPPILASHUOLTO nähdään lakitekstissä nimenomaan lapsen ja hänen perheensä palveluna. Koulussa on kuitenkin lähes tehotonta yrittää auttaa lasta, jos opettaja suljetaan toiminnan ulkopuolelle. Minusta oppilashuollon tärkeä tehtävä olisi myös auttaa opettajaa. Jos opettajan  keinot loppuvat,  jos hänen voimansa loppuvat, siitä ei hyvää seuraa oppilaallekaan.

LASTENSUOJELU on lujilla. Asiakkuuden lastensuojelussa saa vireille ilmoituksella tai pyynnöllä, joita käsitellään myös vanhempien kanssa. Lastensuojelu haluaa  toimia avoimesti perheen kanssa. Siksi tarvitaan vireillepano. Lasternsuojelu voi tehdä työtä kodeissa.  Sen  on mahdollista käyttää myös tahdonvastaisia toimenpiteitä, Pitäisikö löytää myös matalamman kynnyksen konsultointiväyliä?

OHR on täysin kädetön, jos kaikki apukanavat (mm. perheneuvola) ovat tukossa! Ei paljon lasta auta että kahden kuukauden väkein päivitellään ja katsellaan tilannetta. Avun prosessit ovat liian hitaat. Monesta opettajasdta tuntuu, että koulun oppilashuollon ja sosiaalipuolen välissä on oppilaan mentävä aukko, josta kukaan ei ota koppia.

Koulun ja keskeisten sote-palvelujen välille tulisi luoda pysyvä yhteistyörakenne. Voitaisiinko palvelujen tuoda fyysisesti kouluihin?

Yksi harkittava vaihtoehto olisi, että jos oppilasta ei voida auttaa pedagogisin keinoin olisi voitava taata jopa määrätä oppilaalle ja vanhemmille tapaaminen psykososiaalisiin oppilashuollonpalveluihin. Hyviä kokemuksia on myös  perhetyöntekijöistä, jotka auttavat perhettä  viikon pari. Tällaiselle perheelle tulisi voida tarjota myös klinikkakäyntejä  tms. palvelua arvioidun tarpeen mukaan.

Pitäisikö meidän luoda kokonaan uudenlainen instituutio: perhepalvelukeskus, jonka puoleen perheet ei uskalla kun pelkää häpeää ja lasten huostaanottoa? Nyt niitä lapsia, joiden vanhemmat siirtävät heidät toiseen kouluun heti ongelmien ilmaannuttua, on liikaa.

5. Yhteisöllinen oppilashuoltotyö - vaihtoehtoinen tapa ajatella
AIDOSTI yhteisöllistä olisi oppilashuoltotyö, jota koko koulutyhteisö tekee yhdessä. Myös kodit. Koulu, sosiaalityö, lastensuojelu, erityisnuorisisotyö ja tarvittaessa myös poliisi, pitäisi saada nykyistä toimivampaan yhteistyöhön.

Ymmärtäisimmekö oppilashuollon uudella, raikkaalla tavalla militaristisen analogian kautta. Oppilashuolto olisi kuin armeijan (tai jalkapallojoukkueen)  huoltojoukot. Huoltojoukkojen tehtävänä on ylläpitää yksilön ja sotivien joukkojen taistelukykyä (jalkapallojoukkueen pelitahtoa), taistelun kestoa ja suorituskykyä. Huollon toiminta  vaikuttaa sotatilanteessa  (pelitianteessa) voimakkaasti joukkojen toimintakykyyn ja mielialaan.

KOULUN tason OHR olisi kenttähuolto, joka pitää kouluyhteisön kunnossa ja korjaa, antaa hoitoa ja muonittaa. Huollon ja kentän välillä on tiedon kuljettava.  Ns. liputushankkeesta voitaisiin omaksua periaate: kun useampi kuin yksi toimija on huolissaan, se kerrotaan kodille. Nyt vain tarvittaisiin työkalu, jolla huoli liputettaisiin. Näin turvattaisiin huoltajien oikeudet kuulla huolesta ensimmäisenä. On aihetta pohtia, miltä tuntuisi, jos joukko asiantuntijoita kokoontuisi keskustelemaan itsestämme ongelmistamm ja siitä, miten ne pitäisi ratkaista. Kysymättä meiltä? Sellainen vei pohjan luottamukselta ja yhteistyöltä. Tuloksellinen työ lapsen hyväksi vaatii kuitenkin vanhempien täyden tuen. Sen saamiseksi kannattaa nähdä vaivaa. Tavoitteena siis lapsen etu. Kodin ja koulun keskustelyissa syyliisten etsiminenja pakoilu voidaan ehkäistä avoimella ja voimavaraistavalla keskustelulla.

1 kommentti:

enkeliporsas kirjoitti...

Enkeliporsas eli Kai-Ari Lundell:

Ylipäätään olisi tärkeää, että kaikkialla Suomessa olisi oppilashuoltoa.

Pitäisi antaa sanktioita niille vastuuttomille kunnille, jotka tietoiset laiminlyövät oppilashuoltoa.

Oppilashuollellekin olisi laadittavat normit, joiden toteuttamista myös valvottaisiin.

Martti:

"ESITYKSEEN liittyy myös painopisteen siirtäminen

1. ongelmien ratkaisemista ennaltaehkäisevään toimintaan ja 2. yksilötason toiminnasta yhteisötason toimintaan. Toimintaa halutaan suunnitelmallisemmaksi.

Suomeksi se tarkoittaa 3. siirtymää tosiasiallisesta toiminnasta suunnitelmapapereiden ja raporttien kirjoittamiseen."

Enkeliporsas:

Olen painottanut omassa blogissani juuri samoja asioita.

Resurssit on siirrettävä aivan koulutien alkuun, esikouluun ja alakoulun kolmelle ensimmäiselle luokalle. Alussa ongelmat ovat vielä sellaisia, että niille voidaan vielä jotain tehdäkin.

Korjaaminen tulee myöhemmin kalliiksi, osin jopa mahdottomaksi.

Jokainen alkuun sijoitettu euro tuo takaisin monta sosterin euroa.

Ennaltaehkäisy paitsi, että se on tehokasta, tuo myös säästöä.