MAINIO teos. About 90 sivuun on tiivistetty tilanneanalyysi peruskoulusta, sen ongelmat ja ehdotukset ongelmien ratkaisemiseksi. Esittelen seuraavassa teosta tuon (oman) kolmijakoni pohjalta.
Tilanneanalyysi
Misukka kokoaa hienosti perusfaktat. Perusopetuksen piirissä on Suomessa yli 500 000 oppilasta, noin 2 800 koulussa. Opettajia on lähes 45 000. Yksityisiä kouluja on noin 85, ja ne noudattavat samoja tuntijako- ja ja opetussuunnitelmia kuin kuntien, kuntayhtymien ja valtion vastaavat koulut.
Peruskoulu voi kohtalaisesti. Upeaa ja hyvää on paljon:
- Suomessa on vahva yhteinen, kaikkien puolueiden kesken jaettu perusideologia yleissivistävästä maksuttomasta ja julkisesti rahoitetusta peruskoulusta, jossa kaikista pidetään huolta ja kaikki saavat tarvitsemansa tuen ja opin. Tämä on suomalaisten vahvuus, josta on pidettävä kiinni myös jatkossa.
- Opetus on korkeatasoista ja opettajat ovat päteviä. Keskeisin tekijä siinä on juuri opettajien akateeminen koulutustaso ja korkeat kelpoisuusvaatimukset.
- Meillä on aktiiviset ja fiksut lapset ja nuoret, erinomainen opetushallinto, osaavat ja työhönsä sitoutuneet opettajat sekä mainio kyky tunnistaa oppimisen heikkouksia ja käydä avointa keskus- telua niistä.
- Oppilaat ovat pääosin hyvinvoivia ja heillä on oppimisvalmiudet kunnossa.
Kaikki ei kuitenkan ole mennyt kuin Strömsössä.
- Tutkimusten mukaan oppilaiden osaaminen, asenteet ja oppimaan oppiminen ovat heikentymässä.
- Eriarvoisuus kasvaa ja osa, noin joka kymmenes nuori, on syrjäytymässä.
- 1990-luvulla opetushallinnolta vietiin keskeiset vaikuttamiskeinot.
- Valtio alensi vuosi vuodelta omaa osuuttaan perusopetuksen kustannuksiin. Suurimmillaan valtionosuus oli 1990-luvulla 58 % ja nyt se on pudonnut noin 30 %:iin.
- Lomautukset ovat voimistuva, mutta vahingollinen ilmiö.
- Peruskouluja on lakkautettu viimeisimmän 20 vuoden aikana yli 2 000. Koulujen määrä on vähentynyt 5 000 koulusta alle 3 000:een. Pudotus on raju, ja sen myötä monien lasten koulumatkat ovat todella pitkiä.
- Koulusektorin kehittäminen on laiminlyöty kunnissa. Kunnat ovat tuudittautuneet hyviin tuloksiin,
- Koulujen heikentynyt työrauha syö opettajan työn vetovoimaa
- Tietoyhteiskunnan mullistus on johtanut siihen, että koulujen ja lasten arki on koko ajan kauempana toisistaan.
- Nykyajan vanhemmat suhtautuvat kouluun kuin supermarkettiin.
- Sosiaali- ja terveydenhuollon alati paisuvat kustannukset vievät suurenevan osan kuntien resursseista
- Koulujen kielivalikoima on kaventunut.
- Peruskoulu voi olla kovin erilainen sen mukaan, missä päin Suomea sen käy. Opetustuntien määrät vaihtelevat eri kunnissa jopa niin paljon, että koululainen saattaa saada lähes lukuvuoden verran vähemmän opetusta kunnassa, jossa tarjotaan vain minimituntimäärä, kuin kunnassa, jossa tuntimäärä on isompi.
- Opetuksen kehittämiseen on panostettu viime vuosina liian vähän.
- Somesta on tullut vahva osa nuorten ajankäyttöä ja kulttuuria, tapa ilmaista itseään ja luoda iden- titeettiä.
- Päivärytmi on muuttunut.
- Yhtenäiskulttuuri on hajonnut. Suomi on entistä monikulttuurisempi
- Nuoret eivät enää arvosta tutkintoa samalla tavalla, vaan tärkeämpää on se, mitä kukin osaa.
- Erityisopetusta koskevien säädösten muutos on esimerkki säästämisestä, jossa tavoite on ollut hyvä, mutta lopputulos oppilaan kannalta useimmiten huono.
