Peruskoulu tarvitsee rahaa, rauhaa ja rakkautta

 RAHAA, RAUHAA JARAKKAUTTA

19.12.2023 OPPIVA Pore

Tämä kirjoittamani essee on julkaistu OPPIVA-verkoston Pore-sivuilla. Linkki:

https://oppivaverkosto.fi/rahaa-rauhaa-ja-rakkautta/

Kopion sen itselleni muistiin tänne. 

Opetusalan ammattijärjestö OAJ juhlii tänä syksynä 50-vuotista toimintaansa. 26.9.2023 OAJ järjesti juhlaseminaarin Helsingin PikkuFinlandiassa. Ohjelmassa oli puolenkymmentä alustusta, ja juhlan kunniaksi julkaistiin myös Tulevaisuuspamfletti. Siinä on 10 kirjoitusta koulutuksen tulevaisuuden haasteista; siitä, mistä tulemme, missä olemme ja miten matkaamme kohti kestävää tulevaisuutta. Kuva tulevaisuuden koulutukselle asettamista haasteita oli varsin yhdensuuntainen.

Mutta ennen kuin kurkotamme siihen, sukelletaan ensin 50 vuoden taakse. Tullaan sitten nykypäivään ja palataan lopuksi tulevaisuuden haasteisiin.

ENNEN OLI TOISIN

Suomalainen peruskoulu käynnistyi virallisesti vuonna 1972. Tuolloin 51 vuotta sitten maailma oli dramaattisesti toisenlainen. Peruskoulu oli merkittävä osa hyvinvointivaltion rakennusprojektia. Uuteen järjestelmään siirryttiin asteittain vuosina 1972–1977 alkaen Lapista. Viimeisinä rinnakkaiskoulujärjestelmästä luovuttiin pääkaupunkiseudulla. Kaikki oppilaat olivat uudessa yhtenäiskoulujärjestelmässä vuonna 1981.

Puoli vuosisataa on pitkä aika. Niinpä peruskoulua on korjattu ja paikattu ja faceliftattu joka vuosikymmenellä. 1970-luvulla sisäänajo toteutettiin jopa luvattoman keskitetysti. Vannottiin behaviorismin ja opetusteknologian ja tavoiteoppimisen nimiin. Muutamassa vuodessa havahduttiin työrauhaongelmiin ja ennen muuta tasokurssien aiheuttamiin syrjäytymisongelmiin.

1980-luvulla purettiin ohjausjärjestelmiä. Päätösvaltaa siirrettiin kunnille. Kuntaops syntyi uudelleen. Päätösvaltaa annettiin myös kouluille. Tasokurssit korvattiin joustavalla tuntikehysjärjestelmällä. Kaikille luvattiin jatko-opintokelpoisuus.

1990-luvulla Suomi syöksyi syvään lamaan. Korvamerkitystä valtioavusta luovuttiin. Kouluilla ei vältytty määrärahaleikkauksista eikä pakkolomista. Kiinteistöjä ei pidetty kunnossa, Koulutus oli edelleen puheessa investointi tulevaisuuteen, mutta käytännön ratkaisuissa sitä alettiin pitää kuluna.

Tasa-arvon arvon rinnalle nousi vapauden arvo. Koulupiirit poistettiin. Vanhempien vapautta valita koulu ja oppilaiden vapautta valita lisättiin. Ops-perusteet olivat äärimmäisen väljät. Koulut saivat keksiä jopa omia oppiaineita. Panokset haluttiin suunnata lahjakkaisiin oppilaisiin. Ideoitiin erilaisia kiihdytyskaistoja. Internetin myötä koneet tekivät läpimurron myös koulun arkeen. Teknologia laajensi oppimisympäristöä.

Vuoden 1998 perusopetuslaissa luovuttiin hallinnollisesta jaosta ala- ja yläasteisiin. Koulujen koko kasvoi.

Uusi vuosituhat alkoi hienosti. Suomalaiset 15-vuotiaat menestyivät joulukuussa 2001 julkaistussa OECD:n 32:n maan koulusaavutusvertailussa loistavasti. Puheet tasapäistävästä peruskoulusta vaikenivat. Suomalainen peruskoulu olikin maailman parhaita koulutusjärjestelmiä. Leikattuja resursseja ei siis kannattanut palauttaa?

Millenniumin alkua leimasi talouden nousukausi, joka päättyi vakavaan finanssikriisiin vuonna 2008. Koulutusta oli jälleen tehostettava. Koulujen määrä väheni. 1990- ja 2000-luvuilla Suomen pienistä kouluista lakkautettiin 65 %.

Koulujen erot kasvoivat. Hihnoja kiristettiin. Luottamus hapertui. Opetussuunnitelman sivumäärä moninkertaistui. Opetusta kehitettiin nyt keskitetymmin ja samaan suuntaan. Tasa-arvon ihanteen tenhovoima alkoi hiipua. Opettajien uupumusta lisäsi rajusti pyrkimys siirtää erityistä tukea tarvitsevat oppilaat yleisopetuksen luokkiin “integroimalla” heidät yleisopetuksen luokkiin usein ilman tarvittavia lisäresursseja. Monikulttuurisuus syveni.

Uusi opiskelijahuoltolaki mullisti perinteistä rehtorin johtamaa oppilashuoltotyömallia. Opettajat ja rehtorit suljettiin yksittäisten oppilaiden oppilashuollon ulkopuolelle. Koulutyössä lisääntyi paperityö ja dokumentointi.

Koulutuksen tasa-arvoisuudeksi alkoi riittää yhtäläisten koulutusmahdollisuuksien turvaaminen. Koulutuspolitiikasta tuli yhä vahvemmin työelämään kouluttamista ja keskitetysti ohjaavaa.

Tuoreinkin ops-perusteet on monisatasivuinen, ja 2020-luvulla jo kymmeninen muutoksineen varmaankin yli 1000-sivuinen.

Vuonna 2020 iski pandemia. Se toi pedagogiikkaan uuden normaalin, joka pakotti opettajat ottamaan hurjan digiloikan. Suomalainen koulu selvisi, vaikka tauti ehti aiheuttaa laajaa osaamisen ja hyvinvoinnin vajetta opiskelijoiden keskuudessa sekä rankkaakin uupumista opetushenkilöstössä.

NYT ON NYT

Suomalainen peruskoulu on ollut huikea brändi. Sen tulokset ovat edelleen kansainvälisesti hienoa tasoa. Keskitasoa halvemmalla. Se on tasa-arvoinen, maksuton ja tukee erilaisia oppilaita. Perusopetus tuottaa kaikille saman jatko-opintokelpoisuuden. Opetuksen lisäksi oppikirjat ja muu oppimateriaalit sekä työvälineet ja aineet ovat maksuttomia. Oppilaalla on myös oikeus saada jokaisena koulun työpäivänä maksuton, täysipainoinen ateria sekä tietyin edellytyksin maksuton koulukuljetus. Oppilaalla on myös oikeus saada maksutta opetukseen osallistumisen edellyttämä oppilashuolto.

Mutta. Vuoden 2023 loppuessa suomalainen peruskoulu voi hyvin ja ja huonosti. Osa kouluista tyhjenee, osa on ylitäynnä. Oppimistulokset ovat laskeneet. Laajennettu oppivelvollisuus ja syksyllä voimaan astunut uusi opiskelijahuoltolaki ja siihen liittyvä velvoite puuttua poissaoloihin ravistelevat.

ENTÄ PERUSKOULUN TULEVAISUUS?  

Kuten sanottu: Puoli vuosisataa on pitkä aika. Peruskoulun perusrakenne on kestänyt. Hienosti kestetty. Mutta se ei riitä. Maailma ei pysähdy. Päinvastoin muutos kiihtyy. Toisin kuin 50 vuotta sitten, nyt meille ei löydy tulevaisuuden koululle mallia muualta. Se on luotava itse.

OAJ:n seminaarissa avattiin keskustelua tulevaisuuden koulusta. Huolia riitti. Talousnäkymät ovat sumuisat.

Keskiössä oli huoli kyvystämme selvitä. Elintasomme on uhattuna. Suomi ikääntyy. Suomi on itse asiassa nyt yksi maailman ikääntyvimmistä valtioista. Suomalaisuus muuttuu. Rasismi lisääntyy. Inhimillisen pääoman taso on laskussa. Sivistys polarisoituu. Pojat syrjäytyvät. Yritykset tarvitsevat osaavaa työvoimaa, perusosaamista. Mutta myös luovuutta. Tuotamme vähemmän innovaatioita kuin aikaisemmin. Käytetäänkö koulurahat oikein? Kuinka säilyttää koulutuksen veto- ja pitovoima?

Itse asiassa yllättävän vähän kannettiin huolta koulun kyvystä tukea lasten ja nuorten kasvua ja löytää omat vahvuutensa. Koulun kyvystä luoda turvallisuutta. Velvollisuudet tunnistaa erityisen haavoittuvat, tuen tarpeessa olevat lapset ja lapsiryhmät.

John Deweyn mukaan koulun tehtävä on opettaa, kuinka selvitä elämässä. Vai olisiko tulevaisuuden koulun tehtävä on antaa eväät hyvään ja jopa onnelliseen elämään? Kaikille. Ihan kaikille. Ei vain työelämään vaan myös ihan omaan elämään. Ei vain elämään joskus myöhemmin, vaan myös ihan tässä. Tulevaisuuden koulu ei voi olla elämän eteinen tai odotushuone.

Ihan keskeinen pedagoginen periaate tulisi olla opetuksen ikäkaudenmukaisuus. Murrosikä merkitsee suurinta murroskautta, jonka yksilö kokee elämässään. Nuoren on pakko provosoida konflikteja ja rikkoa sääntöjä irtautuakseen ja itsenäistyäkseen. Missä on murrosiän pedagogiikka?

Tulevaisuuden koulun rakennustyön tulee perustua tietoon. Koulua on kehitettävä tutkimusperustaisesti. On lähetettävä tutkimuspartioita niihin nykykouluihin, joissa onnistutaan niin akateemisesti kuin oppilaiden hyvinvoinnissa ennusteita paremmin. Tutkijat selvittäkööt, mitä niissä kouluissa tehdään toisin.

Eläköön peruskoulu. Se ei ole rikki. Mutta kehittyäkseen se tarvitsee viisaita näkijöitä, rakenteita. Se tarvitsee rahaa, rauhaa ja rakkautta, kuten kouluhallituksen entinen pääjohtaja Erkki Aho on tiivistänyt. Niin samaa mieltä.

Martti Hellström