KUVA: Juha Hyvärinen
OLIN ajattelut, että Jokelan traagiset koulusurmat olisivat teema, josta en kirjoita. Tuntuu kuitenkin, että on pakko. Abiturientti Auvinen käynnisti murhillaan ennen näkemättömän laajan julkisen keskustelun ja samalla yhä uusien koulusurmien suunnittelusuman. Oletan, että hän saavutti tavoitteensa, ehkä enemmänkin. Hän jää historiaan.
Uutiset Saksasta ja Norjasta kertovat, että nuoret teinit suunnittelevat siellä vakavissaan uusia iskuja kouluihin. Olemme aivan uudenlaisen terrorismin äärellä, jossa yhteiskunnan vihollisiksi julistautuvat lapset ja nuoret. (Toistaiseksi) pojat, joiden pään sotapelit ja internet ovat pahasti sotkeneet. Kuvittelvatko he oikeasti, että elämä on jokin nettipeli?
On syntymässä aivan uudenlainen terrorismin genre. Tähän asti yhteiskunta on käynyt sotaa polittista ja uskonnollista sotaa terrorismia vastaan. Terroriteoille on ainakin jostain näkökulmasta löytynyt "järki". Niillä on kuitenkin pyritty jostain näkökulmasta parempaan yhteiskuntaan. Lapsiterroriteilla ei ole tällaista päämäärää. Ehkä koulumurhat ovatkin kostoiskuja ja niitä ennakovat videoclipsit kaikkein väärinkohdeltuimpien ja rikkimenneimpien Kullervojen kirouksia.
Aikuisten häkellystä kuvaa, kuinka media etsii tällaisessa tilanteessa syyllisiä. Murhille täytyy löytyä syy ja syyllinen. Yleensä se on koulu. Ehkä typerimmillään tämä sokkohaku näkyi Hesarin viime viikon perjantain numerossa, jossa syyllistettiin Espoon rexit. Nämä kun oli komennettu seminaariin. Eikä seminaaria keskeytetty.
HUH! Pitäisikö median pikemminkin tehdä tutkivaa journalismia ja kaivaa vaikka esiin, kuinka tässä maassa 90-luvun alun laman jälkeen suuri osa köyhistä ja apua tarvitsevista on tietoisesti syrjytetty. Yhtenä kipeimpänä ryhmänä lapset ja nuoret, jotka on jätetty jonottamaan psykiatrisia palveluita.
SUOMENKIELISEN opetuslautakunnan puhenjohtaja ja varapuheenjohtaja lähettivät tänään espoolaisrekseille kyselyn siitä, millaisia ohjeita koulutuskeskus antoi ampumakohtauksen johdosta. Syyllisiä ei kuulema haeta. Luonnollisesti vastasin. Laitan vastaukseni myös tähän.
SELVITYS JOKELAN KOULUN AMPUMAVÄLIKOHTAUKSEN KÄSITTELYSTÄ AURORAN KOULUSSA JA SIIHEN SAADUISTA OHJEISTA
Kuinka toimimme
Keskiviikko 7.11.
Kesken rehtoriseminaarin media tiedotti Jokelan tragediasta. Soitin koululle, jossa apulaisrehtori kertoi väen kuulleen järkyttävän uutisen. Lapset olivat jo lähteneet pääosin kotiin. Seminaarissa sovittiin, että seuraavan päivän alkua myöhennetään niin, että rehtorit ehtivät käydä antamassa koululle ohjeet.
Illalla laadimme apulaisrehtorin kanssa suunnitelman torstaipäivää varten. Laitoin postituslistalla koko henkilökunnalle kirjeen, jossa väkeä pyydettiin pukeutumaan suruvaatteisiin. Niinikään yksi opettajista hankki kaikkiin luokkiin kynttilät ja kynttilän jalat.
Tragedian mittasuhteet paljastuivat vasta illan mittaan. Uutisista kuulimme, että Opetushallituksesta on tulossa rehtoreille ohjeita. Laitoimme koulumme nettisivuille kynttilän kuvan ja lyhyen tekstin: " Syvä osanottomme Tuusulan ampumavälikohtauksen uhreille Auroran koulun henkilökunta ja oppilaat sytyttävät torstaina 8.11. surukyntilät Tuusulan koulukeskuksen järkyttävän ampumavälikohtauksen uhrien, kuuden oppilaan, terveydenhoitajan ja koulun rehtorin muistoksi."
Torstai 8.11.
Olimme sopineet opettajille infon klo 8.50-9.00. Yhtä opettajaa lukuun ottamatta kaikki ehtivät paikalle. Rehtori oli koululla klo 8.10 alkaen ja jutteli henkilökunnan ja tapaamisensa oppilaitten kanssa. Infossa rehtori valmensi opettajia pikaisesti kohtamaan surutyötä tekeviä oppilaita. Talonmies oli laskenut lipun puolitankoon. Päivän ensimmäinen tunti sovittiin varattavaksi asiasta keskusteluun. Opettajia ohjattiin kertomaan lapsille, että on tapahtunut hyvin surullinen asia kaukana meistä. Niinikään kerrottiin, että ampuja ei uhkaa enää ketään. Turvallisuuden tunteen lisäämiseksi koulun ovet pidettiin lukossa.
Jokaisessa luokassa sytytettiin kynttilä ja muisteltiin uhreja ja heidän perheitään. Lapset saivat esittää kysymyksiä, ja opettajat ohjattiin vastaamaan rehellisesti mutta turvallisesti. Lisäksi monessa luokassa oli kehitelty mukavia pedagogisia ratkaisuja mm. surullisten ajatusten laatikko.
Torstaipäivänä meillä ei ollut käytettävissä psykologia, kuraattoria eikä terveydenhoitajaa. Opettajat lohduttivat erityisesti lapsia, joita oli suojeltu kotona tapahtumalta.
Perjantai 9.11.
Perjantai-aamuna koulupsykologi ja koulukuraattori tiedottivat opettajille, että ovat surutyötä tekevien oppilaitten käytettävissä. Oppilaat eivät juurikaan käyneet heidän luonaan. Tilanne oli rauhallinen. Rehtori oli paikalla koko päivän.
Kriisivalmiussuunnitelma
Auroran koululla on voimassa oleva ns. pelastussuunnitelma ja erillinen kriisisuunnitelma. Pelastussuunnitelma on käyty vuosittain läpi palotarkastajan kanssa. Kriisisuunnitelmamme on lähetetty vuonna 2005 Sukoon, josta suunnitelmista luvattiin palautetta. Odotamme sitä vielä. Pelastussuunnitelma on laadittu virallisten ohjeiden mukaan, mutta tällaiseen väkivallan uhkaan siinä ei ole osattu varautua. Sen sijaan kriisisuunnitelmassamme oli monia osia, joista oli tilanteessa hyötyä.
Koulujen saama ohjeistus
Kaikille kouluille on toimitettu vuonna 2005 koulun turvallisuuskansio. Tähän tapaukseen liittyy ehkä läheisimmin kohdat 12. (Valvonta ja vartiointi) ja kohdassa 14 "Henkilöstön turvallisuuskoulutus". Kummassakaan kohdassa ei ole valmiita sisältöjä.
Kouluille on jaettu "Ohjeita kouluille työturvallisuuslain soveltamisesta". Tässä monisteessa sivutaan luvussa 5 Väkivaltaa ja väkivallan uhkaa. Siinä asiaa tarkasteltiin lähinnä vuorovaikutuksen hallinnan kannalta.
Olemme YT-istunnoissa harjoitelleet väkivaltaisen asiakkaan kohtaamista mm. turvallisuusvideolta. Valitettavasti Jokelan kaltaiseen tapahtumaan niistä ei ole apua. Olemme kuitenkin ottaneet periaatteeksemme, että kukaan opettaja ei saa kohdata iltaisin vanhempia yksin. Olemme myös tehneet aloitteita turvarannekkeiden ja työpuhelimien saamiseksi opettajan turvaksi. Aloitteet eivät ole ainakaan vielä toteutuneet.
Millaisia erityisohjeita rehtoreille lähetettiin tapahtuman johdosta?
1. Ensimmäiset ohjeet annettiin suullisesti seminaarissa. Opetuspäällikkö Ilpo Salonen viestitti ruotsinkielisen opetustoimenjohtajan rauhoittavan ohjeen: " Kyseessä ei ole espoolaiskoulujen kriisi". Samalla annettiin ohje, että kaikki tiedotus on keskitetty opetustoimenjohtajalle.