Peruskoulun ongelmat
Misukan pamfletin pohjalta peruskoulun ongelmat voi tiivistää seuraavasti:
(1) TASA-ARVO. Perusopetuslaki kohtelee kyllä järjestäjiä tasapuolisesti, mutta se ei ole aivan on- nistunut takaamaan yhdenvertaista perusopetusta kaikille koko maassa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana koulujen väliset erot ovat kaksinkertaistuneet. Tuloksiltaan heikoimmista kouluista lähdetään jo keskimäärin 2,5 vuoden oppimista heikommalla lukutaidolla kuin parhaista kouluista. Yksilötasolla erot ovat vielä suurempia. Tutkimustulokset ovat kertoneet, että oppimistulosten erot kasvavat poikien ja tyttöjen välillä ja poikien syrjäytymisriski lisääntyy. Erot koulujen välillä kasvavat.
(2) OPPIMISTULOKSET ovat laskeneet.
(3) MAAILMA on muuttunut.Lasten on usein vaikea ymmärtää, miksi sellainen tieto pitäisi opetella ulkoa, joka löytyy hakukoneen avulla sekunnissa.
(4) ITSEKKYYS. Haasteeksi nousevat vanhemmat, jotka eivät piittaa muusta yhteisöstä, vaan kaiken keskipisteenä on oma täydellinen lapsi. He vaativat omalle lapselleen vain parasta, tietävät mielestään kaiken koulua paremmin ja vähät välittävät koulun säännöistä. Koululla ei kuitenkaan ole varaa antaa yksilöllistä palvelua jokaiselle. Koulu on yhteisö, ei supermarket, josta kaikki poimivat mieleisensä tuotteet. Vanhempien ja heidän lastensa kyky kestää pettymyksiä on heikentynyt.
(5) TEKNOLOGIAA käytetään liian vähän. Koulujen tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttö laahaa jäljessä. Suomen ICT-varustetaso on keskivertoa, mutta tieto- ja viestintätekniikan (TVT) käyttäjänä olemme sitäkin heikompia.Teknologian hyväksikäyttö kouluissa on yksi räikeimpiä epätasa-arvon ilmentäjiä. Sähköisen oppimateriaalin kehittämistä on laiminlyöty liian pitkään. Puutetta on ollut laadukkaasta, opetussuunnitelman mukaisesta sähköisestä oppimateriaalista. Suuri osa opettajista ei ole saanut työnantajalta henkilökohtaista tietokonetta.
(6) LAPSET OVAT MUUTTUNEET. Lasten lukeminen on vähentynyt selvästi.
(7) TÄYDENNYSKOULUTUS on laiminlyöty. Erityisesti opettajien pedagoginen täydennyskoulutus on laiminlyöty
(8) HALLINTO ON AJETTU ALAS. Opetushallinnon alasajossa tultu tien päähän. OPH:n ja ministeriön virkamiesten välillä vallitsee harvoin aito työjako
(9) DATAA EI KERÄTÄ. Tietoa puuttuu.
(10) HANKEET eivät ole oikea tapa ohjata.
Ratkaisut ongelmiin
(1)Miten saamme peruskoulutalkoot käyntiin? Käytettävissä on kolme vaihtoehtoa: normi-, rahoitus- ja informaatio-ohjaus. Kaikkia näitä on uudistettava yhtä aikaa.
(2) Irtiotto Pisa-vankilasta. Oppimisen ja tietoyhteiskunnan murros on niin suuri, että voidaan aiheellisesti kysyä mittaavatko oppimistulosten arvioinnit enää oikeita asioita,
(3) On saatava uuteen uskoon perusopetuksen rahoitus ja sitä koskeva lainsäädäntö. Tulisi lopettaa sadat erilaiset hankerahoitukset ja ohjata rahoitus tukemaan perusopetuksen laadun kehittämistä. Jokainen kunta velvoitettaisiin tekemään pitkän aikavälin perusopetuksen kehittämissuunnitelma, jonka toteuttamiseen kunta saisi avustusta ja asiantuntija-apua opetushallituksesta.
(4) Lainsäädäntöä on selkeytettävä niin, että se turvaa oppilaan oikeudet.
(5) Koulua koskevat kuntien velvoitteet olisi myllättävä.
(6) Laitepula on ratkaistava. Lukiolaiset voisivat käyttää opetuksessa omia älylaitteitaan.
