Päivän aforismi

 

Jouluradio päälle

JOULURADIO on  pääkaupunkiseudun seurakuntien yhteisen mediatoimituksen ja  sen oman henkilökunnan tuottama radioasema, joka kuuluu ympäri Suomea. 

Jouluradio  aloitti toimintansa vuonna 2003, siis 17 vuotta sitten. Seuraavana jouluna ohjelmaa saattoi kuunnella myös internetin kautta. Netissä osoite on jouluradio.fi

Jouluradio  soittaa joulumusiikkia - popista virsiin-  marraskuun alusta loppiaiseen. Ilman puheita. 

Minä panin ylpeänä

kirkkovaltuutettuna - YKV- jouluradion päälle tänään. Vietiin vaimon kanssa kynttilöitä  haudoille ja laulettiin radion tahdissa sitten autossa Hoosiannaa.

JOULUIHMINEN nauttii. 

Joululaulut tuovat mielelle rauhaa keskellä tätä kurjaa  marraskuun kuraa ja koronaa. 

Vahva suositus. 

Hoosianna soi Jouluradiossa tänään aina tasatunnein.

 

Päivän aforismi

 

Yrjo Yrjönsuuri. R.I.P.

OPETUSNEUVOS Yrjö Yrjönsuuri kuoli kesäkuussa. Tänään Helsingin Sanomissa oli hänen poikansa Mikon laatima muistokirjoitus. Minulla ei ollut iloa tehdä hänen kanssaan yhteistyötä, mutta perehdyin innolla hänen ja hänen vaimonsa opetusta koskevaan ajatteluun.

Teinpä haun muistiinpanoihini. Huomasin, että aikamoisen jäljen he ovat jättäneet myös omaan tapaani jäsentää opetusta.

Opetuksen keskeinen käsite on siis opetus.  Opettajan toiminta on opettamista. Oppilaiden toiminta on opiskelua. Molempien  tavoitteena on, että oppilas oppii osaamaan. Jotenkin näin tiivistäisin heidän ajatteluaan. 

Kirjoitin itselleni ylös  aakkosittain miten Yrjönsuuret ovat käsitteellistäneet vähän yksityiskohtaisemmin opetusilmiöön liittyviä tekijöitä.

Attribuutiot

Attribuutiolla Yrjönsuuret tarkoittavat - Weineriin vedoten-  päätelmää, jonka toimija tekee toimintansa onnistumisen  tai epäonnistumisen syistä. Attribuutioilla on kolme perusominaisuutta: sijainti, pysyvyys ja kontrolloitavuus.

• Sijainti tarkoittaa sitä, missä määrin esim. oppilas pitää toimintansa onnistumisen tai epäonnistumisen  syitä hänestä itsestään johtuvina ja missä määrin muista tekijöistä johtuvina (=  sisäiset tai ulkoiset syyt) 
• Pysyvyys tarkoittaa sitä, pitääkö esim. oppilas syitä vain nyt tapahtuneessa tilapäisesti ilmenneinä vaiko pysyvästi hänen toimintaansa liittyvinä (=  pysyvät ja tilapäiset tekijät)
• Kontrolloitavuus tarkoittaa toimintaan liittyvän vastuun määrittämistä, sitä missä määrin syyt ovat sellaisia, että toiminta on lainkaan voinut niihin vaikuttaa ( =kontrolloitavat ja ei-kontrolloitavat tekijät) 

Opiskelu on intentionaalista toimintaa.  Intentionaalisen toiminnan kannalta on  keskeistä, millaisilla attribuutioilla opiskelija selittää omaa oppimistaan tai oppimattomuuttaan.

............................................... 

Perästä kuuluu

Minusta tämä jäsennys on aivan mainio työkalu, kun opettaja haluaa auttaa opiskelun mielentilasta pudonnutta oppilasta takaisi toimintaan.

Ei-oppiminen 

Yrjönsuurien ajattelutavassa oppiminen on siis toiminnan seuraus ei itse toimintaa - kuten kasvatuspsykologeilla. Ja aina ei opi vaikka haluaisi.  Yrjönsuurten mukaan Jarvis (1991) esittää kolme  tyyppiä ei-oppimista:

1. ennakko-otaksuma: Oppilas ei edes havaitse opittavaa asiaa. Hän voi  pitää kiinni aikaisemmista uskomuksistaan ja  otaksuu, että uusi on hänen aikaisempien  kokemustensa kaltainen, eikä opi mitään.
2.  ei-käsittely: Oppilas kyllä  havaitsee, että kokemuksessa on jotain uutta, mutta hän ei pidä sitä itselleen merkityksellisenä eikä ryhdy  käsittelemään sitä  ja
3. hylkääminen. Oppilas  käsittelee kokemustaan, mutta reflektoituaan tai/ja kerättyään uusia kokemuksia ei pidä  sitä kuitenkaan itselleen merkityksellisenä vaan hylkää kokemuksen eikä opi siitä mitään.

Jarvisin mukaan nimenomaan oppilaan arviot merkityksellisyydestä ja merkityksettömyydestä ratkaisevat sen tapahtuuko oppimista. 

.............................................................. 

Perästä kuuluu

Jäsennys yhdistää hyvin herbartilaista ja konstruktivisista käsitystä oppimisesta prosessina, joka alkaa havainnoista ja etenee oppimisen kun se sopii vanhaan. Mieleen palautuu myös valikoivan tarkkaavaisuden käsite.

Interaktio

Yrjönsuurille opetus on  ihmisten välistä interaktiivista,  intentionaalista toimintaa. Toisten ihmisten merkitys oppimiselle on iso; se on oppimisen valtaväylä. Yksilö oppii toisilta ihmisiltä ja hän oppii asioista, joita toiset ihmiset ovat tuottaneet.

.............................................. 

Perästä kuuluu

Opetuksella on kaksi ydinominaisuutta: tavoitteisuus ja interaktio.Onko niin, että interaktio jää tässö hieman ohuesti käsitellyksi? 

Intentio

Yrjönsuurille ihmisen kaikki toiminta on intentionaalista, siis aikomuksellista.  Kaikki aikomuksellisuus ei ole  tietoista eikä tavoitteellista.

"Mitä ihminen tekee, sen hän  tekee  intentionaalisesti, vaikka ei tiedostaisikaan toimintansa intentiota tai edes tekoa." 

Luen tekstiä niin, että opetuksessa aikomuksellisuuden tulee  kuitenkin olla tavoitteista ja tietoista.  Ja vielä yhteistä.

Opetus on  ihmisten välistä interaktiivista intentionaalista toimintaa. Jollei opettajalla ja oppijalla ole yhteistä intentiota oppimiseen, opetusta ei   tapahdu, vaikka oltaisiinkin esimerkiksi luokkahuoneessa.

Inhimillisen toiminnan selittäminen on mahdollista vain silloin, kun ymmärretään toimijan intentiot.  Intentioita on kuienkin vaikea tarkasti eritellä, koska ne jäävät usein tiedostamatta ja perustuvat eri tilanteissa erilaisiin mahdollisuuksiin, kuten kokonaisuuden yht´äkkiseen hahmottamiseen, oivaltamiseen jne.

Yrjö Yrjönsuuri on kirjoittanut, etteivät kaikki oppilaat opi ja opiskele koulussa eikä opettaja opeta kaikkia.  Opettaja voi olla opettavinaan kaikkia. Mutta keneen opettaja  oikeasti kiinnittää huomiota? Muut voivat olla läsnäolevaa turhaa joukkoa. Näin hän kertoo mm. omista kouluajoistaan, jolloin opettaja opetti nimenomaan häntä.

Intentionaalisen toiminnan vaiheet ovat: 

1. aikomuksen muodostaminen
2. teon valinta
3. teon toteuttaminen. 

................................................................................

Perästä kuuluu                                                                                                                                               Erittäin mielenkiintoista eettistä pohdiskelua. Opetanko oikeasti kaikkia?

Opettajan tehtävä

Opettajalla tulee olla intentio: saada oppilas oppimaan. Hän voi auttaa oppilasta kahdella tavalla: 

1. avaamalla asioiden merkityksiä ja 
2. tankkaamalla opittavaksi halutun asian merkittävyyttä.

Opettajan rooli on tukea oppilasta sekä merkitysten (mielekkyyden) että merkittävyyden ongelmissa.

" Opettaja omilla teoillaan tukee oppilasta sopiviin tekoihin oppilaan kohtaamien, mielekkyys- ja merkitysellisyystulkintoihin liittyvien kognitiivisten konfliktien ratkaisussa."

Toisaalta opettajan tehtävänä on tuoda esiin  oppilaan mielekkyys- ja merkityksellisyyskokemusten rajoilla olevia ongelmia eli hänen tehtävänään on synnyttää sellaisia  kognitiivisia konflikteja, jotka opiskelija aikaisemmin oppimansa perusteella jo on valmis ratkaisemmaan ainakin opettajan ja toisten oppilaitten kanssa yhteisesti toimiessa.

.................................................................. 

Perästä kuuluu                                                                                                                                               Opettajan tärkein tehtävä ei siis ole siirtää tietoa tai jäsentää sitä valmiiksi, vaan merkityksellistää ja motivoida oppilasta toimimaan intentionaalisesti. Hmm. Tässä opponoin. Olen mieluummin herbartilainen kognitivisti. Vanhanaikaisesti uskon, että on paljon asioita, joissa taito selittää asiaa ja sijoittaa se isompaan kuvaan on kullanarvoinen. 

Opettaminen

Opettajan tehtävä opetuksessa on opettaminen. Opettaminen suuntautuu tai johtaa  toisen oppimiseen siis intentionaaliseen toimintaan. Oppilas on sen subjekti.  Opettaja  voi antaa  perusteita  toisen ihmisen intentionaaliselle  toiminnalle, mutta hän ei voi  sitä kausaalisesti aiheuttaa. Toinen ihminen voi auttaa, ohjailla ja joskus pakottaa toista oppimaan.

Vaikka opettajan toiminnan tarkoituksena olisi saada aikaan oppimista,  se ei aina johda tavoiteltuun tulokseen. Tällöinkin opettajan toiminta  on intentionaalista

............................................................ 

Perästä kuuluu                                                                                                                                               Tässä ollaan sanoisiko aika syvillä vesillä. Oletan, että tässä tieyllä tavalla yritetään ratkaista kiistakysymystä,onko opettaja opettanut,jollei oppilas opi.Oppilas voi oppia, vaikkei kukaan opeta.

Opetus

Opetus voidaan määritellä niin, että siinä opettaja ja oppilas  ryhtyvät yhteiseen intentionaaliseen toimintaan oppilaan  oppimisen edistämiseksi. Ja hieman toisin sanoin: Opetus on kahden henkilön yhteistä intentionaalista toimintaa, jossa toisen intentiona on oppia tietty sisältö  ja toisen intentiona auttaa toista oppimaan tämä sisältö.

Taitava opettaja voi olla samanaikaisesti yhteisessä toiminnassa useiden oppilaitten kanssa.

............................................................ 

Perästä kuuluu                                                                                                                                               Käsitteitä määriteltäessä elämää usein yksinkertaistetaan. Jään kaipaamaan ryhmää.

Opiskelu 

Yrjönsuuret käyttävät omassa opetusta koskevassa käsitteistössään arkikielen sana: opiskelu. Heille opiskelu on yksilön aikomuksellista toimintaa, jonka intentiona on tietyn sisällön oppiminen. Sisältö on tässä ymmärrettävä laajasti. Kysymys on jonkin osaamisen oppimisesta ja myös osaamisen hankkimis- ja käyttötaitojen oppimisesta. Oppiminen on tuon toiminnan aikaansaama sisäinen tapahtuma. Oppiminen on sellaisen saavuttamista, johon oppilas ei ole aikaisemmin kyennyt. 

Aikomuksellista opiskelu on siksi, että oppilas voi suunnitella ja tehdä tekoja oppiakseen tietyn taidon, mutta hän ei voi täysin määrätä omaa oppimistaan. Asia, jolla on merkitys, on mielekäs. Jos ilmiötä koskeva uusi tieto sopii täydentämään oppilaan aikaisempia uskomuksia, hän voi helposti liittää sen aikaisempaan. Jos sisältö on ristiriidassa aikaisempien tietojen kanssa, syntyy konflikti, joka oppilaan on ratkaistava. Jos hän hyväksyy uuden tiedon, hän korjaa aikaisempia uskomuksiaan saadakseen uuden tiedon sovitettua niihin. Jos konflikti on kohtuuttoman suuri, oppilas ei kykene sitä ratkaisemaan. 

Merkityksellistä on opiskelu, jossa opiskelija pitää opittavaa sisältöä omien uskomustensa mukaisesti tärkeänä ja sen oppimista itselleen hyvänä ja mieluisana. 

Opiskelu  on oppimista tavoittelevaa yksilön  intentionaalista toimintaa. Oppiakseen tavoittelemaansa osaamista ihmisen on opiskeltava. Yksinkertaisesti sitä, että ryhtyy  intentionaalisesti  toimimaan, jotta oppisi  tietyn sisällön, sen, mihin huomio on suuntautunut, tavoitella tietoisesti jotakin osaamista. 

Opiskelijan toiminta on sitä, että hän asettaa itselleen päämääriä oppimisen suhteen ja valitsee keinot, joiden hän arvelee olevan edullisia näiden päämäärien saavuttamiseksi.

Opiskelijalla on käytettävissään  kaksi toiminnan keinoa:  kokemusten kerääminen ja niiden reflektointi.    Kokemuksia hän voi hankkia  joko ilmiötä suoraan havaitsemalla tai  saamalla niistä tietoa muilta. Reflektoinnissa oppilas pohtii, mitä uusi kokemus merkitsee hänen aikaisemman osaamisensa kannalta. 

Opiskelu on kontingenttia eli jaksottaista, opiskelu ja muu toiminta vaihtelevat. Oppilas arvioi jatkuvasti, onko hän edistynyt sen sisällön oppimisessa, joka on hänen intentionsa kohde, ja kannattaako hänen jatkaa toimintaansa. Jokaisessa vaiheessa on mahdollista, että opiskelu loppuu. Tahdonvoiman lisäksi ratkaisuun vaikuttaa se, millaisen arvion oppilas tekee opittavan sisällön ja opiskelun mielekkyydestä ja merkityksellisyydestä. 

On monenlaista ihmisen toimintaa  kieli, musiikki, matematiikka jne). Kunkin erityyppisen toiminnan  oppiminen  vaatii omanlaistaan toimintaa. Toimiessaan opiskelija

• liittää kokemuksiinsa merkityksiä
• hän reflektoi, mitä kokemus merkitseee hänen aikaisemman osaamisensa kannalta
• kuvitelmat, kokemukset ja ajattelu vuorottelevat, niitä vertaillaan ja niiden merkityksiä arvioidaan. 
• aikaisempi oppiminen luo pohjan uuden oppimiselle
• toimintaan liittyy siihen sitoutuminen.

Opiskelussa toiminta kohdistuu suurelta osin ihmisten konstruoimaan tiedon kokonaisuuteen, vaikka toiminnan  lähtökohtana olisikin pidetty  luontoa tai ihmismieleen kuuluvia asioita. Opiskelussa toiminnan intentioiden kohteiksi ei voi samalla kertaa ottaa kovin laajaa kohdetta. 

Opiskelija  pyrkii toiminnassaan  kausaaliyhteyteen tekojensa ja oppimisen välillä. Jonkinlainen yhteys  toiminnan ja  oppimisen välillä onkin, mutta sitä ei täsmällisesti hallita.  Opiskelun käsitteessä opiskelijan aikomuksellisuudella on tätkeä merkitys. Hän voi ja hänen kannattaa suunnitella, millaisin teoin hän osaamista hankkii. Toisaalta on huomattava, että oppiminen ei ole tahdonalaista. Opiskelu ei aina saa aikaan oppimista. Oppilas voi suunnitella ja tehdä tekoja oppiakseen tietyn taidon, mutta hän ei voi täysin määrätä omaa oppimistaan. 

Kaikkien tekojen  yhteydessä opitaan jotain, mutta silti ei pystytä selittämään, miksi opitaan tai määrittämään mitä ja kuinka hyvin opitaan. Ihminen ei voi toimia niin, että hän aina oppisi täsmälleen haluamansa asian. Kuitenkin yksilön oppiminen riippuu aina jossain määrin hänen  tekojensa laadusta ja määrästä.

Ryhtyäkö opiskelemaan?

Oppilas ratkaisee opetuksessa, ryhtyykö hän  toimimaan oppiakseen jotain kohtaamastaan ilmiöstä. Opiskelija reflektoi ilmiön merkitystä omalta kannaltaan. Onko kohdattu ilmiö ja siitä saatu kokemus sellainen, että siinä on hänestä opittavaa. Yrjönsuuret nostavat reflektion kriteereiksi asin mielekkyyden ja merkityksellisyyden. 

Mielekäs on asia, jolla on merkitys. Merkitseekö se jotain hänen kannaltaan? Pitääkö opiskelija opittavaa sisältöä omien uskomustensa mukaisesti hyväksyttävällä tavalla olemassa olevana ja siitä saatavaa tietoa totuudenmukaisena. 

Jos ilmiötä koskeva tieto, uusi totuus, sopii täydentämään hänen aikaisempia uskomuksiaan, hän voi helposti liittää sen aikaisempaan.  

Jos sisältö on ristiriidassa hänen aikaisempien tietojen kanssa, syntyy konflikti, joka hänen on ratkaistava. Jos hän hyväksyy uuden tiedon perusteet,  hän korjaa tarpeellisessa määrin aikaisempia uskomuksiaan saadakseen uuden tiedon sovitettua niihin. Jos konflikti on kohtuuttoman suuri, opiskelija ei kykene  sitä ratkaisemaan.

Opiskelun merkityksellisyydeksi kutsutaan sitä, pitääkö  opiskelija opittavaa sisältöä omien uskomustensa mukaisesti tärkeänä ja sen oppimista itselleen hyvänä ja mieluisana.

Syntyy ongelma, jos  valittu sisältö ei ole mielekäs.

.......................................... 

Perästä kuuluu                                                                                                                                               Tykkäsin kovasti käsitteen kuvailusta.

 "Opiskelun tilasta putoaminen"

Kaikki oppilaat eivät opiskele, vaikka käyvätkin koulussa. Joskus se, että koulu on sosiaalinen toimintapaikka, jossa tavataan ystäviä ja vietetään aikaa, saattaa olla oppilaille tärkeämpää kuin oppiminen. 

Koulunkäynnistä, joka ei ole aitoa opiskelua ja jossa ei pyritä oikeasti oppimaan, puhutaan joskus kou- lunkäyntitoimintana. Oppilas voi suuntautua opetuksessa muuhun  kuin oppimiseen. Hänellä voi olla tunneilla enemmän viihdyttävää korviketoimintaa. Pahimmillaan hän häiritsee tahallaan muiden oppilaiden opiskelua ja opettajan opettamista.

Opiskelija   arvioi teko teolta sitä,  onko hän edistynyt  sen sisällön oppimisessä, joka on hänen intentionsa kohde ja kannattaako hänen jatkaa toimintaansa. Jokaisessa vaiheessa on olemassa se vaihtoehto, että opiskelu loppuuu.  Kyseessä on opiskelijan mielekkyys- ja merkityseksellisyysarviot ja hänen oma tahtonsa. 

Opiskelu on kontigenttia eli jaksottaista toimintaa: opiskelu ja muu toiminta vaihtelevat.Toimijan intentiot vaihtuvat alati.  Opiskelu on myös kompleksista toimintaa;  se voi, liittyä moniin muihin toimintoihin  

Edetäkseen oppimisessa henkilön, joka haluaa oppia, on pyrittävä voittamaan katkoskohdat ja palauttamaan   toiminta oppimiseen johtavaksi opiskeluksi. 

............................ 

Perästä kuuluu                                                                                                                                               Tykkäsin erityisesti täsä oppimisen jaksottaisuudesta.Kukaan ei jaksa keskittyä kovin kauaa kerralla.

Oppiminen

Oppiminen  on jokaiselle yksilölle  jonkin sellaisen saavuttamista, mihin hän ei ole  aikaisemmin kyennyt. 

 ”Oppimista on tarkasteltava ihmisessä tapahtuvana ilmiönä, johon ihminen voi vaikuttaa teoillaan, mutta jota hän ei kuitenkaan voi täysin määrätä. Ihminen voi oppia sattumalta. Aina emme edes tiedosta, mitä olemme oppineet. Opiskelu ei aina saa aikaan oppimista.” 

Yksilön oppiminen riippuu aina jossain määrin hänen  tekojensa laadusta ja määrästä . Ihminen voi intentoida ja  tehdä tekoja oppiakseen tietyn asian, mutta hän ei voi  täysin määrätä omaa oppimistaan Kaikkien tekojen  yhteydessä opitaan jotain, mutta silti ei pystytä selittämään, miksi opitaan tai määrittämään mitä ja kuinka hyvin opitaan.  

Oppiminen  on jokaiselle yksilölle  jonkin sellaisen saavuttamista, mihin hän ei ole  aikaisemmin kyennyt. Osaamassaan toiminnassa  ihminen voi  intentionaalisesti suuntautua kokonaisuuteen ajattelematta  tietoisesti osatoimintoja.

................................................. 

Perästä kuuluu                                                                                                                                               Hyvin määritelty, vaikka jääkin vähän abstraktiksi

 

Suuntautuminen

Yrjönsuuret kirjoittavat myös kolmenlaisesta suuntautumisesta.

1. Pintasuuntautuneessa opiskeluss  intentiot suuntautuvat selviytymiseen. Opiskelu on välineellistä. Intentiot suuntautuvat kokeista selviytymiseen ja pelkoon epäonnistumisesta.
2. Syväsuuntautuneessa opiskelussa intentiot suuntautuvat oppimisen merkitykseen. Oppiminen itsessään on merkityksellist. 
3. Saavutussuuntautuneisessa opiskelssa  intentiot suuntautuvat pätemiseen. Merkityksellistä on kilpailussa menestminen.,  hyvät arvosanat  ja päteminen.

......................................... 

Perästä kuuluu                                                                                                                                               Oppilaantuntemukseen tästä jaottelusta on paljon iloa.

Tilanneorientaatiot

Koulutuksessa ongelmana on usein koulutettavien intentioiden suuntautuminen aivan muuhun kuin omaan oppimiseen tai ainakaan kouluttajan intentoiman sisällön oppimiseen. Ihmisillä on monien rinnakkaisten ja perättäisten intentioiden riimuverkkoja, joiden mukaan hän toimii. Intentioiden perustan voimakkuutta sanotaan motivaatioksi

Yrjönsuurien mukaan se, millainen oppilaan tilanneorientaatio on, ratkaisee millä intensiteetillä hän opiskelee opettajan ohjeiden mukaan.  Tiedonhankinnan suuntautumista koskevat tutkimukset osoittavat selvästi, että oppimista tapahtuu nimenomaan sen mukaan, miten opiskelijan  intentiot suuntautuvat. Yksilö voi suuntautua koulutustilanteessa muuhun kuin oppimiseen, pyrkimättä omaan oppimiseen. Miksi näin? He voivat toimia puolustaakseen minäänsä. He voivat tehdä jotain muuta. Ihminen  on voinut  oppia sellaisia strategioita, joilla he selviytyvät tilanteesta.

On olemassa  neljä erilaista tilanneorientaatiota. Ne ratkaisevat ryhtyykö oppilas lainkaan yhteisen tehtävän täyttämiseen suuntautuvaan toimintaan

1. Tehtäväorientaatio:  intentio kohdistuu tehtävään  ja oppimiseen. 
2. Riippuvuusorientaatio:  yksilö on epäitsenäinen, intentiot kohdistuvat ohjaajaan ja oppilastovereihin Hän hakee heidän huomiotaan ja hyväksyntää. Kyse on sosiaalisesta riippuvuudesta, ja sen  ehkä pahin muoto on opittu avuttomuus,  vastuuttomuus itsestä johtaa luovuttamiseen.  Oppilaan tavoitteena on vain selviytyä tilanteesta. 
3. Minädefenssiivinen orientaatio:  intentiona on minän puolustus.  Oppilas käyttää energiaa epäonnistumisen selittämiseen ja suorituksen välttämiseen. 
4. Luopumisorientaatio: yksilön intentiona on olla omistautumatta tehtävään tai toimintaan ja olla tilanteesta välinpitämätön. Tehtävä koetaan tarpeettomaksi. Oppilaalla ei  ole  oppimisen merkitykselliseksi kokevaa motivaatiojännitystä. Tehtävä selitellään tarpeettomaksi. 

..................................... 

Perästä kuuluu                                                                                                                                               Oppilaantuntemukseen ja ohjaukseen tästä jaottelusta on paljon iloa.

Tiedonrakenne

Opiskelua ja opetusta voidaan tarkastella myös tiedon rakenteen avulla.  Tiedonalueella on rakenne, struktuuri. Sillä Yrjönsuuret tarkoittavat tiedonaluetta sellaisena kuin se esitetään kirjallisuudessa.Tämä tietoaineksen rakenne  on perusta, jolle opiskelu ja  opetus suunnitellaan. 

Kun tietoaines järjestetään  enemmän opiskelua ja opetusta varten  kuin tietoaineksen struktuuria ajatellen puhutaan didaktisesta struktuurista. 

Kognitiivisella struktuurilla tarkoitetaan  yksilön mieleensä konstruoimaa tiedonrakennetta. Opiskelija pyrkii aikaisemman saavuttamansa struktuurin pohjalta etsimään sellaisia kokemuksia tietoaineksen struktuurista, että hän voi täydentää tai korjata omaa kognitiivista struktuuriaan. Koska hänellä ei ole käsitystä tietoaineksen struktuurista omaa kognitiivista struktuuriaan laajemmin, hänen on vaikea saada kokonaiskuvaa siitä, mitä hänen tulisi tehdä 

Henkilön, joka pyrkii opettamaan toiselle jonkin sisällön, on aluksi muodostettava opittavan sisällön tietoaineksen struktuurista itselleen kognitiivinen struktuuri eli hänen on konstruoitava oma tulkinta opittavan sisällön rakenteesta .Opettajan on myö koko ajan arvioitava opetettavan kognitiivisen struktuurin muodostumista.

Ratkaisevaksi tekijäksi oppimisen etenemisessä muodostuu opiskelijan tulkinta tietoaineksen struktuurin tai didaktisen struktuurin taustalla olevasta toisen henkilön - esim. opettajan.- kognitiivisesta struktuurista Toisen henkilön kognitiivisen struktuurin tulkintaa sanotaan  myötästrukturoinniksi.Yksilö olettaa yleensä, että muilla on pitkälle samanlainen  tulkintatapa kuin itsellä.

Opetuksessa  opettaja esittää opetettavan asian niin, että opiskelija voi myötäkonstruoida  hänen kognitiivista struktuuriaan. Opettajan tulee  myös myötäkonstruoida opiskelijan kognitiivisen struktuurin kehittymistä niin, että hän pystyy auttamaan opiskelijaa strukturoimaan sitä edelleen.

................................... 

Perästä kuuluu                                                                                                                                               LÖytyihän se kuitenkin se iso kuva ja selitäminen. Tämä on maiskis.

_________________________________________________________________

YRJÖ YRJÖNSUURI 

Yrjö Yrjönsuuri  (1933- 2020 ) oli matematiikan opettaja, oppikirjantekijä, puhuja ja kouluttaja. Vuodesta 1962 hän toimi matematiikan didaktiikan lehtorina Opettajakorkeakoulussa. 

Vuonna 1973 hänet kutsuttiin Kouluhallituksen ylijohtajaksi vastuualueena pedagoginen kehittämistoiminta. Siihen kuului mm. se kuuluisa joukko-oppi. 

1980-luvulla  Yrjönsuuri  tarttui  uudelleen tohtoriopintoihin. Kasvatustieteen väitöskirja valmistui 1990 Vuodesta 1991 alkaen Yrjönsuuri toimi Opetushallituksen opetusneuvoksena ja useita jaksoja myös kasvatustieteen professorina eri yliopistoissa. 

Eläkevuosinakin hän osallistui useisiin koulutuksen kehittämis- ja arviointihankkeisiin muun muassa Palestiinassa ja Sri Lankalla.  

Puoliso  Raija Yrjönsuuri oli myös hänen merkittävä  työtoverinsa. Raija Yrjönsuuri kuoli vuonna 2009.

Ks. Muistokirjoitus

Päivän aforismi

 

Päivän aforismi

 

Ensimmäinen Webinaari takana. Tulevaisuus edessä.

 

ESPOON Perinneseura ry:n ensimmäinen webinaari pidettiin tänään klo 18.00 - 19.02. Sain vetäää  tilaisuuden yhdessä Esko Uotilan kanssa.

Pääohjelmanumerona oli  "Kummitustarinoita Espoosta" -kirjan julkistus.  Kari Forsberg oli koonnut nipun kummitustarinoita kotikaupungistamme.  Kauniin kirjan oli taittanut ja kuvittanut Leena Yrjölä. 

Kari oli laatinut inspiraation vallassa huikean "myyntipuheenkin" kirjalle.

Kari ja Leena  kertoivat  myös livenä kirjan syntyprosessista. 

Yksi kirjan kertomuksista kuultiin oikein äänitehostein.  Lukijana oli  Jukka Jokiranta Espoon työväenteatterista.

Kirjan esittelyn jälkeen perinneseuran tietokirjailijat: Esko Uotila, Martti Hellström, Nina Mäkelä ja Tarja Rae  antoivat etukäteen kuvatuilla videoilla vinkkejä omiin kokemuksiinsa perustuen uusille, oman tietokirjan kirjoittamista harkitseville. 

Kunkin  muutaman minuutin mittaisen videon jälkeen osallistujilla oli mahdollisuus tehdä kysymyksiä ja ehdotuksia.

Webinaari toteutettiin Skype-kokouksena. Tapahtumaan oli pitänyt  ilmoittautua  etukäteen, ja näin sai linkin webinaariin. Osallistujia oli lähes 20 - melkein kaikki ilmoittautuneet tulivat myös oikeasti "paikalle". 

Skypen-teknikka toimi varsin hyvin.  Se ei ihan aina onnistunut jakamaan  täydellisesti raskaita videoita Kuva pysähtyi, mutta ääni onneksi juoksi.

SAIMME kannustavaa palautetta tyyliin:

• Kiitos!
• Kiitokset webinaarista.
• Opin paljon kirjan kirjoittamisesta.
• Aivan mahottoman hieno tilaisuus niin sisällöltään kuin toteutukseltaan. Kaikki toimi hienosti! 
• Näillä voi hyvin korvata monia tilaisuuksia, aikaa säästyy ja info menee/tulee perille.
• Suorastaan innostava tilaisuus!
• Kyllä se oli hieno! Tästä on hyvä jatkaa... 

Päivän aforismi

 

Hieno päivä tänään! Ja silti shame on U

HIENO päivä tänään. Leikin didaktiikan lehtoria, ja sain etäohjata kahta taitavaa luokanopettajaopiskelijaparia  heille tärkeässä maisteriharjoittelussa; Toista etänää  eräässä helsinkiläiskoulussa ja toista ns. paperi- eli mielikuvitusharjoittelussa. 

TOINEN päivän työteema liityi tilaustyöhön Omnian kroniikasta. Meillä on seuraava tapaaminen huomenna, ja lähetin - sanon sen itse -ihan kunnianhimoisen työaineiston selattavaksi. Päivän huippujuttu:  Löysin Google Formsin, jolla voi tehdä maksutta sähköisiä kyselyitä. Se ratkaissee  korona-epidemiaan liittyviä haastatteluongelmia.

KOLMAS tämän päivän työilonaihe liittyi huomiseen Espoon perinneseuran "webinariin. Tsekkasimme  Esko Uotilan kanssa teknikan, jolla saamme videot toimimaan,.

JA KRUUNUKSI saimme valmiiksi Länsiväylään ensi lauantaiksi tulevan demarimainoksen ja pohjat lauantaiaamun ilmestyvän demarien valtuustoryhmän nettilehden Valdemarin vuoden neljännen nron  jutuista.

OK. Päivään mahtui myös ikäviä pikku juttuja. Törmäsi  twitterissa vuosia vanhaan  -laittomasti? - jatkolähetettyyn videopätkään, jossa puolustan maahanmuuttajia.  Parran pituuden perusteella käytin puheenvuoron useita vuosia sitten. Seison edelleen sen takana. 

SOME on huikea, myönteinen väline. Nekin joilla ei ole valtaa tai rahaa, saavat mielipiteensä esiin. Usein hyvät tavat unohtuvat. Ja sekin tosiasia, että jos julkisella foorumilla solvaa toista ihmistä, saattaa syyllistyä kunniaa loukkaavaan tekoon, josta tulee juristisia seurauksia. Laitoin tästä ystävällisen, yksityisen  viestin klipsiä jakaneelle nuorelle. Nuoret ovat nuoria.

Kokonaan toinen juttu on Perussuomalaisten puoluesihteeri Simo, joka on clispsin alkuperäinen lähettäjä. Hänelle on turha nostaa journalismin eettisiä periaatteita esiin. Ymmärtääkseni hän ei ylety niihin. 

HIENO päivä, toivottavasti teilläkin.

Päivän aforismi

 

Vinkkejä tietokirjan kirjoittamisesta innostuneille.

OLEN ollut mukana Espoon perinneseuran toiminnassa muistaakseni vuodesta 2008 alkaen. Seuran  keskeinen toimintamuoto on kirjojen kirjoitaminen ja niiden julkaiseminen. 

Ensimmäinen kirja julkaistiin vuonna 2000, ja tuorein  Kari Forsbergin "Kummitustarinoita Espoosta" ensi torstaina klo 18. Julkistaminen tapahtuu turvallisuussyistä Skypessä.

OSANA tilaisuutta neljä muuta kirjoja kirjoittanutta perinneseuralaista Esko  Uotila, Tarja Rae, Nina Mäkelä  sekä minä kerromme omien "vanhojen" kirjojemme syntyprosessista. 

Kuvasin ja editoin kolmen muun  muutaman minuutin vinkkiclipsit eilen.  

Tänään kuvaan vielä omaa prosessiani, kun toimitin elämänkertakirjaa kouluneuvos Atso Vilkkijärvestä.

"Usein ensimmäisenä – Atso Vilkkijärven taival rahastajapojasta opetusneuvokseksi / toim. Martti Hellström – 2016

Espoon entisen koulutoimenjohtajan Atso Vilkkijärven 254-sivuinen muistelmateos “Usein ensimmäisenä. Atso Vilkkijärven taival rahastajapojasta opetusneuvokseksi” on mielenkiintoinen ja jännittävä elämäntarina ja sukukertomus, mutta se on myös enemmän. Teos piirtää lukijalle kuvaa suomalaisen koulun matkasta 1940-luvun supistetuista kansakouluista moderniksi kansainvälisesti arvostetuksi nykyjärjestelmäksi. Erityisesti esillä on Espoon koulutoimen kehitys peruskoulu-uudistuksen kitkaisestakin sisäänajosta tämän päivään menestystarinaan saakka."

7 omaa vinkkiäni

1. Oma kiinnostus ja kirjan aiheen liittyminen omaan kokemusmaailmaan ovat tosi tärkeitä. Prosessin kanssa jaksaa  paremmin, jos aihe  oikeasti kiinnostaa itseä ja jos tuntee  edes kohtuullisesti aihealuetta entuudestaan.  Eikä haittaa, jos arvelee, että se kiinnostaa muitakin :-)

2. Kirjalla on aina muoto ja sisältö. Muodolla tarkoitan rakennetta, strukturia ja tyyliä. 

Atson kirjassa rakenne oli kronologinen. Päälukuja oli 12. Luku vaihtui elämäntilanteiden muuttuessa. Lukujen olisi hyvä olla about samanpituisia.  Tein kullekin luvulle esillisen "sisäänmeno" sivun.

Kirjan alkuun tulee yleensä tiivis esipuhe, joka on kirjan "myyntipuhe". Kirjan loppuun tulee jälkisanat.  Me laitoimme sinne myös  henkilö/asiahakemiston.  

Muotoon kuuluu myös ratkaisu kuvien ja ns. inserttien käytöstä. Itse virkistin tekstiä pikku tarinoilla,  leikkeillä ja toisten ihmisten  kommenteilla.  On  myös hyvä miettiä otsikointisysteemi; kuinka monta eri tasoista otsikkoa on käytössä? Ovatko otsikot lausemuodossa?  Mitä fonttia käytetään? 

3. Kirjan keskeisin juttu on sisältö. Mistä löytää dataa, jota kirjoittaja muokkaa tiedoksi? Tässä tapauksessa olin Hannu Hanhi. Atsolla oli valtavasti materiaalia tallella: valokuvia, muistiinpanoja, kirjeitä jne.  Ne erotettiin  pääteksistä eri fonteilla ja usein myös väripohjalla. 

Pääosin aineisto syntyi muutaman viikon välein pidetyissä haastattelusessioissa. Minä nauhoitin keskustelut Atson ja hänen vaimonsa kanssa, kirjoitin niistä luonnokset  ja Atso reflektoi- ja  paranteli. 

Valokuvien digitoiminen tehtiin ihan älykännykällä, mutta suosittelen kuitenkin skannausta.  

Kun rakenne, karkea sisällysluettelo oli tehty jo alussa, oli mahdollista hioa tekstiä mistä luvusta tahansa alkaen.

4. Kun miettii, mitä ja miten kirjoittaa, on ratkaistava keille sitä ensisijaisesti tekee. Asiantuntijoille? Tavallisille ihmisille? Kaikille on hyvä kirjoittaa hyvää suomea  lyhyin lausein. Maino  ohje on, että yksi kappale käsittelee yhtä asiaa, väitettä perusteluineen.

5. Kirja on myös taitettava. Hoidin sen Macin pages-ohjelmalla, mikä ei ole kovin kaksinen työkalu taittoon. Mutta helppo. Sitten koko hoito pdf:ksi.

6. Teksti pitää oikolukea useita kertoja.  Voi sitä kirjoitusvirheiden määrää!  Tähän kannattaa varata aikaa. Ja pyytää tarkkasilmäisiä kavereita avuksi.

7. Siten on valittava hyvä kirjapaino. Pyydä tarjouksia. Ja on päätettävä painosmäärä. Yleensä ns. omakustanteissa muutama sata tulee usein  suhteellisesti paljon edullisemmaksi kuin muutama kymmenen.

Vielä ehdit!

Tervetuloa Espoon perinneseuran  maksuttomaan  Kummitus-webinaariin torstaina 26.11 klo 18 !

Espoon perinneseura julkistaa jälleen uuden kirjan.  Kari Forsberg on koonnut kummitustarinoita Espoosta. Kauniin kirjan on taittanut ja kuvittanut Leena Yrjölä. Webinaarissa kirjan tekijä kertovat kirjastaan, ja kuullaan ja nähdään yksi näistä keromuksista.  Lukijana on Jukka Jokiranta Espoon työväenteatterista. 

Kirjan esittelyn jälkeen perinneseuran tietokirjailijat antavat vinkkejä oman tietokirjan kirjoittamista harkitseville.

Webinaari  toteutetaan  skypekokouksena. Linkki lähetetään erikseen tapahtumaan ilmoittautuville. Ilmoittaudu tänne https://bit.ly/ilmoittaudu-26112020

Lisätietoja Espoon perinneseurasta osoitteessa :

https://espoonperinneseura.net

https://www.facebook.com/EspoonPerinneseura

 

Päivän aforismi

 

Päivän aforismi

 

Päivän aforismi

 

Espoolaisia kummitustarinoita

Tervetuloa Espoon perinneseuran  maksuttomaan  Kummitus-webinaariin

torstaina 26.11 klo 18 !

Espoon perinneseura julkistaa jälleen uuden kirjan.  Kari Forsberg on koonnut kummitustarinoita Espoosta. Kauniin kirjan on taittanut ja kuvittanut Leena Yrjölä.

Webinaarisa kirjan tekijä kertovat kirjastaan, ja kuullaan ja nähdään yksi näistä keromuksista.  Lukijana on Jukka Jokiranta Espoon työväenteatterista. 

Kirjan esittelyn jälkeen perinneseuran tietokirjailijat antavat vinkkejä oman tietokirjan kirjoittamista harkitseville.

Webinaari  toteutetaan  skypekokouksena. Linkki lähetetään erikseen tapahtumaan ilmoittautuville. Ilmoittaudu tänne

https://bit.ly/ilmoittaudu-26112020

Lisätietoja Espoon perinneseurasta osoitteessa :

https://espoonperinneseura.net

https://www.facebook.com/EspoonPerinneseura

Päivän aforismi

 

Aikamatkalla Wordpressiin. Osa 2: Koulujen johtokunnat

HEINÄKUUSSA  aloin aika ajoin julkaista uudestaan blogilastuja ensimmäisestä noin vuoden ajan 2006-2007 pitämästäni wordpress- blogista. 

TÄMÄ nro:lla 6  uusittava lastu on julkaistu 7. 3. 2006 - 14, 5  vuotta sitten. Siinä 52-vuotias Martti puolustaa koulujen johtokuntia. Teema on ajankohtainen taas. Joulukuun valtuusto tekee päätöksiä Espoon uudesta organi-saatioista. Yksi ehdotus on lakkauttaa koulujen yllätys- ylläytys- koulujen johtokunnat.

MUUTAMA kommentti 66-vuotiaalta Martilta lopussa tyylin perästä kuuluu, sanoi torvensoittaja.

Koulu tarvitsee oman johtokunnan

90-LUVULLA tehtiin paljon hätiköityjä ratkaisuja. Kun kunnille annettiin lupa järjestää itse oma hallintonsa, monin paikoin lakkau-tettiin koulujen johtokunnat. Muutaman kokouspalkkioeuron vuoksi.

ESPOOSSA toimittiin toisin.Lähes jokaisella koululla on edelleen oma johtokunta, ja johtokunnan jäsenistä pääosa on lasten huoltajia. Myös johtokunnan puheenjohtajalla on lapsi koulussa. 

Johtokunta on tärkeä asianosaistahojen kohtaamispaikka. Johtokunnalla on merkittävää päätösvaltaa, jos se haluaa valtaa käyttää. Koulun työntekijöillä on johtokunnassa kaksi paikkaa- heille se on paitsi edustustehtävä myös aito vaikuttamismahdollisuus. Vanhemmille johtokunta on mahdollisuus tuoda viestiä muilta vanhemmilta. Koululle hyvin toimiva johtokunta on tärkeä lisävoimavara.

MINULLA ON OLLUT ilo tehdä Aurorassa yhteistyötä jo viiden johtokunnan kanssa: Hämäläinen-Tyynilä I, Palsala I ja Palsala II ja  WihuriI saivat paljon aikaan. 

Hämäläisen johtokunnan ansioihin kuuluu mm. koulun oman linjan tukeminen ja oman yläkoulun Järvenperän koulun rakentamisen hoputtaminen. 

Palsalan johtokunnat tukivat koulua vaikeina lamavuosina, olivat mukana koulun oman opsin luomisessa ja järjestivät koulun TN-luokan saneerauksen uhkaamalla kieltää opetuksen tiloissa. 

Palsalan ja Wihurin johtokunnat lahjoittivat kokousrahojaan oppikirjoihin, ja suututtivat päättäjiä kai kaupunginhallitusta myöten. Wihurin aikana taisteltiin koulun käyttöön Kuninkaantieltä vapautuneet parakit yhteistyössä Koti & Koulu ry:n kanssa.

UUSIN JOHTOKUNTAMME, jota vetää Paula Ahonen-Rainio, istui eilen vuoden ensimmäistä kokoustaan. Vuoden aikana on jo hyväksytty koululle opetussuunnitelma. Paperiasiat etenivat eilenkin jouhevasti, ja kävimme innostavaa keskustelua mm. huoltajakyselyn tuloksista. Kysely ei mennyt numeroilla kauhean hyvin. Vanhemmat ovat erittäin tyytymättömiä koulun tiloihin, opetusvälineisiin ja suuriin luokkakokoihin. 

Koulun peruskorjaussuunnitelmat on poistettu listoilta. Silti sekä Koti & koulu ry:n johtokunta että tämä virallinen johtokuntamme olivat sitä mieltä, että Auroran koulu on heille maailman paras, eikä kyselyssä esitetty kritiikki kohdistu kouluun vaan kaupunkiin opetuksen järjestäjänä. 

Johtokunnassamme on monen alan osaajia, kypsiä aikuisia ja ihan kaikilla on aidon rakentava ote johtokuntatyöhön. Se tuntuu hyvältä.

HYVÄ, että on johtokunnat. Hyvät johtokunnat. Meillä on. Se ei ole pik-ku-juttu.

7.3.2006

Perästä kuuluu sanoi torvensoittaja

Paula Ahonen-Rainion johtokunta toimi valtuustokauden 2005-2009. Sen jälkeen puheenjohtajaksi tuli Susanna Lehti vuosiksi 2009- 2013. Viimeinen puheenjohtajani Auroran rexinä oli Anu Arvonen. 

Kaikki aivan huikeita tyyppejä. Eivätkä vain puheenjohtajat, vaan koko vanhempien joukko. 

Kokemusasiantuntijana toivon, että Espoo ei aja alas tätä yhtä aidon lähidemokratian rakennetta, koska monet muut kaupungit ovat niin tehneet. Tai saadakseen noin 300 000 €:n säästöt. Miksi? 

Esitän 5 syytä:

1. Johtokunnat ovat olleet eritäin  merkittävä virallinen vaikutusväylä vanhemmille mm. kun kouluja on yritetty lakkauttaa heistä perusteettomasi tai kun koulussa on esiintynyt esim. sisäilmaongelmia, joihin ei ole puututtu.
2. Johtokunnan jäsenet ja erityisesti puheenjohtajat ovat olleet virallinen väylä, jonka kautta huoltajat voivat välittää koululle  sekä ideoitaan että huoliaan. Ne ovat myös äänitorvi, jota kautta nekin vanhemmat voivat nostaa esiin huoliaan oman koulunsa toimintavoista, joita pelottaa  omalle lapselleen siitä koituvia seurauksia. On aihetta pelkoon tai ei.
3. Johtokunnalla on oikeasti tärkeitä  tehtäviä, joista päätettäessä  niin vanhemmat kuin henkilökuntakin tulevat kuulluiksi: Johtokunta mm. 

• hyväksyy oppilaitoskohtaisen opetussuunnitelman, 
• opiskeluhuoltosuunnitelman,
• ja niihin liittyvät suunnitelmat sekä 
• lukuvuosisuunnitelman ja
• toimintasuunnitelman sekä seuraa ja arvioi yhdessä opettajakunnan ja oppilaskunnan kanssa niiden toteutumista,
• hyväksyy lautakunnan päättämiä oppilasvalintaperusteita tarkentavat perusteet koulussa tai lukiossa toteutettavaan painotettuun, englanninkieliseen, kaksikieliseen, kielikylpy- tai montessoriopetukseen,
•  hyväksyy peruskoulun tai lukion järjestyssäännöt,
• erottaa oppilaan peruskoulusta enintään 3 kuukauden ajaksi sekä päättää tarvittaessa määräaikaista erottamista koskevan päätöksen täytäntöönpanosta lainvoimaa vailla olevana ja täytäntöönpanon aloittamisen ajankohdasta,
• erottaa opiskelijan lukiosta enintään 1 vuoden ajaksi, ellei lautakunta ole oikeuttanut rehtoria päättämään erottamisesta enintään 3 kuukauden ajaksi, sekä päättää tarvittaessa määräaikaista erottamista koskevan päätöksen täytäntöönpanosta lainvoimaa vailla olevana ja täytäntöönpanon aloittamisen ajankohdasta,
• pidättää lukion opiskelijalta oikeuden opiskeluun rikostutkimuksen ajaksi,
•  hyväksyy oppilaitoksen tasa-arvosuunnitelman ja yhdenvertaisuussuunnitelman.

3. Kokouksissa sanallistetaan toimintaa ja tehdään rehtorin johdolla valmistetut päätökset myös vanhemmille näkyviksi. Ja otetaan ystävällismielisesti vaikeita asioita esiin.

4. Asukkaiden osallisuus on keskeinen Espoon tarina arvo. Meidän ei pitäisi purkaa yhtään osallisuusrakenneta.  Pikemminkin johtokuntien tehtäviä tulisi minusta syventää ja laajentaa. Kyse on  kuntalaisten lähidemokratian arvostamisesta.  

5. Monet äärimmäisen vakavat ja vaikeat asiat kuten koulukiusaaminen ja kouluväkivalta tarvitsevatt yhteisiä, virallisen statuksen omaavia rakenteita.

Epäviralliset vanhempainyhdistykset ja luokkatoimikunnat tekevät  äärettömän  tärkeää työtä. Niiden perustaminen on kuitenkin vapaaehtoista. Ne ovat eräänlaisia kannutusyhdistyksiä. 

PS.  Tässä linkki johtokuntatyön oppaaseen

https://www.espoo.fi/download/noname/%7B2315105E-4616-420B-A524-A31BC13D3ACA%7D/91792

Päivän aforismi

 

Päivän aforismi

 

Onnittelupuhe

 

VOI käydä niin, että saan pitää alkavalla viikolla eräälle pitkäaikaiselle työtoverille oikein onnittelupuheen.  Upeaa.  Jollei nyt koronaviirus sotke sitäkin tilaisuutta. 

Edellisestä kerrasta onkin jo aikaa, joten eikun kaiveleman vinkkejä omista muistiinpanoista ja netistä. 

Niitä löytyikin, ja pääosin hyvin samansuuntaisia. 

TIIVISTIN ne itselleni käskyiksi:

10 onnittelupuheen valmistelun KÄSKYÄ

TIIVISTIN ne itselleni käskyiksi:

KÄSKY:

Valmistaudu. Mieti, mikä on perusmessage?  Mistä haluat onnitella? Miksi juuri sinä onnittelet? Mikä on opetus - kuulijoille? Mitä  tunteita on tarkoitus herätellä? Iloa? Uskoa tulevaan? Vahvistaa ylpeyttä yhteisistä saavutuksista? Voimaannuttaa? Keitä muita on paikalla?  Mitä kuuntelemisen arvoista tarjoat heille?

KÄSKY

Tee itse puheesta tarina, jossa on muutama keskeinen pointti. Ne ovat puheen pilarit. 3  pointtia... Juoni. Draaman kaari. Kronologia? Konkretiaa. Esimerkkejä. Viriiliä kieltä.

KÄSKY

Jäsentele puhe: 1. ALOITUS: 1.1. Puhuttelu ensin yleisö, sitten kohde. 1.2. Esittely: Miksi sinä?  

2. VIESTI: 2.1. Onnittelemisen syy 2.2. Muistelukset, aiemmista ajat- Tämä hetki, tärkein- Tulevaisuus - Ohjeet.  

3. LOPETUS: 3.1. Yhteenveto. 3.2. Onnittelun toistaminen. 3.3. Mahdollinen lahja.

KÄSKY

Alkuun kysymys, kohottava ajatus, sitaatti. Muista aloituksessa:  Huomio ensin koko yleisöön luomalla katseita sinne tänne. Suuntaa katse sitten puheen kohteelle. "Hyvä juhlaväki ja varsinkin ..." Imartele yleisöä häpeilemättä. Korosta: on kunniatehtävä. On hienoa olla tässä tänään…Esittele  itsesi. Miksi sinua pitäisi kuunnella? Missä ominaisuudessa onnittelet? Oletko lapsuuden ystävä, kollega tai esimies vai onnitteletko jonkun puolesta? 

KÄSKY

Kerro  mukavia/tärkeitä asioia onniteltavan elämästä, persoonallisuudesta, harrastuksista, elämänvaiheesta, yhteisestä muistosta. Muistan, kun …olet  aina ollut ….Älä kirjoita  itsellesi liian tärkeää roolia  hänen tarinassaan. Upota sankarin tarinaan yhteisiä, tunnevoimaisia muistoja. Etsi tarinaan  LOCUS COMMUNIS- ydin, josta kaikki voivat olla sama mieltä. Muista ne pilarit. 

Tärkeintä puheessa on aitous; se, että se todella kertoo puhujan ja onniteltavan välisestä suhteesta, ja kertaa matkan varrella elettyjä unohtumattomia hetkiä ja  yhteisesti koettu mukavia muistoja.

KÄSKY

Siirry nykyhetkeen. Mihin on tultu? Mihin on päästy?  Korosta hetken ainutlaatuisuutta. 

Siten katse tulevaisuuteen? Mitä on edessä? Anna joitain fiksuja ohjeita? Toivottavasti tulevaisuudessa…

KÄSKY

Kiitokset. Kiitos työstäisi ja siitä että olet....

Valmista lopetus hyvin. Ytimekäs lopetus viimeistelee kokonaisuuden. Palaa alkuun. Sido yhteen.  Loppukevennys/kohotus? Puheen loppuun voi käyttää sopivaa runoa, aforismia tai muuta keventävää ajatelmaa.  

Onnentoivotus. Mahdollisen lahjan luonnehdinta tai perustelu ja sen ojentaminen. Onnittelun kertaaminen.  ... Mutta nyt….  haluan onnitella ja toivottaa aurinkoista juhlapäivää sinulle ja teille kaikille. 

KÄSKY

Kirjoita puhe. Hio kieltä.  Harjoittele se.  Puhe puhutaan, ei lueta. Elävästi, pliis. Avainsanat.

KÄSKY

Kokonaiskesto max 5 minuuttia.

KÄSKY

Pukeudu tilaisuuden vaatimalla tavalla. 

Tulevaisuuden ammattikoulutus

SATTUIPA taas Helmetistä käteen helmi:

Väärälä, Reijo. 1995. Ammattikoulutus muuttuvilla työmarkkinoilla: koulutuksen ja työn yhteyden teoreettisia tulkintoja. Tutkimus 4/95. Helsinki: Opetushallitus.

25 vuotta sitten Opetushallitukseen - sen ammattikoulutuspuolelle ilmeisesti tutkijaksi palkattu tuolloin akateemiselta arvoltaan FL Reijo Väärälä saa mahtumaan noin 90 sivuun ison joukon kysymyksiä.

- Millaiseen tulevaisuuteen koulutamme lapsiamme? Miten ihmisten elämä muuttuu?

- Mitä työ on tulevaisuudessa? Entä työyhteisöt?

- Miten ammattikoulujen käy? Miten tulevaisuudessa ammatti opitaan?

- Mitä taitoja tulee osata, että saa töitä ja selviää elämässä?

JA hän myös antaa oma vastauksensa niihin. Ja aika näkijän tavoin, sanoisin.

Millaiseen tulevaisuuteen koulutamme lapsiamme? Miten ihmisten elämä muuttuu?

"Elämme  puolitettua modernia, jossa vanha on murenemassa, mutta uutta ei vielä ole. Olemme vasta tekemässä uutta." – Ulrich Beck 1992

Siirrymme putkimaisen elämän mallista epävakaan ja projektimaisen elämän malliin. Täystyöllisyys ideaali murenee. Työurat ovat epävakaisia ja  työsuhteet  lyhyitä.  Yhä useampi aloittaa  elämänsä aikana myös perhe-elämän  useita kertoja ikäänkuin uutena projektina.  Uudet aikuiset, nykyiset nuoret eivät sido elämäänsä pysyviin työsuhteisiin. Ja he myös vaativat työltä.

Mitä työ on tulevaisuudessa? Entä työyhteisöt?

Ammatit eivät pysy. Ne muuttuvat. Työ tulee olemaan oppivaa työtä. Oppiminen on tuottavan toiminnan ydin. Työtä tehdään itseohjautuvissa  tiimeissä ja verkostoissa.  Työ on globaalia.  Työpaikka on oppiva organisaatio, jolla on jatkuvasti oppiva ja uudistuva toimintakultuuri. Valvonnan sijaan johtaminen on oppivaa vuorovaikutusta.

Työuria  luonnehtii pysyvä epävakaisuus ja erilaisten alityöllisyysmuotojen vaihtelu työttömyydestä työllisyystöihin ja sosiaaliturvasuhteisiin, välillä koulutukseen. Työmarkkinat polarisoituvat. Osa joutuu marginaaliin.

Miten ammattikoulujen käy? Miten tulevaisuudessa ammatti opitaan?

Tähän  asti elämänsuunnittelu on rakentunut kokopäiväisen ja jatkuvan ansiotyön varaan. Nyt alityöllisyys laajenee ja täystyöllisyysyhteiskunta väistyy. Työ polarisoituu. Väärälä päätyy kysymään: Tarvitaanko enää nykymuotoista, yleistä koulumaista ammattikoulutusta. Putkimaisen elämän malliin  ammatillisen koulutuksen perinteinen malli sopi, mutta epävakaan ja projektimaisen elämän mallissa  koulutuksen tulisi tuottaa laaja-alaisempia kvalifikaatioita. Kannataako kouluttaa  oppilaita yhteen  ammattiin vai yleisemmin työorganisaatioihin ja työmarkkinoille? Työn muuttuminen oppivaksi toiminnaksi siirtää elinikäisen koulutuksen painopistettä enemmän koulumaisesta, elämäntoiminnoista irroitetusta toiminnasta normaalien elämäntoimintojen piiriin ja niin myös työpaikoille.

Hän kysyy: Onko niin, että ammattiin kouluttamisen tulisikin siirtyä yhä enemmän ammatillisen toiminnan yhteyteen, työpaikoille ja muodostuviin tuotannollisin ja toiminnalliiin verkostoihin? Hän vastaa, että kyllä: koulutuksen instituutioiden suhteellinen rooli pienenee. Tilalle tulevat muut koulivat prosessit ja elämä itse. Koulutuksen olisi tapahduttava entistä enemmän aidossa tuotannollisessa toiminnassa. 

Koulutusjärjestelmän antama pätevyys ei ole enää avain  työllisyysjärjestelmään vaan ainoastaan  avain eteiseen, jossa avaimet työllisyysjärjestelmään  johtaviin oviin jaetaan.

Paikallisten koulutusinstitutioiden tulisi olla hyvin avoimia laitoksia, joihin kuka tahansa voi tulla milloin tahansa  opiskelemaan omista elämäntilanteistaan lähtien. 

Mitä taitoja tulee osata, että saa töitä ja selviää elämässä?

Väärälä käyttää termiä kvalifikaatio. Tutkimuksista hän nostaa nipun tulevaisuudessa tarvittavia taitoja: ongelmanratkaisutaidot, ongelmantunnistamistaidot ja välitystaidot- taidot linkittää  ongelman löytäjät ja ratkaisijat. Älyllistä osaaminen. Näitä taitoja  tuotetaan toiminnallisesti- oppivassa työssä.

Väärälä esittää myös oman jäsennyksensä  tulevaisuuden työssä tarvittavista kvalifikaatioista:

1. Tuotannolliset ja tekniset kvalifikaatiot  -ammatillisia taitoja, tietoja ja pätevyyksiä  
2. Motivaatio kvalifikaatiot - henkinen sitoutuminen ja vastuullinen itseohjautuvuus
3. Mukautumiskvalifikaatiot - työhön sopeutuminen ja suostuminen
4. Sosiokulttuuriset kvalifikaatiot- pätevyyttä yhdisellä erilaisten ihmisten osaamista, kykyä tulla toimeen vaihtelevien olosuhteiden, tilanteiden, yksilöiden ja ryhmien kanssa
5. Innovatiiviset  kvalifikaatiot - pitää pystyä paitsi sopeutumaan myös  murtamaan työn asettamat reunaehdot 

Väärälä vetää yhteen:

" Työ- ja elämänuran epävakaisuus sekä olosuhteiden epävakaisuus  edellyttävät ihmisiltä kykyjä ottaa joustavasti haltuunsa avautuvia mahdollisuuksia. Pätevyys on yhä enemmän kykyä oppia uutta, kykyä käyttää osaamistaan sosiaalisesti joustavalla tavalla, kykyä ja halua suostua, sitoutua ja motivoitua  menettämättä mahdollisuuksia myös muihin vaihtoehtoihin."

Kirjoittajasta  

Reijo Väärälästä ei löydy netistä liikaa  tietoa. Vuonna 2003 hänet nimitettiin Lapin yliopistolle sosiaalipolitiikan, erityisesti työvoima- ja koulutuspolitiikan dosentiksi. 

Vuonna 2010 hän julkaisi tutkimuksen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sarjassa. 

Suomen Kuvalehdessä oli vuonna 2011 juttu, jossa tämän niminen mies oli sosiaalipalveluyksikön johtaja. Sopii hänen koulutukseensa. 

Vuonna 2012 hänen tittelinsä oli sosiaali- ja terveysministeriön  apulaisosastopäällikkö. 

Vuonna 2014 hän jäi eläkkeelle. 

Vuosina 2017 ja 201B hän käyttää titteliä dosentti. Facebookissa on päivityksiä vielä tältä vuodelta.

Päivän aforismi