STT:N KAUTTA levisi eilen uutinen: Eläkeläisrehtorille uusi tuomio oppilaiden kiusaamisesta
UUTISEN KAUTTA saa aiheen palata kysymykseen pahoista opettajista. Usean vuoden kestäneessä oikeusjutussa edettiin jälleen yksi askel, kun Nummipusulalaisen kyläkoulun entiselle rehtorille tuomittiin virkavelvollisuuden rikkomisesta 1 200 euron sakot, minkä lisäksi hän joutuu maksamaan tuhat euroa korvauksia kahdelle entiselle oppilaalleen. Juttu oli palautettu Lohjan käräjäoikeuteen. Turun hovioikeus oli kumonnut aiemmin langetetun tuomion käsittelyvirheen takia. Nyt oikeus totesi miehen syyllistyneen ala-asteikäisten oppilaittensa nöyryyttävään ja alentavaan kohteluun vuosina 2000-2004. Mies röyhtäytti, itketti ja konttautti oppilaitaan, oikeus totesi. Ex-rehtori on nykyisin työkyvyttömyyseläkkeellä.
OLEN SEURANNUT tapausta jo vuosia. Ex-rehtorilla on omat nettisivut, joilla hän kertoo omaa katkeraa tulkintaansa prosessista (http://kotisivu.dnainternet.net/poroila/). Hän myönsi STT:n uutisen mukaan oikeudessa teot mutta piti niitä kasvatuksellisena menetelmänään. Bloginsa mukaan Poroila ei ole myöntänyt tekoja.
Tässä kristallisoituu ylipäätään kiusaamistapausten selvittämisen syvä vaikeus. Vastakkain on usein kaksi aivan erilaista tarinaa, jotka pahimmassa tapauksessa ovat kertojilleen tosia. Kiusaamistapauksissa lähtökohta on aina kiusatun subjektiivinen kokemus, kyse on siis mielikuvista ja tulkinnoista. Toiminta on kiusaamista, kun kiusatun kielteiseksi kokema teko toistuu ja kun kiusaajan ja kiusatun välillä on epäsuhta. Kiusatuksi syytetyn teon hyvältäkään kuulostava tarkoitus ei yleensä riitä argumenttina muuttamaan asiaa.
AIVAN yhtä vaikeita selvittää ovat monet koululaisten keskinäiset kiusaamistapaukset. Niissä saattaa olla useita osallisia. Ilkeitä tekoja tehdään molemmin puoli. Kyse on ryhmäilmiöstä, erilaisista ihmissuhteiden vääristymistä, joiden alkulähde voi olla lapsille itsellekin vaikeasti kuvattava. Alan olla yhä vakuuttuneempi, että suomalaiskouluissa ja myös meillä Aurorassa olisi entistä enemmän koulutettava opettajia ryhmäprosesseihin ja käytettävä aikaa luokan ryhmäytymiseen ja hyvän luokkahengen rakentamiseen. Meillä on liian kiire opettaa.
ON SURULLISTA, että ihmiset kiusaavat toisiaan. Aikuisten osalta kiusaamisen on rikos. Kunpa asioihin osattaisiin puuttua ajoissa, ettei kenenkään työura päättyisi oikeudenkäynteihin niin, että samalla menee terveys. Kaikki hyväkin mitätöityy. Yhtä surullista on, että niin moni aikuinen ei kykene tarkastelemaan omaa toimintaansa pelkäävän lapsen silmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti