Tämä oppikoulu perustettiin vuonna 1925. Joten Tossu täyttää ensi vuonna 100 vuotta. Sen kunniaksi tullaan julkaisemaan 100-vuotisjulkaisu, jonka toimitustyö on aloitettu opettajien ja oppilaiden yhteisenä projektina. Vow. Vanhoja oppilaita haastatellaan. Minä sain olla eilen yksi heistä. Siksi olin vieraana vanhassa tutussa sotavuosina rakennetussa koulurakennuksessa.
Omia muistoja Tossusta
Aloitin Tossussa I- luokalla syksyllä 1965. Tossu oli valtion omistama poikalyseo, jossa oli sekä keskikoulu että lukio.
Luulen, että Kauko ja Rauni valitsivat esikoisena kouluksi Tossun lyhyen koulumatkan vuoksi. Asuttiin Hämeentie 34:ssa muutaman sadan metrin päässä. Laadukkaampaan Kallion yhteiskouluun oli vähän pitempi matka. Mutta saattoi siihen vaikuttaa myös lukukausimaksut. Valtion koulu oli selvästi edullisempi kuin yksityinen koulu.
Laskeskelin, että oppilaita oli Tossussa tuolloin noin 80/ikäluokka. Kaikki halukkaat eivät sinne mahtuneet. Sisäänpääsyyn vaikutti myös kansakoulun todistus ja opettajan antama arvio koulutuskelpoisuudesta. Minulla oli hyvä todistus ja tulin hyvin toimeen Eero Suonperän kanssa.
Pääsykoe
Keskikoulu
Keskikoulua käytiin viisi vuotta. Mitä vanhemmaksi tultiin, sitä korkeampaan kerrokseen päästiin. Ensimmäisinä vuosina lounaaksi syötiin Elannosta ostettua ranskanleipää ja cocista.. Tai vaksin myymiä pullia. Toukokuussa 1968 kolmasuokalainen Martti tovereineen sai sitten ostaa koululounaan pohjakerrokseen rakennetusta oppilasruokalasta. Pakasteruoka lämmitettiin keittiössä. Ruokalaan mahtui hieman toista sataa oppilasta. Ei siis kaikki. Ei mitään muistikuvaa, minkä makuista ruoka oli. Sen muistan, että ainakin lukiovuosina syötiin myös Pengerkadulla olevassa kahvilassa porukalla.
Ekoilla luokilla pojat ja opettajat olivat kilttejä. Murrosikää kohti edettäessä opettajien ja oppilaiden välit kiristyivät Lukuvuoden 1968-69 toimintakertomuksessa - Martti oli silloin pääsemässä juuri viidennelle luokalle - rehtori Jouko Palonen kirjoitti: " Tulokset eivät olleet entisenlaiset. Syy tähän lienee se, että koulun ulkopuoliset levottomat ainekset (Palonen viitannee teiniliittoon) ovat ulottaneet vaikutuksensa meidänkin kouluumme ja saaneet tempaistua muutamia oppilaita mukaansa. He tuijottavat lakipykäliin ja vaativat niiden tarkkaa ja hengetöntä noudattamista ja pyrkivät viemään julkisuuteen koulun arkipäiväisiä tapahtumia... Seurauksena on ollut opettajien ja oppilaiden suhteiden muuttuminen muodollisen virallisiksi ja viileiksi."
" Rangaistuksia on valitettavasti käytetty enenevässä määrin. Se johtunee siitä, että Helsingin toisen lyseon koulunuorisossa on yksilöitä, jotka eivät enää halua entiseen tapaan alistua järjestyneen yhteiskunnan sääntöihin, jolloin opettajien on turvauduttava heillekin epämieluisaan rangaistusjärjestelmään."
Myöhemmin yksi Tossun opettajista muisteli Tossu 60 vuotta kirjassa suhteita näin: "Tossu oli tavallinen poikakoulu. Pojat olivat vähän rajukäytöksisiä, mutta opettajat antoivat samalla mitalla takaisin.”
Totta. Kyllä me pojat rääkättiin monia opettajia. Ja erityisesti sijaisia. Tupakalle karattiin läheiseen puistikkoon. Ja ihan loppuaikoina tupakointi jopa sallittiin. Eikä vasikoitu opettajien jekuttajia. Joskus suhde oli varmaan kuin vangeilla ja vanginvartjoilla. Osalle opettajista oli annettu lempinimiä kuten "Muru" ja "Stidi". Osan lempinimet olivat vähän julmia mm. "Sössö" ja "Ääliö".
Lukiossa
Keskikoulun jälkeen vähän yli puolet pojista jatkoi omassa lukiossa. Tuolloin lukiossa oli kolme linjaa: kieli-, reaali- ja matemaattinen linja. Minä aloitin matikkalinjalla syksyllä 1970. Tarjolla oli myös vapaaehtoisia aineita ja erikoiskursseja. Oli myös joitain koulukerhoja.
Iso rooli lukiolaisille oli omalla teinikunnalla. Se järjesteli kaikenlaista kivaa mm. teinitansseja ja deittejä tyttökoulujen oppilaiden kanssa. Ja tietysti nahkakoulutusta ja nahkiaisia. En muista, että niissä olisi ollut mitään nöyrryyttäviä juttuja. Tossussa oli mm. syksyllä 1971 vapaa-ajan tappajaiset, jotka järjestettiin yhdessä Ruotsalaisen tyttökoulun teinikunnan kanssa. Oli teatteria. Kellaritetteri esitti oman kabareensa. Martti säesti kitaralla. Oli musaa (mm. Törmän veljekset rokkasivat) ja limua. Opettajia oli paikalla pitämässä järjestystä,.
Itse olin mukana Tossun teinikunnan toiminassa. Olin avustajana Torso-lehdessä ja vedin teatterikerhoa yhdessä Jyri Myllerin kanssa. Teatterimme nimi oli Kenkäteatteri. Teatteri esitti näytelmät ”Tuomo Tupakan Tupruttaja”, ”Kosti koulunsa käynyt” sekä Topeliuksen "Totuuden Helmi”. Muutamilla näytelmillä kierrettiin esiintymässä muuallakin. Mukana porukassa oli myös Matti Pellonpää. Lukuvuoden 1971-72 olin teinikunnan puheenjohtajana.
Ylioppilaskirjoitukset olivat sitten keväällä 1973. Ja sitä ennen ainakin joissain aineissa oli muistaakseni suullinen koe. Koe oli silloin ihan paperikoe. Kirjoitin matikan, äidinkielen, englannin ja ruotsin. Sain C.n paperit. Mutta ei se huolestuttanut. Minähän kuvittelin pääseväni pelkillä lahjoilla teatterikouluun ohjaaja-linjalle. No en päässyt,
Millaisia jälkiä?
Millaisia jälkiä muistiin näistä kahdeksasta vuodesta jäi? Jännää, kuinka vähän. Tai lähinnä muutaman sekunnin tuokiokuvia. Kurin muistaa. Monen- ja erilaiset opettajat. Oli kurinpitäjiä ja leppoisia opettajia. Aamuhartaudet, jossa seistiin ihan liian kauan. Liitutauluopetus. Kyselevä opetus ja oppikirjat sekä täydennettävät työkirjat maantiedossa. Fysiikan ja kemian luokassa oli nouseva lattia ja kemian laitteita. Jotain kokeita tehtiin. Käytävällä oli täytettyjä lintuja vitriinissä. Kirjasto oli niin pieni, ettei siellä juuri jäyty. Vaksilla oli koppi ja monistuskone.
Opiskelun kaava oli läksyn valmistelu koulussa - läksyn luku kotona - läksyn kuulustelu koulussa...Viittaamiset. Seisaallaan vastaamiset. Teitittely. Pistokokeet. Kokeet. Julmastikin arvosteltuina. Joulu- ja kevättodistukset. Syksyn puolivälissä annettiin myös jonkilaiset "varoitusvälitodistukset".
Koulua käytiin koululuokassa. Paitsi joitain aineita aineluokissa (mm. luonnontieteet, veistom kuvis ja musiikki). Sisäliikuntaan oli iso jumppasali. Luokissa oli opettajanpöytä kateederilla ja oppilailla omat pulpetit. Istumajärjestys oli pysyvä. Koulusta poistuttiin lähinnä liikuntatunneilla Brahen kentälle ja liikuntapäivinä. Vakavamieliset joulu- ja kevätjuhlat. Niissä jaettiin ansioituneille stipendejä. Riehakkaat penkkarit. Kouluneuvostojen tulo, joka ärsytti opettajia.
Mikä oli paremmin kuin nyt? Hmm. Oma kotiluokkahuone ja tutut pysyvät luokkakaverit. Keskikoulussa ja lukiossa oli luokanvalvoja (luokanjohtaja). Meillä oli keskikoulussa Eero Huotari, joka kävi jopa moikkaamassa minua sairaalassa muistaakseni tokalla luokalla.
Koulun käynti oli itsestään selvä velvollisuus. Koulutukseen uskottiin- mutta ei sitä liian vakavasti otettu. Elämässä oli paljon muutakin; harrastuksia, rippikoulu, mopot, seurustelua, Beatles, Renegades, Iso D, discot ja Hair. Ei ollut omasta mielestä mitään huolta yliopistoon pääsystä. Elettiin nuoruutta täysillä.
Entä Tossu tänään ?
Rakennus on ulkoapäin hyvin ennallaan. Ulkovessan sijaan rakennuksessa on nyt sisävessoja, Seinillä on taidetta ja lattioilla istuimia. Rexin kanslia on nyt ylimmässä kerroksessa. Opettajainhuone on entisellä paikallaan. Tiloja on uudistettu ja laitteita. Tottakai on tietokoneet. Mutta rakennus on kiistatta vanhanmallinen. Hiekkakenttä on paikallaan, mutta ilman futismaaleja.
Opetus on ihan toisenlaista. Vuodesta 1981 alkaen Torkkelin lukio on ollut taidepainotteinen lukio. Tänään Tossun nimi on Helsingin kuvataidelukio – Torkkeli – kuvataiteen ja visuaalisen ilmaisun erikoislukio. Poikakoulu on nyt käytännössä tyttökoulu. Noin 600 oppilaasta poikia on alle 10.
Olipa kiva käydä kylässä. Kiitos kaffista ja niin mukavasta haastatteluhetkestä opettajat, Anne ja Maarit. Ja onnea julkaisuprojektiin sekä 100-vuotisjuhlan järjestelyihin vuoden 2025 syksyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti