KUVA NETISTÄ Kallion kirkko
15-VUOTIAANA- siis lähes 40 vuotta sitten- olin tosi innokas seurakuntanuori. Voi olla, että asiaan vaikutti sekin, että kävin Tossua, joka oli poikakoulu. Seurakuntanuorissa oli tyttöjä. Niin tai näin; kirkolla kokoontui kivoja tyyppejä (Jukalle viesti: deletoin "nastoja"). Myös nuorisotyötä tehneet papit ja lehtorit olivat reiluja. Ohjelma oli kivaa, ja erityisesti retket.
MUUTAMA viikko sitten sain tärkeän kirjeen. Vanhat seurakuntanuoret kokoontuvat jälleen Kallion seurankuntasaliin huomenna sunnuntaina klo 14. Toissa vuonna olin ensimmäisen kerran mukana. Silloin pullakahvilla oli toistakymmentä vanhaa tuttua- ja pääosa taisi olla muuten poikia, siis miehiä. Viime vuonna oli muka liikaa kiireitä. Tämä kerta voi olla viimeinen, sillä kokoonkutsuja kirkkoherra Esa Siljamäki on jäämässä eläkkeelle. Joten on erityisen osuvaa olla mukana.
KUVA NETISTÄ: Kallion kirkkoherra Esa Siljamäki
NIIN se aika menee. Haapaniemen Rauno oli varmaan paras nuoruuden kaverini, ja häneen tutustuin juuri seurakunnassa. Jännää, kuinka hyvin muistan nuoren partasuun ensimmäisen tapaamisenkin. Rauski soittikin tänään ja muistutti huomisesta. Huomaavaista. Raunon perässä on hyvä mennä. On menty moneen paikkaan ja päinvastoin. Minä taisin viedä Raunon OKL:lle.
Tällaiset tapaamiset herättävät monenlaisia tunteita. Joskus on kuin aikaa ei olisikaan. Ja joka tapauksessa niissä tajuaa, kuinka tärkeitä nuoret ovat olleet toisilleen.
JA kuinka tärkeitä vaikuttajia ne aikuiset ovat, jotka jaksavat tehdä työtä nuorten kanssa. Silloin ja nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti