Meidän piti muuttaa maailma?

Tossu oli poikakoulu. Oppikoulua käytiin kahdeksan
luokkaa. Yö-kirjoitukset olivat yhdellä kerralla. Tänään
Torkkelin lukio on valtakunnallisen tehtävän saanut
kuvataidelukio, jonka oppilaista pääosa on tyttöjä.

MUUTAMA viikko sitten meillä oli luokkakokous (tai oikeammin luokkien kokous).  Tuli kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun kirjoitimme ylioppilaaksi Tossusta (Helsingin toinen lukio).

On mennyt vähän aika koota ajatuksia. Näin nyt tuosta kirjoitan.

KLO 15.30 tapasimme aulassa, ja  kiersimme koulun tiloja parin tunnin ajan. Paljon oli muuttunut. Paljon oli tuttua. Muistin hyvin ruokalan. Se rakennettiin viimeisinä kouluvuosina. Sitä ennen syötiin omia eväitä (ranskista ja cocista).   Luokkahuoneet olivat tietysti  ihan erilaisia. Mutta ikkunasta avautui tuttu maisema.

MEITÄ oli parikymmentä.  Ehkä puolet. Osan tunsi tosi  helposti. Jotkut eivät olleet muuttuneet yhtään.

Siinä me olimme. Omille teillemme lähteneinä ja  nyt takaisin palanneina. Toisillemme kohteliaina.  Roolit olivat pitkälti vaihtuneet. Kouluajan suupaltit (minäkin) olimme aika hiljaa. Nyt  silloin hiljaiset pojat puhuivat ja muistelivat kouluaikaa iloisen rehvakkaasti. Hyvä niin.

KOULUN aulassa pidettiin jokaviikkoiset aamuhartaudet. Nyt siellä oli mukavia pöytäkuntia. Niistä huolimatta huolellisesti kuunteleva muisti, mitä Paavo Päivänsalo tai Esa Siljamäki oli puhunut.

Muistelimme maikkoja. Ja jekkuja, joita heille tehtiin.  Miksi juuri ne ovatkin   jääneet mieleen?

KAIKKI eivät olleet paikalla. Osa ei vain kerennyt. Joku oli golffaamassa Espanjassa. Joku oli katsonut päivämäärän väärin. Koko porukan nero Eero Ylätalo kulkee omia teitään, eikä pidä yhteyttä. Akateemisesti meistä menestynein,  dosentti Juhani Ihanus ei tullut (jostain syytä hänen emailiaan ei ollut listalla).  Kaipasin mm. Nivalaisen Eskoa, Myllysen Arskaa  ja Huhtalan Masia. Osa oli nukkunut pois. Tuli kovasti  ikävä Tanskasen Paavoa, Nousiaisen Kakea ja Raineen Pekkaa.

KOULUKIERROKSEN jälkeen otettiin  ryhmäkuvia, ja sitten porukka käveli Kellarikrouviin. Jotkut ei nyt ihan  tuhannen kapakan kautta. Poikaporukkaan liittyi kaksi opettajaamme: Stidi ja Muru.  Söimme pitkän kaavan mukaan. Kukin kertoi tarinansa. Meistä oli tullut lakimiehiä, sotilaita, yrittäjiä lentäjiä, opettajia, postimiehiä....Lauloimme serenadin opettajillemme. Harjun Juhani luki kirjoittamiaan runoja.

Tuttu ikkuna. 200 metria lapsuuden kotiin: Hämeentie 34:
een. Tuli outo olo

OSA oli jo siirtynyt eläkkeelle. Osa vielä sinnitteli. Osa oli menestynyt ja voi hyvin. Osalla oli vielä paljon unelmia.

SIINÄ me olimme. Kuitenkin. Toisillemme aikanaan niin tärkeinä. 40 vuotta sitten niin täynnä elämäniloa ja halua muuttaa maailma.
Nyt kokeneempina, ehkä viisaampina. Ja moni nöyrempänä.

KAUNIS kiitos luokkakokouksen järjestämisessä paljon vaivaa nähneille Kasslinin Jarille, Kotamäen Mikolle ja   Kai Patovirralle.

Anssi Kelan oma story auttaa päästä nostalgiseen tunnelmaan http://www.youtube.com/watch?v=A8Yahj2fUgA