NIIPPERIN Nuolihaukat myivät tänään Niipperin koululla ihanaa paellaa. Oli pakko mennä ostamaan Ravintolapäivän kunniaksi kaksi annosta. Mm. siksi, että tyttäreni Norppa oli yksi kokeista. Sillä aikaa, kun uusi annos valmistui, kiersin niin tuttua koulurakennusta. Olin Niipperissä luokanopettajana 1986-89 (niin muistan). Kerta kaikkiaan upeita vuosia. Mutta asuimme opettaja-asuntolassa vielä pidempään vuodesta 1979 vuoteen 1998. Kaksi lastamme syntyi noina vuosina. Kaikki lapsemme kävivät Niipperin koulun.
Ihmettelin koulurakennuksen maalipinnan rapautumista, kunnes katsoin kelloa. Puulisäosan rakentamisesta on kulunut noin 25 vuotta! Pihalla seisoessa aikaa ei ollut. Huh! Kuinka paljon tunteita nuo seinät herättivätkään. Kaipuuta 24 vuoden taakse.
MONET ihmiset muuttavat eläkkeelle siirryttyään takaisin kotiseuduilleen. Ymmärrän sitä oikein hyvin. Vaikka oikeasti emme me paikkaa kaipaa - vaan menneitä aikoja. Nuoruutta emme kuitenkaan saa takaisin. Vanhat, tutut, muistoja herättävät paikat ovat siksi parasta, mitä on nuoruusvuosista mahdollista saada.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti