Kuolinsiivouslöytö 1: Essee pedagogisesta hyvinvoinnista

 

ÄLÄ pelästy  otsikkoa. En ole saanut diagnoosia enkä deadlineä. Kuolinsiivous tarkoittaa myös omien turhien kamojen/aineistojen jne. hävittämistä  ennen niiden saamista. Helpotukseksi muille.

Olen aloittanut homman jo kuukausia sitten. Työhuone ja myös macci on liian täynnä kamaa. Mutta  hitaasti etenee. 

Tänään tyhjentelin gmailia, joka on ollut mailinani vuodesta 2006.  Postilaatikossa on vielä  lähes 90 000 mailia. Tarjousosastolla lähes 50 000.  Sosiaalisten verkkojen osastolla lähes 30 000. 

Olen ottanut harrastuksekseni poistaa niistä kaikista 1000 /päivä.

Samalla löytyy myös  aarteita. Lukemattomia (pahimmillaan 2 merkityksessä) viestejä täätä pilvenreunalle poistuneilta. Muistoja jo unohtuneista niin kivoista kuin kurjistakin jutuista. So sweet.

Tämän päivän löytö oli iso pieni artikkeli, jonka sain kirjoittaa vuonna 2012 Elämän Design-julkaisuun. Ei sellaista julkaisua enää ole. Se oli Espoon sivistystoimen jokin hankejuttu.

 Löysin mailin, jossa Outi Huida (Sepon koulun aikaisen kollegani Marjatta Huidan tytär muutenn) antoi tarkempia kirjoitusohjeita ja pyysi kirjoittamaan aiheesta: hyvinvointi koulussa.

Aika uskomatonta. Juuri nyt, kun saan luentotilauksia ihan samasta teemasta. Elvis oli väärässä. Myös elämässä on encorea.

Tässä ensin 58-vuotiaan Martin essee: Hyvinvoivassa koulussa opitaan. Ja sitten 69-vuotiaan Martin terveiset.

Hyvinvoivassa koulussa opitaan

" Pedagoginen hyvinvointi on uusi käsite. Se tarkoittaa, että koulussa työ sujuu ja että  oppilaat ja opettajat voivat hyvin. Oppimistulokset  ja hyvinvointi eivät ole vastakohtia. Ne ovat tuoreitten, professori Jarkko Hautamäen tutkimusryhmän tulosten mukaan vahvasti sidoksissa toisiinsa. Kouluissa, joissa voidaan hyvin, opitaan hyvin. Kouluissa, joissa oppimistulokset ovat heikkoja, oppilaat oirehtivat sekä fyysisesti että henkisesti.

2000-luvulle tarvitaan uusi hyvinvoinnin pedagogiikka. Hyvinvointia edistävässä  pedagogiikassa vähemmän on enemmän. Kiire on kesytetty. Aikaa  käytetään sekä iloa tuottavien että kuormittavien tekijöiden tunnistamiseen ja ongelmien ratkaisemiseen yhdessä. Kaikilta  ei vaadita samaa. Opetusta suunnitellaan yhdessä. Oppilaat saavat vaikuttaa menetelmiin,  joilla uudet asiat otetaan haltuun ja  joilla näyttö osaamisesta annetaan. Näin lisätään vastuullista osallisuutta ja positiivisia tunnekokemuksia. Ne tukevat oppimista ja edistävät kasvua..

Hyvinvoinnin pedagogiikka haastaa meidät opettajat kehittämään käytänteitämme ja niiden taustalla olevaa olettamusperustaa. Meidän on opeteltava antamaan tukea  paitsi oppimiseen myös tunteisiin. Kaikilla oppilailla ei ole kykyä nostaa itse itseään takaisin ns. opiskelutilaan, kun he ovat siitä pudonneet. Moni asia on ajateltava uudestaan. On luovuttava ajatuksesta, että opetus on vain opettamista. Oppimisen esteiden purkaminen on tärkeä osa opettajan työtä. On luovuttava ajatuksesta, että koulussa ei saa olla kivaa.  Päinvastoin. Meidän opettajien on nimenomaan rakennettava positiivisia koulukokemuksia; organisoitava onnistuminen oppimisessa. Joka päivä. Joka tunti. Jokaiselle oppilaalle."

Niinpä 

Heippa Martti 58 vee. Vanhat rillit, mutta niin reipas naama.  Tänään punaisempi ja pyöreämpi. Mutta tunnistan.

Martti 69 vee jakaa täysin ajatuksesi.  Ja olen ihan ylpeä. Tietämättäni/muistamattamuuttani puhuin juuri noin viimeksi Hämeenlinnassa. Jännää. Joko minulla ei ole enää mitään tuoretta sanottavaa. Tai sitten nimenomaan tärkeää ja pysyvää.

Koulussa pitää olla kivaa. Kiva on hyvää oloa. Onnistumisen kokemukset ovat huipputehokas lääke niin moneen.

Eikö minulla ole mitään parannusehdotuksia?  Myt 11 vuotta myöhemmin täsmentäisin ajatustasi: koulussa pitää olla kivan lisäksi  jokaiselle itselleen tärkeää.

 Kiitos Martti.