Teema jatkuu vielä kolmena päivänä. Olen kerran aikaisemmin, vuonna 2019 saanut saman iloisen tehtävän, mutta sitten tuli korona.
Löysin oman suunnitteluni tueksi aivan mainion teoksen:
Kallioniemi, Arto ja Virta, Arja (toim.) 2012. Ainedidaktiikka tutkimuskohteena ja tiedonalana. Jyväskylä: Suomen kasvatustieteellinen seura Fera.
Jäin oikein hämmästelemään, etten ole kirja - ja ylipäätään ainedidaktikkaa ottanut lukulistalle. Hyi! Kun on itse syväsukeltanut (vain) yleisdidaktikkaan, teki tosi kutaa avartaa omaa näkemystä. Näitä ajatuksia mietin:
Mitä ainedidaktiikka siis on?
YLEISESTI kaikella akateemiselle didaktiikalla (yleis-, aine-, ikäkausi- koulumuotodidaktiikka.. ) on kaksi tehtävää:
(1) Tutkia, mitä hyvä/tehokas/vaikuttava opetus on? Miksi, mitä ja miten oppilasta/oppijaa/opiskelijaa tulisi kasvattaa ja opettaa ? Millaisessa elämänpiirissä/oppimisympäristössä opitaan parhaiten?
Ja antaa sitten tutkimukseen pohjautuvia perusteltuja opetusohjeita. Ja miten tätä tulisi tutkia? Tämä tehtävä on normatiivista didaktiikka.
(2) Tutkia, mitä opetus oikeasti on. Kuinka hyvin koulutuspoliittisten pohjalta tehty opetussuunnitelma toteutuu? Tämä tehtävä on deskriptiivistä didaktiikka.
Didaktiikka on sekä oppia (ohjeita) hyvästä opetuksesta että tutkimusta, joka selvittää, mitä se on.
AINEDIDAKTIIKAN tutkimus on nuori tiede. Se on vahvistunut vasta viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana yliopistolliseksi tiedonalaksi ja tutkimusalueeksi. Käsitteenä se syntyi 1970-luvun lopulla, kun aineenopettajien pedagoginen koulutus siirrettiin opettajankoulutuslaitoksiin. Se fokusoi samat kaksi kysymystä kuin kaikki didaktikka, mutta nyt opittavan sisällön, oppiaineen silmälasien kautta nähtynä:
(1) Mitä on hyvä juuri tämän oppiaineen opetus? Peruskysymys on: Opitaanko eri oppiaineissa eri asioita? Opitaanko eri oppiaineita eri tavalla? Kuinka mallintaa juuri tälle aineelle ominainen oppimisprosessi? Mitkä työtavat olisivat tässä aineessa tehokkaita, miten välineitä tulisi käyttää?
(2) Miten juuri tämän oppiaineen opetusta tulisi tutkia? Mitä tulisi tutkia?
KUN konstruktivistinen oppimiskäsitys yleistyi, myös ainedidaktiikka alkoi kukoistaa. Oivallettiin, että oppimisessa on kysymys tavasta ajatella. Eri oppiaineilla oli erilainen ajattelutapa, omat käsitemaailmat. Myös tapa ajatella, mistä tieto syntyy, oli erilainen eri aineissa (eri tieteenaloilla). Luonnontieteissä tieto perustui havaintoihin ja heuristikkaan. Ihmistieteissä tulkintoihin. Ja taiteessa esim. elämyksiin. Tästä johtuen myös aineen ajattelutapaa siirtävät työtavat olivat erilaisia.
Ainedidaktiikka opettajankoulutuksessa
Aineenopettajien koulutuksessa kunkin aineen omalla ainedidaktiikalla on iso merkitys. Mutta ainedidaktikka opetetaan yleisdidaktiikan rinnalla myös luokanopettajille. Kummankin opettajaryhmän kohdalla joudutaan tekemään päätös, käytetäänkö aikaa aineenhallintaan vai ainedidaktiikkaan. Niinikään joudutaan tekemään valintoja keskitytäänkö normatiiviseen vai deskriptiseen ainedidaktiikkaan, opetus- vai tutkimustaitoon.
TUSKIN malttaa odottaa seuraavaa luentosessiota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti