Mitä tarkoitamme pedagogiikan laadulla? Osa 1

Oma yritykseni tavoittaa opetuksen ilmiötä.

2 VIIKON kuluttua talvilomaperjantaina  minun pitäisi osata jotenkin avata keskustelua pedagogiikan laadusta. Kyseessä on oululaisrehtorien seminaari, jonka pääteemana ovat jokin aika sitten julkaistut perusopetuksen laatukriteerit. Olen käynyt niitä oman koulumme osalta läpi tämän blogin lastuissa kesällä 2009.

On kiinnostava tehtävä nostaa vielä erityisesti ja kokoavasti esiin itse pedagogiikan laatu. Näitä on silloin pohdittava:


(1) Mitä tarkoitamme pedagogiikalla?
(2) Mitä tarkoitamme laadulla,  kun tarkastelemme pedagogiikkaa? Mitä laadun käsite yleensä ja erityisesti pedagogiikan osalta voisi tarkoittaa?
(3) Mikä on pedagogiikan ja opetussuunnitelman laatujen suhde
(4) Millaisissa pedagogiikan elementeissä on nähty/tunnistettavissa laatua?
(5) Mitä siis voisi tiivistää laaduksi pedagogiikassa?

Mutta sitä ennen katsotaan, mitä itse kuuluisat laatukriteerit sanovat opetuksen laadusta.

Opetuksen  laatu Perusopetuksen laatukriteeriteksteissä

Laatukriteereissä on kaksi osioita, jotka vahvimmin leikkaavat pedagogiikan laatua:

- opetussuunnitelman toteutuminen ja

- opetus ja opetusjärjestelyt.

A. Opetussuunnitelman toteutuminen

Laatuktiteereistä löytyy seuraavia ajatuksia opetuksen laadusta:

- valtakunnallinen ops (kansalliset linjaukset)  on linjattu paikallisiin olosuhteisiin ja oppilaiden tarpeisiin sopivaksi. Tämä vaatii asianosaistahojen osallistamista ja sitä, että  eri koulujen ja luokka-asteiden opetushenkilöstö sopii kasvatus- ja opetustyön välittömistä yhteisistä toimintalinjoista.

- koulukohtaiseen opetussuunnitelmatyöhön kuuluu toiminnan parantamisen idea. Myös oppilaat omien edellytystensa mukaan.

- rehtorille opetussuunnitelma on pedagogisen johtamisen keskeisin työkalu, opettajille se on omien työtavoitteiden perusta. 

-  "Opetussuunnitelma on strateginen pedagoginen asiakirja, jonka kautta koulun toiminta liittyy opetuksen järjestäjän muuhun toimintaan ja kehittämiseen".
- Ops on kehittämisen keskeinen väline. 

B. Opetus ja opetusjärjestelyt

Laatukriteereistä voi poimia seuraavia opetukseen laatuun liittyviä ajatuksia:

-  hyvää on opetus sellaisena, kuin se hallinnollisissa teksteissä, 

-  opetukseen liittyy myös kasvatus ja hyvinvointi,

-  yksilöllisyys (mm. aikaisempi osaaminen ja tarpeet) otetaan huomioon suunnittelussa ja toteutuksessa (eriyttäminen)

-  opetussuunnitelmallinen yhtenäisyys vallitsee oppimispolun eri vaiheissa (niveltäminen),

-  tavoitteisuus yleisesti ja erityisesti. Opetussuunnitelmalähtöisyys. Opetusjärjestelyt, sisällöt, menetelmä- ja materiaalivalinnat  on johdettu tavoitteista,
-  monipuolisten menetelmien periaate.
- asioita työstetään omakohtaisesti ja oppilaslähtöisesti.
- oppilaiden keskinäinen vuorovaikutus on tärkeää. Opetusta rikastetaan mm. vierailuilla. Tietotekniikkaa käytetään,

-  ohjaus: opetusta tuetaan; oppilaan oppimishalua ja itseluottamusta vahvistetaan,

- yhteisöllisyyttä hyödynnetään. Jokainen saa osallistua ja antaa palautetta,

- jokainen saa onnistumisen kokemuksia, 

- ryhmäkokojen tulee olla järkeviä,

- oppilasarvioinnin tulee olla oikeudenmukaista, läpinäkyvää ja kannustavaa (toisenlaiset osaamisen näytöt?),

- asiallisessa kunnossa olevat oppimateriaalit ja 

- opetusta kehitetään.

Ja sitten omaan pohdintaan

(1) Mitä tarkoitamme pedagogiikalla? 

Tässä tarkastelussa pedagogiikka  määritellään kahdella tavalla: suppeasti ja laajasti.

Suppeassa tarkastelussa meitä kiinnostavat opetustapahtumat, opetuksen vuorovaikutustapahtumat ja koulun kasvatuksellinen elämänpiiri. Suppeasti pedagoginen laatu on vuorovaikutuksen laatua, sitä, missä määrin opettajan ja oppilaiden interaktio tukee oppilaan tiedonrakentelua (tietämistä) ja hänen motivaatiotaan (tunteitaan, uskoaan itseensä ja opiskelun mielekkyyteen)

Laajassa tarkastelussa meitä kiinnostaa paitsi opetus, myös sen kehystekijät (opetussuunnitelmat, koulun toimintakukttuuri, rakenteet, insitituutiot...), koulun koko toimintakulttuuri, tapa toimia  pedagogisten arvojen näkökulmasta. Pedagogisilla arvoilla tarkoitetaan sitä, missä määrin eri tekijät tukevat nimenomaan jokaisen oppilaan kasvua omista lähtökohdistaan täyteen mittaansa, kuten pääjohtaja Timo Lankinen asiaa on pohtinut.


(2) Mitä tarkoitamme laadulla,  kun tarkastelemme pedagogiikkaa? Mitä laadun käsite yleensä ja erityisesti pedagogiikan osalta tarkoittaa?

Laatu tarkoittaa montaa asiaa. Sitä, että asiat pelittävät, toimivat. Sitä, että niissä on hohtoa, haluttavuutta. Sitä, että jokin tuo lisäarvoa. Toisille laatu on tehokkuutta. Toisille vaikuttavuutta.

Paul Lillrank. Kuva lainassa Kauppalehden sivuilta.

Julkisella puolella nämä laadun ulottuvuudet eivät toteudu yhtä aikaa. "Julkisella puolella vaikuttavuus on sumea. Suoritemäärien lisääminen ei lisääkään vaikuttavuutta (esim. lääkärissäkäyntien määrä)." Professori Paul Lillrank

Kasvatuksen vaikuttavuuden arvioinnin tekee  erityisen haastavaksi se, että tulokset nähdään  vasta vuosien kuluttua ja se, että tavoiteltujen vaikutusten lisäksi kasvatus voi aiheuttaa muita seurauksia.

Yksi tapa jäsentää laatua. Eri asianosaistahoilla on
oma käsityksensä laadusta. Keskellä on laatukäsitysten
leikkaus. 

Yhtä oikeaa määritelmää laadulle ei siis ole löydetty. Laatu määrittyy aina substanssista, kontekstista, opetuksen kohdalta siitä, miten opetus ja sen päämäärät ymmärretään. Opetus on siksi kompleksinen kokonaisuus, että sen laatu koostuukin useasta osalaadusta?


Koulua koskeva laatuajattelu on vuosien varrella muuttunut; heiluri heiluu asioiden oikein tekemisen ja oikeiden asioiden tekemisen ääripäiden välillä.  1970-luvulla laatua oli  valtion vaatimusten mukainen julkinen palvelu (valtio asiakkaana). 1980-luvulla laatua oli koulujen omaleimaisuus ja   opettajien ammatillisen näkemyksen mukainen opetus.  1990-luvulla käsitys muuttui: Laatua olikin opetus, joka oli  asiakasvanhempien odotusten mukaista. 2000-luvulla on nähtävissä taas  paluu laatuajatteluun, jossa laatu on  valtion vaatimusten mukainen.

