Työssämme on ainakin pieni ripaus tutkimuk-sellista otetta. Syksyn ajan olemme soveltaneet - tosin varsin vapaasti - ns. delfi-metodia. Se on yksi tulevaisuuden tutkimuksen työkaluista.
Voiko tulevaisuutta muka tutkia?
KAIKKI eivät pidä mahdollisena tutkia tulevaisuutta, koska sitä ei vielä ole olemassa. Massivisessa metodikirjassa Jari Metsämuuronen kuitenkin puolustaa tätäkin tutkimusalaa. Tulevaisuus on olemassa, koska se voidaan kuvitella. Ja koska se vaikuttaa meihin: elämäämme, tunteisiimme ratkaisuihin jne.
Tulevaisuutta tutkittaeessa tutkimuskohteena on nykyisyys. Tulevaisuudesta voidaan tehdä oletuksia, joska elämässä on säännönmukaisuuksia. Oletukset ovat toki epävarmoja, koska elämässä tapahtuu muutoksia. Tulevaisuutta koskeva tieto on parhaimmillankin todennäköistä tietoa, epävarmaa tietoaa, koska se ei ole aistein koettavissa.
TULEVAISUUDELLE on Metsämuurosen mukaan ominaista vaihtoehtoisuus (toisin kuin menneelle ja nykyiselle). Tulevaisuuksia on kuitenkin vain potentiaalisesti useita, aktuaalisesti vain yksi toteutuu.
Tulevaisuudesta voidaan yrittää saada tieteellistä tietoa - kun käytetään sellaisia hyväksyttyjä menetelmiä, joissa erehdysten mahdollisuus on pyritty saamaan mahdollisimman pieneksi. Tule-vaisuudentutkimuksella on käytettävissään riittävän luotettavaa tietoa tuottavia menetelmiä.
Menetelmät voidaan jakaa kahtia: laskennallisiin (esim. aikasarjat) ja asiantuntijamenetelmiin. Jälkimmäiset perustuvat olettamukseen, että asiantuntija pystyy ennakoimaan tulevaisuutta paremmin kuin rivi-ihminen. Niissä hyödynnetään asiantuntijoiden tietämystä, intuitiota ja havaitsemiskykyä.
Heikot signaalit
Igor Ansoff lanseerasi aikanaan käsitteen heikot signaalit (weak signals). Ne ovat viestejä piilossa olevista trendeistä. Tulevaisuus ikäänkuin lähettää niissä viestiä itsestään. Heikko signaali on ilmiö, jonka todennäköisyys on pieni, mutta jonka seurausvaikutukset voivat olla dramaattisia.
Mika Mannermaan mukaan heikot signaalit voivat olla nousevia tai laskevia. Heikko signaali elää hetken, kuolee pois tai muuttuu vahvaksi signaaliksi. Heikko signaali havaitaan intuitiivisesti.
Igor Ansoff on esittänyt myös ajatuksen kolmesta filtteristä, jotka heikentävät kykyämme hyödyntää toimintaympäristössä olevaa tietoa:
(1) Havainnointifiltteri estää hyödyntämästä tietoa, joka tulee henkilökohtaisen suuntautumisen rajaaman näkökenttämme ulkopuolelta. Emme näih huomaa uusia trendejä.
(2) Mentaalifiltteri estää hyödyntämästä havaitsemaamme tietoa, jolla emme usko olevan merkitystä omien uskomustemme ja kokemustemme perusteella.
(3) Valtafiltteri estää hyödyntämästä tietoa, joka suodattuu voimakkaiden vallalla olevien tapojen tai uskomusten takia.
Yksi asiantuntijamenetelmistä on Delfi- eli Delfoi-tekniikka. Nimitys viittaa muinaiseen kreik-kalaiseen Delfoihin, jossa ennustuspapitar Pythia vastasi neuvonhakijan kysymyksiin tavallisesti hieman epäselvin sanoin, joista papit muovasivat järkevän tuntuisia ja ymmärrettäviä vastauksia.
Osmo Kuusi on kuvaillut Delfoi-menetelmää kolmen keskeisen piirteen eli anonymiteetin, argumenttien iteraation ja palautteen avulla. Oikeaoppisesti menetelmää käytetään niin, että huolellisesti valitulle asiantuntijajoukolle (paneelille) lähetetään kyselylomake, joka palautetaan nimettömänä. Lomakkeella esitetetään väitteitä, ja vastaajat ottavat niihin kantaa perustellen vastauksensa. Vastaukset kootaan ja lähetetään uudelleen kommentoitaviksi. Kommentointikierroksia voi olla useita. Näin näkemys tulevaisuudesta tarkentuu koko ajan. Tavoite on lopulta saavuttaa konsensus arvioitavasta asiasta.
Oma sovellukseni
HUOMENNA maanantaina sovellan Delfoi-metodia itse kehittemälläni pikamallilla. Delfin ideoista siinä ei toteudu anonyymisyys.
Väitteet on koottu aikaisemmasta aineistosta, ja ne on jäsennetty PESTE-analyysin pohjalta tekemääni taulukkoon. PESTE analyysi on eräänlainen oleellisten asioiden lista. Toimintaympäristöä on tarkasteltu viidesta näkökulmasta (Politiikka, Talous, Sosiaaliset tekijät, Teknologia ja Ekologia). Ideana on, että esitän mukaan kutsutulle asiantuntijaryhmälle väitteitä, jotka ryhmän pitää jakaa väitteet kolmeen pinoon:
- väitteisiin, jotka kaikki allekirjoittavat
- väitteisiin, joita täytyy tarkentaa
- väittesiin, joita ei suuri osa ryhmästä hyväksy/pidä totena/todennäköisenä.
KONKREETTI tavoite on löytää ilmiöt, jotka jatkuvat hyvin todennäköisesti ja joilla on käsityksemme mukaan vahva vaikutus koulutukseen. Näin löydämme tulevaisuuden koulutukseen vaikuttavat muutosvoimat (ajovoimat). Työkaluina ovat kortit: vihreä-keltainen-punainen. Etsimme väitteet, joista olemme (melkein) kaikki samaa mieltä.
SEURAAVA vaihe on käydä läpi viime viikolla tuotettujen eri kouluasteiden tulevaisuuden kuvien (toivottu ja uhkaava) kytkös Delfillä saatuun kuvaan todennäköisestä toimintaympäristöstä. Jännää nähdä, kuinka homma onnistuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti