Ns. työrauhapaketti muuttaa koulun kurinpitokeinovalikkoa

OAJ:lla oli varsin merkittävä osuus siinä, että hallitus ryhtyi toimiin ja päivitti koulun käytettävissä olevaa kurinpitokeinovalikkoa.Vuosien kiivailujenkin jälkeen eduskunta hyväksyi lakimuutokset joulukuussa-kuin salaa.

Uudet säännöt  astuvat voimaan heti tammikuussa.  Opettajien edelly-tetään osaavan toimia lain mukaan, vaikka moni käytännön asia on vielä ratkaisematta.

Ennen Wanhaan
TÄHÄN asti koulussa on pidetty kuria seuraavilla keinoilla (Perusopetuslaki 1998; 36 §13.6.2003/477)

Oppilas, joka häiritsee opetusta tai muuten rikkoo koulun järjestystä taikka menettelee vilpillisesti, voidaan määrätä (1) jälki-istuntoon enintään kahdeksi tunniksi tai hänelle voidaan antaa (2) kirjallinen varoitus. Jos rikkomus on vakava tai jos oppilas jatkaa edellä tarkoitettua epäasiallista käyttäytymistä jälki-istunnon tai kirjallisen varoituksen saatuaan, oppilas voidaan (3) erottaa enintään kolmeksi kuukaudeksi. Kirjallinen varoitus ja määräaikainen erottaminen ovat kurinpitorangaistuksia.

Opetusta häiritsevä oppilas voidaan (4) määrätä poistumaan jäljellä olevan oppitunnin ajaksi luokkahuoneesta tai muusta tilasta, jossa opetusta annetaan, taikka koulun järjestämästä tilaisuudesta.

(5) Oppilaan osallistuminen opetukseen voidaan evätä enintään jäljellä olevan työpäivän ajaksi, jos on olemassa vaara, että toisen oppilaan taikka koulussa tai muussa opetustilassa työskentelevän henkilön turvallisuus kärsii oppilaan väkivaltaisen tai uhkaavan käyttäytymisen vuoksi taikka opetus tai siihen liittyvä toiminta vaikeutuu kohtuuttomasti oppilaan häiritsevän käyttäytymisen vuoksi.

(6) Kotitehtävänsä laiminlyönyt oppilas voidaan määrätä työpäivän päätyttyä enintään tunniksi kerrallaan valvonnan alaisena suorittamaan tehtäviään.

Tammikuusta alkaen
NYT on opeteltava toimimaan hieman toisin. Eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen siten, että otetaan huomioon sivistysvaliokunnan huomautukset. Näin kerrotaan ministeriön sivuilla. Muutokset edellyttävät ja niistä myös henkii oppilasta kunnioittava ammatillinen toiminta.Valiokunnan mielestä ehdotetuilla säännöksillä on myös ennaltaehkäisevä vaikutus, ja ne lisäävät oppilaiden ja opiskelijoiden hyvinvointia ja turvallisuuden tunnetta. Osallistumiseen liittyvät muutokset osaltaan vahvistavat koulujen ja oppilaitosten työrauhaa sekä demokratiakasvatusta. Kurinpidon keinovalikkoa on laajennettu. Uusia keinoja ovat nyt:

(1) Kasvatuskeskustelu, joka on uusi kasvatuksellinen keino puuttua oppilaan häiritsevään tai epäasialliseen käyttäytymiseen. Kasvatuskeskustelusta tulee ensisijainen keino puuttua rakentavasti oppilaan moitittavaan käyttäytymiseen. Sillä haetaan myös kustannussäästöjä. Kasvatuskeskustelu voidaan järjestää kerralla tai useammassa osassa koulupäivän aikana tai sen ulkopuolella.
Kasvatuskeskustelussa yksilöidään toimenpiteeseen johtanut teko tai laiminlyönti yhdessä oppilaan kanssa ja tarvittaessa selvitetään laajemmin käyttäytymisen syyt ja seuraukset sekä keinot koulussa käyttäytymisen ja oppilaan hyvinvoinnin parantamiseksi. Kasvatuskeskusteluun määrää koulun opettaja tai rehtori. Kasvatuskeskustelu tulee kirjata ja siitä tulee ilmoittaa oppilaan huoltajille. Huoltajalle tulee varata mahdollisuus osallistua kasvatuskeskusteluun tai osaan siitä, jos se 2 momentissa esitetty huomioon ottaen katsotaan tarpeelliseksi.
* Tarvitaan uusi lomake

(2) Kasvatuksellisista syistä varmuudella tiedossa oleva tekijä voitaisiin määrätä puhdistamaan tai uudelleen järjestämään tahallaan tai huolimattomuuttaan likaamansa tai epäjärjestykseen saattamansa koulun omaisuus tai tila. Tehtävä tulee suorittaa valvotusti eikä se saa muodostua oppilaan ikä ja kehitystaso huomioon ottaen oppilaalle vaaralliseksi tai raskaaksi eikä sen suorittaminen saa kestää enempää kuin kaksi tuntia. Oppilas ei voi tehtävän suorittamisen vuoksi jäädä pois opetuksesta. Mikäli tehtävä suoritetaan oppilaan työpäivän ulkopuolella, siitä tulee ilmoittaa oppilaan huoltajalle tai muulle lailliselle edustajalle. Tehtävän suorittaminen tulee ottaa huomioon päätettäessä tämän lain mukaisista kurinpidollisista toimenpiteistä.
* Tarvitaan uusi lomake.

(3) Suorittamattomista jälki-istunnoista  tehdään merkintä lukuvuositodistuksiin. Opetushallituksen tulee ryhtyä muutoksen tekemistä koskeviin toimenpiteisiin.

(4) Matkapuhelinten tai mobiililaitteiden käytöstä tai auki pitämisestä oppituntien/koulupäivän aikana määrätään  järjestyssäännöissä että nämä laitteet tulisi pitää suljettuina ellei niitä käytetä välinenä oppitunnin aikana opetettavan aineen opetuksessa/oppimisessa.  Opetushallitus ryhtyy valmistelemaan ohjeellista järjestyssääntömallia kuntia varten.

(5) Koululle tulee oikeus henkilöntarkastuksiin. "Koulun opettajalla ja rehtorilla on työpäivän aikana oikeus tarkastaa oppilaan mukana olevat tavarat, oppilaan hallinnassa olevat koulun säilytystilat ja päällisin puolin hänen vaatteensa, sellaisen 29 §:n 2 momentissa tarkoitetun kielletyn esineen tai aineen haltuun ottamiseksi, jolla voidaan vaarantaa omaa tai toisen turvallisuutta, jos tällaisen esineen tai aineen hallussa pito on ilmeistä ja oppilas pyynnöstä huolimatta kieltäytyy niitä luovuttamasta tai ei luotettavasti osoita, ettei hänen hallussaan niitä ole."

Oppilaalle tulee ennen tarkastusta ilmoittaa tarkastuksen syy. Tarkastajan tulee olla oppilaan kanssa samaa sukupuolta. Tarkastuksessa tulee olla läsnä tarkastajan lisäksi toinen täysi-ikäinen koulun henkilökuntaan kuuluva. Oppilaan pyynnöstä tarkastuksessa tulee olla läsnä hänen valitsemansa koulun henkilökuntaan kuuluva, jos tämä on saapuvilla. Edellä 3 momentissa säädetystä tarkastuksen suorittamistavasta voidaan kuitenkin poiketa, jos se on asian kiireellinen luonne huomioon ottaen turvallisuuden kannalta ehdottoman välttämätöntä.

Edellä tarkoitetut toimenpiteet on toteutettava mahdollisimman turvallisesti. Toimenpiteillä ei saa puuttua oppilaan henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja yksityisyyteen enempää kuin on välttämätöntä opiskelurauhan ja turvallisuuden varmistamiseksi. Oppilaan tarkastuksessa on noudatettava olosuhteiden edellyttämää hienotunteisuutta. Toimenpiteiden käyttö tulee kouluissa suunnitella ja ohjeistaa. Oppilaan tarkastaminen tulee kirjata. Toimenpiteistä on ilmoitettava oppilaan huoltajille mahdollisimman

(6) Koululle tulee oikeus  ottaa haltuun esineitä tai aineita oppilaalta. Esineiden ja aineiden haltuun ottamisessa  on noudatettava olosuhteiden edellyttämää hienotunteisuutta. Toimenpiteiden käyttö tulee kouluissa suunnitella ja ohjeistaa. Esineiden ja aineiden haltuun ottaminen tulee kirjata. Toimenpiteistä on ilmoitettava oppilaan huoltajille mahdollisimman

Edellä tarkoitetut toimenpiteet on toteutettava mahdollisimman turvallisesti. Toimenpiteillä ei saa puuttua oppilaan henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja yksityisyyteen enempää kuin on välttämätöntä opiskelurauhan ja turvallisuuden varmistamiseksi.
* Tarvitaan siis koulukohtaiset ohjeet.

Haltuun otettujen esineiden luovuttaminen ja hävittäminen. Opettajan tai rehtorin 36 d §:n perusteella haltuun ottama häirintään käytetty esine tai aine tulee luovuttaa oppilaalle oppitunnin tai koulun tilaisuuden päättymisen jälkeen. Jos on todennäköistä, että häirintä oppitunnin jälkeen jatkuu, häirintään käytetty esine tai aine tulee luovuttaa oppilaalle viimeistään työpäivän päättyessä.

Kielletyt esineet ja aineet luovutetaan oppilaan huoltajalle tai muulle lailliselle edustajalle. Esineet ja aineet tulee kuitenkin luovuttaa poliisille tai muulle laissa säädetylle viranomaiselle, jos oppilaalla, tämän huoltajalla tai muulla laillisella edustajalla ei lain mukaan ole oikeutta pitää niitä hallussaan.

Ennen luovuttamista esine tai aine tulee säilyttää huolellisesti. Esineiden ja aineiden luovutus tulee järjestää mahdollisimman pian haltuunotosta. Haltuun otetut huumausaineet, ampuma-aseet, aseen osat, patruunat, ammukset ja kaasusumuttimet sekä räjähteet tulee luovuttaa poliisille välittömästi.
Jos huoltaja ei kolmen kuukauden kuluessa haltuunottoa koskevasta ilmoituksesta nouda esinettä tai ainetta, se voidaan todisteellisesti hävittää. Esineiden ja aineiden hävittäminen ja luovuttaminen tulee kirjata.
* Tarvitaan siis ohjeet kirjaamisesta.

(7) Koululle tulee käyttää voimakeinoja. "Jos haltuun otettavaa (poist.) esinettä tai ainetta hallussaan pitävä oppilas koettaa vastarintaa tekemällä välttää haltuun ottamisen, rehtorilla tai koulun opettajalla on oikeus käyttää sellaisia esineen tai aineen haltuun ottamiseksi välttämättömiä voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina oppilaan ikä ja tilanteen uhkaavuus tai vastarinnan vakavuus sekä tilanteen kokonaisarviointi huomioon ottaen. Oikeus käyttää voimakeinoja koskee vain oppilaan omaa tai muiden turvallisuutta vaarantavia esineitä tai aineita sekä esineitä tai aineita, joita käytetään oppimisen tai opetuksen häiritsemiseen. 


Voimakeinojen käyttöön turvautuneen opettajan tai rehtorin tulee antaa kirjallinen selvitys tapahtuneesta opetuksen järjestäjälle.Toimenpiteistä on ilmoitettava oppilaan huoltajille mahdollisimman.

UUTTA on, että jälki-istunnossa voidaan teettää kirjallisia tai suullisia tehtäviä tai harjoituksia, joiden tulee olla kasvatusta, opetusta ja kehitystä tukevia, oikeassa suhteessa oppilaan tekoon tai laiminlyöntiin sekä ikä ja kehitystaso huomioon ottaen oppilaalle sopivia. Jälki-istunto ei saa olla työrangaistus.  Oppilas voidaan myös velvoittaa istumaan hiljaa jälki-istunnon ajan. 
Jälki-istuntoa ei voida järjestää siten, että oppilas joutuisi sen seurauksena jäämään pois opetussuunnitelman tai muun koulun toimintaa koskevan suunnitelman mukaisesta opetuksesta.

Määräaikaisesta erottamisesta päättää opetuksen järjestäjän asianomainen monijäseninen toimielin. Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen edustuksesta käsiteltäessä oppivelvollisen lapsen koulusta erottamista koskevaa asiaa säädetään lastensuojelulain 24 §:n 2 momentissa.

Kirjallisen varoituksen antamisesta voi opetuksen järjestäjän niin päättäessä päättää myös koulun rehtori.

Selkeyden vuoksi perusopetuslakiin lisättiin oppilaan  velvollisuuksien osalta viittaus vahingonkorvauslakiin.Vahingoista tulee ilmoittaa oppilaan huoltajalle tai tämän muulle lailliselle edustajalle.
* Tarvitaan ohjeet, miten ilmoitus tehdään.

Opetuksen järjestäjän on huolehdittava siitä, että oppilaalle, jolle on määrätty 36 §:n 1 momentissa tarkoitettu kurinpitorangaistus (siis kirjallinen varoitus tai erottaminen)  tai jolta opetus on evätty jäljellä olevan työpäivän ajaksi  järjestetään tarvittava oppilashuolto. Oppilasta ei saa jättää  tuolloin ilman valvontaa.

RANGAISTUSTEN lisäksi työrauhaa halutaan vahvistaa myönteisillä keinoilla.  Näitä ovat:
- Perusopetuslakia muutetaan siten, että jokaisessa peruskoulussa olisi oppilaskunta. Myös oppilaskuntien tehtävistä säädettäisiin entistä täsmällisemmin.
- Oppilaiden oikeutta sekä samalla opetuksen ja koulutuksen järjestäjien velvollisuutta kehittää osallisuutta tarkennettaan perusopetuksessa koulun työrauhaa parantavien suunnitelmien ja koulun järjestyssäännön osalta. Oppilaskunnat otetaan mukaan kehittämään järjestyssääntöjä.
- Opetuksen ärjestäjien tulee järjestää toimintansa siten, että oppilaiden ja opiskelijoiden oikeus vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin toteutuisi myös laajemmin kuin pelkästään oppilaskuntien kautta. Nuoret on otettava mukaan pohtimaan minkälainen on turvallinen oppilaitos, ja miten turvallisuutta voitaisiin sosiaalisesti luoda heidän oppilaitoksessaan.
- Oppilaiden osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia vahvistetaan myös ottamalla vanhemmat ja huoltajat mukaan toimintaan entistä paremmin

Ks. http://www.docimages.org/clients/oaj/video/id2/

Tavoitteisuuden mahdollisuuksista yläkoulussa

TÄMÄN sunnuntain aivojen aamujumppanani oli pohtia tavoitteisuuden mahdollisuuksia yläkoulun todellisuudessa. Hain aineksia yhdestä tämän vuoden mielenkiintoisimmasta julkaisusta  (Hoikkala, T ja Paju. P. (2013). Apina pulpetissa - Ysiluokan yhteisöllisyys.  Nuorisotutkimusverkoston julkaisuja 139. Gaudeamus  ja Nuorisotutkimusverkosto).

Tutkijapari Hoikkala ja Paju viettivät yhden lukuvuoden yläkoulun yhdeksännellä luokalla. Kirja kertoo, mitä he näkivät, kuulivat ja kokivat. Osallistumisen ja tarkkailun ohella he haastattelivat oppilaita, opettajia ja vanhempia. Tommi Hoikkala on Nuorisotutkimusverkoston tutkimusprofessori sekä  sosiologian ja taidekasvatuksen dosentti. Petri Paju on yhteiskuntatieteiden tohtori ja tutkijana Lastensuojelun Keskusliitossa.

Tarkasti ottaen en hakenut aineksia 1.  itse kirjasta, vaan sitä mediassa käydystä keskustelusta. Itse kirja on vielä lukematta. Tarkasti ottaen 2. Hain aineksia myös kirjan toisen kirjoittaja Petri Pajun väitöskirjasta vuodelta 2011 (Paju, P. Koulua on käytävä. Etnografinen tutkimus koululuokasta sosiaalisena tilana. Nuorisotutkimus-verkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 115.


POIMIN ensin esiin herkullisia ajatuksia käydystä keskustelusta ja lopuksi pohdin, miten yläkoulusta välittyvä kuva istuu tavoitteeseen lisätä oppilaiden tavoitteisuutta (siis opetussuunnitelman mukaista ajattelua ja toimintaa).

Herkullisia ajatuksia

Nykyteinit
- Teinit eivät ole lapsia eivätkä aikuisia. Fiksulta ja kypsältä tuntuva teini saattaa seuraavassa hetkessä käyttäytyä epäasiallisesti ja kiukutella kuin pikkulapsi.
- Nuoret eivät kilpaile siitä, kenellä on hienoimmat merkkivaatteet ja puhelimet. Väljä ja rento huppari symboloi tasaveroisuutta.


- Nuoret eivät viihdy koulussa. Pahat kielet kertovat, että Suomessa tehdään huippuja väkipakolla.
- Uusi Minä minä minä -sukupolvi ei ole kauhean kielteinen ilmiö. Tämän päivän nuorilla ei ole enää siteitä, jotka pitävät yksilöä osana yhteisöä (esim. työ). Pärjätäkseksi menestyäksesi sinulla pitää olla taidot itsesi brändäämiseksi.
- Nuorten työeetos on muuttunut. Aikaisemmin se oli  velvollisuus. Eettinen kansalaisen normi oli työ. Siihen ei  laadattu sisällöllistä vaatimusta. Alistuttiin.  Uusi sukupolvii  vaatii viihtyvyyttä, kokee antavansa jotain. He ovat aika vaativaa jengiä. He vaativat työehtoja ja hyvää esimiestyötä. Mutta he myös kokevat rankemman ympäristön  ja tulevaisuuden. Nämä lapset joutuvat ottamaan ympäristöhaasteet vastaan.

Muuttunut ja ei niin muuttunut koulu
- Kun  vertaa nykykoulua omaan kouluaikaansa 1980-luvulla, suurin muutos on tapahtunut teknologiassa. Se on ottanut merkittävän roolin yhdeksäsluokkalaisten elämässä ja myös koulussa käytettävä teknologia on harpannut eteenpäin.
-  Mutta jos teknologialla tarkoitetaan koko systeemiä, joilla koululaisjoukkoa hallitaan: ajan ja tilan käyttöä,  se on muuttunut kaikkein vähiten. Viittaamiset, läksyt, se, miten aika ja tila koulusysteemissä jakautuu, on  muuttunut hämmästyttävän vähän.
- Tunneilla usein lentävät vitsit ja viivottimella ammutut kuminpalat, niillä kuiskaillaan ja näprätään puhelimilla, mutta pääasiassa opiskellaan – niin kuin tutkijoiden omassa lapsuudessakin.

 Koululaiset eivät ole kauhukakaroita; julkisuus kiinnittää huomion pieneen vähemmistöön.
- Perusmuoto on ennallaan: insitituutio kokoaa lapset ikäryhmittäin.Toimitaan luokissa. Luokka  on opettajan yksityisalue, jossa taitava ainedidaktikko vetää shownsa. Aineet. ainekeskeisyys. Opettajan  auktoriteetti- valta - edelleen olemassa.
- Koulurakennnus  määrää toimintaa.

Virallisen ja epävirallisen koulun jännite
- Koulussa erilaiset sosiaaliset arvostukset limittyvät. Kokeissa on pärjättävä, kavereita löydyttävä ja silmätikuksi joutumista vältettävä. Ristiaallokossa vertaisryhmät korostuvat.
- On olemassa virallinen ja epävirallinen koulu; Koulussa on kaksi maailmaa: aikuisten virallinen, lukujärjestykseen kirjattu, ja nuorten keskinäinen, piiloon jäävä  maailma.

- Kouluissa on kaksi oppimäärää, laitoksen ja nuorten. Nuorten oma oppimäärä koostuu toisten kohtelemisesta, oman aseman löytämisestä ja ryhmässä toimimisen opettelusta.
- Virallinen koulu arvioi oppilaat arvosanoin ja määrittää, mitä koulussa opetetaan. Koulun virallinen tehtävä perustuu yksilöllisten kykyjen ja taitojen arviointiin.
- Epävirallinen koulu ei suosi yksin oloa. Pelottavin asia on yksinäisyys.
- Kun yksi luokan kouluorientoituneista pojista alkoi seurustella, suhteesta tuli koko luokan yhteistä omaisuutta. Hänen seurusteluaan puitiin dominoivan ryhmän tyttöjen keskuudessa. Hänelle huudeltiin oppituntien aikana. Jos viikonloppuna oli tapahtunut jotain ja juoru tuli, asia nostettiin esille. Luokka on näyttämö, jossa näitä draamoja käydään. Tyttöjen fyysinen kehittyneisyys suhteessa poikiin näkyi kiusoitteluna ja naureskeluna. Tyttöjen ja poikien välillä oli eroottissävyistä peliä, joka lähti tyttöjen puolelta.
- Epävirallisella koululla näyttää olevan kyky saada osa oppilaista unohtamaan viimeisen peruskouluvuoden tärkeys.
- Virallisen opetussuunnitelman rinnalla ja sisällä kulkevat epävirallisen opetussuunnitelman kehät. Ne, jotka oppilaat itse rakentavat.
- Jokaisen oppilaan onkin kohdattava ja omalta osaltaan ratkaistava koulun keskeinen jännite yksilöllisen arvioinnin ja yksinjäämisen pelon välillä.
- ”Hiljaisten ja kilttien oppilaiden ikävä velvollisuus ja asema –– on olla kuin eristeainetta, jolla häiriöihin taipuvaiset pidetään kaukana toisistaan.”
- Koululaisten röökipaikka oli uistossa, ja kaikki tiesivät, missä se oli. Ei sinne opettajat kovin usein osuneet, vaikka he tiesivät missä se on. Oli ikään kuin sanaton sopimus, ettei sinne mennä.

Luokka sosiaalisena tilana
- Yläasteen ryhmäkuviot ovat väkeviä. Luokassa on valtakuvioita;  ryhmä on voimakenttä hyvässä ja pahassa- jollet ole kaveruuskuvioissa mukana.
- Koululuokassa kaikki jollain tasolla tuntevat toisensa, mutta saattavat viettää samoissa tiloissa vuosia puhumatta kertaakaan keskenään
- Kokeiluokassa luokan sisäiset jaot ja ryhmittymät sekä näiden keskinäinen tasapaino piirtyivät esille tarkasti: on viihdelinjalaiset ja opiskelulinjalaiset, yyberjengi, hikkeryhmä, pölisijät ja ryhmärämä II.
- Valtaa luokassa pitivät ne, jotka olivat rauhattomia ja melusivat tunneilla. He olivat niin sanottuja koviksia. Koeluokkassa dominoivan ryhmän jäsenistä viisi oli tyttöjä ja kaksi poikia. Tätä porukkaa lukuun ottamatta ihmiset viettivät aikansa saman sukupuolen kanssa.
- Tarkastellun koululuokan oppilaat jakaantuivat sen mukaan, millaista etäisyyttä he  pitivät viralliseen kouluun. Ne, jotka pitivät pitkää etäisyyttä viralliseen kouluun, eivät arvostaneet yleensä koulua. He kuitenkin arvostivat juuri omaa kouluaan kavereiden tapaamispaikkana. Toisaalta ne, joiden etäisyys viralliseen kouluun oli lyhyt, arvostivat koulua yleensä, mutteivät välttämättä juuri omaa kouluaan.


- Luokan sisällä on  valtarakenteita ja klikkejä. Valta on koviksilla, hikkejä ei arvosteta.
- Miten olla cool ja samalla hyvä koulussa? Täytyy olla sellaista kulttuurista pääomaa, joka on hyvää valuuttaa myös siellä rymyryhmässä. Silloin korostuu nämä katukulttuuriset jutut: kännikokeilut, tupakanpoltto, koulukriittisyys, seksikokeilut. Sä et ole cool, jos olet kiinnostunut pelkästään historiasta tai matematiikasta.
- Koululuokka on sellainen avokonttori, että pelkkä esillä ja tarkkailtavana olo on omiaan lisäämään stressiä. Nuoret tarkkailevat herkeämättä itseään ja toisiaan sekä keräävät tietoa, luuloja ja mielipiteitä itsestään.
- Luokka  tarjoaa tytöille ja pojille erilaiset mahdollisuudet toimia ja liittyä ryhmiin ratkoen samalla yksinjäämisen uhkaa. Pojille on tarjolla hyvin kapea roolitarjotin: Nykyään rooleja on kategorisesti kaksi;  Joko olet hikke, tai sitten et ole.
- Poikien ja tyttöjen tavoissa toimia ryhmässä on myös paljon yhteistä: kiintymyksen, kilpailun ja väkivallan puheet sekä teot hakevat tasapainoa hyvin yhdenmukaisella tavalla.

Oppilaiden hyväksynnän tarve on kasvanut
- Koululuokka on erityinen, tiivis ryhmä; se kootaan hallinnollisesti määräajaksi ja sen jäseniä kuulematta
- Koulu unohtaa kaveruuden.
- Ryhmän merkitystä nuorelle tai oppilaalle on vaikea yliarvioida. Koulu on paikka, jossa ei ole hyvä olla yksin. Oppilaan asema ryhmässä vaikutti todella paljon koulussa viihtymiseen. Oppilaan hyvinvoinnin peruskysymys on, minkälaisena kelpaan ryhmään, johon itse haluan kuulua. Musertavinta oppilaalle on, ellei hän pääse mihinkään haluamaansa ryhmään. "Parempi olla porukassa väärässä paikassa kuin yksin oikeassa paikassa"


- Oppilas saattaa kohdata kaksoisdilemman: miten olen samaan aikaan cool ja saan kuitenkin hyviä numeroita. He saattavat ratkaista sen sillä tavalla, että kertovat, ettei heidän tarvitse lukea toisin kuin joidenkin muiden.
- Sellaisetkin oppilaat, jotka olivat hyviä koulussa, saattoivat meluta tunneilla ja tehdä itsestään numeron, jotta kelpaisivat luokan koviksille.
- Koskenniemi (1952):  ”Oppilaiden välillä vallitsevat toveruus- ja ystävyyssuhteet saattavat vaikuttaa syvemmälle ja merkitä enemmän kuin konsanaan opettaja–oppilas-yhteistyö. –– Opettaja, joka todetessaan kahden vierekkäin istuvan oppilaan välillä ystävyyden ilmauksia, kiirehtii muuttamaan istumajärjestystä siten, että nuo oppilaat joutuvat toistensa ulottumattomiin, ei useinkaan tule ajatelleeksi, että toveruus ja ystävyys ovat voimanlähteitä, joita voidaan käyttää myös kasvatusta tukemaan.” Kärjistetysti voisi sanoa, että nykykasvatustiede on hukannut Koskenniemen perinnön. Se on todella sääli. Ehkä siinä aineopettajilta on kadonnut kyky nähdä hienosyisiä ryhmän vertaistoiminnan ulottuvuuksia.

Opettajasta
-  Opettaja, joka ei pelkästään jankuta oman aineensa tärkeyttä, vaan kertoo myös elämästään ja opettaa kertomusten kautta ainettaan, saa oppilaat helpommin mukaan.
- Asioihin voidaan vaikuttaa. Omalla asenteellaan opettaja voi joko kannustaa tai vahvistaa mallia: menestyjät ja luuserit.
- Jokin luokka saattoi olla yhden opettajan edessä kauhea, toisen edessä ihana.
- Kuria pitävää opettajaa oppilaat kyllä arvostavat, ja tietoakin saa kaataa ämpärillä, kunhan tekee sen miellyttävästi ja uskottavasti.
- Tupakointi liittyy nuorten tarpeeseen kokeilla rajojaan ja olla vähän vanhempia kuin ovat. Parhaiten murrosikäisten oppilaiden kanssa pärjäävät ne opettajat, jotka näkevät teinissä lapsen. Niillä opettajilla, jotka sietävät sitä lapsellisuutta, menee hyvin.

Ja vielä koontana kehittämisideoita

1. Yläkouluille pysyvät luokanopettajat aineenopettajien oheen.
- Yläkouluun tarvittaisiin enemmän luokanopettajien osaamista. Ala-asteella luokanopettajalla on silmää ryhmädynaamisille asioille, kun yksi ja sama opettaja on kiinni oppilaiden arjessa. Sitten kun mennään yläasteelle, opettajia on lähes yhtä monta kuin opetettavia aineita ja oppilaat hajaantuvat niin, ettei kukaan hallitse koko yhteisöä. Samaan aikaan myös vanhemmat menettävät kosketuksen kouluun.

– Yhdeksäs luokka on nuorten aikuistumisen saranavuosi. Silloin nuoret kaipaavat erityisen paljon aikuispalautetta, ohjeita, kannustusta ja taputusta, joka menee aineosaamisen yli.

- Yläkoulun opettajat vaihtavat luokkahuonetta lennosta, eivätkä saa pysyvää kosketusta koululaisiin. Opettajat ovat opetusrakenteen vankeja, eikä heitä tutkijan mielestä voi syyttää ryhmädynamiikan sivuuttamisesta.

-  Luokanopettajan rakenteellista osaamista tarvitaan: kokonaisvaltainen hahmo, osaa lukea yksilöä osana ryhmää, tuntee lapsen elämäntilannetta, seuraa vuodesta toiseen oppilaita. Tietää, mitä kotona tapahtuu. vrt. ainesdaktikko, joka  kiitää kohti seuraava skeneä.

2. koulutusta ryhmäilmiöihin ja vuorovaikutussuhteisiin
- Opetustehtävässä unohdetaan helposti ihmisenä olemisen vaikeudet. Nuoret eivät ole koulussa pelkkiä oppilaita, vaan heillä on omat huolet, murheet ja ilot sekä koti- ja kaveruuspaineet mukanaan. Opettajan tulee osata puhutella oppilaita ymmärtäen.
- Muodostuisiko oppiminen helpommaksi, jos vuorovaikutussuhteet toimisivat paremmin? Kouluun kaivataan enemmän perusihmissuhde- ja vuorovaikutustaitojen opetusta sekä ryhmässä toimimisen ja konfliktien ratkomistaitojen hiomista.
- Opettajat tarvitsevat uusia keinoja kohdatakseen oppilaansa ryhmänä.  Opettajilta puuttuu työkaluja ryhmien käsittelyyn ja nuorten tukemiseen.
- Lisätään opettajakoulutukseen työkaluja ryhmien tunnistamiseen ja käsittelyyn.

3. aikaa!
 - Voisiko koulu olla enemmän paikka, jossa kasvatetaan ihmisiä ja jossa opetussuunnitelmat eivät olisi niin tiukkaan pakattuja.

4. Ei instant-ratkaisuja
- Nuoria ei auteta lyhyen aikavälin politiikalla.
- Koulun itsensä on muututtava
- Avataan koulut uudelle toiminnalle: ovet auki iltaisin.
- Pehmitetään kuudennen ja seitsemännen luokan välistä nivelvaihetta.
- Erilaiset oppijat paremmin huomioon.
- Koko maailma on muuttunut. Teknologia on muuttanut maailmaa, johon koulu nuorta valmistaa. Nuoren on aina vain hankalampi saada jalkaansa työmarkkinoiden oven väliin. Tietotekonologisessa yhteiskunnassa, nuoret eivät pääsee työprosesseihin kiinni, eivätkä saa pysyvää paikkaa yhteiskunnassa. Tutkinnot ovat pääsylippuina työmarkkinoille. Nuoret säilötään koulutusinstituutioihin.  Koulutus venyy. Lapsuus ja nuoruus on (liian) pitkä uimakouluaihe. Kaikki eivät jaksa odottaa omaa vuoroa.
Aikaisemmin oli paljon  hanttiduunia; töitä sai kun oli asenteet  kohdallaan.
- Komitea pohtimaan ja ottamaan tutkimustoiminta hanskaan.

Pohdintaa tavoitteisuuden mahdollisuuksista 
HILJAISEKSI vetää. Vaikka Hoikkalan ja Pajun havainnot eivät aivan uusia olekaan. Amerikkalainen Philp Jackson kirjoitti samansuuntaisesti jo vuonna 1968,  että oppilaiden on menestyttävä kahden yleisön edessä: heidän on oltava yhtä aikaa hyvä opiskelija ja ”hyvä jätkä”.

(Jackson , Philip W. (1968) Life in Classrooms New York-Chicago-San Francisco-Atlanta- Dallas-Toronto- Montreal-London: Holt, Rinehart and Winston, Inc.)

NIINIKÄÄN Ziehe (teoksessaan Ziehe, Thomas. 1991. Uusi nuoriso. Epätavanomaisen oppimisen puolustus. Tampere: Vastapaino) kuvasi 22 vuotta sitten, kuinka koulu on menettämässä auransa. "Koulun tilanteet eivät milloinkaan ole itsestään selvästi sellaisia, että osanottajat ryhmittyisivät niissä oppisisältöjen ympärille. Sisältö muodostaa oikemmin taustan, jota vasten on käynnissä aivan muita prosesseja,"

MUTTA jos hieman liioittelen heidän tulkintaansa, niin uutta on,  kuinka teknologistuva maailma on hylännyt nuorensa. Se säilöö heidät koulutukseen "pidennettyyn uimakouluun" (vrt. Adler-Karlsson).

Koulusta, jota ei koeta merkitykselliseksi, muodostuu epävirallisen oppimäärän suorituspaikka. Tuossa oppimäärässä on oltava kovis. Vaatimus olla hyvä jätkä on selättämässä voimalla halua olla hyvä opiskelija, ainakin niin kauan, kuin luokissa viihdelinjalaisilla on valta luokan muihin oppilaisiin.

TULKITSEN asiaa niin, että ponnistelut  tavoitteisuuden lisäämiseksi  on aloitettava jo paljon ennen ysiluokkaa. Yhtenä valona voisi olla Joycen idea:  opettaminen on prosessi, jossa rakennetaan oppimisyhteisö, jonka jäsenet käyttävät taitojaan oppimiseen.   Koulu ja luokkahuone olisivat  tuolloin kokoontumispaikkoja näille oppimisyhteisöille,  joiden tarkoitus on tutkia maailmaa ja oppia suunnistamaan siinä tuloksellisesti!  (Joyce , B , M. Weil ja  B. Showers. 1992 . Models of Teaching. 4th ed. London: Prentice-Hall).

Nyt on päässä enemmän kysymyksiä kuin  vastauksia.  Mutta kyllä keinovalikkokin on- siitä myöhemmin.  

Kepeät mullat, Jukka Loijas

Jukasta on netissä sympaattinen pikku clipsi:
http://www.edupoli.fi/Videot/Hyvia-hommia/

JUKKA LOIJAS on nukkunut pois. Jukan viimeinen kirjoitus Facebookissa on torstailta 19.12.

nyt skutsiin, sit duuniin, blääkät räpylään ja menoks  ciao kaikille !

Saman päivänä tuli vielä viesti:

Rauhaa ja Rakkautta 

Sitten Jukka vaikeni. Naama-kirjassa kaverit kävivät vielä keskustelua iloisista asioista hänen sivullaan.

Eilen 26.12. hänen sivulleen ilmestyi ystäväbn viesti: "R.I.P Jukka Loijas ! Liian aikaisin lähit! Osanotot tytölles!" Kuolinajaksi ystävä täsmentää klo 15.30-16. Kymmenet ihmiset muistelivat lämmöllä Myllikän viimeistä intiaania. Järkyttyneinäkin.

MINULLA oli iloa tuntea Jukka 1970-ja 80-lukujen taitteessa, kun vedin yhdessä Palsalan Pekan kanssan Kettiksen nuorisoteatteria. Jukka  näytteli, lauloi ja soitti.  Hän oli pääosassa koulun arjesta kertovassa näytelmässämme  "Minä pelkään", jolla kiersimme helsinkiläiskouluja. Katsomossa oli mm. silloinen Kouluhallituksen pääjohtaja Erkki Aho.

LÖYSIN Jukan uudelleen naamakirjassa muutama vuosi sitten.  FB:n avulla sain seurata hänen elämäänsä. Jukka  rakasti mm. koiraansa ja luontoa. Hänen  positiivisuuttaan kuvaa sekin, että hän kouluttautui yli 50-vuotiaana lähihoitajaksi.

JUKAN  sivuilta luin, että  hänen bändinsä Megahertzi esiintyi yhä. Isoksi tappiokseni jää, etten koskaan päässyt bändin keikalle.Ks. http://www.megahertzi.com

JUKAN säveltäjä- ja ehkä esiintyjäurankin huippu oli osallistuminen vuoden 1987 Syksyn  Säveleeseen biisillä Kulkurin elämää. Upeaa, että se löytyy u-tubesta.

R.I.P. Jukka!  

Elvis ja Martti toivottavat Sinulle hyvää Joulua!

Upeaa Joulua kaikille tämän blogin ystäville ja kiitos vuoden 2013 yhteistyöstä.

Olen perinteiseen tapaan pyytänyt Elvistä laulamaan meille. Tällä(kin) kertaa hän päätyi kappaleeseen:

Blue Christmas

Klikkaa biisiä, niin Elvis tietää aloittaa. (Voit ohittaa mainoksen. Lue ohje).

Gaudeamuksen Kirja & Kahvissa

PERJANTAIN ohjelmaan kuului joulukahvit emeritus-professori Pertti Kansasen kanssa. OKL:n kahvila oli kiinni, joten valitsimme Gaudeamuksen Kirja  ja  Kahvin. Kiva paikka. Ja kasvisjuustopiirakka oli upea.

MINUA on taas alkanut kutkuttaa didaktiikka ja erityisesti didaktinen tutkimus. Siinä keskustelun aikana huomasin tehneeni päätöksen tehdä ns. toinen väitöskirjatasoa oleva tutkimus. Täytyy selvittää, vieläköhän se riittäisi dosentuuriin?

TEEMAKIN löytyi. Menemättä tässä vaiheessa yksityiskohtiin, kyse on a) kehittämishankkeesta, jossa pyritään sekä tehostamaan opetusta että  lisäämään oppilaiden kokemaa pedagogista hyvinvointia vahvistamalla opetustapahtuman tavoitteisuutta (eli opetussuunniteman mukaisuutta).  Tavoitteisuutta vahvistetaan rakenteistamalla opettajan ja oppilaiden yhteistä ns. oppimiskumppanuutta mm. yhteissuunnittelun, pedagogisesti osallistavan opetuksen ja yhteisarvioinnin avulla. b) tutkimushanke, jossa tutkitaan opetustapahtuman  tavoitteisuuden, tehokkuuden ja pedagogisen hyvinvoinnin välisiä yhteyksiä.

KIRJOITIN tänään ensimmäisen aihion tutkimussuunnitelmasta. Työnimenä olkoon Opetustapahtuman tavoitteisuus, tehokkuus ja pedagoginen hyvinvointi.  Joulun jälkeen tilaan audienssit ihmisiltä, joita uskon  tarvitsevani, jotta juttu saadaan toimimaan.

ONPA huikea tunne, kun on taas asettamassa  rimaa tosi korkealle.

PS. Wikipediasta poimittua:  Dosentti on henkilö, jolla on dosentin arvo eli dosentuuri jossakin yliopistossa. Dosentiksi voidaan hakemuksesta nimittää henkilö, jolla on perusteelliset tiedot omalta alaltaan, julkaisuilla tai muilla tavoin osoitettu kyky itsenäiseen tieteelliseen tutkimustyöhön sekä hyvä opetustaito. Perinteisesti dosentiksi nimittämisen minimivaatimuksena on pidetty tieteellistä tuotantoa, joka vastaa laajuudeltaan ja laadultaan vähintään kahta hyvää väitöskirjaa.  Muodollisesti dosentin arvoon kuuluu oikeus antaa omalla alallaan opetusta yliopistossa kaikilla tasoilla vaikka ei olisikaan yliopiston työntekijä. Dosentit  voivat toimia osassa yliopistoja toimia väitöstyön valvojina.  Dosentuuri antaa oikeuden dosentin arvoon, mutta ei luo työsuhdetta yliopistoon. Vuoden 2010 alussa lähtien yliopistojen virkasuhteet muuttuivat työsuhteiksi yliopistojen muuttuessa virastoista säätiöiksi tai julkisoikeudellisiksi yhteisöiksi. Samalla dosenttien virat lakkasivat ja dosentista tuli arvo, jonka yliopisto myöntää.

Lappeenrannassa

ILTAA Lappeenrannasta. Hyppäsin koulupäivän jälkeen taksiin- ja kukapa olikaan kuskina: Jarmo Lius - tuttu avustajamme Aurorasta lukuvuodelta 2007-8.

Hän lähetti paljon terveisiä kaikille, erityisesti Herralan Raijalle, jonka luokassa hän työskenteli. Hyvää kuuluu. Tekeillä on romaani!

JARMO vei  minut  pikkubussilla Helsinginrautatieasemalle, ja sieltä porilainen mahassa junalla Lappeenrantaan. Matkan aikana ehti naputella monta keskeneräistä juttua valmiiksi. Perillä olin klo 20.25, ja kävelin vartissa reippaassa syyskelissä Hotelli Lappeeseen.

OLI pakko lähetä iltakävelylle. Lappeenrantaan liittyy niin paljon muistoja. 1980-luvun alkupuolella  Kansasen Pertti ja Hytösen Juhani koukuttivat minut vetämään paikallisen kesäyliopiston kasvatustieteen appron osia. Hienosti hommia riitti pitkälle 90-luvulle. Rahat tulivat tarpeeseen, ja  perhe oli tietysti mukana.

2000-ja 2010-luvuilla olen saanut  vetää täällä muutamia koulutusjuttuja uusille ja vähän kokeneemmillekin rehtoreille. Samalla asialla olen nytkin

HILJAISTA oli tänään Lappeenrannassa. Oli pakko kiertää tutut paikat. Ei ole enää nakkikioskeja. Eikä oikein ihmisiäkään missään. Istuin parin lasillisen verran omassa seurassani Hotellin baarissa. Kyllästyin sitten seuraan ja painuin pehkuihin.

Pekka Elo R.I.P.

EILEN illalla sai facebookista lukea suru-uutisen: opetushallituksen opetusneuvos Pekka Elo (s. 1949) oli nukkunut pois.

TUTUSTUIN Pekkaan 1980-luvulla, kun hän ja Satu Elo vetivät yhdessä opettajille tarkoitettua elämänkatsomustiedon kurssia. Elämänkatsomus-oppiaine tietyllä tavalla henkilöityykin Pekkaan. Lähellä hänen sydäntään oli myös lasten filosofia.

90-luvulla Pekka oli aktiivisesti mukana ns. Akvaariokokeilussa ja sitä seuranneessa Akvaarioprojektissa. Auroran koulun hankkeena oli Freenetin virtuaalikoulu, jonne rakensimme  arvokasvatuksen teemaryhmässä virtuaalisesti suoritettavia tehtäviä. Pekka auttoi minua myös tätä hanketta koskeneessa väitöskirjatyössäni. Vain jokin viikko sitten hän  otti yhteyttä ja kertoi suunnittelevansa  tapahtumaa 1990-luvun opetussuunnitelmauudistuksen 20-vuotisjuhlaksi. Tottakai olin lähdössä mukaan.

PEKKA oli valtavan tuottelias kirjoittaja. 2000-luvulla yhteistyömme jatkui Luokanopettaja-lehdessä. Pekka kirjoitti useiden vuosien ajan omaa filosofista kolumniaan. Usein jutun kuvan oli ottanut hänet poikansa Tyko. Hänen viimeisen kolumninsa käsitteli kysymystä, voiko lapsi olla paha. Julkaisen sen tässä näytteenä hänen syvästä ajattelustaan ja laajasta lukeneisuudestaan.

ELÄMÄ on arvaamaton. Suuri humanisti on poissa. Kepeät mullat.

Pekka Elo
Voiko olla taipumusta pahuuteen?
Luokanopettaja 4/13

Itämerellinen filosofi Immanuel Kant kirjoitti, että on ihmisiä joille velvolliuuden noudattaminen on helppoa. Heillä on taipumus, siis luonteen piirre, velvollisuteen, Neigung zur Plicht. Mutta kantilaisittain se ei liittyvyt mitenkään moraaliseen hyvään tai pahaan. Se vain oli taipumus kuten taipumus syödä makeaa. Jos jätämme Kantin omaan mahdolttomuuteensa, niin voidaanko sanoa, että lapsella voisi olla taipumus pahaan? Siis jos pitäisi valita paha tai hyvä, hän valitsee pahan.

Ensinnäkin vaikeutena on määritellä mikä oikeastaan on hyvää ja pahaa. Keskiajan ritarin normit saattoivat olla käypää silloin, mutta nyt lähinnä naurettavia elleivät julmia. Yleisesti pahana pidettykään ei historiallisesti ja kulttuurisesti eriteltynä oikeastaa ole uskottava perusta sanoa, että joku on luontojaan paha. Ehkä ainoa perusta olisi kytkeä pahuus tahdon suuntaan, jossa halutaan tuottaa kipua tai yleensä kärsimystä jollekin elämänmuodolle.

Nykytutkimus ei anna viitteitä ihmislasten geneettisesti pahuudesta. Heikkotehtoisuus ei ole pahuutta, mutta toiselle kivun aiheuttaminen on. Mutta siihen tuntuisi olevan muita syitä kuin luontojaan paha. Tätä pohtiessa on helpompi kohdistaa huomio aikuisiin: olivatko natsit pahan ruummiillistumia?

Sosiaalipsykologi P. Zimbardo tutkimusryhmä oli luonut vuonna 1971 Stanfordin psykologian laitoksen kellariin valevankilan nähdäkseen, mitä vankilaroolit nostavat esiin tavallisissa ihmisissä.

 Koehenkilöiksi ilmaantui 70 tarjokasta. Heistä valittiin 18 älykästä, keskiluokkaista, rikos- ja huumerekisteritöntä sekä psyykkisesti ja fyysisesti tervettä koehenkilöä. 

Osa otti vartijan roolin ja osa eli vangit laitettiin vankilaan. Eläytyminen tapahtui tehokkaasti. Muutamassa päivässä vartijat alkoivat käyttää julmia otteita. Ensimmäinen vanki luhistui kahdessa päivässä ja toinen heti sen jälkeen. Koetta oli tarkoitus jatkaa kaksi viikkoa, mutta se oli pakko keskeyttää  kuuden päivän jälkeen.

Saman suuntaisia kokeita on useita. Esimerkiksi Sheridanin ja Kingin kokeessa annettiin  koiranpennuille sähköiskuja, jotta ne oppisivat tavoille.  Aluksi koirat haukkuivat ja hyppivät, mutta lopulta ne vain vikisivät.
 

Tässä kokeessa koiranpentuja opetettiin tieteen nimessä kuoliaaksi, ja historia osoittaa vastaavan häikäilemättömyyden helposti kohdistuvat myös ihmisiin. Filosofi Hannah Arendt tutki vuonna 1963 perusteellisesti juutalaisten joukkotuhon organisoijaa Adolf Eichmannia, ennen kuin tämä hirtettiin Jerusalemissa. Koska Eichmann osoittautui työnsä ulkopuolella mitä hurmaavimmaksi ihmiseksi, Arendt kehitti käsitteen banality of evil, pahuuden arkisuus. 
Tätä ennen Arend oli pitänyt yllä suhdetta natsi Heideggeriin, joka oli potkaissut pois yliopistosta opettajansa Hussrelin. Ristiriitaistako?

Uhratkaa vielä tovi terrorismille; teot usein ovat pahoja, mutta tarkoitus – ainakin heidän mukaansa -pyhittävät keinot. Kuvissa on kaksi esimerkkiä: kirkko veren päällä Pietarissa eli venäjän hallitsija salamurhan tekopaikka ja toisaalta Goreen orjasaari. Salamurhaaja halusi parempaa maailmaa ja orjankauppiaat kuten John Locke sanoivat pelastavansa afrikkalaisia sivistyksen pariin. Salamurhaaja saattoi jopa nauttia väkivallasta, mutta Locke nautti varallisuudesta.

20 000 esiintymiskokemusta

NELJÄ Totuuden Helmi- esitystä nyt takana. Ne olivat viimeiset koko koulun näytelmäesitykset Koulu-teatteritalo Aurorassa. Tervey-dellisistä syistä.

Oikein hyvin menivät. Salit täpötäynnä. Juhlaesitystä "kunni-oittivat läsnäolollaan" mm. ex-auroralaiset Timo Hyvönen, Mirja-Riikka Kilponen, Anna-Liisa Kurki, Laura Rantakokko, Jukka Sarpila, Marjatta Tahkokallio, Teresia Volotinen ja miehemme maailmalla Pasi Sahlberg.

Haikea ja ylpeä olo. 25 vuoden aikana olemme tuottaneet noin 50 kouluteatterinäytelmää. Kullakin on ollut kenraaleineen 8 yleisöesitystä. Esityksiä on ollut yhteensä siis 400.

Keskimäärin katsomossa on ollut 150 katsojaa/esitys ja lavalla yhtä näytelmää kohden 200 lasta.
- 25 vuotta * 2 kokokoulun näytelmää *8 yleisöesitystä* 150 katsojaa = 60 000 katsojaa.
- 25 vuotta * 2 kokokoulun näytelmää * noin 50  esiintyjää/esitys * 8 esitystä   = 20 000 esiintymiskokemusta.

TÄNÄÄN Teatteri Aurora esiintyi viimeisen kerran. Kuinka huikeita muistoja näihin vuosiin liittyykään.

- Aristokatit
- Hannu ja Kerttu (ratanäytelmä)
- Hölmöläiset (ratanäytelmä)
- Joulupukki kateissa
- Kasper, Jesper ja Joonatan/Kolme iloista rosvoa
- Kaunotar ja hirviö
- Kihlaus
- Kuningas ilman sydäntä
- Lumikki
- Nummisuutarin Esko
- Oliver Twist
- Pekka Töpöhäntä
- Peter Pan
- Peppi Pitkätossu
- Pikku Prinssi
- Prinsessa Ruusunen
- Puna-Hilkka (ratanäytelmä)
- Ravana ja Sukreep
- Robin Hood
- Ronja
- Saiturin joulu
- Seitsemän veljestä
- Totuuden helmi.
- Tuhkimo
- Tuntematon opettaja
- Via Dolorosa
- Viisikko Aarresaarella.

NÄKEMIIN teatteritalo Aurora!
  

Yhteisöllinen opiskelijahuolto

TERVEISIÄ siis Säätytalolta.  Minulla oli 20 minuuttia aikaa puhua yhteisöllisen opiskelijahuollon mahdollisuuksista ja mahdottomuuksista. Yllä clipsi-muodossa näyttämäni diat. Oikein tiivistetysti viestini oli:
- Mitähän ongelmaa sillä, että painopiste siirretään yksilön auttamisesta yhteisölliseen opiskelijahuoltoon  oikeasti ratkaistaan? Mitähän uusia ongelmia tästä ratkaisusta syntyykään?
- Osa oppilaista voi  koulussa todella huonosti. Mutta vain pieni osa ongelmista on kouluperäisiä?
- Kotiperäisiä ongelmia ei paranneta riskianalyyseillä. Niissä autettaisiin parhaiten esi- ja alkuopetuksessa mm. perhetyön keinoin. Tästä on näyttöä.
- Kouluissa nykyiset oppilashuollon resurssit eivät riitä kaikkien oppilaitten auttamiseen.
- Miksi OHR pannaan tekemään tehtäviä, joita jo nyt tekevät rehtori ja opettajat?
- Mitä oikeasti tarkoittaa lause: luottamus perustuu salassapitoon?
- IhanneOHR olisi jalkautuva, kävelevä ja välittävä OHR joka auttaisi tarvittaessa moniosaajana näkemään ongelmia laatikon ulkopuolelta.
- En usko pätkääkään yliviritettyyn suunnitteluun ja dokumentointiin.
- Mitä tapahtuu henkilöstön vaihdostilanteissa, kun koulun oppilaille on  viritetty kymmeniä erilaisia asiantuntijaryhmiä? Kuka niitä koordinoi?
- Jos resurssimäärä kasvaa huikeasti (johon en usko), yhteisöllinen opiskelijahuolto olisi sellaista luxusta, johon mielelläni käyttäisin rahaa.

KUTEN arvaatte, alustukseni oli ihan eriparia muiden alustusten kanssa. Tuntui, että pääosa ihmisistä oli oikein iloisella mielellä uudistuksen suhteen.

SALISSA oli myös dosentti Matti Rimpelä. Hän lähetti minulle oman kriittisen lausuntonsa Hallituksen  esityksestä. Laitan tähän pari poimintoa siitä.

LAKIESITYS on nyt etenemässä. Sivistysvaliokunta on antanut siitä oman lausuntonsa.

Matti Rimpelän ajatuksia
HE 67/2013

• Lisää käytännössä tietosuojaongelmia
• Ei vahvista kokonaisuutta, vaan vastuu kouluyhteisön ja oppilaiden hyvinvoinnin edistämisestä  jaetaan edelleen
• katselee koulutusta sosiaali- ja terveydenhuollon – ei kouluyhteisöjen hyvinvoinnin - silmillä!
• Keskittää huomion oppilashuoltopalvelujen moniosaajatiimin sijasta erikseen määriteltyihin ammattiryhmiin.  Unohtaa koulunkäyntiavustajat/ohjaajat, perhetyöntekijät, nuorisotyöntekijät, psykiatriset erikoissairaanhoitajat, yms.

Oppilashuoltoa uudistetaan - parempaan suuntaan?

Sosiaali- ja terveysministeriön Lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin neuvottelukunta järjestää  Säätytalolla torstaina 12. 12. klo 9 - 16.30 päätösseminaarin otsikolla:

Tienviitat lasten ja nuorten palvelujen vahvistamiseksi
SEMINAARIN tarkoitus on vahvistaa ja integroida sote-uudistuksen avulla lasten, nuorten ja perheiden sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja osana palvelukokonaisuutta. Samalla tuodaan näkyväksi varhaisen tuen ja muun ehkäisevän toiminnan merkitys syrjäytymisen ehkäisyssä. Päivän puheenjohtajana  on neuvottelu-kunnan puheenjohtaja, ylijohtaja Aino-Inkeri Hansson. Minua on pyydetty puhumaan yhteisöllisestä oppilashuollosta. Aikaa on about 20 minuuttia.

SEMINAARIN ohjelma on seuraava: 
9.00   Aamukahvi
9.30   Seminaarin avaus. Peruspalveluministeri Susanna Huovinen
9.45   Lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin tutkimustulokset tien viitoittajina. Erikoistutkija Reija Paananen, THL
10.15 Tukea terveydelle ja hyvinvoinnille uudesta oppilas- ja opiskelijahuoltolaista.
- Tuleva laki (HE 67/2013) pähkinänkuoressa. Neuvotteleva virkamies Marjaana Pelkonen, STM
- Yhteisöllisen opiskeluhuollon mahdollisuuksista ja mahdottomuuksista. Rehtori Martti Hellström, Auroran koulu, Espoo
- Suuntana oppilas- ja opiskelijahuollon yhteen sovittava johtaminen. Perhepalveluiden johtaja Johanna Will-Orava, Mikkeli  ja Tutkimusprofessori Marja-Leena Perälä, THL
11.30  Opiskeluterveydenhuollon keinot tarkentumassa. Neuvotteleva virkamies Maire Kolimaa, STM
12.00 Lounas
13.00  Mihin suuntaan lastensuojelu? Neuvotteleva virkamies Marjo Lavikainen, STM
13.30 Miten lasten ja nuorten palvelujen porrastus helpottaa matkantekoa?
- Lapsiperhepalveluiden monialainen kokonaisuus ja tuen porrastaminen. Kokemuksia Etelä-Pohjanmaalta. Projektikoordinaattori, YTM Sirpa Tuomela-Jaskari, Ella-hanke, Seinäjoki
- Ehkäisevästä perhetyöstä vaikuttavaa varhaista tukea. Toimialajohtaja Tiina Kirmanen, Imatra
-  Miten sote-uudistus muuttaa sairaan lapsen hoitoa - erikoissairaanhoidon näkökulma. Naisten ja lastentautien toimialajohtaja Jari Petäjä, HYKS
14.30 Kahvi
15.00 Miten matkaa jatketaan yhdessä. Paneelikeskustelu lasten, nuorten ja perheiden palvelujen uudistamisesta. Ehkäisyä vai hoitoa? Vai sekä että? Miten nykyiset voimavarat tehokkaampaan ja vaikuttavampaan käyttöön? Miten lasten, nuorten ja perheiden palvelut isolle agendalle?
Keskustelijoina:
- Hyvinvointipalveluiden toimialajohtaja Tiina Kirmanen, Imatra
- Sosiaalityön ja perhepalveluiden tulosalueen johtaja Erkki Penttinen, Vaasa
- Lastenpsykiatrian vastuualuejohtaja, ylilääkäri Pälvi Kaukonen, PSHP
- Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula
- Keskustelun johdattelijana: toimittaja Tiina Merikanto, YLE
16.15. Suunta kohti parempaa. Neuvottelukunnan ehdotus lasten, nuorten ja perheiden palveluiden jär- jestämiseksi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelu-uudistuksessa Neuvottelukunnan puheenjohtaja Aino-Inkeri Hansson
Seminaarin päättäminen

Martti Hellström
Yhteisöllisen oppilashuollon mahdollisuuksista ja mahdottomuuksista. Versio 1.0
Eduskunnassa on parhaillaan työn alla lakiesitys, jolla uudistettaisiin oppilas- ja opiskelija-huoltotoimintaa.  Oppilashuoltoon kuuluvat  opetussuunnitelman mukainen oppilashuolto sekä oppilashuollon palvelut, jotka ovat  kansanterveyslaissa tarkoitettu kouluterveydenhuolto ja b) lastensuojelulaissa tarkoitettu kasvatuksen tukeminen. c) Kouluruokailu. Oppilashuoltotyö kuuluu kaikille kouluyhteisössä työskenteleville aikuisille sekä oppilashuoltopalveluista vastaaville viranomaisille osana omaa perustyötään.

Hallituksen esitys löytyy finlexiasta tästä linkistä. Se lupaa, että jatkossa oppilashuollon palveluita on oltava saatavilla joka puolella maata, joka koulussa. Palvelut luvataan myös lukiolaisille ja toisen asteen ammattioppilaitoksissa  opiskeleville. Psykologin  puheille on päästävä tietyssä ajassa. Jne. Painetta lastensuojelun asiakkaaksi halutaan keventää oppilashuollon avulla. Oppilaille halutaan myös matalan kynnyksen palveluita. Opetuksen ja koulutuksen järjestäjän olisi asetettava koulukohtainen monialainen opiskeluhuoltoryhmä. Hyvä.

ESITYKSEEN liittyy myös painopisteen siirtäminen 1. ongelmien ratkaisemista ennaltaehkäisevään toimintaan ja 2. yksilötason toiminnasta yhteisötason toimintaan. Toimintaa halutaan suunnitelmallisemmaksi. Suomeksi se tarkoittaa 3. siirtymää tosiasiallisesta toiminnasta suunnitelmapapereiden ja raporttien kirjoittamiseen.

KUKAAN ei varmaan vastusta fokuksen siirtämistä ennaltaehkäisyyn. Mutta on oltava realisti. Akuutit kriisit on hoidettava. Nykyiset resurssit eivät riitä edes niihin.

SIIRTYMÄ yksilötason toiminnasta yhteisölliseen herättää kysymyksiä. Miksi oppilashuollon resursseja halutaan suunnata toimintaan, joiden edistäminen  on jo säädöksissä määrätty rehtorille, opettajille, aamu- ja iltapäivätoiminnan henkilöstölle, koulunkäyntiavustajille jne. (edistetään terveyttä, hyvinvointia ja turvallisuutta; vahvistetaan kasvua suojaavia tekijöitä,  ludaan oppilaiden kasvua, kehitystä ja terveyttä  tukevaa, tervettä ja turvallista  oppimis- ja kasvuympäristöä ja arkea, madalletaan nivelvaiheen haasteita, analysoidaan riskejä, poistetaan riskitekijöitä, kehitetään, seurataanja arvioidaan koko kouluyhteisön, oppilaitoksen, yksittäisten luokkien ja ryhmien hyvinvointia; edistetään myönteistä vuorovaikutusta ja keskinäisen huolenpidon ilmapiiriä, kummiluokka-, tukioppilas-, vertaissovittelu- ja välituntivastaavatoimintaa.)? Ei näitä asioita voi ohjata opettajakunta ohittaen.

JÄRKEÄ on varmaankin siinä, että Ohr:n sisällä  tapauskohtaisiin parityöskentelyihin.

ESITYKSESSÄ ideoidaan, että yksittäisen opiskelijan tukemiseksi voitaisiin tarvittaessa koota monialainen asiantuntijaryhmä, jonka toiminta dokumentoitaisiin ryhmän yhteisesti käytettävissä olevaan opiskeluhuollon kertomukseen. Tarkoituksena on, että yksittäisen opiskelijan asioita käsiteltäi- siin tilannekohtaisesti kootussa suppeassa asiantuntijaryhmässä. Siihen kuuluisivat kulloisenkin tarpeen mukaan joitakin seuraavista kyseisen oppilaitoksen opiskeluhuoltoa toteuttavista henkilöistä: terveydenhoitaja, kuraattori, psykologi, opinto-ohjaaja ja opiskelijan ryhmänohjaaja tai muu siinä tilanteessa keskeinen opettaja. Asiantuntijaryhmä nimeäisi keskuudestaan vastuuhenkilön. Huom! Rehtori ei olisi mukana.  Sama ryhmä tai sen yksittäiset asiantuntijajäsenet voisivat toimia myös opetushenkilöstön tukena koulun työrauhaan, kurinpitoon sekä opetuksen järjestämiseen ja toteuttamiseen liittyvissä hallinnollisissa ja sisällöllisissä kysymyksissä.

Ohr:n sisällä uskon tapauskohtaisiin parityöskentelyihin.

KIRJAAMISEEN kuluu nyt aivan valtavasti aikaa. Onko se aina oikeasti tarpeellista? Dokumentointi-idiotismi"on jo nyt lamaannuttanut kouluissa monia hyviä oppilashuollon uusia innovatiivisia tuen ja avun muotoja.  Byrokratiaa pois ja toimintaa tilalle.

LUIN hallituksen esitystä itsekkäästi pedagogiikan ehdoilla ja koulun ja lasten ja nuorten oppilas-roolin näkökulmasta, mikä on varmaankin väärä lähtökohta. Mutta siitä näkökulmasta haluan nostaa esiin seuraavia ajatuksia:

1. Oppilashuolto on oppilaan koulun-käynnin ja opiskelun turvaverkko
PEDAGOGIN näkökulmasta koulujärjestelmän lopullisena päämääränä on luoda jokaiselle lapselle ja nuorelle eväät onnelliseen elämään. Onnelliseen elämään kuuluu, että löytää oman paikkansa yhteiskunnassa. Tämä edellyttää oikeanlaista osaamista,  kasvua persoonaksi, täydeksi omaksi itseksi ja vastuulliseksi kansalaiseksi.

Tämä taas edellyttää, että lapsi ja nuori käyttää hyväkseen koulun tarjoamia kasvun ja oppimisen aineksi. Tämä taas edellyttää onnistumisen kokemuksia. Tämä edellyttää paitsi kannustavaa opetusta ja innostavia opetusjärjestelyitä,  sitä, että oppilas pystyy pitämään itsensä opiskelun mielentilassa. Muutoin oppiminen jää satunnaiseksi.

Tämä edellyttää oikeanlaista tukea ja apua oppimiselle ja kasvulle. Opettajien on kyettävä nostamaan oppilas takaisin opiskelun tilaan. Joskus putoaminen on niin syvää, että oppilas ei ole aidosti koulukuntoinen eikä opiskeluvastikkeellinen. Tällaisissa tilanteissa vaaditaan ihan  muuta kuin pedagogista osaamista. Tätä on oppilashuollon työntekijöillä.

Mutta onko heillä aikaa siihen?  Aurorassa kuraattorilla ja koulu-psykologilla on aikaa 316 oppilaalle 6 tuntia viikossa. 1 minuutti/oppilas.

LAAJAN  opetuksen käsitteen kautta näkee, että suora opettaminen on vain yksi osa opettajan työtä ja opetusta. Opetukseen kuuluu pedagogista ohjausta, oppilaanohjausta,  kasvatuskeskusteluja, erilaisia tuen muotoja, kuntoutusta ja jopa kurinpitokeinoja. Opettaja tekee siis paljon.

MITÄ lisäarvoa moniammatillinen oppilashuolto voisi tuoda oppilaan koulutyöhön? Käytännössä tällä hetkellä keskustelutilaisuuksia oirehtiville oppilaille tai heidän vanhemmilleen. Testausta, kun pohditaan eräitä erityisen tuen muotoja. Koulun oppilashuollon ja  mm. lasten ja nuorten psykiatristen palveluiden välillä on muuri.

KOULUN OHR:n pitäisi olla papereita naputtavan OHR:n sijasta luokkiin jalkautuva, kävelevä OHR.
Aikaa pitäisi olla siihen, että seurataan luokkien työtä autenttisissa tilanteissa ja ideoidaan paremmin toimivia käytänteitä. OHR:llä pitäisi olla aitoa valtaa saada lisäapua lapsille, jos kouluntason osaaminen ja keinot eivät riitä.

VARSINKIN yläkouluissa on oppilaita jotka eivät tulevat kouluun. Ne, jotka jäävät kotiinsa eri tavoin oireillen. Kuka hakisi  vetäytyvät nuoret  kouluun, millä valtuuksuilla ja millä resursseilla?  Jotkut eivät kykene olemaan tilassa, jossa on monia muita oppilaita.

2. Moniammatillisen oppilashuollon tärkein lisäarvo on sen kyky katsoa asioita laatikon ulkopuolelta
HALLITUKSEN esityksen mukaan oppilaitoskohtaista opiskeluhuoltoryhmää johtaisi koulutuksen järjestäjän nimeämä edustaja. Rehtoria ei mainita. Jotta ryhmä olisi aidosti monialainen tämän lain tarkoittamassa hengessä, tulisi siinä olla koulun tai oppilaitoksen, koulu- tai opiskelu- terveydenhuollon sekä psykologi- ja kuraattoripalvelujen edustajia. Lisäksi olisi huolehdittava oppilaiden tai opiskelijoiden ja tarpeen mukaan vanhempien ja muiden tarvittavien asiantuntijoiden kuten erityisopettajien ja oppilaanohjaajien edustuksesta. Miten salassapito tällä kokoonpanolla onnistuu?
OPETUKSEN järjestämisen näkökulmasta  nykyisen oppilashuoltoajattelu hankalin kohta liittyy lasta ja hänen perhettään koskevan tiedon luottamuksellisuuteen. Teksti kuuluu näin: Vallitseva käytäntö, jossa laajapohjaisen oppilashuoltoryhmän tehtäviin usein kuuluu yksittäisten oppilaiden tai opiskelijoiden tuen tarpeen selvittämisessä ja järjestämisessä tarvittavan työnjaon suunnittelu ja yhteistyön koordinointi, on oppilaan tietosuojan kannal- ta ongelmallinen. Työtapa johtaa helposti sii- hen, että yksittäisen oppilaan asioista keskustellaan sellaisen henkilön läsnä ollessa, jonka työtehtäviin asiat eivät välittömästi kuulu tai siihen, ettei tilanteessa voida antaa tarvittavia tietoja. Mm. uudet wilmaohjeet kuraattorien ja terveydenhoitajien osalta hidastavat ja vaikeuttavat yhteistyötä.

OHR:n erityinen lisäarvo on minusta siinä, että  moniammatilliset aivot voivat luoda yhdessä johonkin lapseen liittyvän huoleen aivan innovatiivisen ratkaisun. Nyt saadaan käyttää vain niitä aivoja, joilla on "asiakkuus" ko. lapseen.

KOULUJEN oppilashuollon tukivalikkoon tulisi saada mm. perhe-ja nuorisotyön voimavaroja.

MONIAMMATILLINEN ryhmä voi nähdä koulun arjessa asioita, jotka  haittaavat koulussa pysymistä. Oppilaiden syrjäytymiseen vaikuttaa olennaisesti heikko koulumenestys. Huolestuttava  tutkimukseen pohjautuva havainto on , että heikoista oppijoista vain vähemmistö on saanut tuki- tai erityisopetusta. Erityisesti maahanmuuttujataustaiset oppilaat ovat saaneet vain vähän tukea.  Monen lapsen oireilu, kyvyttömyys/haluttomuus keskittyä ja ottaa vastuuta ovat asioita, jotka näkyvät meillä koulussa. Kuitenkin niiden taustalla on usein jotain, jota koulu ei ole aikaan saanut, eikä koulu kykene noita asioita poistamaankaan.

YHDESSÄ toimimalla voidaan myös luoda innovatiivisia uusia työtapoja. OHR voi toimia  tiimipareina ja lastensuojelun, teinin ja vanhempien sekä hoitotahojen yhteistyökumppanina. Uusien ja luovien vaihtoehtojen kehittämiseen tarvitaan kaikkia. Rehtorin kuuluu johtaa ohrää jatkossakin, koska hän määrittää resursseja ja on vastuussa kaikesta.

3. Oppilashuollon ja muiden toimijoiden välissä olevat Berliinin muurit on purettava
HALLITUKSEN esityksessä nostetaan esiin mm. salassapitosäädöksistä nouseva erikoisuus:  Opettajan on tiedettävä, milloin hän toimii opettajana ja milloin hänen toimintansa on osa opiskelu- huoltoa. Pykälän 1 momentin mukaan tämä rajanveto tapahtuisi niin, että toimiessaan lain 14 §:ssä tarkoitetussa monialaisessa asiantuntijaryhmässä yhteistyössä esimerkiksi psykologin tai kuraattorin kanssa, kyseessä olisi opiskeluhuolto. Ollessaan oppilaan kanssa kahden opetustilanteessa, kyseessä olisi opetus. Rajanveto on tärkeä, koska opettajan täytyy tietää, milloin noudatetaan tämän lain säännöksiä esimerkiksi kirjaamisvelvoitteista ja milloin taas koulutusta koskevia lakeja.Arkijärjen kannalta järjetöntä.

LASTA auttavien tahojen välille on rakennettu muureja, jotka estävät yhdessä toimimisen. Esim. vanhemmilla ei ole oikeutta saada tietoa 13-vuotiaan ehkäisypillereistä, mutta oppitunnilta poistaminen viideksi minuutiksi pitää viipymättä raportoida kotiin. Yhteisen ymmärryksen lisääminen eri toimijoiden kesken lisää perheiden tuen vaikuttavuutta,

OPPILASHUOLTO nähdään lakitekstissä nimenomaan lapsen ja hänen perheensä palveluna. Koulussa on kuitenkin lähes tehotonta yrittää auttaa lasta, jos opettaja suljetaan toiminnan ulkopuolelle. Minusta oppilashuollon tärkeä tehtävä olisi myös auttaa opettajaa. Jos opettajan  keinot loppuvat,  jos hänen voimansa loppuvat, siitä ei hyvää seuraa oppilaallekaan.

LASTENSUOJELU on lujilla. Asiakkuuden lastensuojelussa saa vireille ilmoituksella tai pyynnöllä, joita käsitellään myös vanhempien kanssa. Lastensuojelu haluaa  toimia avoimesti perheen kanssa. Siksi tarvitaan vireillepano. Lasternsuojelu voi tehdä työtä kodeissa.  Sen  on mahdollista käyttää myös tahdonvastaisia toimenpiteitä, Pitäisikö löytää myös matalamman kynnyksen konsultointiväyliä?

OHR on täysin kädetön, jos kaikki apukanavat (mm. perheneuvola) ovat tukossa! Ei paljon lasta auta että kahden kuukauden väkein päivitellään ja katsellaan tilannetta. Avun prosessit ovat liian hitaat. Monesta opettajasdta tuntuu, että koulun oppilashuollon ja sosiaalipuolen välissä on oppilaan mentävä aukko, josta kukaan ei ota koppia.

Koulun ja keskeisten sote-palvelujen välille tulisi luoda pysyvä yhteistyörakenne. Voitaisiinko palvelujen tuoda fyysisesti kouluihin?

Yksi harkittava vaihtoehto olisi, että jos oppilasta ei voida auttaa pedagogisin keinoin olisi voitava taata jopa määrätä oppilaalle ja vanhemmille tapaaminen psykososiaalisiin oppilashuollonpalveluihin. Hyviä kokemuksia on myös  perhetyöntekijöistä, jotka auttavat perhettä  viikon pari. Tällaiselle perheelle tulisi voida tarjota myös klinikkakäyntejä  tms. palvelua arvioidun tarpeen mukaan.

Pitäisikö meidän luoda kokonaan uudenlainen instituutio: perhepalvelukeskus, jonka puoleen perheet ei uskalla kun pelkää häpeää ja lasten huostaanottoa? Nyt niitä lapsia, joiden vanhemmat siirtävät heidät toiseen kouluun heti ongelmien ilmaannuttua, on liikaa.

5. Yhteisöllinen oppilashuoltotyö - vaihtoehtoinen tapa ajatella
AIDOSTI yhteisöllistä olisi oppilashuoltotyö, jota koko koulutyhteisö tekee yhdessä. Myös kodit. Koulu, sosiaalityö, lastensuojelu, erityisnuorisisotyö ja tarvittaessa myös poliisi, pitäisi saada nykyistä toimivampaan yhteistyöhön.

Ymmärtäisimmekö oppilashuollon uudella, raikkaalla tavalla militaristisen analogian kautta. Oppilashuolto olisi kuin armeijan (tai jalkapallojoukkueen)  huoltojoukot. Huoltojoukkojen tehtävänä on ylläpitää yksilön ja sotivien joukkojen taistelukykyä (jalkapallojoukkueen pelitahtoa), taistelun kestoa ja suorituskykyä. Huollon toiminta  vaikuttaa sotatilanteessa  (pelitianteessa) voimakkaasti joukkojen toimintakykyyn ja mielialaan.

KOULUN tason OHR olisi kenttähuolto, joka pitää kouluyhteisön kunnossa ja korjaa, antaa hoitoa ja muonittaa. Huollon ja kentän välillä on tiedon kuljettava.  Ns. liputushankkeesta voitaisiin omaksua periaate: kun useampi kuin yksi toimija on huolissaan, se kerrotaan kodille. Nyt vain tarvittaisiin työkalu, jolla huoli liputettaisiin. Näin turvattaisiin huoltajien oikeudet kuulla huolesta ensimmäisenä. On aihetta pohtia, miltä tuntuisi, jos joukko asiantuntijoita kokoontuisi keskustelemaan itsestämme ongelmistamm ja siitä, miten ne pitäisi ratkaista. Kysymättä meiltä? Sellainen vei pohjan luottamukselta ja yhteistyöltä. Tuloksellinen työ lapsen hyväksi vaatii kuitenkin vanhempien täyden tuen. Sen saamiseksi kannattaa nähdä vaivaa. Tavoitteena siis lapsen etu. Kodin ja koulun keskustelyissa syyliisten etsiminenja pakoilu voidaan ehkäistä avoimella ja voimavaraistavalla keskustelulla.

A-Talk ja Pisa-romahdus

PISA-tulosten lasku synnytti hyvään aikaan tilanteen, jossa "ikkuna on hetken auki" suomalaisen koulujärjestelmän uudistamiselle, kuten opetusministeri Krista Kiuru A-Talk-ohjelmassa totesi.

TOIMITTAJA Tulikukka Defresnesin muina vieraina olivat kasvatustieteen professori Pasi Sahlberg, vuoden luokanopettaja Kai-Ari Lundell ja Pyynikin koulun yhdeksäsluokkalainen Jesse Kosonen. TV-insertin  kautta kuultiin myös Hämeenkylän koulun rehtori Pasi Majasaarta ja oppilaita.

ANALYSOIN tässä lastussa käytyä keskustelua kolmen kysymyksen kautta
1. Onko suomalainen peruskoulu romahtanut kohtalokkaasti?
2. Mistä Pisa-menestyksen laskun syitä etsittiin?
3. Millaisin keinoin peruskoulua halutaan nyt kehittää?

KÄYTÄN analyysin apuna ajattelukehikkoa, johon olen yhdistänyt mm. Bloomia,  Clarkea,  Herbartia, Lahdesta, Lundgrenia, Kansasta ja Köhleriä. Ennen kuin vastaan kysymyksiin, esittelen ajattelukehikkoni.

Oppimistulokseen vaikuttavien tekijöiden kartta- praktinen malli
Oppimistuloksiin vaikuttavia tekijöitä on vuosisatoja yritetty selittää didaktiikassa. Ihan valmista ei ole tullut. Opetuksen - järjestetään se miten vain - ja oppimisen suhde ei kausaalinen. Didaktisten mallien helmenä pidän mm. Kansasen ja Tellan raportoimaa Opetus- opiskelu- oppimis- mallia. Oppiminen ei aiheudu opetuksesta, ei aina opiskelustakaan. Oppia voi myös ilman opetusta ja ilman opiskelua.

Benjamin Bloom kokosi (1976 arvelen) tutkimuksiin pohjautuneen arvion eri tekijöiden osuudesta oppimiseen. Hän päätyi siihen, että suurin merkitys on oppilaalla (lahjakkuus, kiinnostus) ja hänen taustallaan (mm. kodin tuki).  Osuus oli 65 %. Toiseksi tärkein tekijä oli opetustapahtuma, eli mitä tunneilla tehdään (25 %). Opettajan osuus  (koulutus, osaaminen..) oli 5 % samoin ns. kehystekijöiden (resurssit, tilat jne.).

1. Onko suomalainen peruskoulu romahtanut kohtalokkaasti?
KESKUSTELIJOIDEN mukaan ei ole. Alenevien tulosten trendi on näkynyt jo pitkään. Ja lisäksi kysymys on myös siitä, että Suomen asema heikkenee suhteellisesti, jos muut edistyvät. Pasi Sahlberg muistutti, että Suomi on  edelleenkin yksi viidestä erittäin hyvin toimivasta koulujärjestelmässtä.

Opetusministerin mukaan osamistaso on laskenut ja asenteet  koulunkäyntiä kohtaan ovat muuttuneet kielteisemmiksi. Lasten ja nuorten oppimiserot ovat kasvussa. Koulujen eriytymiskehitys kasvaa. Mutta peruskoulu on kuitenkin hyvä koulu. Omana aikanaan. Maailma on nyt kuitenkin muuttnut.

2. Mistä Pisa-menestyksen laskun syitä etsittiin?
KUUNTELIN  keskustelua tarkalla korvalla. Syiksi esitettiin:

• Kehystekijöistä mm. puutteellisia resursseja, teknologiaa, leikkauksia, kunnista puuttuvaa tahtoa ja taitoa järjestää opetusta, puuttuvaa visiota ja yhteiskunnallista tilannetta: työttömyyttä ja sen vaikutusta henkiseen ilmapiiriin.

"Elämä, joka on ympärilla, vaikuttaa. Työttömyys. Ankeus. Miksi kehittäisit osaamista? Vikaa on myös aikuisten asenteissa  Tukevatko aikuiset koulunkäyntiä? " Kiuru

• Suomelta puuttuu innostava koulutuspoliittinen viso.

" Meillä oli yhteinen visio 1970-luvulla: peruskoulu (koko potentiaali tarvitaan). Se voimaannutti" Krista Kiuru

" 1990-luvulla visiona oli  koulu oppimiskeskuksena. Iso kuva tulevaisuudesta puuttuu nyt.  Nokia kaatui samaan." Pasi Sahlberg

"10-15 vuoteen  ei ole ollut koulutuspoliiikkaa. Ei näkemystä.  On ollut vain leikkejä. Arvoleikkejä. Ops-leikkejä. " Kai-Ari Lundell

• Opetustapahtuman elementeistä syiksi esitettiin opettajien puuttuvaa osaamista (mm. teknologian osalta), tylsää, aina samanlaista opetusta. Oppilaiden osalta puuttuva motivaatiota, liiallista tietokoneen käyttöä, väsymistä, asennavaikeuksia: pikavoittojen hakua, hyödyn hakua ja sitä, että perheet eivät kannusta. Opetusryhmien osalta liian vähäistä osallistamista ja yhteissuunnittelua. Menetelmien osalta teknologian käytön laiminlyömistä.

"Oppilaiden asenteet  ovat muuttuneet. Keskittyminen, menestymsen tahtominen on heikentynyt. Haetaan pikaista  henkilökohtaista hyötyä. Yleissivistys on kärsinyt. Ei arvosteta sellaista, mistä ei ole hyötyä." Pasi Majasaari

3. Millaisin keinoin peruskoulua halutaan nyt kehittää?
PASI  Sahlberg varoitteli Pisa-hysteriasta. Pisa on ollut  olemassa 12 vuotta. Siitä on tullut
poliittisesti ja taloudellisesti merkittävä mittari, jota käytetään jopa päätösten pohjana,  minne investoidaan. Siksi monessa maassa valmennetaan oppilaita Pisa-testeihin ja karsitaan koulun opetusohjelmista mm. taito- ja taideaineita.