Hyvän neljä tasoa

Filosofi Eero Ojanen. Kuva lainattu
Helsingin Sanomien nettisivuilta.

Laatua voisi purkaa filosofi Eero Ojasen hyvän käsitteen pohjalta. Hän erottaa neljän  tason hyvää:

- teknistoiminnallista hyvää (oppitunnit sujuvat, oppilaat tekevät tehtäviä, tuntia ei häiritä, välineet toimivat, ongelmat ratkeavat, oppimistulokset ovat hyviä, opetussuunnitelma toteutuu,). Tähän laadun tasoon kuuluu mm. kustannustehokkuus, perustehtävänmukaisuus ja vaikuttavuus.

- kokemuksellisesti hyvää (opettajat ja oppilaat tekevät töitä hyvällä mielellä. Heitä kohdellaan reilusti. Pedagoginen hyvinvointi näkyy. Molemmat kokevat työnsä mielekkyyden. Opetus miellyttää vanhempia ). Tällaista laatua on  kutsuttu intuitiiviseksi, esteettiseksi ja subjektiiviseksi.

- tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden kannalta hyvää (opetus tukee kaikkien erilaisten oppilaiden kasvua). Kyseessä on tiettyjen arvojen suuntainen laatu. Opetuksen tulisi olla tasalaatuista, tai yhtä laadukasta kaikille.

- mystisemmin hyvältä, oikealta tuntuvaa hyvää.  Kyseessä on systeeminen laatu, jossa laatu lisää yhteistä hyvää, eikä hyvän rinnalla saada muuta huonoa.

Paul Lillrank on pohtinut, kuinka
vaikeasti koko asiakas-termi sopii
julkisiin palveluihin,

TÄRKEÄÄ  on myös pohtia, kenen kannalta hyvää tarkastellaan? Yhteiskunnan, huoltajan, opettajan, lapsen...Liike-elämässä puhutaan esim. erikseen asiakaslaadusta (asiakastyytyväisyys, kykyä tyydyttää asiakkaan tarpeet tai täyttää odotukset)  ja sisäisestä laadusta (esim. tuotteiden virheettömyys). Asiantuntijaopettajalle laatu voi olla ihan muuta kuin isälle ja äidille.

Eräissä tutkimuksissa (mm. Linnakylä & Malin 1997)  kouluelämän laatuna on pidetty oppilaiden näkökulmasta heidän kokonaisvaltaista viihtymistään,  sekä myönteisiä että kielteisiä kokemuksia. Samasta asiasta on puhuttu myös pedagogisen hyvinvoinnin käsitteellä.





(3) Mikä on pedagogiikan ja opetussuunnitelman laatujen suhde?

Kiehtova kysymys kuuluu, onko mahdollista määritellä opetuksen laatu ajattomasti, yliopetussuunnitelmallisesti. Opetussuunnitelma määrittää  suomalaisessa didaktiikassa ajattelussa opetuksen laadun, kun puhutaan julkisesta koulujärjestelmästä. Laatu on sen tavoitteiden toteutumista.  Julkisen koulun ulkopuolella kysymys on avoimempi. 

Tästä syystä on erittäin hankalaa verrata eri aikojen opetuksen laatua  tai eri aikojen opetussuunnitelmien laatua  toisiinsa.  Vaikka meissä kaikissa saattaa yhä elää valistuksen edistyksen henki ja sen mukainen usko edistykseen.

Jos kuitenkin yritetään, oletan, että laatua voitaisiin metsästää seuraavasti:

(1) Yliopetussuunnitelmallinen laatu voidaan palauttaa niiden kasvatuspäämäärän relevanttiuteen; onko niissä tunnistettu oman ajan ja tulevaisuuden osaamistarpeet?
(2) ja siihen: kuinka tehokkaasti valitut sisällöt ja keinot nimenomaan tuohon päämäärään vievät?
(3) Kuinka hyvin/oikein oppimisen salaisuus on ymmärretty? Kuinka kestävä on ollut kunkin opetussuunnitelman ns. olettamusperusta? 

(4) Millaisissa pedagogiikan elementeissä on nähty/tunnistettavissa laatua?

Jo edellä kirjoitetusta voidaan tunnistaa tiettyjä keskeisiä elementtejä, joiden laatu tuo laatua opetukseen. Näitä ovat opetuksen toimijat (opettaja, yksittäinen oppilas, oppilasjoukko ryhmänä, koulu), itse opetustapahtuma ja  opetuksen konteksti: koulun toimintakulttuuri, systeeminen kokonaisuus.

Opettajan laatu

Suomalaisessa didaktiikassa nimenomaan opettaja  on nähty opetuksen laadun takeeksi. Opetuksen laatu on opettajan laatua. "Hyvät, kyvykkäät, motivoituneet opettajat ovat järjestelmämme laadun tae. Suomi on aivan erityinen maa.  Muualla maailmassa opettajan ammatti on 2.-4. valinta. Opettajiksi saadaan siellä ne, jotka eivät pääse muualla. Ja he eivät pysy kouluissa", kertoo Hannele Niemi.  Suomessa ala imee.  Lisäksi meillä on laadukas opettajankoulutus, joka luo valmiuksia professionaaliselle opettajuudelle, opettajuudelle, joka on asiantuntijatyötä.

Emeritus-professori Kari Uusikylä on koonnut  käsityksiä hyvästä opettajasta. Lista on pitkä. Kenenkään ei kuitenkaan tule ajatella, että Uusikylä vaatisi opettajaa olemaan kaiken aikaa yli-ihminen, jolla on nuo kaikki hyvät ominaisuudet.

Hyvä opettaja on ihmisenä  * aito* empaattinen* esteettinen * huumorintajuinen* hyvämuistinen * ilomielinen * kiltti*  kypsä * kärsivällinen* moraalisesti kehittynyt viisas* nöyrä* persoona* positiivinen* terve*  sosiaalisesti ja eettiisesti kehittynyt* tietoelämältään vireä* tunne-elämältään tasapainoinen* tunneälykäs* velvollisuudentuntoinen* ystävällinen kaikille*  äidillinen*

Työssään  hyvä opettaja on *innostunut* *itsensä kehittämiseen kykenevä  *kasvatusoptimisti* kiinnostunut oppilaiden ideoista ja oppilastöistä* kriittinen vaihtuvia muoteja kohtaan * luova* monipuolinen/vaihtelee opetustapojaan *  yhteistyöhön halukas ja pystyvä*

Hänellä on kutsumus työhönsä ja pedagoginen eetos. Hänessä on siveellistä ihanteellisuutta. Hänellä on herkkä silmä oppilaiden vaikeuksille. Hänen suhteensa oppilaisiin on kaikki hyväksyvä,  kaikista välittävä, läheinen, lämmin, Hän on tahdikas, toverillinen ja  ystävällinen.

Luokkansa johtajana  hyvä opettaja on * humaani* hyvä auktoriteetti* läheinen* oikeamielinen/oikeudenmukainen* toverillinen. Hänellä on kurinpitokykyä.

Opettajan tapa tehdä työtä

Laatuna on tunnistettu myös opettajan tavassa tehdä töitä. Kari Uusikylän tutkimuksessa hyvää opettajaa määriteltiin myös sen perusteella, mitä hän tekee (ei vain millainen hän on).

Hyvä opettaja osaa  pyytää anteeksi.  Hyvä opettaja antaa turvaa, poistaa pelkoja, tyydyttää lasten perustarpeita ja ymmärtää oppilaita. Hän kohtaa oppilaat erilaisina ihmisinä. Hän kuuntelee ja kunnioittaa vanhempia, mutta tekee silti ratkaisunsa itsenäisesti.

Hän antaa oppilailleen arvostavaa palautetta ja kiitosta, kannustaa ja valaa uskoa. Hän järjestää oppilaille onnistumisen elämyksiä.  Hän hallitsee opetusmenetelmät. Hän joustaa tarvittaessa suunnitelmistaan. Hän tukee jokaisen itsetunnon kehittymistä. Hän käyttää aikaa yhteisten pelisääntöjen sisäistämiseen. Hän tietää, mitä opettaa/hallitsee oppisisällöt. Hän pitää opettamistaan aineista ja pitää oppilaistaan. Hän välittää ja auttaa.

Juuri nyt korostetaan, että opetuksen laatu paranee, kun työtä tehdään yhdessä toisten opettajien kanssa. Opettaja ei yritä selvitä yksin vaan jakaa osamistaan ja haasteitaan toisten kanssa.

Opetuksen laatu

Opettajalla on oppilaaseen sekä
pedagoginen että didaktinen suhde.

Hyvän opettajan opetus on ilmapiiriltään turvallista ja  kiireetöntä.  Hyvä opettaja opettaa selkeästi pieninä annoksina välillä harjoitellen ja oppilaille palautetta antaen. Hyvä opettaja arvioi oppilaiden omaa edistymistä. Hyvä opettaja selittää oppilaiden epäonnistumisia  yrityksen puutteella. Hän hyväksyy senkin, ettei oppilas aina yritä parastaan.  Hän estää kiusaamista. Hän kohtelee oppilaita hyvin.  Hän osaa pitää opiskelurauhan yllä. Hän vaatii työrauhaa.

Ja tietysti opetuksen laadun ulottuvuus on opetussuunnitelman toteutuminen. Kuinka hyvin kirjoitettu, tahdottu opetussuunnitelma suodattuu oppilaiden kokemaksi ja omaksumaksi opetussuunnitelmaksi. Opetuksen tavoitteilla on kriteerin funktio, kuten Wilhelm Sjöstrand asian ilmaiseen. Konkreetisti opetussuunnitelman toteutumista on erinomaisen vaikea arvioida.

Professori Timo Saloviita.

Kuva lainattu netistä.

Professori Timo Saloviita on määritellyt minusta mielenkiintioisesti hyvää opetusta kirjoittaessaan  ohjeita työrauhan saavuttamiseksi. Siihen tarvitaan kolme asiaa:

1. toimivat säännöt ja rutiini

2. hyvä suhde oppilaisiin

3. hyvä opetus.

Saloviidan mukaan oppilaat noudattavat opettajan ohjeita, kunhan opettaja antaa heille hyvää opetusta ja kun suhde oppilaisiin on kunnossa.

Opetussuunnitelman laatu

Opetuksen laadun  ulottuvuus on myös opetussuunnitelman (laajasti ja kerroksittain ymmärrettynä) kyky vastata oman ajan ja tulevaisuuden haasteisiin.

Oppilaan laatu

Emme voi ohittaa oppilaan osuutta opetuksen laadussa. Mitä on oppilaiden laatu? Kyvykkyyttä ja halua yrittää?

Opetusryhmän laatu

Opetus tapahtuu ryhmässä. Opetuksen laatua on ryhmän työkykyisyys, koulukuntoisuus.

Koulun toimintakulttuuri

Opetuksessa laatuna voidaan pitää myös  koulun toiminnan autenttisuutta, ts. sitä, missä määrin se, mitä opetukseksi kutsutaan kestää eettisen tarkastelun. Tällöin huonoa on opetus, jossa oppiminen ja kasvu on valjastettu vain testeissä pärjäämiseen. Jossa opetus on "teacher-proofia", kuten Hannele Niemi asian ilmaisee. Opetusta, josta on riisuttu opettaja persoona. Tällaisesta opetuksesta puuttuu luottamus. Tuo luottamus on vahva laadullinen ulottuvuus. Suomessa opettajilla on kykyä ottaa vastuuta -mutta sille vastuun ottamiselle on myös tilaa ja lupaa.

Koulun seinät, perinteet, resurssit luovat ne puitteet ja liikkumatilan, joissa opetus tapahtuu. 