(7) Opettajien opetustunteihin sidotun työaikajärjestelmän uudistaminen on otettava seuraavan hallituksen ohjelmaan. Opettajien jatkuva oman osaamisen ja opetuksen kehittäminen on saatava osaksi työaikaa, samoin esimerkiksi perheiden kanssa tehtävä yhteistyö.
(8) Koulutuksen laadun nimissä valvontaa tulisi kiristää vahvistamalla aluehallintovirastojen oikeuksia puuttua kuntien laittomuuksiin oma-aloitteisesti ilman kantelua.
(9) Opetusryhmien säätely laissa pitäisi selvittää. Maksimiryhmäkoon sijaan tulisi määritellä suhdeluku eli se, kuinka monta oppilasta ryhmässä voi opettajaa kohden olla.
(10) Koulushoppaluun on puututtava. On syntynyt selvästi erottuva joukko kouluja, joita vanhemmat ovat alkaneet karttaa. Onko tilanne mennyt niin pahaksi, että musiikkiluokat, kielikylvyt, pitkät kielet, ilmaisu-taito ja muu koulujen erikoistuminen pitää lakkauttaa tasa-arvon nimissä?
(11) Ruotsi onkin paljon puhuva ja vaarallinen erimerkki siitä, mihin kilpailutus johtaa opetusalalla.
kaupunkisuunnittelua tärkeimpänä keinona vaikuttaa jo ennalta tällaisten alueiden syntymiseen. Ns. positiivinen diskriminointi,
(12) Soteuudistus on toteutetava.
(13) On panostettava erityisesti varhaiskasvatukseen.
(14) Oppivelvollisuuden pidentämiseen loppupäästä ei ole löydetty järkevää toteuttamistapaa, minkä vuoksi siinä kannattaa ottaa aikalisä.
(15) Aluehallintovirastolla on oltava sanktiokeinoina käytettävissään sakon uhka, teettämisuhka sekä keskeyttämisuhka (esim. lomautukset).Aluehallintoviraston riittävä resursointi olisi turvattava,
(16) Toimintaympäristön haasteellisuutta kuvaamaan otetaan käyttöön valtionosuusjärjestelmässä uusi koulutusindikaattori, joka perustuu niiden 30–54-vuotiaiden kuntalaisten osuuteen, joilla ei ole tutkintoa.
(17) Nykyisestä avustusviidakosta on päästävä eroon, ja tilalle on luotava yksi kokonaisuus, joka kannustaa koulutuksen järjestäjiä perusopetuksen kokonaisvaltaiseen ja tarkasti mietittyyn strategiseen kehittämiseen.
(18) Perusopetuksen laatukriteerit on otettava käyttöön.
(19) Ministeriön esitys keskitetystä oppimateriaalihankinnasta ei ole hyväksyttävissä eikä ole vain kustannuskysymys, vaan mitä suurimmassa määrin iso koulutuspoliittinen avaus, joka kyseenalaistaa opettajien työn erään keskeisen peruslähtökohdan.
(20) Opettajan työnkuvaa on kirkastettava. Opettaja ei voi olla tiedonvälittäjä, vaan oppilaan ajatteluvalmiuksien kehittäjä ja valmentaja. Opettaja ohjaa oppimaan, sparraa tiedonhaussa ja omaksumisessa ja antaa oppilaalle mahdollisuuden etsiä, löytää ja oivaltaa.
(21) Kohti yhdessä opettamista. Opettajan professio on jo muuttunut. Tulevaisuuden taidoista tärkeimpiä ovat yhdessä tekemisen ja osallisuuden taidot. Miten opettaja voi opettaa koululaiselle yh- dessä tekemistä, jos hän ei itse tee kollegoiden kanssa yhteistyötä?
(22) Rehtorin vastuulla olevien toimipisteiden määrä ja henkilöstö- ja oppilasmäärien on oltava sellaisia, että hän pystyy vastaamaan jokaisen alaisensa ja koulun johtamisesta.
(23) Opettajat riittävät. Misukka ei toivo, että koulujen henkilöstö käy yhä kirjavammaksi ja sekavammaksi ja koulun perustehtävä hämärtyy. Näin käy, jos opettajien sijaan kouluihin palkataan yhä enemmän sosionomeja, avustajia, nuoriso-ohjaajia ja erilaista sosiaaliväkeä.
(24) Kokonaistyöaika. Ihanteellinen malli olisi sellainen vuosityöaika, joka mahdollistaisi yksilöllisen toimenkuvan jokaiselle opettajalle. Kaikille määriteltäisiin sama perustuntimäärä, esimerkiksi 1 600 tuntia vuodessa, joka koostuisi oppitunteihin sidotusta ja sitomattomasta työajasta. Sellaisessa mallissa opettajan toimenkuva voisi vaihdella vuosittain, ja siihen sisältyisi sopivasti opetustyötä ja siihen liittyvää valmistelua ja jälkitöitä, yhteistyötä kollegoiden, sidosryhmien ja työyhteisön kanssa, oman osaamisen kehittämistä, työyhteisön kehittämistä ja oppilaiden hyvinvoinnin tukemista. Uransa alussa oleville opettajille siihen sisältyisi säännöllistä mentorointia. Toimenkuvasta sovittaisiin esimiehen kanssa ja työajan käyttö suunniteltaisiin etukäteen. Karkean arvion mukaan vuosityöaikaan siirtyminen pelkästään perusopetuksen osalta maksaisi palkkakustannuksina noin 130–150 miljoonaa euroa.
(25) On pikaisesti perustettava kansallinen toimielin, jonka tehtävänä on arvioida opettajien perus- ja täydennyskoulutusta kokonaisuutena, sen kehittämis- ja määrällisiä tarpeita ja painopisteitä.
(26) Opettajarekisteri on perustettava. Rekisteriin olisi tarkoitus merkitä kaikki opettjankelpoisuuden hankkineet opettajat ml. lastentarhanopettajat. Opetustoimen asiakkaat eli vanhemmat ja oppilaat voisivat nykyistä helpommin tarkastaa rekisteristä opettajan kelpoisuuden.
(27) OKM ei jakaisi enää avustuksia, vaan keskittyisi strategisiin kokonaisuuksiin ja perustehtäviinsä eli lainsäädäntötyöhön, tulosohjaukseen ja budjetin valmisteluun. OPH käsittelisi ja myöntäisi avustukset. Avustuspotin, johon yhdistettäisiin kaikki nykyiset hanke- ja erilliset valtionavustukset (noin 200 miljoonaa euroa), pitäisi olla jatkossakin riittävän suuri, jotta kaikki kunnat saadaan hakemaan sitä. Toisin sanoen hakemuksen liitteeksi koulutuksen järjestäjä kokoaisi merkittävät tunnusluvut, joita olisivat esimerkiksi ryhmäkoko, kelpoisten opettajien määrä, opetuksen tuntimäärä, tietokoneiden määrä oppilasta kohden, oppilaiden määrä opinto-ohjaajaa/koulukuraattoria/ kouluterveydenhoitajaa kohden, opettajien täydennyskoulutukseen pääsy, oppimateriaaliin käytetty määräraha, väkivalta- ja uhkatilanteet ja niin edelleen. Tunnusluvut voidaan valmistella yhdessä mm. Kuntaliiton ja Tilastokeskuksen kanssa.Näin syntynyt tietopohja muodostaisi jatkossa tiedollisen pe-rustan kansalliselle perusopetuksen tilan arvioinnille ja kehittä- mistarpeille.
Yhteenvetoa
Misukan tavoittena ei ole esittää pedagogisia uudistuksia tai muutoksia opetussuunnitelman sisältöihin eikä pohtia tuntijaon toimivuutta. Teoksen tatkoitus on varmistaa perusopetuksen lainsäädännön, ohjauksen ja resurssien hyvä taso. Hän esittää järjestelmätason ratkaisuja, joilla turvattaisiin perusopetuksen resurssit ja perusopetuksen jatkuva kehittäminen kunnissa nykyistä paremmin.
 |
| Kuva on lainassa kaksi.fi-sivustolta |
Pamfletin on kirjoittanut OAJ:n koulutusjohtaja Heljä Misukka. Misukka toimi ennen nykyistä pestiään opetusministeri Sari Sarkomaan (kok.) ja Henna Virkkusen (kok.) valtiosihteerinä. Sitä ennen hän on toiminut kaupunginvaltuutettuna Espoossa 12 vuotta, joista neljä vuotta koulutuslautakunnan puheenjohtajana.
1 kommentti:
Merkittävä kirjoitus, sekä postaus että kirja. Ja yllättävältä taholta. En heti uskoisi kenekään OAJ:ssa puhuvan noin fiksuja. Kiitos Martti referaatista. Seuraavaksi kirjakauppaan.
Lähetä kommentti