"Emme voi olla koskaan Pisassa maailman paras. Koulua on kehitettävä muusta syystä- ja Suomi on ainoa maa, jolla olisi siihen varaa." Pasi Sahlberg 

Sahlberg esitteli neljän kohdan ohjelmansa visio vuodelle 2030:

• 1. vähenetään perinteistä luokkaopetusta puoleen
• 2. puolet  ajasta henkilökohtaiseen opiskeluun: projehteihin, pajoihin jne.
• 3. vahvistetaan sosiaalista vuoroavaikutusta - myöskin teknologian avulla.
• 4. nostetaan oman intohimon löytäminen keskeiseksi koulun tehtäväksi.

Hän halusi  unohtaa motivaation käsitteen ja tarjosi tilalle uteliaisuuden käsitettä.

" Ihminen on perusluonteelta  utelias. Intohimon löytäminen on nyt hukassa. Autetaan jokaista löytämään oma, piilossa oleva  intohimonsa. Tämä on positiivinen tapa reagoida tulosten laskuun." Pasi Sahlberg

Kai-Ari Lundell  halusi härpäkkeet (älypuhelimet) järjestykseen. Hän uskoi valtiojohtoisuuteen ja rahaan "tiiliskiviin".
"On satsattava alkuun.  Rahaa alkuun, se  tuottaa sosterista säästöä. Kuunnelkaa Rimpelää!" Kai-Ari Lundell

OPETUSMINISTERI kutsui koko Suomea Peruskoulun pelastamistalkoisiin.Talkoo-sana saattaa olla tarkoin harkittu, koska rahaa ei ole panna lisää:-) Opettajan koulutuksella on tärkeä osuus. Mutta ministeri  haki myös uutta visiota.
"On palattava koulutuksellisen tasa-arvon tielle; Oppilaiden on saatava henkilökohtaista tukea,  tarvitaan tarpeeksi pienet luokat. On panostettava uudenlaiseen oppimiseen. Opetukseen lisää digitaalisuutta, intoa ja  motivaatiota. Päättäjille lisää ymmärrystä; haluammeko hyvää tulevaisuuden sukpolville?" Krista Kiuru

JOUKON nuorin yhdeksäsluokkalainen Jesse Kosonen nosti esiin mm. teknologian käytön lisäämisen. Oppilaille olisi jaksettava kertoa, mitä hyötyä tiettyjen asioiden oppimisesta on.
" Kannattaa ajatella positiivisesti. Ja tehdä  enemmän töitä, jollei pärjää." Jesse Koskinen

TÄMÄN aamun Hesarissa emeritusprofessori Sauli Takala kehoitti huolellisesti tutkimaan tuloksia  ennenkuin hutkitaan. Keillä tulokset ovat erityisesti laskeneet. A-Talkin mukaan erityisesti pojille, ja erityisesti pojille Itä- ja Pohjois-Suomessa.

So what?
ON yhteenvedon aika. Näin tämän näin. Tästä oltiin samaa mieltä:

• Pisa-menestyksen laskuun on vastattava myönteisin toimin. 
• Tehdään 2030-luvun koulu yhdessä. Opettajat mukaan. Hallinto mukaan.
• On yhdessä löydettävä koulutuspolitiikan punainen lanka. Tarvitaan johtamista.
• Yhteiskunnan on viestittävä, että koulutus on tärkeä. Se on ainoa menestystekijämme
• On lopetetava negatiivinen ajattelu ja alettava ajatella positiivisesti (vrt. Himanen). Jokaisen on mietittävä, mitä viestii koulutuksen  merkityksestä. Nuorten hikarikulttuuri on vääristymä
• Lisää opetuksen vuorovaikutustapahtumaan osallisuutta, käytännön tekemistä ja yhteissuunnittelua.
• Oppilaiden on mentävä epämukavuusalueelle. On myös tehtävä läksyt ja päntättävä

Näitä keinoja esitettiin, mutta kaikki eivät lämmenneet

• Lisää teknologiaa kouluun
• Lisää resursseja (tiilia) kouluille
• Sama ops kaikille tasa-arvon vuoksi.
• Valtiolle rahoitusvastuu koulusta
• Peruskoulu ei kestä enää säästöjä.

JOS näitä ajatuksia pudottaa esittämääni ajattelumalliin, niin  tässä keskustelussa  päätekijäksi, joka selittää mm. Pisa-tuloksia nousevat:
1) Opetuksen kehystekijöistä  ennen muuta yleinen henkinen ilmapiiri. Ja toiseksi koko koulun idea, joka on väärä. Kouluun tarvitaan tilaa  oppilaiden omille innostuksen kohteille.  Ja kolmanneksi hukassa oleva innostava koulutuspoliittinen visio. Nämä tekijät  valuttavat myrkkyä oppilaiden haluun käydä kunnolla koulua.
2) Jos käytän vanhoja Clarkelaisia käsitteitä: opettajankoulutuksessa pitäisi kehittää erityisesti seuraavia opetustaitoja: taito suunnitella (yhdessä oppilaitten kanssa), taito motivoida ja aktivoida, menetelmätaito (teknologia), aineenhallinta (niin, että osaa kertoa, mihin tarvitaan).
2) Itse vuorovaikutustapahtumassa tärkeiksi oletettin monipuoliset menetelmät ja oppilaiden osallistaminen ja aktivoiminen.

TÄLLÄ kertaa keskustelussa ei noussut esiin, että seuraavilla tekijillä olisi vaikutusta tuloksiin

• välittävä ilmapiiri
• opettajan vuorovaikutustaidot
• onnistumisen kokemukseet
• murrosiän vaativuus
• oppilaiden opiskelutaidot
• liian paljon opittavaa

Pari viikkoa onnenpekkana

HUH! Hienoa,  että on  torstai ja että huomenna perjantaina on itsenäisyyspäivä ja sen vuoksi kouluissa(kin) lomapäivä.

Vauhti ja flow on ollut jonkin aikaa sen verran kova, että pakkopysähdys tulee juuri oikeaan aikaan. Ettei synny väärinkäsitystä, kirjoitan, etten valita. Olen onnenpekka monessa asiassa. Kuinka niin? Kun saa haasteita, kasvaa.

Ti 26.11.
Sain pitää Espoon perinneyhdistys Aurora ry:n syyskokouksessa alustuksen kansalaiskoulusta. Arvokasta apua tuli rehtori Jukka Kuittiselta, joka on nuorena miehenä ollut töissä tuossa kasvatuslaitoksessa. Sain myös listan nimiä, joita voisi haastatella. Itse pidin aikanani muutamia tunteja kansalaiskouluissa. Viimeisenä työvuonna katse näyttää kääntyvän alkuun?

Kuinka paljon voisimmekaan ottaa oppia tästä kadonneesta koulumuodosta?

Ke 27.11.
Sain pitää OKL:ssä luennon opettajaopiskelijoille teemasta "Kuinka puhaltaa henki opetussuunnitelmaan". Mikä etuoikeus kertoa työurastaan ja erityisesti Auroran vuosista. Palautekin oli ystävällistä (yksi kuulijoista oli muuten tänään torstaina meillä sijaisena).

Yle-puheen studio ja toimittaja.

To 28.11.
Sain olla  koulupäivän jälkeen Yle-puheessa keskustelemassa kodin ja koulun yhteistyöstä- teemasta, joka on ollut aina minulle tärkeä. Olen saanut koko urani kohdata hienoja vanhempia. Ja kuinka monta lämmintä muistoa yhteistyöstä Suomen Vanhempainliiton kanssa palasikaan mieleen, kun istuin Tuija Metson vieressä.

Nostalgista  ja haikeaakin oli pohtia, että "päivystävän dosentin" pesti on pian voitettu kanta.

Pe 29.11.
Auroran koulun opettajat järjestivät perjantai-iltana pikkujoulut, joissa juhlittiin eläkkeelle meiltä siirtyneitä Ismo Lehikoista ja Sirpa Wassia. Ihanan lämmin tunnelma. Kiitos Irina!

Olin tehnyt Sirpalle ppt-puheen hänen uransa high-lighteista, ja koulun opekuoro lauloi niin upeasti Ismolle "Satulinna".

Kyllä saan tehdä töitä upeitten ihmisten kanssa.

La 30.11.
Palmenian "kalliimpi" rexikurssi on todella viimeisen päälle suunniteltu. Sain kertoa neljä tuntia ajatuksiani kouluyhteisön johtamisesta innokkaille uusille rexin aluille. On aina upeaa tehdä töitä Atso Taipaleen kanssa.

Ma 2.12.
Opetushallitus haluaa edistää eheytetyn koulupäivän ideaa. Sain kertoa tärkeimmät asiat Auroran koulun TIP-hankkeesta ruokapalkalla. TIP on  ehdottomasti ollut oman uran huippujuttuja. Ja paikalla oli mm. aina niin ihana Anneli Rautiainen.

Illalla kokoontui Espoon demarien valtuustoryhmä. Vaikka tässä blogissa ei ole tarkoitus väsyttää ihmisiä politiikalla, on kai tämän yksittäisen lastun teeman osalta oikein kirjata ylös, että tulin valituksi Maria Guzenina-Richardsonin varaksi ryhmän  puheenjohtajana. Nöyräksi vetää. Sista oli my man.

Ti 3.12.
Olin tiistain ja keskiviikon vuosilomalla. Tiistaina ohjasin kahden Palmenian rexikoulutusryhmän kehittämishankkeita. Upeita hankkeita. Uskon ammatilliseen kasvuun tutkivalla otteella. Ja mikä parasta, kummassakin ryhmässä on opettajia Aurorasta. Johtajan tärkein tehtävä on kasvattaa uusia johtajia!

Kahvitauolla  tapasin professori Jarkko Hautamäen, ja koin valon siitä, mikä selittää Pisamenestyksen nousun ja tuhon.

Tiistain ohjelmaan mahtui vielä suunnittelukokous Mikko Salosen kanssa. Jos kaikki menee hyvin, Espooseen syntyy huikea täydennyskouluskonsepti seuraavien vuosien aikana. Muuta en kerro.

Hups. Täytyypä muistaa lähettää Luokanopettaja 4 Fullanille ja Mikolle.

Ke 4.12.
Olin keskiviikon vuosilomalla. HAMK oli tilannut minulle puhumaan omassa rexikoulutusohjelmassaan pedagogisesta johtamisesta. Ihan paras aihe. Päivä oli pitkä ( klo 9- 15.30), joten menetelmällisestikin se oli haastava. Mutta upea.

Illalla oli vielä valtuuston talousarviokokous, jossa sain tosi hyviä uutisia nuorten elinvoimaisuutta vahvistamaan kaupunginjohtajalta.

To 5.12.
Back to School. Hiiret olivat hieman hyppineet sillä aikaa, kun kissa oli poissa. Mutta elämä helpottui, kun otettiin vähän juustoa pois :-) Talkkariporukka kokosi nousevan katsomon.  Bändi ja kuoro ovat viikolla harjoitelleet.

Koulupäivän jälkeen ajoin OAJ:öön. Olin aamuyöstä tehnyt ns. muutosanalyysiä, ja siitäkin oli hyötyä.

OAJ:n tulevaisuustyö on  nyt merkittävässä taitekohdassa, ja se todella nytkähti innovatiivisessa istunnossa monta metriä eteenpäin. Tanks mm. Datafisher.

Ensi viikolla OAJ:n hallitus työstää juttua eteenpäin.

Upean viikon kruunaa klo 21 alkava A-Talk, jonka teemana on Pisa. Paikalla mm. Pasi Sahlberg, opetusministeri ja vuoden luokanopettaja. Kunpa kuulisin, että suomalaista koulutuspolitiikkaa ei johda kukaan. Kokonaisuuden sijaan räpellämme osien kimpussa. Meiltä puuttu näky.

Olen onnenpekka, eikö?