Opetuksen laatu  kolmiportaisen tuen ajattelun pohjalta

Oma näkökulma laadun kysymykseen tulee uudistetusta perusopetuksen lainsäädännöstä, jossa tartutaan kaksi käsin käsistä karanneeseen erityisoppilaiden määrään. Kuten muistetaan, peruskoulu luotiin, jotta jokainen voisi käydä samaa, yhteistä koulua. Aluksi pehmennykseksi tosin tarvittiin  yläkouluun tasokurssit. 1990-luvulle tultaessa  kaikki- myös kehitysvammaiset- pääsivät yhteiseen kouluun. Samaan aikaan kuitenkin- monesta eri syystä - niiden oppilaiden  osuus, jotka  siirrettiin erityisopetukseen, koko ajan kasvoi. Luku lienee   Espoossa jo 12 %. Peruskoulun sisään on ikäänkuin "salaa" rakentunut uudelleen kansakoulu. Erityisopetusta saavien oppilaitten osuus on Suomessa Euroopan ehkä jopa maailman korkein. Kehityksen ei haluta jatkuvan näin.

Kaikki eivät siis pysy nykyopetuksessa mukana. Poliittinen tahto on, että koulujen tulee tarkastella omia käytänteitään. Onko opetus viritetty väärin? Jos joka viides oppilas tarvitsee ainakin laaja-alaisen erityisopettajan apua pysyäkseen mukana, pitääkö opetukselle tehdä jotain? Säädöksissä vaaditaan nyt voimakkaasti eriyttämistä.

Hyvään opetukseen rakennetaan  sisään  oppimista (opiskelua) tukevia elementtejä.  Tämä edellyttää, että opettaja tuntee oppilaansa, heidän vahvuutensa ja haasteensa sekä yksilöinä että ryhmänä.  Luokkatyö, struktuurit, istumajärjestys ja muut rutiinit rakennetaan luokkaan juuri näiden oppilaiden oppimista tukemaan. Tietoisesti. Tavoitteellisesti. Tutkivasti.  Tuen kolme muotoa: yleinen, tehostettu ja erityinen, eivät niinkään eroa keinopaletiltaan kuin intensiteetiltään ja suunnitelmallisuudeltaan.

Erityisesti yleinen tuki on ajattelutapa, joka liittyy opetuksen laatuun. Kyse on siitä, että opettaja "ei hylkää" väärällä tavalla oppivaa. Siitä, että jokaiselle luodaan (vuorollaan) onnistumisen mahdollisuuksia ja autetaan miestä/naista mäessä. Yleisen tuen rakenteiden avulla pyritään varhaistamaan puuttumista.

Yleinen tuki on siis ennen muuta uudenlaista pedagogista ajattelua. Ajattelua, jossa opettaja säätelee opetusta  lähemmäksi oppilaiden osaamista. Ajattelua, jossa se, että oppilas ei opikaan sillä tavalla, joka on opettajalla tuttu, ei ole kiusallinen häiriö tai ongelma, vaan haaste kokeilla jotain muuta, opettaa toisin ja monella eri tavalla. Yleinen tuki haastaa opettajia etsimään uusia keinoja auttaa lapsia.  Miten voisimme kehittää tukiopetusta? Voisiko kotiryhmissä ottaa huomioon lapsen tyylin oppia?  Jne.

 (5) Mitä siis voisi tiivistää laaduksi pedagogiikaksi?

Hyvin yleisellä tasolla laatu on siis sitä, että koulu ja opetus  toimivat ja edistävät hyvää maailmassa.  Tämän voisi tiivistää nelikentän ruudiksi, jossa toteutuu yhtä aikaa oppiminen ja kasvu sekä pedagoginen hyvinvointi.

Pedagogiikan osalta tiivistän laadun lopulta  seuraavasti:

(A).  Pedagoginen laatu on pedagogiikan autenttisuutta, autarkiaa ja autonomiaa. Sitä, missä määrin  se, mitä  opetukseksi kutsutaan on aitoa opetusta siten kuin se didaktiikassa ymmärretään.

Kolme A:ta ovat lainassa
professori Timo Airaksiselta.
Kuva on omani.

* Autenttinen opetus tähtää jokaisen oppilaan oppimiseen ja kasvuun. Se on eettistä. Opetuksen laatu syntyy  kohtaamisissa. Siihen kuuluu opettajan pedagoginen rakkaus (välittäminen) jokaista oppilasta kohtaan. Pedagoginen rakkaus on sitä, että opettaja ajattelee lapsen etua, on Kari Uusikylä sanonut.

Vastavuoroisesti hyvään suhteeseen kuuluu, että opettaja on oppilailleen esikuva,  auktoriteetti.

Autenttinen opetus edistää yhteistä hyvää maailmassa. Opetus on monipuolista. Se perustuu ajantasaisiin käsityksiin maailmasta, tiedosta ja oppimisesta. Autenttinen opetus kristallisoituu hyvän opettajan ihanteessa.  Sen vastakohtana on indoktrinaatio ja paha opettaja.

* Autarkinen opetus on opetusta, jossa opettajat ovat riippumattomia ulkoisista kohtuuttomista paineista. Tämä edellyttää opettajuudelta professionaalisuutta, luottamusta. Suomalaisessa didaktiikassa opettajaihanteeksi on asetettu didaktisesti ajatteleva opettaja. Koskenniemi (1968) tarkoitti sillä taitavaa, luovaa opettajaa, joka ei suhtaudu opetukseen rutiinimaisesti eikä byrokraattisesti. Didaktisesti ajatteleva opettaja harkitsee omat ratkaisunsa, toisaalta opetussuunnitelmaan toisaalta oppilaantuntemukseen ja tilannetajuun perustuen. Sen vastakohtana on teacher-proof-opetus, stradardisoitu ja paketoitu opetus.

* Autonominen opetus on opetusta, jossa opettaja on asiantuntija, ja hänellä on vapautta suunnitellessaan opetusta. "Parasta, mitä opettaja voi saavuttaa, on persoonallinen ote työhön", kirjoittivat Matti Koskenniemi ja Antero Valtasaari aikanaan. Kun oma tapa opettaa on reflektoitua, siis harkittua, pohdittua ja seurattua, opettaja on sovussa itsensä ja maailman (sekä opetussuunnitelman) kanssa.

(B.) Pedagogiikan laatu on pedagogisten tapahtumien linjanmukaisuutta, tavoitteellisuutta, osuvuutta, ratkaisujen reflektointia. Kaikkien osapuolien sitoutumista tosissaan ja intohimoisesti oppimisen tavoittelemiseen. Oppilaitten pedagogista osallisuutta. Onnistumisen kokemuksia. Työn rauhaa. Pedagogista hyvinvointia. Laatu tiivistyy tehokkaan, hyvän opettajan ihanteessa. Vastakohtana on hajanaisuus, epätasaisuus, laiskottelu, häirintä ja huonosti opettava opettaja.

(C.) Pedagogiikan laatu on koko koulujärjestelmän kykyä tukea opettajaa ja hänen opetusryhmäänsä pysymään opiskelun ja oppimisen mielentilassa. Päämääriä, jotka ovat relevantteja. Ihmisihannetta, joka on innostava ja uskottava. Rakenteita, jotka tukevat eivät tukehduta. Opettajakuntaa, joka on muodollisesti pätevä. Akateemista opettajankoulutusta. Reiluja työnehtoja ja houkuttelevia työolosuhteita. Vastakohtana on kulttuuri, jossa opettajien ja oppilaiden  aika ja voimavarat käytetään ja kuuluu muuhun, sellaiseen, jota jonkun muun olisi kuulunut tehdä.

Opetuksessa laadun voi tiivistää kolmiodraamaksi, jonka osapuolia ovat Mika Kamenskyä soveltaen:  asiakkaiden (valtio, kunta, huoltajat, oppilaat) tarpeet, oma osaaminen ja resurssit.