Hyvä opetus ja sen yleinen, tehostettu ja erityinen tuki

ENSI viikolla käynnistyy espoolaiskoulujen kouluttaminen opetussuunnitelman päivitystyöhön. Auroran koulun ns. kelpo-tiimillä on tuossa savotassa vastuu siitä, että yleinen tuki avautuu porukalle. Se taas edellyttää, että ops-uudistuksen clue, iso juttu, ymmärretään. Mistä sitten on  kysymys?

1970-luvulle

Suomessa oli vielä 1970-luvun alussa rinnakkaiskoulujärjestelmä: oppikoulu ja kansakoulu. Oppikoulua käyvien osuus kasvoi koko ajan. Kun 1930-luvulla oppikoulua kävi 10 %, niin vuonna 1970 heitä oli jo 59%!  Kansakouluun jäi tuohon aikaan enää  40 % ikäluokasta.

Peruskoulu luotiin, että jokainen voisi käydä samaa koulua. Aluksi pehmennykseksi tarvittiin  yläkouluun tasokurssit. 90-luvulle mennessä kaikki- myös kehitysvammaiset- pääsivät yhteiseen kouluun. Samaan aikaan kuitenkin- monesta eri syystä - niiden oppilaiden  osuus, jotka  siirrettiin erityisopetukseen,  koko ajan kasvoi. Luku lienee jo Espoossa 12 %. Peruskoulun sisään on ikäänkuin "salaa" rakentunut uudelleen kansakoulu. Erityisopetusta saavien oppilaitten osuus on Suomessa Euroopan ehkä jopa maailman korkein. Kehityksen ei haluta jatkuvan näin.

Kaikki eivät siis pysy nykyopetuksessa mukana. Poliittinen tahto on, että koulujen tulee tarkastella omia käytänteitään. Onko opetus viritetty väärin? Jos joka viides oppilas tarvitsee ainakin laaja-alaisen erityisopettajan apua pysyäkseen mukana, pitääkö opetukselle tehdä jotain? Säädöksissä vaaditaan nyt voimakkaasti eriyttämistä.

Hyvään opetukseen rakennetaan  sisään  oppimista (opiskelua) tukevia elementtejä.  Tämä edellyttää, että opettaja tuntee oppilaansa, heidän vahvuutensa ja haasteensa sekä yksilöinä että ryhmänä.  Luokkatyö, struktuurit, istumajärjestys ja muut rutiinit rakennetaan luokkaan juuri näiden oppilaiden oppimista tukemaan. Tietoisesti. Tavoitteellisesti. Tutkivasti.

Tuen muodot

Tuen kolme muotoa: yleinen, tehostettu ja erityinen, eivät niinkään eroa keinopaletiltaan kuin intensiteetiltään ja suunnitelmallisuudeltaan. Oppimista voidaan tukea mm. aamu- ja iltapäivätoiminnalla* apuvälineillä* avustajan palveluilla* eriyttämisellä* istumajärjestyksellä* kerhotoiminnalla * kodin ja koulun yhtestyöllä * laaja-alaisen erityisopettajan osaamisella * lisämateriaaleilla * ohjauskeskusteluilla * oppilashuollon asiantuntemuksella* pedagogisella katseella* samanaikaisopetuksella*  tukiopetuksella * tulkkauspalveluilla* vertaistuella (oppilaat auttavat toisiaan)...

Yleinen tuki on ajattelutapa. Sitä, että opettaja "ei hylkää" väärällä tavalla oppivaa. Sitä, että jokaiselle luodaan (vuorollaan) onnistumisen mahdollisuuksia ja autetaan miestä/naista mäessä. Yleisen tuen rakenteiden avulla pyritään varhaistamaan puuttumista.

Kun yleinen tuki ei riitä

Jos oppilas tarvitsee toistuvasti ja jatkuvasti ja monenlaista apua, opettajan on käynnistettävä  pohdiskelut siitä, tulisiko lapsen tukea tehostaa. Tämän pohdiskelun pohjaksi luokanopettaja kokoaa yhteen lasta opettavien opettajien tekemät havainnot, jo kokeilut tuen muodot ja näkemykset tarvittavasta vahvemmasta tuesta  ns. pedagogiseksi  arvioksi. Arvion laadintaan otetaan mukaan myös lapsi ja hänen vanhempansa. Näin kaikki osapuolet tulevat paremmin tietoisiksi lapsen tilanteesta.

Rehtori päättää sitten oppilashuoltoryhmän kokouksen jälkeen siirtyykö lapsi tehostetun tuen piiriin. Jos näin on, hänelle laaditaan kirjallinen oppimissuunnitelma. Siinä määritellään, miten lasta tuetaan koulussa ja kotona.

Tehostettu tuki

TEHOSTETUN tuen keinovalikkoon kuuluvat mm. * avustuspalvelu * ela-opettajan antama ”kuntoutus”(yhdessä opettajien kanssa suunniteltu) * kotityöt * kuntoutus *  määrä-aikainen joustava ryhmä (esim. skidimix) * oppilashuoltotyö, * pedagogiset järjestelyt (esim. virikkeiden määrä)  * säännöllinen tukiopetus (yksilöllisesti suunniteltu, uusia tapoja) * terapia, tulkkaus-apu, ydinsisältöihin keskittyminen.

Erityinen tuki

JOLLEI oppilas tällä tuella opi, jäljelle jää oikeastaan vain muutama lisäkeino: siirtyminen erityisluokkaan ja oppimäärän yksilöllistäminen (tavoitetaso asetetaan oppilaan omalle tasolle). Nämä edellyttävät ns. erityisen tuen päätöstä. Ja se taas edellyttää huolellista valmistelutyötä, johon kuuluu tehostetun tuen keinojen tehosta tehty pedagoginen selvitys ja ehdotus tarvittavasta erityisestä tuesta. Kun hallintopäällikkö on päätöksen tehnyt, koululla laaditaan yhdessä lapsen ja vanhempien kanssa HOJKS- suunitelma, johon kirjataan lapselle luvattu tuki.


Erityisen tuen osalta koulun yhteistyökumppaneita ovat tarvittaessa sosiaali- ja terveydenhoidon toimijat,  mm. perheneuvola. Oppilaalla ja perheellä on mahdollisuus saada myös  erikoissairaanhoidon tai lastensuojelun palveluja.


Takaisin yleiseen tukeen

YLEINEN tuki on siis ennen muuta uudenlaista pedagogista ajattelua. Ajattelua, jossa opettaja säätelee opetusta  lähemmäksi oppilaiden osaamista. Ajattelua, jossa se, että oppilas ei opikaan sillä tavalla, joka on opettajalla tuttu, ei ole kiusallinen häiriö tai ongelma, vaan haaste kokeilla jotain muuta, opettaa toisin ja monella eri tavalla.

Yleinen tuki haastaa opettajia etsimään uusia keinoja auttaa lapsia.  Miten voisimme kehittää tukiopetusta? Voisiko kotiryhmissä ottaa huomioon lapsen tyylin oppia?  Jne.

Parhaimmillaan käynnistyvä uudistus voi syventää opettajan ammatin professionaalisuutta. Tämä edellyttää sitä, että opettajat aidosti toimivat pedagogisina tiimeinä, joissa jokainen auttaa jokaista ratkomaan tuen kysymyksiä. Tätä tukee yhdessä toteutettu oppimisen seuranta sovitulla tavalla.