2. Keskiviikkona klo 17.33 tuli kirje Surelta tapahtuman johdosta
3. Torstaina klo 0.40 tuli ammattiyhdistyksen puheenjohtajan kirje
4. Torstaina klo 8.47 tuli Jonna Suometsän kirje: " Jokelan koulukeskuksen ampumatapauksen jälkihoito Espoossa
Jokelan koulukeskuksen tapahtumat ovat järkyttäneet kaikkia suomalaisia. Suomenkielisen opetuksen tulosyksikkö suosittaa, että koulut varaavat aikaa oppilaille ja henkilökunnalle käsitellä eilen tapahtunutta ampumatapausta. Koulukuraattorit ja koulupsykologit ovat apuna tarvittaessa. On tärkeää, että kouluun luodaan turvallinen ja rauhallinen ilmapiiri. Kouluille suositellaan suruliputusta. Opetushallituksen ja SPR:n sivuilta löytyy lisätietoa ja ohjeita asian käsittelyyn. Tiedote löytyy myös opetustoimen verkkosivuilta
5. Klo 8.49 tuli tiedote iltapäivätoiminnan palvelujen tuottajille
6. Klo 9.47 tuli Opetushallituksen tiedote, jossa ohjattiin mm. SPR:n sivuille
7. Klo 12.32 Oph välitti opetusministerin sanat
Tämän jälkeen viestejä tuli vielä perjantaina, lauantaina jne. Tiistaina tuli sitten ohje pelastussuunnitelmien päivityksestä.
Miten koin rehtorina saamani ohjeistuksen?
Ymmärtääkseni toimimme fiksusti, kun ottaa huomioon tapahtuman ainutlaatuisuuden. Ohjeita tippui, mutta ensimmäiset viralliset tulivat ainakin meidän osaltamme myöhään. Jos toimintaa halutaan ohjeistaa, se pitäisi tehdä niin, että ohjeet olisivat olleet valmiit ennen koulupäivän alkua. Nyt tässä ei onnistunut Oph, ei ehkä Sukokaan.
Ehkä tällaisissa ohjeissa paras tapa ei ole ohjata ihmisiä esim. SPR:n sivuille. Tämä kertoo vain siitä, kuinka täydellisesti kriisi voi yllättää. Ehkä se kertoo myös siitä, että Sukon organisaatio on liian ohut. Varamiehiä ei ole.
Aurorassa rehtori ohjeisti opettajat ja tämä aamuinfo on saanut paljon positiivista palautetta. Yhteisömme on keskusteleva ja avoin, ja apulaisrehtori oli koko päivän opettajien ja muun henkilökunnan käytettävissä.
Mitä tästä voisi oppia`?
Jos haluamme varautua vastaaviin tapahtumiin, ehdotan seuraavia asioita:
1. vahvaa satsausta nuorten sairaalakoulupaikkoihin ja psykologipalveluihin
2. yhdessä pitkien periaatekeskustelujen jälkeen laadittuja ohjeita. Minua esim, kiinnostaa, olisiko rehtorilla ollut oikeus pelastaa oma henkensä. Hänhän palasi takaisin.
3. alakouluille tarvittaisiin vahtimestaripalveluita
4. vanhat koulut tulisi saneerata niin, että niissä on turvallisuutta lisäävät kulunvalvontajärjestelmät
5. koulujen henkilökunnalla tulee olla työpuhelimet, joilla voi hälyttää apua,
6. opettajien ja koulunkäyntiavustajien juridiset oikeudet käyttää voimakeinoja (esim. holding) tulisi selvittää perinpohjin
7. opettajien mahdollisuutta tukea oppilaittensa persoonallisuuden kasvua tulisi vahvistaa vaikuttamalla opettaja/oppilassuhdelukuun.
8. tuntijako tulisi muuttaa niin, että lasten ja nuorten ilmaisua (taito- ja taideaineet) ja eettistä pohdintaa lisäävien aineiden osuus lisääntyisi. Tämä onnistuisi parhaiten nostamalla koulun viikkotuntien määrää nykyisestä.
9. Suomeen pitäisi saada kaikille oppilaille yhteinen katsomusaine
10. Sukon henkilöstöresursseja tulisi vahvistaa.
Martti Hellström
rehtori
