Unohdettuja pedagogeja: Otto Glöckel

LUKIESSANI Elsa Köhlerin mainiota teosta "Aktivitetspedagogik", törmäsin historian vaiheeseen, josta en tiennyt mitään: Punaisen Wienin vuosiin 1919-1934. Tuosta ajasta puhutaan myös Itävallan ensimmäisen tasavallan ajanjaksona. Jakso alkoi, kun ensimmäinen maailmansota mursi keisarikunnan ja päätyi, kun natsit nousivat Itävallassa valtaan.  Demarit hallitsivat kaupunkia 15 vuotta, ja  pyrkivät parantamaan Wienin työläisten elinolosuhteita vahvan sosialistisella yhteiskuntapolitiikalla.

Vuodet 1919-1934 olivat Wienissä  radikaalin koulunuudistamisen aikaa. Uudistuksen johtomiehenä oli Otto Glöckel.

Otto Glöckel (1874- 1935) oli opettaja, opetusministeri (1919- 1920), Wienin koulutoimenjohtaja 1920-1934 ja kansanedustaja.

Glöckelin koulun kasvatuspäämääränä oli  uusi ihminen. Tavoitteena oli  taata  yhtäläiset koulutusmahdollisuudet kaikille luomalla  yhtenäinen koulutusjärjestelmän peruskoulun yläasteelta lukioon. Oppikirjat olivat ilmaisia. Kouluihin perustettiin kirjastoja.

Glöcel  vastusti  autoritaaristä opetusta ja katolisen kirkon valtaa.  Uskonto tehtiin vapaaehtoiseksi. Ruokarukoukset poistettiin.  Lapsille opetettiin kriittistä ajattelua ja omatoimisuutta. Uusi koulu halusi kehittää lapsen persoonallisuutta.

PEDAGOGIIKAN tiedetaustana oli psykologia. Guruina mm. Karl ja  Charlotte Bühler ja sekä Sigmund Freud. Opetusta ohjasi kolme periaatetta: Työkoulu, kokonaisopetus ja kotiseutuoppi.

LYHYESSÄ ajassa Wienistä tuli koulutuksen mekka.

1990-luvulla AURORAN koululla oli EU-projekti, jossa oli mukana myös wieniläinen koulu. Ei jälkeäkään punaisen Wienin virtauksista. Miksi?

Vuonna 1934 natsit nousivat valtaan. Glöckel vietiiin työhuoneestaan keskitysleirille Wöllersdorfiin. Hänen vapauttamisekseen tehtiin kansainvälisiä vetoomuksia. Hänet vapautettiinkin lokakuussa 1934 niin pahasti runneltuna, että hän kuoli muutama kuukausi myöhemmin.

Punaisen Wienin koulureformi peruutettiin, ja vanhaan rinnakkaiskoulujärjestelmään palattiin vuodesta 1934 alkaen.