Kuntavaalit 2017

Kuntavaalit 2017

maanantaina, tammikuuta 09, 2017

Ops 2016 ja vanhempien uusi rooli

MINULLA on tiistaina 9.1. hieno tilaisuus käydä keskustelua espoolaisen Postipuun koulun vanhempien kanssa uudesta opetus- suunnitelmasta, ja erityisesti siitä, kuinka arviointi nyt muuttuu.

Uuden opsin sisään on leivottu myös tärkeä rooli isille ja äideille. Ensimmäisen kerran käsittelin tämä teemaa Espoon koti- ja koulu-yhdistysten yhteistyöelimen KoKon seminaarissa syksyllä 2015.

Harmi, että tuo  tilaisuus  eikä kuulemani mukaan myös monen koulun järjestämät infot vanhemmille ole olleet oikein imukykyisiä. Kokosin siksi tähän  - paitsi kootakseni omia ajatuksiani - myös keskustelun virikkeeksi laajemmin, millaiseksi minä näen vanhempien uuden roolin lastensa oppimisessa. Mulla aluksi: millainen tuo rooli on ollut aikaisemmin?

KIK- hankkeesta lisää tästä linkistä.

VANHEMPIEN WANHA ROOLI

Jos mennään oikein kauas historiassa, vanhemmilla on ollut aikanaan opetusvelvollisuus. 1700-luvulla säädettiin nimittäin, että vanhempien oli opetettava lapsensa lukemaan. Vuoteen 1921 saakka (ja jossain osissa maata vuoteen 1936) maaseudulla tämä velvollisuus oli voimassa. Ennen oppivelvollisuuslakia kansakoulun sisäänpääsyvaatimuksena oli luku- ja kirjoitustaito- ja se oli vanhempien vastuulla. Kaupungeissa 6-10-vuotialle lapsille oli järjestetty alempi kansakoulu. Totuuden nimissä on sanottava, että kirkko tuli kyllä tässä apuun jo 1700-luvulla lukkarikouluillaan, pitäjänkouluillaan ja  kiertokouluillaan. Mutta periaatteessa.

Sivistyneistö halusi lapsilleen oppikoulusivistyksen  ja perusti itse yksityiskouluja  omille ja tutuille lapsille.

OPPIVELVOLLISUUSLAIN säätämisen jälkeen vanhemmilta poistui opetusvelvollisuus, ja heille säädettiin sen sijaan velvollisuus sakon uhalla valvoa, että oppilas suorittaa oppivelvollisuuden joko käymällä koulua tai oppimalla asiat muutoin.

Vanhemmille jäi siis vapaus päättää, pannaanko lapsi kansakouluun, tai oppikouluun valmistavaan yksityiseen kouluun tai opettavatko he lastaan esim. itse. Mutta vähintäänkin kansakoulun oppimäärä oli opittava, ja vuodesta 1948 alkaen sekä 6-vuotisen kansakoulun että jatkokoulun oppimäärä.

PERUSKOULU ei muuttanut tätä periaatetta. Oppivelvollisuus oli nyt 9-vuotisen peruskoulun  oppimäärä.

VANHEMPIEN UUSI   ROOLI

UUDET opetussuunnitelmat otettiin käyttöön kaikkialla Suomessa luokilla 1-6  viime syksynä. Samalla kun oppilaalle annetaan lisää vastuuta omasta oppimisestaan ja kun opettajaa ohjataan opettamaan itse vähemmän (= puhumaan vähemmän) ja antamaan enemmän tilaa oppilaiden oppia itse,  vaaditaan myös vanhempia muuttamaan monessa suhteessa käsitystään koulusta ja omasta roolistaan. Käyn tätä muutosta läpi pohtimalla muutosta osissa.

Mitä  koulussa ei enää tehdä?

 *Mitä se vaatii vanhemmilta?

On hyväksyttävä: Opetus ei ole enää sitä, että opettaja opettaa ja oppilaat seuraavat opetusta..
Omien kouluaikojen haikailua. Perinteisen opetuksen vaatimista. Työkirjojen loppuun tekemisen vahtimista. Opettajien koston pelkäämistä.

Mitä  koulussa tehdään aikaisempaa vähemmän?

Oppikirjaa käytetään yhä vähemmän. Samoin työkirjoja. Jälki-istuntoja korvataan kasvatuskeskusteluilla. Opettajat eivät enää ole yhtä keskeisesti mukana oppilashuoltotyössä.
Epävarmuuden välttämistä.

 *Mitä se vaatii vanhemmilta?

Sen hyväksymistä, että oppikirjaa käytetään yhä vähemmän. Samoin työkirjoja. Läksyillä ja kokeilla ei ole enää  samaa mekitystä kuin ennen.

Mitä koulussa tehdään aikaisempaa enemmän?

Oppilaiden pedagoginen rooli vahvistuu ja rikastuu- ja samalla oma vastuu kasvaa. Opiskeluun tulee vapautta ja oppilaat pääsevät suunnittelemaan ja arvioimaan sekä omaa oppimistaan että opetusta.
Oppilaat myös opettavat toisiaan -  ja jopa opettajaa.

Yhä enemmän opitaan tekemällä. Yhä enemmän koulutyötä tehdään ryhmissä. Tietokoneita käytetään yhä enemmän. Työtavat valitaan vuorovaikutuksessa oppilaiden kanssa. Koulun arkeen halutaan lisää liikuntaa.  Käsityön opetus on pojille ja tytöille yhteistä.

Osa kouluajasta käytetään jaksoihin, joissa tiettyjä asioita käsitellään usean eri oppiaineen näkökulmasta. Oppilaat saavat lisää vastuuta oppimiskokonaisuuksista (MOK).

Oppilaita rohkaistaan irtautumaan perinteisistä sukupuolirooleista.

Oppilaan arvioinnissa korostuu jokapäivän suullinen palaute, jonka tulisi olla positiivista, rohkaisevaa ja kannustavaa.

Oppilailla on vahvempi oikeus saada terveydenhoitajan, psykologin ja kuratatorin palveluita

Koululla on vahvempi velvollisuus tiedottaa mm. koulukiusaamisesta koulumatkoilla, jos asia on selkeä.

Oppilaat osallistuvat yhteissuunnitteluun kotien, opettajien ja kumppanien kanssa.

Oppilas saa systemaattisemmin palautetta itseltään ja vertaisiltaan.

Joulutodistus korvataan yhä useammin arviointikeskustelulla, johon osallistuvat oppilat ja vanhemmat.

*Mitä se vaatii vanhemmilta?

Kodin ja koulun yhteistyön tiivistämistä  ja syventämistä. Enemmän tietoa siitä, mitä taitoja koulussa opiskellaan (TAVOITTEISUUDEN TUKEMISEKSI). Kiinnostusta lapsen koulunkäyntiin. Luottamista lapsiin ja kouluun. Kannustusta..Mukaanmenemistä  koulun arkeen ja koulutyöhön esim.  opettamaan omasta osaamisaluestaan..Isien ja äitien toivotaan tulevan mukaan opetukseen  oman alansa asiantuntijoina ja oman lapsensa luokan sparraajina.

Mitä kokonaan uutta koulussa tehdään?

Oppilaiden omia puhelimia ja tabletteja käytetään opetuksessa. Koulu voi myös järjestää etäopetusta.

Yhteiskuntaoppia opetetaan jo alaluokilla. Ruotsia opetetaan alakouluissa kaikillem

Oppiaineiden omien tavoitteiden lisäksi opetuksen tavoitteina ovat 7. laaja-alaisen osaamisen taidot (esim. oppiminen ja ajatteleminen).

Osa eri uskontojen opetuksesta voidaan  antaa yhdessä.

Todistusarviointi (numerot tai sanallinen) kohdistuvat taitoihin. Arvioissa otetaan huomioon ns. laaja-alaisen osaamisen taidot,

Lapsen ja vanhempien kanssa käydään ohjauskeskustelut 2.:n , 6.:n ja 9.:n luokan keväällä.

*Mitä se vaatii vanhemmilta?

Oppimiskumppanuus = vanhemmat saavat auttaa lasta koulutöissä. Saa auttaa ryhmää löytämään uusia tahoja, jotka haluavat auttaa lapsia oppimaan paremmin. Saa olla mukana palautteen antamisessa.  Saa tulla mukaan luomaan oppimistehtäviä erittyisesti monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa.

Olisi hyväksyttävä uusi käsitys opetuksesta ja opettajan ja oppilaan roolin muutos
Kodin ja koulun yhteistyön tiivistämistä. Yhteistyön päämääränä on saada mahdollisimman moni lapsi myönteiselle oppimisen kehälle. Luottamusta kouluun.  Vanhempien tulemista
luokkaan ja koulun arkeen. Kiinnostusta lapsen koulunkäyntiin. Luottamista lapsiin. Lapset tukemista luottamaan itseensä.

Isien ja äitien toivotaan tulevan mukaan opetukseen, oman alansa asiantuntijoina ja oman lapsensa luokan sparraajina.

Kansainvälisissa hankkeissa (esim. NPDL) toivotaan, että vanhemmilla olisi aktiivinen rooli oman  lapsen ja hänen oppimisryhmänsä oppimiskumppanuusverkossa tavoitteiden asettamisesta arviointiin saakka. Isät ja äidit mukaan opetukseen (ei vain läksyissä) ja jokainen tekemään kaikkensa, että kaikki oppivat (ei vain oma lapsi)

Aktiivisuutta koulun pyytämässä  koulun toiminnan arvioinnissa

Moni asia myös  jatkuu

Koulun kasvatustavoite on edelleen hyvin monipuolinen. Oppiaineet ja niiden sisällöt ovat pääosin tuttuja.

Kodilla on edelleen ensisijainen kasvatusvastuu. Kodeilla on edelleen vastuu siitä, että lapsi käy koulua. Lapsella ei ole subjektiivista oikeutta päästä lähimpään kouluun.

Omat lomat pitää edelleen anoa. Poissaolot pitää selvittää. Kodin ja koulun yhteistyö on edelleen huoltajille vapaaehtoista, kouluille se on velvollisuus.

Koulu antaa huoltajille tietoa niin, että he voivat seurata ja edistää lapsensa koulunkäyntiä ja oppimista. Huoltajan  oikeudet ja velvollisuudet. Ensijainen kasvatusoikeus. Mm. hänen on huolehdittava siitä, että oppivelvollisuus tulee suoritettua. Huoltaja tukee lapseen vastuullista koulunkäyntiä. Virallinen oikeus: Huoltajilla osallistua   opetussuunnitelmatyöhön erityisesti kasvatustavoitteiden, toimintakulttuurin sekä kodin ja koulun yhteistyön osalta  sekä koulun arviointiin.

Oppilas saa edelleen apua ja tukea opiskeluun opettajalta.  Oppilaalla on oikeus tukiopetukseen. Tukea annetaan edelleen kolmiportaisesta- ja isät ja äidit ovat mukana tuen suunnittelussa.

Oppilaan on tehtävä opettajan antamat tehtävät. Jos opettaja antaa läksyjä, ne on edelleen tehtävä.
Oppiaineiden oppisisällöt eivät paljoakaan muutu. Todistuslomakkeetkaan  eivät  paljoa muutu.

*Mitä se vaatii vanhemmilta?

  Uskoa, että kodin ja koulun yhteistyö on välttämätöntä, jotta koulutyö onnistuu. Ja hienoa.

Ei kommentteja: