PERJANTAI-AAMUNA 45 numeron beatles-kengät suuntasivat kulkuaan kohti Lagstadin koulua. Tulevien oppimiskeskusten rexit olivat jälleen koolla neljä tuntia. Kahvi ja reissumies olivat hyviä. Itse työskentelyidea oli ihan ok: ensi syksynä toimintaansa alkavaa ekaa aaltoa sparrattiin. Minulla alkoi kuitenkin keittää, kun huomasin, että ainakin osa oppimiskeskuksista ei kerta kaikkiaan tuntunut aistivan, mistä tässä muutoksessa on kysymys. Suorasuuna sanoin mitä ajattelin, ja kai sen näki naamastakin. Ja sen jälkeen muitten naamasta näki, mitä he ajattelivat minusta.
KUN SITTEN pääsi koululle ja kuuli, kuinka joka toisessa luokassa oppilaat olivat mottailleet toisiaan ja kuinka Ulla oli joutunut selvittämään sen seitsemän sotkua, kysyi itseltään mihin rehtorin on järkevintä aikaansa käyttää.
MUTTA KUN minä oikeasti uskon, että tässä olisi mahdollisuus ottaa tiikerinloikka fullanilaiseen suuntaan opettajien täydennyskoulutuksen suhteen. Ja edistää hyvää maailmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti